perjantai 18. maaliskuuta 2016

Maaliskuu ja kissaeläin

                                     Viikko kissanhoitoa

Eipä tiennyt uroskissa millaiseen komentoon joutuu kun minut pyydettiin pitämään viikko siitä huolta.

 Olen kyllä toiminut ennenkin ko. kissan hoitajana, joten tavat olisivat pitäneet olla tiedossa.
Aluksi kissa tutustui minuun aivan kuin ensi kertaa tavattaisiin, kuvitteli siitä varmaan olevan jotain etuja, mutta erehtyi minun suhteeni.

Pari päivää meni jotenkuten vaikka tarjottua ruokaa ei syötykään kaikkea, minut on ainakin kasvatettu siten että lautanen pitää syödä tyhjäksi ennen kuin saa uutta ruokaa, sitä kasvatusoppia koetin toteuttaa myös kissaan, melko huonolla tuloksella.

Ihmeesti se viihtyi ulkona eikä meinannut tulla sisälle lainkaan, syykin selvisi, siellä odotti morsian, joka oli jo pari päivää mourunnut sulhoa odotellen, onhan karkausvuosi. Sitä en tiedä tuleeko jälkeläisiä, morsian kyllä oli hävinnyt pihasta. (Se on kuitenkin jo varmaa, että sen enempää setää, tätiä taikka enoa minusta ei tule!)

Kolmannen päivän jälkeen kissa rupesi kokeilemaan rajojaan. Tiesi varmaan, että siitä voi joutua pihalle, mutta otti riskin, joutuikin pihalle kun tuli yöllä herättelemään sekä mankumaan ruokaa.
         
Ulkona ei ollut kuin muutama aste pakkasta, joten pienen ajan sai olla ulkosalla ja miettiä tekosia.

Loppu aika menikin sitten omaa rataa, kissa teki mitä tykkäsi ja tuli ja meni miten huvitti, enkä minä voinut mitään.

Kävin siellä uudelleen vierailulla tässä päivänä muutamana, mitään traumoja ei näkynyt olleen jäänyt, koska kissa tuli ovella vastaan tehden tuttavuutta entiseen malliin - ja palasi unilaatikkoonsa...

   JuPe