Tuhmuuksia / Tyhmyyksiä

Niin miesmäistä, niin miestä - äidin kullannuput?

Elettiin aikaa jolloin Suomea alettiin rakentamaan uudelleen. Isät, veljet olivat kotiutettu sieltä jostakin, rintamilta kotiin. Hyvä kotiväki. Terveisiä täältä jostakin! Tällä lailla alotettuja kirjeitä kotiin ei enään lähetetty, lähettäjät elivät läheistensä luona.

Työtä silloin oli liiaksikin, mutta raaka-ainepula oli esteenä täyspainoiselle palkkatyölle. Mistä aineet esim. rakennuksille. Sementti, naulat, betoniteräs oli niinsanotusti kortin alla. Nauloja käytettiin useampaan kertaan. Elettiin edelleen kädestä suuhun -systeemillä.

Ehkä tämä raaka-ainepula aiheutti sen, että kotiutetuilla miehillä oli sitä "luppoaikaa" viihtyä korttiringissä ainakin keväisin. Tietenkin me pojannöösit seurasimme takapiruina mitenkä raha vaihtoi omistajaa. Se meitä nöösejä ihmetytti mitenkä kädessä olevat kortit väpättivät kuin haavan lehdet äijien kourassa. Korttiviluksi sitä kutsuttiin.Tällaista touhua ei kuitenkaan kestänyt kun tovin. Työt alkoivat luistamaan maailman "parannuttua". Aseveljet sijoittuvat työelämään.

Paheen opettelua

Ilmeisesti joltakin korttiringin kaverilta oli pudonnut täysinäinen Klubi 77 aski, pilliklupiksi sitä kutsuttiin. Mainittua tupakkaa sai kortilla kaupasta sekä ne kuuluivat niinsanottuun Tehopakkaukseen. Tämän pakkauksen sai palkinnoksi kun teki määrätyn määrän halkomotteja - viisi mottia ja Tehopakkaus.

Poikkean vähän aiheesta. Minä olin se "onnellinen" Klubi 77 löytäjä.  "Keltä on pudonnut tupakka- aski", huutelin.  Pari vuotta vanhempi poika toppuutteli minua ja minä uskoin. "Mennään tuonne mettään ja poltetaan itte", oli kaverin kommentti. Ninpä askin hukannut sotaveteraani jäi ilman tupakkaansa. Ei meitä nulikoita se huolestuttanut.

Meillä kakaroilla oli "näreikköön" muodostunut oma piilopaikka, jossa touhusimme. Se oli katseilta suojassa, "joulukuusten" ympäröimänä. Aski oli tällä vanhemmalla kaverilla. Hän tarjosi siitä "ikätovereilleen", mutta minut hän meinasi jättää ilman, askin löytäjän, kyllä se oli väärin - ainakin minusta. Riita siitä olisi tullut, jos olisin ilman jätetty. Kaiken lisäksi painissa olisin voittanut heidät kaikki. (Mikä täällä haisee - omakehuko). Pian haisi savupölläykset pusikossa. Kyllä sitä oltiin niin miestä, niin miestä. Ehkä vähän yskien ja varmaan räkienkin, niinkuin jossain Linjurin edessä tänä päivänä. Mutta isoa miestä oltiin. klubi suussa.

Häpeän tunne, syyllisyys

Sittä pusikosta se meinas alkaa, pahe, josta on vaikea päästä eroon. Kotonani ei muut polttaneet, paitsi sodassa ollut veljeni. Hänkin lopetti viisikymmentäluvulla. Minä olin käytännössä ainoa "tupakkamies" jonkin aikaa. Vanhin veljeni asui oman perheen parissa. Käry kävi ja pientä tukkapöllyä ja siunailua äitini toimesta. Hävetti kuitenkin, mutta ei tarpeeksi. Sauhutteluni jatkui, jatkui seuraavaan käryyn asti. Kahdeksan vuotta vanhempi velimies sen oivalsi. Oli aika ketku, kun sen teki - perheen tupakkamiehelle.

Hyvään, otolliseen aikaan kuitenkin ja minun parhaakseni. En tiedä jos homma olisi jatkunnut,  mitenkä sitten olisi käynnyt?  Olisiko minusta tullut tupakan orja? Varmaankin! Veljeni otti psykologisen aseen käyttöön. Avainsana oli tupakkamies. Tämä sana liitettynä käskymuotoon, tee, hae, tuo, käy. "Haepas puita, tupakkamies"! Käypä noutamassa posti, tupakkamies! Tee hyvä pino puista, tupakkamies!  Saattoi siinä olla jokin pyyntökin, mutta liitteenä oli aina puhuttelumuoto tupakkamies. Meidän tupakkamies!

Olen veljelleni kiitollisuuden velassa, sain pitää puhtaat ja tilavat keuhkot. Hänen liikunnallinen ohjauksensa siihen lisäksi on varmasti auttanut minua elämässäni. Tupakkamies-sana voimakkaasti esiintuotuna oli juttu millä minä pelastuin tupakan ilmeiseltä harmilta. Niistä "pusikon" kavereista moni alkoi tosissaan tupakkamieheksi, jopa ketjupolttajaksi.

Tällä tavalla se hyvin helposti alkaa: opettelemaan on kova hinku ja vielä suurempi hinku tulee lopettaa, mutta kun ihminen on heikko. Niin ruuan kun tupakankin suhteen. Tuo sääteleminen on vaikeaa molemmissa tapauksissa.

Tämän tarinan tarkoitus ei ole millään tavalla mollata tupakkamiehiä tai -naisia. Kummatkaan eivät ole sen parempia tai huonompia,  polttivat taikka ei. Uskon kuitenkin, että puhtaat keuhkot on jokaiselle hyväksi. Ehkä  kertomuksen keino voi tehota muihinkin nuoriin. Tilastot osoittavat hyvää kehitystä raittiin elämäntavan puolesta.

Niilo Henell

Tästä lisää kommenteissa - lue ja ota kantaa Sinäkin!

Turvallinen kypärä

Pyöräilykypärä pelasti vammautumiselta!

Taas kerran tuli todettua mitenkä hyvä turvaväline on Pyöräilykypärä. Päiväkotiin meno oli päättyä huonosti, todella huonosti. Asian todistaa kuperkeikan aiheuttama jälki kypärän lipassa. Kyseisen päiväkotilaisen kypärä menee uusiksi.  Rikkoutunnutta kypärää ei voi käyttää, siksi pahaa jälkeä oli syntynyt kuperkeikasta.

Lapsen vanhemmat, isä ja äiti ovat oivaltaneet kypärän tärkeyden. Ilman kypärää tämä perhe ei lähde liikenteeseen. Kaikkien päätä suojelee vammautumiselta halpa henki- ja tapaturmavakuutus, PYÖRÄILYKYPÄRÄ.  

Isä kertookin, ettei niin lyhyttä matkaa ole missä kypärä on tarpeeton. Ei ole  myöskään vauhdista kiinni kun vahinko voi sattua. Lapsille pitää opettaa säännöt miten toimitaan, missä saa ajella ilman varsinaista vanhempien lupaa. 

Miten usein liikenteessä näkee tapauksia, jossa kypärä puuttuu jopa lapsilta. Mielestäni se on suuri ja ajattelematon virhe aikuisilta. Vaara on aina olemassa. Hyvin usein lapsen tai lasten pää on suojeltu, mutta aikuinen köröttelee ilman kypärää. Ajatuksena varmaankin on, ettei minulle voi käydä mitään, en voi kaatua näin hiljaisessa vauhdissa, En suostu hankkimaan sitä varten kypärää, lapsen kyllä suojaan, jos vaikka sattuisi putoamaan tarakalta, En minä, en! Kypärä on niin hankalakin käyttää. Se on kuuma ja hiuksetkin siinä prässääntyvät.

Miehillä taasen on jonkinlainen häpeän tunne. Ties  mitä toiset ajattelevat. Minä en kypärää osta, luulevat viellä, että olen joku röystäilijä, kilpailija, tärkeilijä. Jos kypärä tulee pakolliseksi niin lopetan pyörällä ajon.

On surullista menettää lapsi. En pysty sitä kuvaamaan  sanoin.  En myöskään pysty kuvaamaan sitä tunnetta kun lasten vanhemmalle käy niin. Kuka orvosta lapseta pitää huolta. Entä sitten kun on tapahtunut pysyvä vammautumnen. Ei sitä voi kuvitella etukäteen. Toivottavasti kukaan ei joudu tällaiseen tilanteeseen. Tällaisia tapaiuksia kuiten on ihan riittävästi.

Pyöräily ja pyörällä kulkeminen on hyvä asia. Työ-, koulu-, ja kauppamatkat sujuvat joutuisasti ja mukavasti. Samalla saa raitista ilmaa ja kuntoilua, jaksat paremmin. Pyöräily vapaa-aikana on hauskaa yksin tai porukalla tehtynä. Seura ja kunnon kohentuminen on asioita josta nauttii.

Kokemuksesta tiedän, että kypärä ei ole missään nimessä ylimääräinen rasite, Sitä ei ole tukala käyttää kuumallakaan säällä. Ilmavirta on ohjattu viilentämään päänahkaa, tämän on niin moni todennut.

Kypärä esti tuntemani henkilön vammautumasta, pahemminkin olisi saattanut käydä. Kypärässä oli iso kuhmu, joka päässä olisi ollut arvaamaton. Kypärätön henkilö teki kauppamatkallaan kuperkeikan. Kehon nirhamat, maantie ihottuma, mustat silmät, huulet turvoksissa, otsa naarmuilla. Siinä saldo, jota hän poti. Tämän keikan jälkeen hänestä tuli vannoutunut kypärän käyttäjä. Seuraava kerta voi olla kohtalokkaampi. Melkein tasasellakin tulle vahinkoja. Näin tämä henkilö kertoi.

Sanotaan, että pyöräillessä on aina vastatuuli ja satula päin persettä. Jos vaaditte, että pyörässä pitää olla jalkajarru turvallisuuden vuoksi. Käsijarru on vähintään yhtä hyvä, parempikin. Opetelkaa käyttämään myös käsijarrua. Poljin saa olla miisä asennossa hyvänsä, käsijarrulla pystytte vauhdin hilitsemään joka tilanteessa.

Varsinkin kun pysähdytte  jaloittelemaan. Verenkierron kannalta retkeilijän kannatta välillä taluttaa pyörää ylämäessä,

Niilo Henell

YHDENMUKAINEN - muutenkin kuin henkisesti!

Jo latinan kielessä tuo "una pars est de - YKSI MUOTO" on merkinnyt ulkoisten merkkien yhteenliittävää vaikutusta ja lienee pohjana uniformu käsitteelle. Kerrotaan myös jossain syrjäkylällä palokuntajuhlissa päällikön, pienen yskähtelyn jatkona huipentaneen puheensa, että "yhy, yhy, yhy... vappaapalokuntaan, suat kiiltävät napit ja nahkavyön"! 

KamariHerrat

on myös yhdenmukaistunut, yhdistyssihteerimme kiteyttämällä ajatuksella, "muutenkin kuin henkisesti"! Ja jo oli aikakin; huhtikuussa näet täyttyi jo 6 vuotta yhdenmukaista maailman parantamista jokaperjantaisissa kahvikeskusteluis-samme... Siinä sitä on yhdistävää tekijää vaikka malliksi muillekin!

Myös tuota oman yhdistyksen/kerhon paitaideaa saa vapaasti lainata ja osoittaa olevansa SYTYläinen - ellei oman liiton "mainospaita" tunnu istuvan silmienväriin. Olisi tietenkin suotavaa, että rintataskun päällä olisi tuo "yhdistävän tekijämme", SYTYn logo, ja sitten selkäpuolella voisi kertoa edustamansa ryhmän tai jättää sen tyhjäksi. Meille paidat toteutti (tukevimmille oikein mittojen mukaan) Salon Seudun Työkeskus Oy Kolmituote, jossa varmaan on tuon logonkin originaali tallessa.

Oltaiskos tällaisellakin tavalla toteuttamassa sellaista yhdistävää tekijää SYTYläisen kesäasusteen kautta!

IsoTimppa

Haukipullat

Esittelyä kirjoittaessani lupasin myös ruokareseptejä. Tässä pitkän kaavan mukaan valmistettavat haukipullat.

Mennään Tokmannille ja ostetaan koottava katiska. Pidetään sitä paketissa mökillä yksi vuosi. Kootaan katiskaa niin kauan kuin pakkauksessa olevaa rautalankaa on jäljellä. Jatketaan seuraavana keväänä, kun on hankittu lisää rautalankaa. Käydään ostamassa paikalliselta isännältä katiskamerkki 1.50€. Kiinnitetään merkki katiskaan ja viedään katiska järveen.

Kolmantena vuonna katiska on lyttyyn painunut ja likainen edellisen vuoden ahvenruohosta. Käydään ostamassa uusi katiskamerkki. Viedään katiska järveen. Käydään katsomassa illalla, katiskassa on pari pientä kiiskiä. Jätetään kiiskit katiskaan. Aamulla katiskassa on 65cm pitkä hauki. Kannetaan katiska kalojen perkuupaikalle. Ei kannata avata rannassa, hauki on iso ja potkii niin kovin, että pääsee vielä järveen takaisin. Perataan hauki nahattomiksi fileiksi. Tässä on hyvä olla terävä fileepuukko, niin filerointi sujuu oikeaoppisesti. Laitetaan verta vuotavaan peukaloon laastari. 

Lyhyen kaavan mukaan resepti alkaa tästä:

Otetaan haukifileet ja kylmäsavustettua lohta ja jauhetaan ne

HAUKIPULLAT

400 g kalaa fileenä 

15 cm pala purjoa tai salottisipulia

1 dl tilliä

1/2 dl korppujauhoja

1 muna

1 tl sitruunankuorta + 2 rkl sitruunamehua

1 tl suolaa + ripaus mustapippuria

Turvota korppujauhot kalaliemessä. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja pyöritä pulliksi. Paista voissa paistinpannulla. Voit paistaa myös uunissa, mutta eihän ne sitten ole ihan niin hyviä... ;)

Jos kalapullia on paljon, voit pakastaa niitä annoksina. Olen käyttänyt haukipullia myös kalakeitossa. 

Senkun kisaamaan.....

Riukupallo, vähän taitolajikin.

Jälleen muistelen nuoruuteni kisapeliä, joka on hauska, reipas kunnonkohentaja. Kaikki liikunta on tarpeen, olkoon se miten vähäistä tahansa. Ikä tuo rajoitteita, mutta kykyjen mukaan liikkuminen on tarpeen.

Lapsena me kaikki hankimme liikunnalla hyviä ominaisuuksia itsellemme. Mielestäni keuhkojen tilavuus ja hapenottokykymme on juuri lapsuus ja nuoruusvuosilta hankittu ominaisuus. Liikunnalla myöskin lihakset ja luusto saa kasvuvoimaa elämälle. Riukupallo oli yksi leikki ja kuntolaji, josta me senajan kakarat elämänvarusteita hankimme. Tosin emme tästä valmentaumisesta sillon mitään tieneet. Hauskanpito, yhdessäolo ja kisamieli siihen ajoivat, kunnon hankintaan. Siinä sitä kehittyi pelisilmää, liikkuvuutta ja voimaakin. Pelissä piti lyödä palloa kuin vierasta sikaa. Mistä moinen sanontatapa on tullut. Ei sikaa hakata saa, se on viisas ja lempeä eläin.                                                                                                                

Avuksi  Pirkka niksi!

Kun lähdemme rakentamaan välinettä peliin, silloin tarvitsee hankkia seuraavat tarvikkeet. Metsänomistajan luvalla hankitaan 6 metrinen riuku, joka karsitaan hyvin sekä kuoritaan.  Tämän pitusesta puusta jää katkaisuvaraakin. On makuasia kuinka pitkä riusta tehdään, mitä pidempi sen jännittävämpi peli varmasti on. Osa riuusta menee maan sisälle pystytysvaiheessa. Tärkeä tarvike on punotun pyykkinarun vahvuinen "köysi" tai naruhan se on. Tämä sidotaan toisesta päästään tukevasti riu'un latvaan. On hyvä vuolla puukolla latvaan poikittainen ura, jossa naru takuuvarmasti hyvin sidottuna pysyy.

Riuku pystytettään silmämääräisesti pystysuoraan tasamaahan, nurmikolle tai soramaahan. Nurmikko kuluu takuuvarmasti siitä kohtaa missä pelataan. Sora-/hiekkapohja on tältä kantilta parempi.

Turvallisempi on hankkia  halkaisijaltaan noin 20 sm kumipallo, sitä on hyvä nyrkillä lyödä. Nyt tarvitaan nykyaikaista Pirkka niksiä.  Laita kumipallo sukkahousun lahkeeseen, (tämä on kuvitteluani) tällä tavalla saat loistavan tavan kiinittää pallo narun alapäähän kiinni.  Silloin joskus apuna oli pala kangasta, joka toimi, muttei oikein hyvin - paketti hajosi. Narun pituus ratkeaa pallon kiinitysvaiheessa. Vapaasti roikkuva pallo saa olla pelaajien navan yläpuolella. Riukunarua voi lyhentää tai pidentää, kun jättää sitomisessa pelivaraa

Säännöt

Kun riuku on pystyssä, pallo narun alapäähän kiinnitettynä, tehdään riu'un ympäri maahan ympyrä. Tämä jaetaan halkaisijaviivalla kahteen lohkoon. Kahdelle pelaajalle muodostuu oma puoliskonsa pelialueesta.

Joku kavereista lähettää pallon pelattavaksi. Hän ottaa pallon päänsä yläpuolelle ja peruuttaa taksepäin halkaisijaviivan suuntaisesti. Kun hän on tarpeeksi etäällä riu'usta, päästää pallon vapaasti otteestaan ja pelaajat yrittävät ottaa pallon haltuunsa lyömällä sitä kadellään. Tarkoitus on saada aikaan sellainen liike, että pallossa kiini oleva naru kiertyy riu'un ympäri. Kumpikin pelaaja tietenkin omaan, vastakkaiseen suuntaan. 

Erävoittaja on tietenkin hän, joka on saanut lyönneillään narun kiertymään riu'un ympäri.

"Mestari" voi aloittaa uuden haastajan kanssa pelin, mutta molemmatkin pelaajat voivat vaihtua seuraavaan otteluun. Peli jatkuu voittaja + voittaja vastakkain, hävinnyt + hävinnyt vastakkain.

Parhaan liikunnallisen nautinnon kuitenkin saa silloin kun pelaajat ovat tasaväkisiä keskenään. Pelatessa tekniikka kehittyy. Huomataan mihin kohtaan palloa on lyötävä ja kuinka pallon saa nousemaan niin, että vastapuolen on mahdollisemman vaikeaa tavoittaa palloa.  Molemmathan pyrkivät pallon kiertosuuntaa muuttamaan iskuillaan.

Toivottavasti tämä liikuntamuoto antaa virikkeen jollekkin yhteisölle, perhepiirille, kesämökkiläiselle tai kaveripiirille. Takaan, että sen tiimoilla viihtyy ja kuntokin nousee.

Niilo Henell