…eri
vuosikymmenillä ja eri ikäisten kohdalla hiukan eri lailla, mutta se ei jätä koskaan ilman voimallisia tunteita. Tässä riimitelty kooste joittenkin keväiden
vaikutuksista murrosiässä, aikuisuudessa keski-iän kynnyksellä ja nykyhetkeensä
jo ikääntyneen kohdalla:
·
Runotytön kipeä murrosikä
Oi,
muistatko vielä sen ajan?! Kaivelin pöytälaatikosta 13-vuotiaana kirjoittamiani
runoja. Nyt naurattaa, mutta silloin kaikki alla oleva oli totta. Sen muistaa
edelleen, miten vaikeaa kaikki oli. Nyt äitinä huomaan, että murrosikä alkaa
nykypäivänä aikaisemmin kuin ennen. Kohta 10-vuotiaalla pojallani alkaa jo olla
murrosiän merkkejä elämässään. Kunpa osaisin olla hyvä äiti ja muistaa tukea
omaa nuortani murrosiän kriiseissä. Etten väheksy lastani, etten naura, etten
kuuntele, etten suutu… Siinä haastetta myös äidille! Oma murkkuni toivottavasti
selviää joistain asioista äitiään paremmin…
On
tässä taidettu maistella kansalaisluottamusta, kun tällaista on kirjoitettu:
Pääni
halkeaa,
jotain
valkeaa,
edessä
huomaan,
kaadun
isän luomaan
LUMEEN!
Ensirakkautta:
Sydämeni
luokses halaa,
vannon
sulle rakkauden valaa.
Kynäni
kiitää,
ajatukseni
liitää,
luokses
sun,
oman
rakastetun.
Ensimmäisiä
seurustelusuhteita ja niiden päättymisiä on kuvattu:
Vaihtunut
on jo vuosi,
saavun
luosi.
Sua
rakastan,
ja
rakkauttas sydämeeni pakastan.
Muistatko
vielä sen illan,
kun
kuljimme yli sillan?
Se ilta
oli meidän kahden,
silta
kulki yli lahden.
Miksi
minut jätit,
löysitkö
jonkun toisen jolla oli letit nätit?
Vastaa,
niin voin
anteeksi antaa.
Yleismaailmallista
pohdintaa:
Miksi
nuorilla murrosikä täytyy olla,
niillä
menee sekaisin koko polla.
Ne huutaa
ja kiukuttelee,
päin
naamaakin pottuilee.
Ne
väkivaltaa käyttää,
koviksilta
jotkut yrittää näyttää.
Ne
kiroilee ja helposti suuttuu,
ihan
kaameiksi muuttuu.
Ne ekaa
kertaa rakastuu,
ne
kokeilee seurusteluu.
Ne täysin
muuttuu,
niiltä
jotain puuttuu.
Ei
ole aina ollut helppoa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on:
Minä vain
syön ja syön,
valvon
jälkeen toisen yön.
Olen
lihava,
vartaloni
ei oo ihana.
Pian
laihdun,
kunnes
kuihdun.
Ruoka-aikoja
itselleni määrään,
muulloin
työn touhussa häärään.
Päivi
Ja
kun vuodet ovat tuoneet jo useita keväitä, niin…
Kosketus
Kohtaan
uusia ihmisiä
päivittäin,
vain
harvoin he koskettavat,
vain
harvoin annan periksi.
Miksi
niin harvoin
annan
koskettaa sisintäni.
Mitä
harvemmin
sen
kovemmin koskee,
sen
kovemmin jälleen
kokoan
itseni
ja sen
vaikeampaa on
antaa
koskettaa uudelleen.
Kevät
Riemuitsen
on
kevät.
Laulan
ja nauran
niin
kuin linnut.
Rakastan,
unohdan
kevään, linnut.
Kunnes
huomaan
en enää
rakasta
vaan
kaipaan.
Ja yhä
riemuiten
huomaan
kevään uudelleen.
Linnut
ja auringon.
Unikuva
Sinun
hymysi sain
ohimennen.
Siitä
lämpöä hain.
Sanoit
myöhemmin.
Koko
illan kaipasin.
Pois
lähtiessäin havaitsin
unelmain
on haave,
unikuva
sisimmässäin.
Eila
…ja sitten kun keväitään ei enää tule niin tarkoin laskettua,
aina ne silti havaitsee:
Kerro se kaikille:
Sinä
ne jo näit,
ensimmäiset
muuttolinnut!
Ja aurinko sulattaa
talvijäiset ajatuksemme
vastaanottamaan kesää.
-o-
Vieläkö muistat?
Jäniksen jäljet
pihanurmikon ensilumilla,
juuri
tuossa,
missä krookukset kukkivat.
Kuinka voimallinen onkaan
aurinko!
-o-
Osaatko soittaa,
vaikka vain itsellesi,
yksin ollessa?
Nyt
on sonaatin aika:
kaikki
kevään sinfoniat
soivat
taustanasi.
-o-
Lähde kanssani rannalle.
Kaislojen varsissa jääsormus
ja sulava jää musiikkina
helisten.
Nyt saat antaa ajatuksillesi
rajoittamattoman luvan purjehtia
lapsuuden vapaille vesille.
-o-
Tätä on odotettu!
Edellisetkin sukupolvet,
ja seuraavat:
Auringon
paluuta
kaamostaivaan
tilalle.
Ja
mielialaan.
-o-
Valolla on ihmeellinen voima,
sanovat kirkasvalokauppiaat.
Lainasanoin.
Sadat
sukupolvet
ovat
sen kokeneet,
kaikkea
siitä edes käsittämättä.
Luomakunta herättelee itseään,
Sinunkin pitäisi, mutta
varovasti edeten.
Tuskin
muun luonnon tavoin
osasit
varastoida voimia
avautuaksesi
uuteen kasvukauteen.
-o-
Otamme vastaan kesän,
kuten kaikki vuodenajat,
itsestäänselvyyksinä.
Kunpa
osaisimme, luonnon lailla,
valmistautua
kaikkeen,
joka koettavaksemme annetaan.