tiistai 26. lokakuuta 2021

Haloo!

Tring, tring, tring, kuuluu rintataskusta.

Kuka siellä nyt haluaa puhelimella ottaa yhteyttä, pitää kurkata tuon kännykän näyttöön. Kas tuttu on soittaja, täytyypä vastata: heippa Kalle, mitäs Sulle kuuluu? Tällä kertaa oli hyvinkin läheinen soittaja. Tavat ja käytäntö on muuttunut puhelimen käytön suhteen.  

Me iäkkäät puhumme hyvin helposti ja mielellämme: “Silloin hyvään aikaan”, tarkoittaa ajasta taaksepäin tapahtunutta, sen aikaisia tapahtumia, käytäntöjä jne. Huolia oli varmasti paljon, mutta tuo terveyden ja jaksamisen tila pääsääntöisesti oli hyvin paljon parempi - paitsi sen ajan kauan eläneet, jo ikäloput ihmiset. Todellisuus on ihmeellinen, ei tämä vointien ja vaivojen vertailu ole mihinkään kadonnut, samaa rutinaa vanhat pitävät, erona on vain tuo siunatun hyvin yksinkertainen lankapuhelin.  


 



Nimitys tulee siitä, kun ääni tuli kohteeseen lankoja pitkin. Soittajan äänen kohteeseen siirsivät puhelunvälittäjät eli Sentlaarisandrat. 

Silloin joskus vastattiin kohteliaasti esittäytymällä kuka puhelimeen vastasi. Nyt on käytäntö muuttunut aika paljon. Siihen ollaan tultu lieveilmiöiden takia. 

Vaikken nykypuhelimeni kaikkia ominaisuuksia oikein ymmärräkään, niin iloa se on suurimmaksi osaksi tuottanut, joskin varovaisuuttakin. Toista se oli silloin ennen! Ne ajat ovat olleet j33a menneeyt, eletään nykyaikaa, joka on muuttuvaa. Kännykät ovat tulleet ja kehittyneet ja ken tietää mitä nykylapset sitten joskus näistäkin miettivät. Puhelin nopeuttaa asioiden hoitoa. Kännykkä on esine, joka otetaan mukaan miltei joka tilanteessa. Perhe saa nopeaan yhteyden toisiinsa, sillä iso osa lapsista “omistaa” sellaisen. Onhan se myös aika iso haittatekijä monessa tapauksessa. Siihen en puutu sen kummemmin, mutta yhdessä asiasta haluan kertoa. 

Sain tässä puhelun, jonka mahdollisista mahdollisuuksista olen kysynyt ja saanut ohjausta viisaammiltani.  

Tring tring! Puhelu oli tulossa ja avasin näytön. Minua oli varoitettu, että epäilyttävissä tapauksissa on parasta olla vastaamatta, tai jos vastaat, niin et saa mainita nimeäsi, siispä ”haloo” on yksi muoto, tai sanot jotakin muuta. Tämä ”haloo”, se on melko epäkohtelias muoto. Puhelinmyynti minusta on ihan ok, mutta siitä on tullut myös niin sanottu petollinen käytäntö. Soittaja ei aina ole muistanut katsoa säkkiään, siellä on hyvin monasti ns. likaiset jauhot pussissa, pelataan likaista peliä hyväuskoisen lukuun! En ihan tarkkaan tiedä miten tämä toteutuu, mutta sen tiedän, mitä pystyn hankkimaan ja mitä todella tarvitsen. 

Nimeni ja osoitteeni turkulainen soittaja tiesi, mistä lienee tiedon hankkinut. Asunnon ilmaisesta putkiston tarkastelusta oli kysymys. En todellakaan ollut kiinnostunut tällaisesta asiasta! Ensinnäkin, en teetä sellaista työtä vieraalla ja toiseksi niissä näkyvissä olevissa putkissa ei vikaa näy. Tietenkin sain siihen vastaväitteen ja samalla vedottiin tämän olevan ilmainen tutkimus. Lupaa en antanut, mutta innokkaana hyvästeiksi kerrottiin, että tavataan perjantaina klo 16:30. Katsoin minkälainen numero soittajalla on. Siitä selvisi Suomen etunumero 358 45 77… numero oli puutteellinen. 






Soitin yhdistyskaverilleni asiasta. Siinä jutellessani hänen kanssaan vahvistui päätökseni kysyä poliisin mielipidettä, miten toimia. Kiitos kaverilleni hän tietokoneen avustuksella haki valmiiksi numeron, johon voin pirauttaa ja kysyä neuvoa. Keskiviikkoina kun paikallisen poliisin neuvonta on levolla. 

Otin puhelinyhteyden ja selitin asiani. Vastaus tyydytti minua ja siitä olin mielissäni, että sain erittäin selkeän ja hyvän palvelun. 

Poliisista neuvottiin tähän tapaan. “Hyvin oletettavaa on, ettei perjantaina 16:30 tule kukaan ovelleni soittamaan ovikelloa. Hän kehotti kuitenkin minua varautumaan siihen, että ”henkilö” saapuisikin. Menet ovelle, aukaiset sen ja kehotat ko. henkilöä poistumaan tontiltani. Puhelin on oltava valmiina soittamaan 112. Soittoa ei pidä lykätä minkäänlaisista puheista huolimatta. Pyydä omaisista joku paikalle, tai naapuria kahvittelemaan, ennen määräaikaa”.  

Teinköhän väärin, kun en kertonut valvontakamerasta mitään. On kuulemma hyvä olla myös siitä mainitseva kilpi johonkin seinälle kiinnitettynä, portinpieleen, näkyvälle paikalle. Siitä sain ajatuksen, että koiranikin oikeastaan vaatii sellaisen varotuskyltin. Ei se ole mitenkään kiukkuinen, mutta suojeluvaisto pelaa. 




Teinköhän väärin, kun en kertonut valvontakamerasta mitään. On kuulemma hyvä olla myös siitä mainitseva kilpi johonkin seinälle kiinnitettynä, portinpieleen, näkyvälle paikalle. Siitä sain ajatuksen, että koiranikin oikeastaan vaatii sellaisen varotuskyltin. Ei se ole mitenkään kiukkuinen, mutta suojeluvaisto pelaa. 



                                                                                                                                            Niilo
 



keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Ruohonjuuritaso


 

Kolmen perussanan yhdistelmä ruoho ja juuri sekä taso… mutta nyt en mene tuon yhdyssanan yleisimmin käytetympiin merkityksiin  ”matalin taso, yksityisten kansalaisten taso, tavallisen työntekijän taso, rivijäsenen taso, tavallinen kansa, jäsenistö, äänestäjät tms.”   ei, vaan nyt pyrin laskeutumaan tuonne aivan maan tasalle, ehkä sen pinnan allekin. Silläkin riskillä, että joudut(te) auttamaan minut sieltä taas jaloilleni. 


Grass, Plant, Growth, Leaf, Rush, Field 


Otetaan ensin tuo ruoho. Kasvitieteellisesti se tarkoitta kasvia, jonka varsi ei ole puumainen, erotukseksi varvuista, pensaista ja puista. Yleisimmin se on nurmikko. Nyky-yhteiskunnassa ruoholle on kasautunut myös muita käsitteitä, jotka useimmiten kulkeutuvat lopuksi savuna ilmaan. Ja yhdyssanoista, niiden alussa tai lopussa, löytyisi melkoinen listaus. Myös sukunimenä Ruoho esiintyy ja 2019 heitä oli 591.

 

Juuri nyt päästään siihen juuri -käsitteeseen. ”Juuri on kasvinlehdetön, tavallisesti maanalainen osa, joka kiinnittyy varteen ja kasvaa suurin piirtein alaspäin, mutta juuristo eli juurien muodostama kokonaisuus voi myös levittäytyä vaakatasossa. Juuren päätehtävät ovat veden ja ravinteiden nostaminen varteen sekä kasvin pitäminen paikallaan maaperässä.” Noin kertoo Wikipedia ja noinhan me lienemme asian oppineet ymmärtämään. Sieltä selviää juuria olevan useampaakin tyyppiä; pää-, sivu- ja ilma- eli hengitysjuuria Eikä vain kasveilla, vaan muissakin yhteyksissä tuo juuri on käsitteenä se alkuvoiman paikallistaja, jopa leivonnassaTaikinajuuri. Löysipä Wikipedia lankkujuurenkin, jolla ei ole mitään tekemistä puunjalostusteollisuuden tuotteitten kanssa. 

Juuri -sana liittyy kieliopillisesti myös ”aikaa määrittelevänä” (tulin juuri etc.) sekä tiiviisti myös hieman pidemmälle vietyyn matematiikkaan ja löytyipä Juuri myös ravintolanakin. 


Tuon pitkähkön yhdyssanan loppuosa, joka ennen vanhaan olisi erotettu tavuviivalla, yhdistymään kahden sen edellä olevan sanan muodostamaan yhdyssanaan! Nykyisin ei enää… Siis taso. 

”Taso tarkoittaa tasaista kaksiulotteista pintaa, joka jatkuu rajoittamattomasti kaikkiin suuntiin.” Se voi määritellä myös osaamisen tasoa, niin opiskelussa kuin käytännön taitojen hallinnassakin. Ja ties missä kaikissa, yhdyssanana ilmaistuissa asioissa, taso on osana; käytetäänpä sitä jopa älykkyyttä ilmaisevana. 


Ja kun vihdoin olemme pudottautuneet alkuperäisen tavoitteemme mukaisesti ruohonjuuritasolle, niin nauttikaamme kesäisten muistojen joukosta, vaikka juuri leikatun pihanurmikon tuoksua 



 


Näin jo kesän loppupuolella siitäkään ei irtoa enää samaa nautintoa, kuin alkukesästä; silloin ruoho oli todellakin vihreämpää – aidan molemmilla puolilla – kun helle ja aurinko eivät olleet vielä polttaneet sitä syksyisemmän ruskean suuntaan, joten  totta kai – myös tuoksu oli täyteläisempää. Ja muukin kesäisyys. Useimmilla loma vielä edessä ja kesään jo koko koronakauden kohdistuneet odotukset aivan ylätasolla!  


Ja kun odotuksiinkin päästiin, niin yleensä niitä on kesän osalla paljon. Lähes jokaisella – omanlaisensa. On aurinkoihmisiä, jotka hakeutuvat sen UV-säteisiin jo viimeisillä lumilla ja jo sitäkin ennen solariumissa itseään ruskettaneina. Ja meitä, joille aurinko on sekä häikäisijä, että liiaksi pilvettömältä taivaalta korkeapaineisena paistaen ”ahistusta” aiheuttavana liiallisena lämpönä. Helle ei helli sydänvikaista! Monia muitakin syitä on auringon välttelyyn meillä Pohjolan vaaleilla viikingeillä. Sen säteet saattavat aikaansaada jopa elinikäisiä vammojakin. 

 

Mutta mukavasti varjossa, jossa kerrotaan viisaitten istuvan, ja iholle ystävällisenä säilyvässä lämpötilassa, ilman kiireitä taikka mieltä askarruttavia ajatuksia… niitä hetkiä kesältä odotamme. 


 


Toivon, että kesässäsi on ollut noita tuokioita, ehkä pidempiäkin jaksoja, joilla olet saanut keräiltyä voimavaroja jaksaa jälleen vastaan tulevan kaamoksen paineet. Omalta kohdaltani, kun olen melko lailla myös syksyihminen, kesä on mennyt muisteloissa – tuollaisistakin kuvalla todistetuista hetkistä menneisyydestä – ja pienessä eriössä, jonka ikkunat ja seinä ovat ”aurinkomyönteisesti” suoraan etelän suuntaan, olen kuunnellut jo alkukesän helteistä alkaen melko monet vuorokaudet koneellisen ilmanjäähdytyksen hurinaa. Se on ääni, jonka toivon antavan varmuutta pärjäämisestä, vaikka ulkolämpö kohoaisi ja pysyttelisi hellerajan tasolla, sen ylittäenkin! Liki 20 vuotta palvellut sisäilmanjäähdytin on jaksanut pitää noin lämmöt 2223 -asteessa ja siinä tuntuu sydän jaksavan – vajaatoimisenakin – täyttää pumppaamistarpeet.  


Lähdetään vuodenkierrossa uuteen jaksoon ja etsitään alkavasta syksystä loppukesän parhaimmat annit omakohtaiseen käyttöömme – ruohonjuuritason muistoinemme!