Turkuun muuton jälkeen on kaupunki tullut jo tutuksi ja mieli halajaa tutkimaan saaristoa. Autolla on kyllä kruisailtu siellä ja täällä, mutta vesille tekee mieli.
Niinpä päätimme vuokrata veneen päiväksi ja lähteä katsomaan, olisiko se meidän kahden ikiliikkujan juttu. Netti auki ja tsekkaamaan, mitä on ns. tarjolla.
Pientä venettä haimme nyt ensi alkuun. Kokkilan kalastusreissuista on vierähtänyt puolisollani vuosi jos toinen, kun viimeksi on busterin ratissa ollut. Viime aikoina olemme olleet veneilemässä vain vävypojan tai kavereiden kyydissä. Vävypoika kyllä on meille fiksuna ihmisenä kertonut, että ”kaverin vene on paras vene” (no, fiksuja me ei olla kai koskaan oltukaan :) ) Veneitä on vuokrattavana joka lähtöön soutupaatista luxusjahteihin.
Sellainen meille sopiva vene päivägruisinkiin löytyikin helposti ja ei kun vuokraamaan. Sitten jännättiin, että tuleeko sade juuri perjantaina, kun on meidän päivämme päästä merelle.
Meille venettä vuokrasi ja opasti valloittava nuorimies, joka kurvaili paikalle valkoisella mopoautolla. Nuorimies oli työllistänyt itsenä kesäksi vuokraamalla perheen venettä, kun he eivät sitä itse tarvinneet. Arvostan nuoren miehen yrittelijäisyyttä ja sitä, että perhe on antanut tähän mahdollisuuden.
Niin alkoi meidän veneretki puolipilvisessä säässä ja fiilis oli katossa.
Lapsena meidän isällä oli vanha meriläinen, jonka kanssa kesällä iskäviikonloppuisin käytiin veneilemässä kiertäen Turun saariston vesiä. Lempipaikkana Maisaari Turun kaupungin leirintäalue. Siellä tuli vietettyä viikonloppu jos toinenkin.
Tällä vuokraveneretkellä meillä ei ollut merikarttaa ja veneen blotteri oli niin pieni, että siitä ei paljoa apuja ollut. Samoin kännykän näytön lukeminen auringonpaisteessa oli hankalaa, joten maamerkkien avulla suunnistettiin ja hyvin pysyttiin kartalla.
Monta kohdetta löydettiin. Muun muassa Naantalissa pyörähdettäessä huomattiin, että oli meidän pressakin kotosalla, mutta emme käyneet häntä nyt moikkaamassa ;). Sitten Rymättylän kautta Paraisille, jossa käväistiin pikapikaa ystävän rannassa ja tankkaamassa. Paluumatkalla ihasteltiin saariston upeita rantoja ja hulppeita huviloita, joita tuntui olevan todella paljon lähellä rantaa.
Päivä oli niin hauska ja mieli lepäsi ihanissa maisemissa. Olotila oli todella rentoutunut ja ei tämä reissu ainakaan yhtään helpottanut ”venekuumetta”. Pisti vain miettimään, että millainen vene olisi meidän tarpeisiimme paras.
Venekuume 2.
Sitä venekuumetta ei tosiaankaan tuo vuokravene gruisailu auttanut yhtään – päinvastoin. Sen seurauksena surffattiin koko viikonloppu nettivenesivustoja ja puntaroitiin, millainen se meidän tuleva vene voisi olla.
Markkinoilla on kyllä veneitä, mutta meidän haluamia tai arvostamia merkkejä ei sitten niin ollutkaan tarjolla tai ne menivät ns. nenänedestä. Eli taisi olla myyjän markkinat. Muutama kiva meitä kiinnostava löytyi ja ei kun sopimaan näyttöaikoja.
Yamarin venettä ajateltiin ensin, mutta sitten käytiin Bellaa katsomassa ja siitä tehtiin kaupat. 13.7 oltiin sitten onnellisia veneen omistajia. Bellassa on kyllä blotteri/karttaohjelma, mutta minun ensimmäinen hankintani oli paperinen karttakirja. Tuli jotenkin nostalginen olo, kun kävelin karttakirjan kanssa kirjakaupasta ulos.
Seuraavaksi hankkimaan meille liivit. Itselleni valitsin ns. Paukkuliivit ja meidän perheemme Dani-koiralle lemmikkien pelastusliivit.
Ilmat suosivat kyllä tänä kesänä veneilijöitä. Tuulet ovat olleet kohtuullisia ja aurinkoa on riittänyt. Raikas meri-ilma hivelee hipiää ja rentouttaa mielen.
Retkistä sitten enemmän seuraavalla kerralla.
Minna
