Kevät sen tekee…

…eri vuosikymmenillä ja eri ikäisten kohdalla hiukan eri lailla, mutta se ei jätä koskaan ilman voimallisia tunteita. Tässä riimitelty kooste joittenkin keväiden vaikutuksista murrosiässä, aikuisuudessa keski-iän kynnyksellä ja nykyhetkeensä jo ikääntyneen kohdalla:

·      Runotytön kipeä murrosikä

Oi, muistatko vielä sen ajan?! Kaivelin pöytälaatikosta 13-vuotiaana kirjoittamiani runoja. Nyt naurattaa, mutta silloin kaikki alla oleva oli totta. Sen muistaa edelleen, miten vaikeaa kaikki oli. Nyt äitinä huomaan, että murrosikä alkaa nykypäivänä aikaisemmin kuin ennen. Kohta 10-vuotiaalla pojallani alkaa jo olla murrosiän merkkejä elämässään. Kunpa osaisin olla hyvä äiti ja muistaa tukea omaa nuortani murrosiän kriiseissä. Etten väheksy lastani, etten naura, etten kuuntele, etten suutu… Siinä haastetta myös äidille! Oma murkkuni toivottavasti selviää joistain asioista äitiään paremmin…

On tässä taidettu maistella kansalaisluottamusta, kun tällaista on kirjoitettu:

Pääni halkeaa,      

jotain valkeaa,

edessä huomaan,

kaadun isän luomaan

LUMEEN!

Ensirakkautta:

Sydämeni luokses halaa,

vannon sulle rakkauden valaa.

Kynäni kiitää,

ajatukseni liitää,

luokses sun,

oman rakastetun.

Ensimmäisiä seurustelusuhteita ja niiden päättymisiä on kuvattu:

Vaihtunut on jo vuosi,

saavun luosi.

Sua rakastan,

ja rakkauttas sydämeeni pakastan.

Muistatko vielä sen illan,

kun kuljimme yli sillan?

Se ilta oli meidän kahden,

silta kulki yli lahden.

Miksi minut jätit,

löysitkö jonkun toisen jolla oli letit nätit?

Vastaa,

niin voin anteeksi antaa.

Yleismaailmallista pohdintaa:

Miksi nuorilla murrosikä täytyy olla,

niillä menee sekaisin koko polla.

Ne huutaa ja kiukuttelee,

päin naamaakin pottuilee.

Ne väkivaltaa käyttää,

koviksilta jotkut yrittää näyttää.

Ne kiroilee ja helposti suuttuu,

ihan kaameiksi muuttuu.

Ne ekaa kertaa rakastuu,

ne kokeilee seurusteluu.

Ne täysin muuttuu,

niiltä jotain puuttuu.

Ei ole aina ollut helppoa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on:

Minä vain syön ja syön,

valvon jälkeen toisen yön.

Olen lihava,

vartaloni ei oo ihana.

Pian laihdun,

kunnes kuihdun.

Ruoka-aikoja itselleni määrään,

muulloin työn touhussa häärään.

                                                            Päivi

Ja kun vuodet ovat tuoneet jo useita keväitä, niin…

Kosketus

Kohtaan uusia ihmisiä

päivittäin,

vain harvoin he koskettavat,

vain harvoin annan periksi.

Miksi niin harvoin

annan koskettaa sisintäni.

Mitä harvemmin

sen kovemmin koskee,

sen kovemmin jälleen

kokoan itseni

ja sen vaikeampaa on

antaa koskettaa uudelleen.

Kevät

Riemuitsen

on kevät.

Laulan ja nauran

niin kuin linnut.

Rakastan,

unohdan kevään, linnut.

Kunnes huomaan

en enää rakasta

vaan kaipaan.

Ja yhä riemuiten

huomaan kevään uudelleen.

Linnut ja auringon.

Unikuva

Sinun hymysi sain

ohimennen.

Siitä lämpöä hain.

Sanoit myöhemmin.

Koko illan kaipasin.

Pois lähtiessäin havaitsin

unelmain on haave,

unikuva

sisimmässäin.

                                 Eila

…ja sitten kun keväitään ei enää tule niin tarkoin laskettua, aina ne silti havaitsee:

         Kerro se kaikille:

         Sinä ne jo näit,

         ensimmäiset muuttolinnut!

                        Ja aurinko sulattaa

                        talvijäiset ajatuksemme

                        vastaanottamaan kesää.

         -o-

Vieläkö muistat?

Jäniksen jäljet

pihanurmikon ensilumilla,   
     juuri tuossa,

                        missä krookukset kukkivat.

         Kuinka voimallinen onkaan aurinko!

-o-

Osaatko soittaa,

vaikka vain itsellesi,

yksin ollessa?

         Nyt on sonaatin aika:

         kaikki kevään sinfoniat

         soivat taustanasi.

-o-

Lähde kanssani rannalle.

Kaislojen varsissa jääsormus

ja sulava jää musiikkina helisten.

Nyt saat antaa ajatuksillesi

rajoittamattoman luvan purjehtia

lapsuuden vapaille vesille.

-o-                                         

Tätä on odotettu!

Edellisetkin sukupolvet,

ja seuraavat:

         Auringon paluuta

         kaamostaivaan tilalle.

         Ja mielialaan.

-o-

Valolla on ihmeellinen voima,

sanovat kirkasvalokauppiaat.

Lainasanoin.

         Sadat sukupolvet

         ovat sen kokeneet,

         kaikkea siitä edes käsittämättä.

Luomakunta herättelee itseään,

Sinunkin pitäisi, mutta

varovasti edeten.

              Tuskin muun luonnon tavoin

              osasit varastoida voimia

              avautuaksesi uuteen kasvukauteen.

-o-

Otamme vastaan kesän,

kuten kaikki vuodenajat,

itsestäänselvyyksinä.

              Kunpa osaisimme, luonnon lailla,

              valmistautua kaikkeen,

joka koettavaksemme annetaan.