Muistumia Musta kuula -sanapelin vaiheilta

Pian Kemijärveltä Saloon muutettuani tutustuin Jari Parviaiseen Kriisikeskus Etapissa järjestetyllä kurssilla, jossa koulutettiin valtakunnalliseen kriisipuhelinpalveluun päivystäjiä. Kurssin jälkeen kävimme kahden vuoden ajan hoitamassa toisinaan parikin kertaa kuukaudessa perjantain myöhäisillan päivystysvuoron klo 20—24.   

Olin ollut kolme päivää eläkkeellä, kun Jari eräänä aamuna soitti ovikelloa ja kertoi jääneensä sairaseläkkeelle, sairastuttuaan vakavaan, hitaasti etenevään sekä parantumattomaan cadasil- nimiseen aivosairauteen.  

Keitin kahvit ja valmistin Jarin 5-vuotiaalle tyttärelle mukillisen kaakaota. Kahvipöydän ääressä ehdotin Jarille, että ryhtyisimme kehittelemään hänen käyttöönsä muistipeliä, joka aktivoisi aivoja ja hidastaisi taudin etenemistä. Jari innostui asiasta ja pelin ideointi pyörähti heti käyntiin. Muistaakseni ajankohta oli lokakuun puolivälin paikkeilla ja vuosi oli 2010. 

Noin puolentoista vuoden kuluttua tuosta keskustelustamme sanapeli valmistui, ja Mustan kuulan nimi rekisteröitiin tavaramerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksessa 28. helmikuuta 2012.  

Sytyläisille vuosien mittaan tutuksi tullut Musta kuula täyttää siis ensi helmikuussa kymmenen vuotta.  

Pelin suunnitteluun osallistuivat myös Maskun kuntoutuslaitoksen muistiterapeutit. Sytyn Kamariherrat antoivat meille valmiiksi testattuja, konkreettisia ja erinomaisia vinkkejä ja ehdotuksia porukkapelien sääntöjä kehitettäessä.  

Musta kuula tiimi 

Alusta lähtien mukana olivat Jari Parviainen ja hänen poikansa Tomi, joka siihen aikaan opiskeli it-alaa Turun ammattikorkeakoulussa. Ja Hetassa asuva poikani Mikko opasti minua tietotekniikkaan liittyvissä asioissa skypellä, ja viisasteli, että vain yksi metodi, ”tietotekniikkaa it-kammoiselle” -toimii näin kovakalloista opetettaessa. Neljäntenä Musta kuula -tiimissä olin minä, tämän muistelun kirjoittaja. Pelin valmistuttua Tomi laati meille yhtenä opinnäytetyönään upeat verkkosivut. 

Pelin suunnittelu 

Tavoitteeksemme asetimme pelin, jota voisi pelata yhdessä muiden kanssa, ja pelaamalla aktivoida aivoja sekä hidastaa aivosairauksien etenemistä mukavassa, iloisessa ja hauskassa seurassa, jossa huuli lentää ja nauru raikuu.  

Ensimmäinen kehitysversio perustui numerosarjojen muistamiseen, mutta hylkäsimme sen pian, koska sitä ei voinut pelata yhdessä muiden kanssa. Teimme numeropelistä myös version, jolla voi arpoa Lottonumerot, mutta jokin paha moka suunnitelmassa oli, koska ainuttakaan voittoa sillä ei tullut. Joten numeroihin pettyneinä aloimme pähkäilemään sanapeliä, joka perustui Suomen yleiskielen kirjaimien esiintymistiheyteen. Saatavilla oli valmiit tilastot, mutta emme tienneet sitä, vaan innosta puhkuen teimme suunnattoman ja varsin työlään homman kun laadimme omat tilastot.  

Samoihin aikoihin lueskelin kirjaa Kreikan mytologiasta. Kirjassa kerrottiin muistin jumalattaresta Mnemosynesta ja hänen yhdeksästä muusastaan. Tämä tieto ratkaisi kuulien lukumäärän Musta kuula -muistipelissä, jossa on 8 kirkasta ja yksi musta kuula. Joskus tuntui siltä, kuin itse muistin jumalatar Mnemosyne olisi ohjannut meitä kokemattomia pelinkehittelijöitä. 

Testipelit veivät eniten aikaa. Istuimme kuukausitolkulla iltaisin muiden töiden jälkeen pelaamassa, vaihdoimme kirjaimen toiseen ja taas testasimme ja kirjasimme tuloksia muistiin. Kunnes löysimme oikeat kirjainyhdistelmät oppipoika-, kisälli- ja mestaritason peleihin. 

Tapasimme lukuisia eri alojen asiantuntijoita, kuten näönkäytön ohjaajan. Värien vaikutuksista selvillä oleva asiantuntija neuvoi pelin värien valinnassa. Tuttu aseseppä kertoi, miten kirkas kuula saadaan pysyvästi mustaksi. Kokeneen erityisopettajan asiantuntemustakin avuksi tarvittiin.  

Tietokirjailija ja toimittaja Maarit Huovinen opasti minua käyttöohjeen laadinnassa tinkimättömällä punakynän käytöllään. Maaritin myllytyksestä selvittyäni — ja suureksi hämmästyksekseni innostuin kirjoittamisesta. Harrastus on jatkunut jo useiden vuosien ajan — ja jatkuu yhä.     

Aikanaan Salon seurakunnan puutyöverstaalla Jarin omakätisesti valmistama pelin protomalli ja pian sen jälkeen pieni protosarja valmistuivat ja teimme reissun Turkuun saadaksemme opastusta tavaramerkin rekisteröinnissä.  

Lisää potkua Musta kuula -sanapelin viimeistelyyn antoi Juha Punta -säätiön myöntämä 2000 euron apuraha, pelin valmiiksi kehittämistä varten. Ensimmäiseksi ostimme Jarin entiseltä puolisolta edullisesti 17” käytetyn Aser-merkkisen läppärin, jonka jäähdytin vinkui oudosti, mutta onneksi laite toimi moitteettomasti aina siihen asti, kunnes saimme myytyä pelejä sen verran, että pystyimme ostamaan uuden laitteen. 

Parhaiten pelin kehitysvaiheilta jäivät mieleen ne lukuisat Mustaan kuulaan positiivisesti suhtautuneet henkilöt, joita tapasimme erilaisissa neuvotteluissa ja myöhemmin pelin esittelytilaisuuksissa sekä turnauksissa.  

Pelin alueellista tunnettavuutta lisäsi Kamariherrojen järjestämä Musta kuula turnaus, jonka he vaivojaan säästämättä järjestivät joka vuosi jotakuinkin kymmenen vuoden ajan. 

Toiminta päättyy 

Kun Jarista alkoi tuntua siltä, että hänen olisi korkea aika toteuttaa eräs pitkäaikainen unelmansa, ennen kuin taudin eteneminen estäisi sen, lupasin pyörittää Tmi Memoxia heidän matkansa ajan.  

Jari matkusti tyttöystävänsä kanssa Espanjaan, jossa he asuivat 9 kuukautta. Reissu antoi heille juuri sellaisia kokemuksia, mistä Jari oli unelmoinutkin. Cadasil-sairauden kannaltakin matkan ajoitus onnistui täydellisesti, sillä sairaus oli lähes oireeton koko tuon matkan ajan.  

Kaikin puolin onnistuneen reissun jälkeen he palasivat Espanjasta tyytyväisin mielin takaisin Suomeen. 

Muutaman kuukauden kuluttua he lähtivät Portugaliin, mutta se reissu ei onnistunut yhtä hyvin. Cadasil-taudin aiheuttamien voimakkaiden oireiden takia he joutuivat palaamaan Suomeen jo puolentoista kuukauden kuluttua.   

Jarin Suomeen paluun jälkeen teimme päätöksen Tmi Memoxin toiminnan lopettamisesta ja siirsimme Tomille kaikki pelin oikeudet.  

Jarin sairaus on edennyt ja hän on asunut Ilolansalon Aino-kodissa jo usean vuoden ajan. 

Pelimiljonäärejä meistä ei tullut, mutta ikimuistoisia, mielenkiintoisia ja mieluisia vuosia saimme viettää pelin kehityksen, markkinoinnin ja pelistä innostuneiden pelaajien parissa.  

Toivottavasti pelaajilla on ollut yhtä hauskaa pelatessaan, kun meilläkin oli Mustan kuulan kanssa touhutessamme.  

Musta kuula -sanapelin pelaajille Musta kuula -Team toivottaa edelleen antoisia ja mieltä virkistäviä pelihetkiä. Antakaa huulen lentää ja naurun raikua!  

Jussi Malminen 

Joulutunnelmia

On olut ilo olla mukana kirjoittamassa yhdistävää tekijää viisi vuotta. Blogi on tulossa tiensä päähän, mutta oma kirjoittaminen saa jatkua muissa merkeissä. Tämä on ollut hieno yhteisö tuoda ajatuksiaan julki.  

Tämä vuosi on taittumassa kohti loppuaan ja joulu on ovella. Tämä joulu onkin meidän perheessä ihan erityinen.  

Meille oli tarkoitus syntyä vauva keväällä, toukokuun loppupuolella. Elämä on ihmeellistä, emmekä onneksi tiedä etukäteen, mitä se tuo poluillemme. Meille nimittäin syntyikin vauva jo helmikuun lopulla.  

Vuoden aikana on käyty läpi monenlaisia tunteita. Ensin pelko, kuinka kovin pienenä syntyneen keskosen käy. Sitten pelko vauvalle tehtävästä ductus-leikkauksesta. Edelleen on olemassa pelko siitä, mitä kaikkea ennenaikainen syntymä on saattanut jättää jälkeensä.  

Helpotusta on tunnettu, kun kaikki on mennyt hyvin ja menee edelleen. Kiukkua ja katkeruutta olen tuntenut siitä, miksi minulle ja meille kävi näin? Miksi juuri minun piti synnyttää tämä kolmas lapsi niin kovin aikaisin? Eikö elämässäni ole ihan tarpeeksi haastetta jo oman näkövammani vuoksi? Tämäkin vielä!  

Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että elämme Suomessa. Koronasta huolimatta meillä on upea tehohoito vastasyntyneillä ja sen ansiosta meidänkin vauvamme on saanut parhaan mahdollisen alun ennenaikaisesta syntymästään huolimatta. Kiitollisuus siitä, että vauva voi hyvin, perhe on edelleen koossa ja isommat lapsetkin ovat päässeet tilanteen tasalle. Kiitollisuus siitä, että puoliso on ollut ja on edelleen rinnalla.  

Joulu on sellainen aika, jota vietetään rakkaiden kanssa. Tämä joulu vietetään erittäin suurella lämmöllä juuri omien rakkaimpien kanssa. Kiitollisina kuluneesta vuodesta ja sen aikana koetusta. Jouluna taatusti ilmestyy kyynel jos toinenkin tämän äidin silmäkulmaan, kun seuraa perheensä jouluiloa.  

Toivottavasti meistä jokainen voi tuntea tämän joulun aikaan rakkautta, lämpöä ja kiitollisuutta. Toivotan sinulle, lukija, erittäin antoisaa joulua sekä kaikkea hyvää ja toivottavaa vuoden 2022 aikana!  

Päivi   

Kirjeitä vapaudelle

Saimme hiljattain viettää 104-vuotiaan Suomen juhlaa. Tuntuu hienolta olla suomalainen ja pidän etuoikeutena, että saan nauttia koko kansaan tasavertaisesti kohdistuvasta vapaudesta. Oma sukupolveni on päässyt edeltäjiään selvästi helpommalla, kun ajatellaan vaikkapa ravitsemusta tai fyysisiä ponnistuksia. Omaa vapauttaan tai turvallisuuden tunnettaan ei kenenkään ikäiseni ole tarvinnut uhrata isänmaataan puolustaen. Joku voi helppoudesta ja tasavertaisuudesta olla eri mieltä, mutta kun kiikaroidaan rajojen ulkopuolelle, tulee paljon räikeämpiä epäkohtia vastaan. 

Yksi tapa yrittää tehdä maailmasta parempi paikka, on näin joulun alla osallistua ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Kirjeitä Vapaudelle-kampanjaan. Kampanjassa kirjoitetaan tsemppikortteja ja vetoomusviestejä apua tarvitseville, joiden ihmisoikeudet on poljettu maan tasalle. Kirjoittaa voi joko perinteisen postin kautta tai sosiaalisen median välityksellä ja virallisilla kampanjasivuilla on valmiita pohjia, joita voi myös käydä allekirjoittamassa. 

Koska itselleni toisen ihmisen käsiala, kortin tuoksu, postissa tapahtuneet kulmien kurtistumiset ja muut pikku seikat ovat tärkeitä elämän merkkejä, valitsin omaksi välineekseni perinteisen postin. Tilasin järjestöltä vetoomuspaketin, jonka mukana tuli tyhjiä postikortteja, palautuskuori sekä tietoa tuettavien tilanteista ja ohjeita viestien kirjoittamiseen. Eri maissa saatetaan olla hyvinkin tarkkoja siitä, ettei viesti arvostele johtoa tai ota poliittista kantaa, muuten viesti saattaa jäädä valvovan tahon haltuun. Kortitkin oli valittu niin, etteivät kuva-aiheet loukkaa kenenkään arvoja. 

Viestien kirjoittaminen on liikuttavaa. Tänä vuonna osa tuettavista on hyvin nuoria, suurin piirtein omien lasteni ikäisiä. Tuntuu karmivalta, että alaikäisten täytyy toimia äänitorvina asioissa, jotka täällä ovat itsestäänselvyyksiä. Miltä äitinä tuntuisi, jos oma lapsi olisi ollut tulossa harrastuksesta kotiin ja tuomittaisiin viideksi vuodeksi vankilaan vain siksi, että hänen ohitseen kulki mielenosoitus ja hän näytti liikkuvan mielenosoittajaväen mukana? Entäpä semmoinen tapaus, että perustaisit järjestön auttamaan heikompia ja tarjoamaan suojapaikkaa, mutta suuntaustasi pelkäävät kanssaihmiset kävisivät öisin tuhrimassa ovia jätöksillään, rikkoisivat ikkunoita ja uhkailisivat jatkuvasti väkivallalla? 

Vaikka välillä ajat tuntuvat vaikeilta, uskon silti, että me ihmiset yhdessä pystymme parempaan. Pikkuhiljaa, pieniä tekoja tekemällä. Muistetaan, että ollaan vain ihmisiä! Siedetään naapuria, vaikka hänellä olisi hienommat jouluvalot tai paksumpi tukka kuin itsellä. Vaikka sinä uskoisit kuuhun ja minä maahan, keskustella voidaan silti. Aina ei tarvitse olla samaa mieltä, ja silti voidaan olla sopuisasti yhdessä. 

Rauhaisaa joulunalusaikaa, lämpöisin ajatuksin toivottaa 

Auli 

Kaikki päin prinkkalaa...

No nyt se myrkyn lykkäs! Mihin kummaan olen sen hukannut? Mistä alan sitä etsimään? Onko mitenkään mahdollista löytää sitä! Vanhat kouluaikaiset teokset on matkan varrella hukkunut. No se ei mikään ihme sinänsä ole tällaiselle, joka on tehnyt liian monta muuttoa työn perään. Sanovat ettei se työnteko mitään herkkua ole, mutta herkuilla on paha tapa kohentaa epäedullisesti tuota vartalon muotoa, mutta vain jos niitä nauttii liikaa.  

Niin, mitä minun pitikään etsiä? Nautin päivän välipalan hetki sitten. Verensokerin lasku ei ole hyväksi, kuulemma. Siitä muistuu mieleeni ruokalaji, jonka sen tekijä kuulemma valmisti ihan niinkuin vahingossa. Kysymys oli perin suomalaisesta ruuasta, joka uskoakseni kuuluu hyvin yleisesti kaikkien listalle. Sitä nautitaan, oli viikonloppu tai arkipäivä. Luultavasti se kelpaa perheissä lapsille niinkuin aikuisille. Minun listalleni se ainakin kuuluu. Makaronilaatikko nimittäin. 

Tässä makaronilaatikossa oli yllätys mukana. Ystäväni kertoi, että hän otti erehdyksessä väärän jauhelihapakkauksen pakasteesta. Yön ajan jääkaapissa sulamassa ollut pakkaus osoittautuikin sellaiseksi, että siinä oli myös metsäsieniä. Hiukan epäillen hän kuitenkin valmisti äidiltään opitun makaronilaatikon. 

Mausteet olivat kyllä kohdallaan, sipuli, suola, pippuri ja ennen kaikkea asiaan kuulumaton, tuoreena ruskistettu METSÄSIENI.  Sienet oli veitsellä hakattu hienoksi. 

Ystäväni kertoi, että tarkoitus oli tehdä siitä paketin sisällöstä kastike nautittavaksi perunan kanssa. Vahinkohan oli se, kun tein siitä makaronilaatikkoa. Eikä se sitten mikään vahinko ollutkaan. Suosittelen kaikkia käyttämään oikeita, mielellään itse kerättyjä metsäsieniä tähän reseptiin! Epäilen näet, että miedoista herkkusienistä ja kantarelleista ei irtoa sitä mahtavaa sienen makua. Tehkää ”Herkkumakaronilaatikkoa”, on edullinen ja makoisa ruoka. 

Jotakin olin etsimässä, kun aloitin tämän jutun. Pitää katsoa otsikko uudelleen. No niin, kyllä sitä on tullut etsittyä lukemattomia kertoja. Sellaista karttaa en ole nähnyt, missä Prinkkala on. (Kuulemma joulurauhan julistus luetaan Brinkkalan talon parvekkeelta – mutta se on sitten kai ihan eri kohde; oikein herrasbeellä kirjoitettuna! Vai onko?) 

Olkoon löytymättä, ei sillä väliä ole. Ei mennyt ainakaan makaronilaatikon teko edes päin metsää, prinkkalasta puhumattakaan. 

Tuottoisia syksyisiä sienimetsäretkiä toivottelee Niilo