Päättäväisyyttä - ja täsmällisyyttä
Siinä kaksi
sanaa jotka ratkaisevat niin monen asian toteutumisen. Elämäntavan muutoksessa
tarvitaan nimenomaan päättäväisyyttä. Täytyy olla suoraan sanottuna aikamoinen
jukuripää, kun taistelee itseään vastaan, se ei ole helppoa. Vastakkain on
kaksi kovaa, molemmat tahtovat päästä voitolle, molemmat osaavat mairitella.
"Periksi en anna", on olevinaan se oikea kovis. "Ei siitä
mitään haittaa ole, tämän kerran vain, huomenna sitten"... on se niin
lempeä, mairitteleva osapuoli. On se vaan niin kummaa mitenkä helposti
tämä viimeksimainittu "lempeä" voittaa koitoksessa.
Vanhasta
kokemuksesta tiedän, että kiusauksia on monenlaisia. Ne tuppaavat olemaan tuon
"lempeän" oikeita lempilapsia. Miten helppoa on murtaa vakavat
"jukuripään" päätökset. Tällä kertaa puolellani oli miltei tyhjä
jääkaappi joten kun tein ostoslistan hankintoja varten karsin siinä
"paheet" minimiin. Toisaalta olin totuttautunut aika pitkälti niin sanottuihin
terveellisiin lajikkeisiin. Esimerkiksi makeat tuotteet, pullat ja sensellaiset
eivät ole kuuluneet ostoslistaani vuosikausiin. Rasvaa on tullut nautittua
purkki-, että piilorasvamuodossa. Rasvoja ei pidä kuulemani mukaan julistaa
pannaan. Kovat rasvat kylläkin – ne kolesterolin kohottajat. Ehkä en raskitte
luopua kuitenkaan esimerkiksi possun kaslerista, se vaan on niin makoisaa raaka-ainetta
ruuanlaitossa. Kerrassaan "mehevää", niinkuin meikäläinen sanoo,
varsinkin grillattuna.
Rasvaton maito,
HYLA, sellainen on kuulunut valikoimiini ruuan laitossa, samoin vähärasvaiset
ruokakermat. Voi ja Oivariini muuttuivat Beceliin, eli margariiniin,
annostelukin väheni melkeinpä sellaiseen kuuman naskalin tasoon. Sanovat,
ettei kuumalla naskalilla voita kerry juuri nimeksikään leivälle. Voi, voi
sentään kun voista jouduin luopumaan, myös paistamisessa. Raejuusto, rahka, smetanaa kastikkeena
joskus, rasvaton piimä, Aamupala 5% juusto, näitä olen muutenkin
käyttänyt.
Perunan käyttö
on ollut aika vähäistä, mutta niitä pitää olla kuitenkin jääkaapissa
saatavilla. Pitää sitä joskus olla tuppiperinoita tarjolla. Keitot, kuten kala-
ja lihakeitot, ovat makuuni. Leikkeleistä palviliha on suosikkini. Saatavana on
edullista ja vain 3 % palapalvia, joka on hyvää leivällä kuten
"rokkasopassakin". Viimeksimainittu kuuluu olla minun sanastossani, ei
hernekeitto; rokka, se on minun "äirinkieltäni". Ikäni olen nauttinut
kuivatusta, halkaistusta ruisleivästä, Se ei saa olla tuoretta, pehmeää
liisteriä. Tällainen tuoreena syöty ruisleipä vie kyllä nälän, muta kyllä se
kuuluu perästäkin, yhtenä paukkeena.
Värikkäät,
vihreät ja punaiset vihannekset kuuluvat jääkaappiini. Tosin on sääntöjen
vastaista säilyttää tomaattia ja kurkkua jääkaapissa, niissä on omat kaasunsa,
joita kylmä ei suosi. Nämä kaksi tuotetta ei myöskään tykkää säilyvyyden
kannalta toisistaan, vihoittelevat mokomat kaasua erittämällä – pilaantuvat
helpommin. Juomana kuluu noin kolme litraa omatekoista "vischyä”
vuorokaudessa, myös yöllä…
Keskustelu "personal trainerin" eli Susannan
kanssa.
Lääkärissä käyntini johti myös käyntiin Susannan luokse. Hänen ja lääkärin
toteamukseen liikakiloistani sekä noiden alaraajojen rasitusalttiuteen, siinä
olin aivan samaa mieltä heidän kanssaan. Ei kukaan kestä jaloillaan tällaista
135,5 kg painoa. Syön tosiaan vain "kerran" päivässä, aamusta iltaan.
Speden vitsejä Ruonansuun kanssa. Luulisi, että minulla on aina ruoka mielessä.
Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Harvoin minulla on varsinaista nälän
tunnetta, mutta kun syön niin sitä tulee syötyä aivan liian paljon kerrallaan.
Pitäisi oppia täsmällisiin ruoka-aikoihin ja pieniin kerta-annoksiin. Pitäisi
elää kellon mukaan, mutta kun ei, niin ei…
Tässä asiassa on paljolti kysymys
tottumuksesta. Työikäisenä ja yrittäjänä nuo ruoka-ajat olivat mitä olivat. Tosin
päivällinen ja aamiainenkin olivat säännöllisiä, aamiainen herättyä ja
päivällinen kotiin tultua.
Susannan kanssa tein sopimuksen, että hän
katsoo ruokapäiväkirjani sovittuina aikoina. Yhdessä pohdimme tilannetta siitä
eteenpäin. Hänen mukaansa minun pitää syödä vähintään 5-6 kertaa päivässä ja
pienentää annoskokoa. Ruuan koostumuksessa hänen mielestään ei ole
suurempaa korjaamista. Tässä ikäänkuin muistin pakasteessa olevat mustikat ja
mansikat, niitä pitää lisätä ruokavaliooni. Noista mustikoista ja puolukoista
saan kiittää velimiestäni. Hänen harrastuksensa on kesäaikaan marjojen keruu.
Hän ei ole marjatta minään vuodenaikana. Hän käyttää metsänantimet marjojen merkeissä
hyväkseen. Lisäksi hänen puolisonsa nimi on Marjatta, joten marjatta hän ei ole
päivääkään.
Taas tämäkin päivä eteni iltaan. Minun
kymmensormijärjestelmäni on siksi hidas, joten aikaa ilman leipää tahtoo näinkin
mennä. Venyi tuo ruokailu ainakin kolmella tunnilla kohti iltaa.
Noin viikon päästä yritän valaista
minkälaisiin tuloksiin olen tässä ajassa päässyt. Mukavaa puuhaa tämänkaltainen
itsetunnon ja motivaation kohentaminen. Onko jollakulla asiasta kiinnostuneella
antaa minulle puhtia tähän projektiini, joka toivoni mukaan kestäisi pysyvään
painonpudotukseen asti. Kommentteja voi kirjoitella, myös neuvoa antavia...
Niilo
Henell