perjantai 28. toukokuuta 2021

Erään älypuhelimen tarina

Marjojen kypsyttyä käyn usein poimimassa mustikoita sekä puolukoita. Mallin tähän olen saanut äidiltäni, joka oli himonoukkija, mutta hän ei huolinut minua kaverikseen. Jääköön syy mainitsematta. Hän saattoi viipyä tunteja marjastamassa ja marjoja myös tuli paljon.




Otan yleensä puhelimen mukaani, kun lähden metsään marjaan. Näin tein myös eräällä tietyllä marjastusretkelläni, josta tämän älypuhelimen tarina sai alkunsa. Laskin puhelimeni kannon nokkaan, jatkoin marjojen poimimista ja saatuani urakan valmiiksi otin tietysti puhelimen mukaani. Mutta mitä ihmettä, puhelin ei suostunutkaan enää toimimaan!

Onnekseni takuu oli voimassa, joten menin puhelimen kanssa liikkeeseen, josta sen hankin. Näytin myyjälle, ettei laitteeni enää toiminut. Varsin nenäkäs nuorimies rupesi tällöin neuvomaan minua kertoen, että siinä puhelimen sivussa on sellainen nappula, josta saa virran päälle. Aikansa tuota nappulaa paineltuaan ja ravisteltuaan puhelinta, hän meni takahuoneeseen. Noin vartin kuluttua hän tuli takaisin ilmoittamaan minulle, että puhelin ei enää toimi.

En malttanut olla sanomatta, että “niinhän minä juuri kerroin!”

Liikkeessä yritettiin saada puhelinta vielä kuntoon, mutta tuloksetta. Sain takuuna uuden puhelimen.

Uusi älypuhelin palveli minun tarpeitani ihan riittävästi, kunnes tuli aika luopua siitäkin. Nykyään minulla on sellainen riisuttu versio älypuhelimesta. Mielestäni älypuhelin ei saa maksaa juuri 100 euroa enempää ja hankin mielelläni luotettavan ja laadukkaan laitteen. Tiedonhankintaan ja harrastustoimintaan käytössäni on nykyisin tietokone.

Olen kertonut tarinani ystävilleni, jotka ovat hymyilleet seikkailuilleni marjametsässä ja tavastani saada uusi älypuhelin käyttööni takuuajan puitteissa. Tapansa kullakin. Tämä kyseinen älypuhelin ei ilmeisesti viihtynyt marjastusretkellä tai ei ainakaan olisi halunnut tulla hylätyksi kannon päälle.


JUPE

perjantai 21. toukokuuta 2021

MELKOINEN KUUKAUSI

 

Joku aika sitten, katsellessani vauhdilla, joskin melkoisesti keikkuen, tulossa olevaa kevättä ikkunani takaa, yritin ennakkoon luoda oikein ”omakohtaisen näkemykseni” tämän vuoden, 2021, toukokuuksi. Silloin sattui olemaan hiukan harmaampi päivä, joten ei sieltä ”klasin takaa” mitään alkanut avautumaan. Siksipä klikkasin itseni läppärin kalenteriin ja sen kuukausinäkymään:

Kalenteri, jossa toukokuun juhla- ja pyhäpäiviä



Siinäpä niitä oli tulollaan, wanhan kansan merkkipäiviä, uudempiakin, joista joitakin vielä yritetään ylläpitää entisaikain uskomusten ja ennusteitten selville saamiseksi. Kansanperinteen nimissä, olettaisin.

Tuolle oletukselle perustuen, päätin selvittää itselleni hiukan niiden taustoja ja avata käsitystäni, mistä on ollut kyse silloin, kun noille päiville on oikein allakkaan päätetty pistää merkintä. Virallisesti. Niin kuin juhannukselle taikka joululle; kai tunnetuimmat merkintöinä kalentereihimme kohdistetut, vaikka pienillä alkukirjaimilla kirjoitetaankin! Että ei se aina ole koosta kiinni – paitsi CityMarketissa!

Vappupäivä! Se voidaan kohdistaa nimipäivän lisäksi myös laskennallisesti vuodenkiertoommekin – kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puoleenväliin – silloin juhlitaan kesän alkamista! Agraariyhteiskuntana elellessämme myös karjalle viimeistäänkin silloin avautuivat veräjät kesälaitumille, mutta yleisesti ottaen se lienee aina ja kaikkialla ollut enemmänkin työväen, ja yhä enenevässä määrin myös opiskelijoille ja nuorisolle yksi hyvä syy pistää pystyyn jonkinlaiset bakkanaalit. Ympäristön tai yhteiskunnan myötämielisyydellä tai rajoituksista huolimatta!

Eri puolilla Eurooppaa – otetaan nyt niitäkin perinteitä mukaan, kun kerran EU:ssa ollaan – on tähän päivään liitetty monenmoista taikuuttakin, hyvässä ja pahassa. Kelttiläisten Beltane tarkoitti ”hyvää tuulta” ja hyvää tuultahan me kantasuomalaisetkin koetamme löytää jo vappupäivän aattoyöstä ja jo kauan säilynein perinteisin menetelmin.

Noita suomalaisia perinteitä tuskin tarvinnee alkaa tarkentelemaan, kun tarkoitusperät olivat ja ovat edelleen täällä sekä ympäristömaissa ja maisemissa samansuuntaiset, niin otetaanpa esille yksi amerikkalaisten saman ajankohdan juhla. Moving day – muuttopäivä!

Tuskin nekään nyt ihan jokaisen toukokuun ekana aamuna lastannevat muuttokuormaansa. Nykyään! Mutta aikoinaan 1800-luvulla, ainakin New Yorkin osavaltiossa oli säädetty laki, että ellei vuokrasopimuksessa erikseen oltu muuta mainittu, kaikki sopimukset olivat voimassa vapusta vappuun – ellei se osu sunnuntaiksi, jolloin määräpäivä on 2. toukokuuta! Joten kyllä riitti vuokrasopimuksien allekirjoittajia – ja kaikki karnevaalihengessä. Juhlittiin näet sitä aikoinaan siirtolaisiksi saapumista…


Käsi täyttää hakemusta


Äitienpäivä on kaikille äideille ja heidän lapsilleen niin merkityksellisen vahvasti tunnelatautunut, etten aio ottaa sitä sen enempää esille, etten tule ajattelemattomuuksissani ajattelemaan jotakin jotakin loukkaavaa…

Entäpä EU:n päivä, toukokuun 9. – Vuonna 1992 allekirjoitetun Maastrichtin sopimuksella perustetun Euroopan yhteisön, nimensä Euroopan unioniksi muuttaneen, tavoitteita juhlistetaan silloin: ”Yhtenäinen ja vauras Eurooppa, jossa vallitsee rauha”. Sinnehän meidätkin vietiin 1995, joten juhlitaan.

EU:n ’mottona’ on ”Moninaisuudessaan yhtenäinen” ja sille on valittu 5 symbolia, mutta kuinkakohan moni (googlettamatta) ne pystyisi kertomaan. Minulta jäi rahan ja lipun lisäksi ne 3 muuta ’netistä tarkistettaviksi’.

J.V. Snellmanin – toiseksi markan isäksikin mainitun – muistan kuulopuheina ja kuvina ”pitkästä vitosesta”, ”Snellusta”, 5000 mk:n setelistä, jossa hänen kuvansa komeili. Jopa 10000 mk rahaan hän ennätti kivuta kuvineen, ennen kuin seteleitten leikkaus sota-aikana taikka 1963 turhien nollien poistaminen muutoinkin muokkasivat markkamme arvoa ja lopulta kelluttivat sen €urovaluutan pohjattomaan rahasäkkiin…

Helatorstainkin onnistuimme saamaan tänä keväänä toukokuulla, sitä kun vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen – ja pääsiäistä taas puolestaan vietetään vuoden kiertoja tasoitettaessa matemaattisesti Caussin menetelmän mukaan ”maaliskuun 22+d+e tai huhtikuun d+e-9” -kaavalla 😊! Maallisemmin tämän kirkollisen juhlapäivän ajankohdan määrittää taivaallinen kuu, eli pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Mutta ei suinkaan kaikkien kirkkokuntien allakoissa, noista laskukaavoista johtuen…

Kaatuneitten muistopäivä on kuulunut perinteisiimme vuodesta 1940 ja vaikka se on paljolti myös kirkollinen, niin toukokuun kolmatta sunnuntaita vietetään laajasti ’yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäivänä’, jolle tämä nykyinen nimi vahvistettiin 1947. Liputuspäiväksi se kelpuutettiin 1977 ja ’suruliputuksen perinteistä’ luovuttiin ”toisen maailmansodan 50-vuotispäivää kunnioittaen 1995, jonka jälkeen on liputettu normaaliin tapaan koko päivän kokotangossa” (kertoo Wikipedia).

Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja 10 päivää helatorstain jälkeen. Päivä on ollut kirkollisuutensa lisäksi myös kansanperinteellisesti merkityksellinen ja siihen liittyvien monien sanontojen paikkansapitävyyttä voi jokainen kokemuksineen vertailla.

’Ellei heilaa helluntaina, niin…” - Joku sanonta olettaa, ettei koko kesänä; toinen taas, ettei jonoa juhannuksena ja väittääpä joku, ettei muitakaan murheita koko sinä suvena! Mene ja tiedä. Joka tapauksessa nuo aviolliset (ja epäilen, että myös esiaviolliset) asiathan ovat aina kovasti esillä perinteessä, eikä vähiten vuoden alkupuolen arvailuissa…

Pyhän Kolminaisuuden päivä – aiemmin kolminaisuudenpäivä – ei saa edes Wikipediassa kummoistakaan jalansijaa. Ei, vaikka sen alku on jo 1000-luvulla. Kai siksikin, että hyvin monet muutkin juhlapäiväluettelossamme ovat kristillisistä lähtökohdista, eivätkä toimi yhdistettyinä taikka korvaavina vanhojen kansanperinteitten pakanallisten juhlimisten kanssa. Noista viimeksi mainituista taas puolestaan tunnutaan oltavan ottamassa jälleen uudelleen kiinni ja havaittavissa on selvää arvostavaa kiinnostusta menneisyyden uskomuksiin ja tapoihin.

Nainen uskonnollisissa menoissa/riitissä


Mielenkiintoinen alue käydä googlettamaan, mutta jätetään se tulevaisuudessa käytettävien aiheiden varastoon. Nyt tuijottelin vain ulos ikkunasta ja allakan tälle kuukaudelle keräämiin merkittäviin päivämääriin. Teki hyvää kerrata itsensä kanssa, mitä tuollaisetkin merkinnät almanakassa pitävät sisällään. Ja tätä luettaessa vertailla, kuinka niitä tulikaan juhlistetuksi…




perjantai 14. toukokuuta 2021

Ruuanlaiton vaikeudesta

Mitä tänään syötäisiin? Tämän kysymyksen kuulee usein ja monilta. On vaikea miettiä, miten ruokahuolto parhaiten toimisi. Itse olen ratkaissut asian tekemällä erilaisia ruokalistoja useamman kappaleen.


Muistilista: mitä tänään syötäisiin? valittuna lounas, välipala ja päivällinen


Minulla on olemassa ruokalista, jossa on lounas, välipala ja päivällinen. Minulla on sellainenkin lista, jossa on vain lounas ja päivällinen sekä vielä yksi lista yhdelle ruoalle. Tuota yhden ruoan listaa käytän yleensä kesäaikana.

Koulun ruokalista pyörii kuuden viikon välein. Niin olen yrittänyt omanikin ajoittaa. Ensin on tarkistettava, mitä koulun lista tarjoaa, ettei kotona ole samalla viikolla samaa ruokaa, ainakaan samana päivänä.

Olen yrittänyt tehdä ruokalistoja moneen makuun. Sieltä löytyy kaikkien herkkuruokia sekä myös niitä, jotka eivät ihan jokaiselle yhtä hyvin maistu. Tärkeää on kuitenkin oppia syömään erilaista ruokaa. Aina ei voi saada herkkuruokaansa ja toistenkin pitää saada omaa herkkuruokaansa.

Olen laittanut listalle niin kanaa, kalaa, lihaa kuin kasvisruokiakin. Meillä syödään paljon keittoja ja laatikoita. Ne ovat edullista ruokaa, jota on helppo tehdä.

Olisipa kiva, että sinä jakaisit oman perheesi suosikkiruoan! Siitä saisi helposti jokainen tämän ruokahuollon ongelman kanssa painiva uusia ajatuksia. Mitä helppoa arkiruokaa teillä tehdään?

Jos aihe kiinnostaa, voisin jopa julkaista muutaman hyvän vinkin jossain tulevassa postauksessa. Nyt se on teistä, lukijat, kiinni!


Igorin kana



 Tämä on ohje, joka on kiertänyt jo vuosia internetissä. Se on saanut     suuren suosion, eikä ihme! Ruoka on erittäin riittoisa, helppo tehdä ja     edullinen. Eri ikäiset syöjät pitävät siitä.

Tarvitset Igorin kanaan 800 g kanan fileitä, 1 punaisen ja 1 keltaisen paprikan suikaloituna, 2 isoa sipulia kuutioituna, 3 valkosipulin kynttä pilkottuna, 70 g tomaattipyreetä, 1 rkl sokeria, 2 tl suolaa, mustapippuria myllystä, 2 dl kanalientä, 350 g smetanaa ja kourallisen persiljaa revittynä. Puolet persiljasta laitetaan ennen uuniin laittoa ja loput koristeeksi. Halutessasi voit lisätä 1 kuutioidun maustekurkun. Ripottele se juuri ennen uuniin menoa koko komeuden päälle.


Lautasellinen Igorin kanaa



Kuullota pannussa paprikat ja sipulit. Lisää joukkoon tomaattipyree, suola, sokeri, pippuri, persilja ja kanaliemi. Lisää smetana joukkoon ja sekoita. Anna kastikkeen saostua muutama minuutti. Paista kanan fileet nopeasti kuumalla pannulla niin, että pinta saa kauniin värin. Asettele fileet vuokaan ja kaada kastike fileiden päälle niin, että ne peittyvät. Ripottele maustekurkku sekä persilja. Laita uuniin 175 asteeseen, noin 30 minuutiksi. Maistuu niin pastan, perunan kuin riisinkin kaverina.

Hyvää ruokahalua!

Päivi

perjantai 7. toukokuuta 2021

Pakko AVAUTUA!


Koska olen AIVAN RAIVONA!! 😡

Menin erääseen Cittariin hakeakseni muutamia asioita, joita tarvitsin. Odotan kassalla ja pudotan kaksikymppisen maahan (omaa tyhmyyttä, yritin pitää ostokset sylissä, koska en halunnut ottaa kaikkien koskettamaa koria). Edessäni seisova nainen nosti sen ylös. Kiitin häntä ojentaen käteni, ja tämä siististi pukeutunut rouvasihminen toteaa että ”löytäjä saa pitää kun maasta löytää” ja käänsi selkänsä. 😡 Siis WTF!!!

Sitten paloi pinna! Katsoin takanani seisovaa tyyppiä, joka oli yhtä hämmentynyt kuin minä. Siis tämä ei voi olla todellista, oikeesti?!

Vetäisin henkeä ja käännyin katsomaan tätä muijaa, varasta tai miksi häntä voi kutsua, ja koputin olkapäälle, että hän kääntyisi - ja korotin ääntäni ja sanoin, että ”luuletko että olen sillä tuulella, että jaksan leikkiä? Ole ystävällinen ja anna mun raha takaisin.”

Tämä nainen totaalisesti ignoorasi minut, ja lähti kävelemään ulos. No tottakai jätin ostokseni ja lähdin perään parkkipaikalle, samalla kun koetin huutaa turvamiehelle, että tule apuun. No sekin seisoi tumput suorana täysin hoo-moilasena, varmaan ajatellen, ettei kuulu sen työnkuvaan. (Mieli teki jo potkaista sitäkin sukukalleuksiinsa, mutta oli liian kaukana...)

Tässä vaiheessa tämä naikkonen menee jo korot kolisten autolleen minua pakoon, mikä varmaan oli järkevin asia, mitä hän tässä tapauksessa teki 😅.

Kun rouva pääsi autolleen, laittoi hän ostoskassinsa maahan yrittäessään saada auton ovea äkkiä auki. Mulla kiehui jo sen verran tässä vaiheessa, että päätin, että kun kohtalon iva antaa minulle mahdollisuuden opettavaiseen tilaisuuteen, niin…






nappasin rouvasimmeisen ostoskassit maasta ja juoksin omalle autolleni ja huusin sille ”löytäjä saa pitää kun maasta löytää”!

Hyppäsin autooni ja läksin ajamaan, samalla kun rouvashenkilö heilutteli hajareisin käsiään pysähtymisen merkiksi. Käyttäydyin lapsellisen huonosti, myönnän, mutta niin hänkin. Olin niin raivona, että olisin voinut vaikka motata sitä, mutta samalla nauroin itsekseni vetoani.

Tulin kotiin ja katsoin kasseihin. Mitä löysin?

Pari kiloa sisäfileetä, ison lohen, hyvän juustovalikoiman kera ja toisesta kassista pullon Möet:iä! En voi muuta sanoa kuin, ettei hullummat ostokset kahdellakympillä 🤣😂🤣

Kaikella kunnioituksella - vaikk’ei enää elellä aprillipäivän tunnelmissa, jolloin tuo hauska tarina osui silmiini - niin tämä oli vain vitsi kaiken tämän Koronan aiheuttaman synkkyyden keskellä. Ja oli kiva, kun jaksoit lukea loppuun saakka. Toivottavasti sait hyvät naurut 😂



 

 



Hyvä ystävä, tuon edellä olevan postauksen alla on täällä Yhdistävässä tekijässä uusi nimi. Saanen esitellä itseni!

Eli kukas minä sitten olen: viimevuonna tuli mittariin pyöreät 5 ja 0, perheeseeni kuuluu mies, kolme aikuista lasta sekä koira. Yksi lapsenlapsi, joka on elämämme suola ja aurinko, josta saa ammennettua voimaa. Iloksemme toinen lapsenlapsi on jo lähtökuopissa. Työssäni viihdyn todella hyvin ja saan tehdä arvostettua työtä ikäihmisten parissa.

Korona-aika on ollut itselleni haasteellinen, kun olen niin sosiaalinen ja rakastan ihmisiä. Työssäni Majakan vartijana (kuten ystäväni on minut joskus nimennyt) edellinen vuosi oli sydäntä särkevän kivulias ja tämä tuntuu jatkuvan edelleen.

Nyt kaivataan sitä kärsivällisyyttä, joka ei todellakaan ole vahvin luonteenpiirteeni. Melkein joka päivä ottaa suorastaan pannuun, kun rajoitukset rajoittaa elämää niin työsaralla ja yksityisestikin. Myönnän, että tekisi mieli heittäytyä maahan ja ottaa kunnon itkupotkuraivarit. Kuitenkin kuulen, kuinka edesmennyt äärettömän rakas pappani olisi sanonut taas, että ei ole syntiä tunteitaan näyttää ja kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

Osaan viihdyttää itseäni puikkojen ja lankojen kanssa, ja niiden parissa saan aikani kulumaan siivillä sekä syntyy jotain hyödyllistäkin samalla, kun istuu nojatuolissa. Olen vaan ihmisenä sellainen, etten osaa olla tekemättä mitään. Näillä tuotoksillani sitten ilahdutan rakkaita lähimmäisiä.

Ulkoilu on myös elämässäni tällä hetkellä suuressa roolissa. Kävely reiteillä bongailen milloin viimeksi sähkökaappeja, jotka ovat saaneet ihania taiteellisia juhlapukuja päälleen. Luontoa on kiva seurata ja miten se näyttäytyy ihan Turun keskustassa jokirannassa. Auran jokiranta on vaan kaunis vuodenajasta riippumatta ja tällaiselle sosiaaliselle ihmiselle se, että lenkkipolulla tulee vastaan ihmisiä, on terapeuttista. Liikunnasta on tullut meidän yhteinen juttu ukkokullan kanssa ja meidän personal treinerinä toimii karvainen iltatähtemme pomerania poika Dani. Ulkoilureittejä on vaikka, kuinka ja paljon mutta huomaan että tuo jokiranta vetää aina puoleensa ja sieltä löydän itseni joko itsekseen tai sitten Villen ja Danin kanssa.

Nykyisin korostuu elämässä se, että kodista on tullut äärettömän rakas paikka. Tämä on outoa, kun voin sanoa, että viihdyn uudessa kodissamme Turun keskustassa. Olemme olleet aika ikiliikkujia ja paikallaan pysyminen ei ole todellakaan ollut meidän perheen juttu vaan se että matkustaminen avartaa maailmaa ja liikkeellä kun pysyy ei ns. mummoudu liian aikaisin. Mökki on ollut todella rakas paikka ja sieltä saa sitten hyvää tasapainoa, kun rupeaa asvaltit ahdistamaan.

Tällä hetkellä arjessa pienien ilojen huomaaminen on sitä elämän parasta antia, joka unohtuu, kun on liikaa tekemistä.

Joten vaikka rajoitukset ovat mitä ovat niin elämä on kuitenkin ihmisen parasta-aikaa ja arjen sisältö ihan itsestä kiinni.

Pidetään kuitenkin itsestämme ja rakkaistamme huolta sekä pysytään terveinä ja tavataan – ainakin – täällä Yhdistävässä tekijässä.

Aurinkoisin kevätterveisin


Minna Lähdemaa