lauantai 30. toukokuuta 2020

Valmiustila

Nyt se myrkyn lykkäsi. Vai miten pitäisi tähän tilanteeseen suhtautua. Muutama päivä minulla meni sisäistää, etten enää saa itse käydä kaupassa. Kun ikää on yli 70v., niin meitä varjellaan määräämällä meidät kotiin. Toistaiseksi saamme vielä ulkoilla, mutta jos emme tottele, niin sekin kielletään. Hämäläiset sukujuureni saivat vallan ja uhmasin kieltoa muutaman päivän. Kunnes sisäistin, että Sannaa (pääministeri Sanna Marin) täytyy uskoa ja pyytää apua. Miniäni sitten käy ostamassa tuoretuotteita kaupasta. Lämpimän ruuan tein ihan itse. Aikaa kun on niin tein saman tien kolmen viikon ruuat pakastimeen annosrasioihin. Nyt on mistä ottaa.

Mitähän muuta tekisin ylimääräisellä ajalla? Olisiko nyt aika luetteloida kirjahyllyn sisältö? Kävisinkö kaapit läpi ja siivoaisin pois ylimääräiset tavarat? Takapihalla riittää tekemistä, mutta vielä täytyy odottaa kesäkukkia. Mutta jos ja kun tilanne jatkuu, niin tulee ruohonkorret järjestettyä ihan uuteen uskoon alkukesän kuluessa.

Pihanurmikkoa hyvin läheltä tutkistelleena näkymänä.

Olen puhelimitse pitänyt yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Ja olen lukenut muutaman paksun kirjan. Melko painavaa tietoa kirjat sisälsivät, kun kädet ja niska kipuilivat. Siksi suosinkin pokkareita. Ne ovat kevyitä pidellä.


Hankin Celia-kirjaston tunnukset ihan syystä, kun en jaksa pidellä painavaa kirjaa kovin pitkää aikaa. Pientä totuttelua vaatii kuunnella, kun joku muu lukee kirjaa minun puolestani. Mutta voin samalla tehdä jotain muuta, kun kuulokkeet korvilla kuuntelen mieluisan kirjan tekstiä. 

Avoin kirja pihanurmikolla ja pari päivänkakkaraa "kirjanmerkkinä" lukutauon ajaksi.

Elämme poikkeusaikaa, uskotaan ja luotetaan, että meistä pidetään huolta. Kannustan jokaista kotona karanteenissa olevaa pitämään mielialan korkealla. Kyllä me tästä selvitään.

Eila


keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Maailman onnellisin kansa

(Tämä on kirjoitettu ennen koronakriisiä)

Suomi on valittu jo toisen kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi kansaksi.

Mikä on, kun maailman onnellisin kansa ei totu tähän sietämättömän onnelliseen olotilaan? Jatkuvasti raportoidaan julkisuudessa nopeasti lisääntyvästä pahoinvoinnista, masennuksesta ja muista mielenterveyden häiriöistä.


Vakavailmeinen miettijä. Piirroskuva.

Jotakuta harmittaa jo se, että ei tiedä tarkalleen, mikä harmittaa? Harmittaa sanan tilalla voisi olla v-alkuinen verbi. En sitä kuitenkaan tässä käytä. Kyllä Mielensäpahoittaja oli siinä oikeassa, että ennen oli kaikki paremmin. Puolikarkeat vehnäjauhotkin olivat puolikarkeampia.

Ketä nyt sitten harmittaa, vaikka kysyttäessä oltaisiinkin onnellisia? Työssäkäyvät stressaantuvat yhä pidemmälle digitalisoituneen työkulttuurin kiireessä. Sekin voi harmittaa, kun Työterveyslaitoksen asiantuntija kertoo TV:ssä, että Suomessa työelämää on onnistuttu uudistamaan ”työntekijän olosuhteiden parantaminen edellä ja siinä on onnistuttukin hyvin”. Näkis vaan, sanoo hän, jota harmittaa. Toinen ei pääse edes oravanpyörään, vaikka on lähettänyt jo 60 työpaikkahakemusta. Sekin harmittaa.

Peruskoulu ja PISA-tutkimukset saivat onnellisen kansan rinnan rottingille. Ei saa enää. Vallankin osa pojista putoaa kärryiltä. Heistä tulee syrjäytyneitä lisää. Toisekseen heillä ei ole ollut varaa merkkivaatteisiin ja/tai harrastuksiin. EVVK sanovat he kaikelle.

Kolmasosa miehistä ei pysty menemään armeijaan. Kyllähän se harmittaisi, kun kasarmin tuvassa olisi muitakin. Eikä olisi omaa vessaa ja suihkua. Aamullakin pitäisi nousta niin aikaisin. Vanikkakin on kovaa. Kyllä harmittaisi.

Syrjäytyneiden vanhempien lapsia otetaan huostaan kiihtyvällä vauhdilla. Eri tahoja kyllä harmittaa, kun kiireellisiä huostaanottoja on 4400 vuodessa ja kaikkiaan 18 000 lasta on huostaanotettuina. Onni on tästä kaukana.

Lapsia syntyy yhä vähemmän. Vanhemmiksi ei haluta ryhtyä, koska lapsi rajoittaa oikeata elämää? Ja täytyisi vielä tinkiä omista haaveista.

Opiskelijaa harmittaa tosi kovin heti, kun joutuu kasvokkain suorituspaineiden kanssa. Mielenterveys siinä järkkyy, kun kaikki ei menekään ihan putkeen. Harmittaa, kun pitää ottaa opintolainaa. Eikä ole edes lomaoikeutta eikä lomaltapaluurahaa.

Kun harmittaa oikein kunnolla, sortuu huumeisiin. Näitä narkkareita on yhä enemmän. Siitä on onnellisuus kaukana, kun euforia haihtuu. Monen mieli vinksahtaa lopullisesti.

Silhuettikuva "lakki kourassa" istuallaan avunaneliasta seisovan miehen vierellä.

Ei mene hyvin ”Kansanration” pienillä eläkkeillä sinnit-televilläkään. Ei tullut edes vappusatasta, joka luvattiin. Neljäsosalla väestöstä ei ole mitään varallisuutta. Jos sosiaalituki ei tule tilille määräpäivänä, on talous välittömästi kuralla. Suomessa on kotitalouksien rahaa nollakorkoisilla tileillä 87 000 000 000 €. Tosin velkaakin heillä on, mutta ei vielä onneksi säästöjen määrää. Osa kansasta siis pärjää jonkin aikaa ilman tuloja. Keskimäärin suomalaisella kotitaloudella on säästössä 5 000 €. Se ei ole paljon, eikä sinällään ole estänyt onnellisuutta. Se oli siis keskimäärin.

Mitähän tolkkua siinä on, että asumistukea maksetaan 850 000 saajalle vuodessa noin 2 200 000 000 €. Palkan ja eläkkeen ym. tulonhan pitäisi riittää elämiseen? Kyllä siinä onnellistakin harmittaa, kun ei ole sitä kansalaispalkkaa.

Someraivo kuvastaa sitä, että niin monia harmittaa pinnan alla. Saa raivota nimettömänä puskista. Kaiken huippuna on Carunan sähkönsiirtolaskun saaneet ja heidän harmituksensa. Se voittaa senkin, että vanhusväestö jää digiloikan jalkoihin ja asioiden hoito vaikeutuu aivan tolkuttomasti. Joutuu ihan jyrän alle. Harmittaa.

Moni mamma ja pappa asuvat vielä omakotitalossa metsän reunassa. Arvaa harmittaako, kun kiinteistövälittäjä sanoo, että kohta saatte maksaa sille, joka purkaa tämän rötiskön. Sinne meni kaupunkiasunnon ostoon talossa säästössä olleet rahat. Arvaa harmittaako?
                                  Eero

PS. Maaliskuussa Suomi valittiin kolmannen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi. Valintahetkellä Koronaepidemia oli jo vauhdissa. Miten Onnellinen kansa siitä selviytyy? Se onkin jo ihan uuden jatkokertomuksen paikka. 


lauantai 23. toukokuuta 2020

Omassa keittiössä

”Naamakirjassa” eli Facebookissa on paljon ihmisten jakamia ruoka-annosten kuvia. Tässäkin jutussa käsittelen ruokaa.

Yksin kun asuu, saa tehdä just niinku haluaa. Joko se on vanhaa lämmitettyä taikka sitten uutta.  Itse en suosi noita valmisruokia, joten se on tehtävä itse.  Sitten tietää ainakin mitä suuhunsa laittaa.

Kerran sunnuntaina tuli mieleen, että on hernesopan vuoro. Herneet säilyvät kaapissa, kun ovat kotimaisia ja hyvin kuivattuja. Eihän niitä montaa tuntia tarvinnut liottaa, kun olivat jo keittopehmeitä. Suurin osa varmaan käyttää lihana porsaan potkaa tai muuten possun lihaa. Ja purkkihernekeitoissa sitä on varmaan. Mulla on siinä vaan herneet, porkkanaa, 2 kasviskuutiota ja sitten paistan pieniä kokkareita naudan jauhelihasta, sitä hiukan maustan ja keiton joukkoon lopuksi.  Siinäpä ruokaa 2-3 päivää varten. Ei tarvitse joka päivä sitä ruokaa tehdä.

Syy, miksi on vaan jotain muuta kuin possua, johtuu vanhoista ajoista. Joskus oli porsaan jauhelihassa epämääräistä makua, joka ei sopinut mielestäni siihen.

Ruoka-annos lautasella.

Maistuivat kalalle silloin. Kertoivat, että syöttivät kalajauhoja possuille. Ja yksi neurologi sanoi yhdessä kuntoutuksessa, jos voitte olla ilman possua, niin aina parempi, ei se kiellettyä ole, mutta …  Olen siis ollut jo kohta 40 v ilman possua ja hyvin pärjännyt.


Joulukinkku ja monet voileipäkakut jääneet syömättä. Ja ne grillimakkarat. Ei monissakaan ole pelkkää nautaa tai kanaa. Mutta ei se minua ole haitannut. Muille siitä joskus tulee ongelmaa enempi. Mitä ”mä sulle nyt tarjoan”, jos kahville johonkin menen. Kahvi riittää loistavasti, eikä sitäkään välttämättä tarvitse, jos lenkillä olen ja piipahdan hetkeksi.

Muistin lokeroista kaivoin yhden muiston, kun söin yhden makkaran, silloin kun olin Salon Jukolassa myymässä makkaraa koko yön. Yksi pääsi hiukan tummumaan ja ajattelin, ettei sitä kuitenkaan kukaan enää halua ostaa. Siitäkin jo aikaa, v. 2006. Se on jo toinen tarina.
                                         Eiku syömään t. Sisko


keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Rasvaa! Rasvaa!

Siinäpä miltei “Pirkka”-niksi: Ikää kun karttuu, niin moni asia menee kauemmaksi. Minulla mm. on ongelmana varpaiden etääntyminen ulottumattomiin, kädet eivät tavoita kunnolla jalkaterää. Kuitenkin on hyvin tärkeää hoitaa niitä. 
Jalkojen rasvaus sujuu kohtalaisen hyvin seuraavalla tavalla. Tuubista rasvaa jalkaterien päälle. Siitä rasvan saa levitettyä toista jalkaa käyttäen. Kantapäähän ja koko jalkapohjaan saa rasvaa toisen jalkaterän päältä. Molemmat jalat vuoron perään toimivat kuin kädet. Rasva leviää näin myös sääriin. Jalan kovettumat ja kiusalliset halkeamat häipyvät. Jalat voivat paremmin. Tällä tavalla levitys sujuu joka ilta melko pienellä vaivalla. Hyvinvointi on tärkeää, vatsasta ja jaloista se alkaa - se parempi olotila.
Paljaitten jalkojen jäljet piirroksena.
Tähän postaukseen taisi tulla asiaakin. Kuivat menopelit vaativat rasvaa. Rasvaillaanhan sitä polkupyöriä, autoja, junan pyöriäkin (ainakin ennenvanhaan), Siis kaikkea, jossa kahden pinnan väliin ei saisi jäädä liiaksi kitkaa, jotta se pääsisi liikkumaan taikka pyörimään mahdollisimman vauhdikkaasti. 
Usko pois, rasvattava se on tätä oman kropankin koneistoa. Ja sen asian ympärillä on jo ja tullaan jatkossakin “taittamaan peistä” enempi kuin voimallisesti. Jo kauan vallinnut rasvakammo on alkanut pikkuhiljaa onneksi väistyä pois. Miksi onneksi? Lienee opittu ymmärtämään, että kudokset ja hormonitoiminta tarvitsevat rasvaa täydellä teholla pelatakseen. Unohtamatta aivojen hyvinvointia, lisääntymiskykyä, rasvojen vaikutusta mielialaan ja immuniteettiin…
Suositeltavia rasvan lähteitä: rypsiöljyä, kaloja, pähkinöitä, avokado etc.

Hyvälaatuiset rasvan lähteet, kuten eläinrasvat, kala, kuumentamattomat kasvirasvat, kuten avokado, oliivi, oliiviöljy, pähkinät, siemenet ja kookos. Nykyaikana niitä kaikkia saa ja niistä saa tietoa. Yhteiskuntakin ohjaa erilaisten terapeuttiensa kautta meitä “rasvaamaan” koneistoamme niin, että - kun elinajanodotekin on silminnähden kasvanut - saisimme elellä sen kokonaisuudessaan, jollei tyystin ilman, niin ainakin vähin hankaluuksin loppuun saakka. 
Mistäkö noin hienoja ajatuksia olen päähäni saanut? Käytännössä, melko pitkän elämän aikana nähtynä ja kuultuna. Tosin ennen, kun lähes kaikkien työt olivat fyysisesti raskaita, rasvaa tarvittiin ravinnossa myös polttoaineena jaksamisen lähteeksi. Taannoin sattui silmiini artikkeli, joka kiinnosti ja sain ajatuksen, että kirjoitanpa kerrankin tosi rasvaisen jutun: 
Lukekaa (vaikka kyseessä onkin informoiva mainos) ja muovatkaa oma mielipiteenne - minusta siinä oli asiaa. Kyllä Itte Minästä täytyy pitää huolta ja oikeanlainen ravinto lienee yksi tärkeä tukipilari omalle hyvinvoinnille. Ei tosin ainoa, mutta tällä kertaa se nousi päällimmäiseksi. Huolta pitävänä vaihteluna tämän poikkeusajan muuhun huolehtimiseen. Sovelletaan sitä nautintona – mukaan ottaen rasvaakin - kohtuudella.
                         Niilo

lauantai 16. toukokuuta 2020

HISTORIAN SIIPIEN HAVINAA, FYSIOTERAPIA SUOMESSA


Minulta kysyttiin taannoin, josko voisin selvittää oman ammattini historiaa. Glups... ihan automaattisesti tarinaa ei alkanut virrata. Sen verran muistin, että ammattinimike on vuosien varrella vaihtunut ja työnkuvakin monella lailla, mutta mistä kaikki alkoi?


Kooste piirroskuvista, jossa lääkintävoimistelija avustaa potilaita erilaisissa ammattitehtävissä opastaen;.

Kuuklesormet heilumaan, ja niin netin ihmeellinen maailma (luotettavana lähteenä Suomen Fysioterapeuttien kotisivu) kertoi, että Suomessa koulutus alkoi vuonna 1908 yliopistossa voimistelunopettajakoulutuksen yhteydessä (toisaalla mainittiin alkuajankohdaksi 1800-luvun loppu mutta olipa asia niin tai näin, voimme ajatella alkuvaiheiden sijoittuvan 1800-1900-luvun taitteeseen). Opetettava aine oli sairasvoimistelu ja nimikkeenä sairasvoimistelija (jossain myös lääkitys-voimistelija). Kuntoutuksen kohteena olivat nimen mukaisesti sairaat, 1940-50-luvulla etenkin sotavammoja saaneet sekä polioon sairastuneet. Invalidisäätiö aloitti koulutuksen vuonna 1943.

1960-luvulla koulutus siirtyi sairaanhoito-oppilaitoksiin ja tuolloin nimike oli lääkintävoimistelija. Tuli mahdollisuus opiskella myös erikoislääkintävoimistelijaksi. Työpaikkoina toimivat lähinnä sairaalat. Neurologiset potilaat olivat nyt yksi pääasiakasryhmistä.

1990-luvulla erityislääkintävoimistelijan koulutus lopetettiin, opetus siirtyi ammattikorkeakouluihin ja nimikkeeksi vakiintui fysioterapeutti. Myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen tuli pikkuhiljaa mahdolliseksi. Työtä ei tehty enää pelkästään sairaaloissa, vaan oli siirrytty myös terveyskeskuksiin (70-luvulla) ja yksityiselle sektorille (80-luvulla). Yksi suurimmista asiakasryhmistä 1980-luvulla oli tuki- ja liikuntaelinongelmista kärsivä väestö, ja 1990-luvulle tullessa elintapasairaudet ja niiden aiheuttamat vaivat alkoivat tavoitella kärkipaikkoja. Nyt 2020 fysioterapeuttien suoravastaan-ottotoiminta on yleistymässä, ja passiivinen potilas on muuttunut aktiiviseksi kuntoutujaksi, jonka rinnalla fysioterapeutti kulkee tasavertaisena ihmisenä ja ammattilaisena. Mitä "fyssarit" sitten töissä oikein tekevät, se onkin toinen tarina...

Fysioterapiassa pureudutaan liikkeeseen ja liikkumiseen sekä terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen. Homma voisi mennä vaikka niin, että vastaanotolle tulee asiakas X, jolla on selkä kipeänä. Ensin haastatellaan ja selvitellään mistä selkäkipu voisi johtua ja minkälaisissa tilanteissa se haittaa, ja onko asiakas ehkä jo löytänyt helpottavia seikkoja. Tutkitaan liikkumista ja asentoja, pystyykö kipeän selän kanssa tekemään kaiken mitä haluaa vai haittaako se jopa nukkumista. Sitten mietitään millä keinoin toimitaan tässä tilanteessa. Mitkä harjoitteet hyödyttävät juuri tämän selkäkivun kanssa, onko joitain liikkeitä mitä ensi alkuun olisi vältettävä. Millaista kivun hoitoa, lihasten, kudosten tai nivelten käsittelyä voidaan käyttää tilannetta helpottamaan? Entä kokonaisuus, tarvitaanko jonkin muun ammattiryhmän apua? Todella tärkeää on sekin, mitä asiakas itse on valmis tekemään selkänsä kuntoutumiseksi, mihin motivaatio riittää tässä kohtaa. Jos jaksaa tehdä vain yhden harjoitteen päivässä, on vähän kohtuutonta, jos fyssari lätkäisee viisisivuisen ohjenivaskan käteen, eikä varmasti enää tänä päivänä lätkäisekään. Harva vaiva kuitenkaan ratkeaa pelkillä fysioterapeutin käsittelyillä, joten töitä jokainen pääsee tekemään, joko vastaanotolla tai itsekseen kotona, miten sitten sovitaankin.

Kuvakoosteessa fysioterapeutti hoitotyössään asiakkaitten erilaisia harjoituksia ohjaamassa, kuntoutusliikkeitä korostaen, eri ruumiinosien ongelmia hoidettaessa.

Fysioterapeuttien tapa ratkoa erilaisia tilanteita riippuu saatavilla olevasta tutkimustiedosta, kokemuksista ja havainnoista työelämän varrella, persoonastakin, mutta myös koulutusvalinnoista. Samoihin hyviin lopputuloksiin voi päästä monia, monia eri reittejä. Joku hyödyntää enemmän “käsityötaitojaan”, toinen fysikaalisia laitehoitoja. Jollain on erityisen hyvä ohjaus- ja opetustyyli. Peruskoulutus on samantapainen kaikilla, toki kouluilla ja eri vuosikymmenillä on tehty erilaisia ratkaisuja. Mutta sitten ovat lyhyet ja pitkät jatkokoulutukset, joita fyssari lähtee kahlaamaan omien mieltymystensä, työpaikan suositusten tai jonkin muun johdatuksen mukaan. Joku erikoistuu lasten, joku vanhusten fysioterapiaan. On neurologista fysioterapiaa ja urheilufysioterapiaa. Lymfaterapiassa hoidetaan nestekiertoa turvotusten lievittämiseksi. Työfysioterapia saattaa olla monelle työperäisistä tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsiville tuttua, lantionpohjan fysioterapia taas vaikkapa synnyttäneille naisille. Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän ihmisestä kokonaisuutena, ja tätä psykofyysinen fysioterapia on tuonut esiin jo pitkään. Kukaan ei ole vain nivel tai lihas, jota hoidetaan, vaan kaikilla meillä on myös sosiaalinen ja psyykkinen puolemme. Ilman niitä emme olisi ihmisiä, ja niillä on vaikutuksensa kivun ja vaivojen kokemiseen.

Terveyttä päivääsi! Jos kuitenkin kramppi tai kremppa iskee eikä kotikonstit riitä, ota rohkeasti yhteyttä fyssariin. Meitä on Salon seudullakin aikamoinen joukko, eri alojen osaamista löytyy ja kyselemällä löytyy “se oikea” 😊
                                            Auli


keskiviikko 13. toukokuuta 2020

NYT "KIELITÄÄN"!


Maailmassa puhutaan ehkä jopa 7000 kieltä, joitten joukosta tämä vähäinen Suomemme kieli ei juurikaan erotu - edukseen. Moniulottuva kielioppimme taivutuksineen, etuliitteineen, päätteineen, sanojen yhdistämisineen ja ties minä omituisine ominaisuuksineen, sekä erikoisesti runsaine synonyymeineen - niin, sitä väitetään vaikeaksi. Ymmärtämättä juurikaan kielemme hienouksia, heräsi tuosta otsikkoajatuksesta arvailu, että mitä kaikkea se voisi tarkoittaa? Synonyymeina, samaa merkitsevinä sanoina Kotimaisten kielten keskus tarjosi sille: antaa ilmi, ilmiantaa, juoruta, kannella, kantrata, kavaltaa, laulaa, laverrella, vasikoida, visertää. Ja siihen listaan eivät päässeet lainkaan mukaan maan 7 murrealueen omaperäisyydet. 

Mitäköhän tuo "kielitään" tuo Sinun mieleesi?

"Kilautin" muutamalle kaverille, kysellen oman taikka omimansa murteen hieman jokapäiväisyydestä (ja käyttämästään puhekielestäkin, kirjakielestä puhumattakaan) poikkeavia ilmaisuja. Jonkinverran aikoinaan kotimaata eri kolkiltaan katselleena ja noitten kavereitten listauksilla, ajattelin tehdä mielikuvitusmatkan pohjoisesta etelään. Ulkorajojemme sisäpuolella, hallituksen matkustusrajoituksia noudattaen. Tulisitko mukaan - yritetään yhdessä "pysyä kärryillä"!

Aivan puhtaan sukuperimän omaavat koltat ja saamelaiset ovat jääneet kohdallani kohtaamatta, mutta lappalaisilla ja lappilaisilla on jo aivan omat, pohjoisen sanansa. Vai lienetkö kuullut Salon torilla (ennen kahden metrin kuuloetäisyysaikaa) tällaisia: ahku = isoäiti, juovattaa = seurata, pitää silmällä, elo = porokarja, hurrikas =  outo, vieras henkilö tai paikka, kahakäthen = kulkea edestakaisin. Tuosta viimeisestä sanasta (kun olemme laskeutuneet sieltä Nuuskakairasta muutaman poronkuseman alemmaksi) vertailu edestakaiselle kulkemiselle on mutkin. Ostin joskus Oulun asemalta tikettiä Helsinkiin, niin virkailija kysyi, että "mutkinko"? Meinasin heittää savolaisuuksiani, ettei ihan suoraa rataa lienekkään, mutta onneksi lipunmyyjä täsmensi, että "vaiko vain meno"?

Oulunseutu on muutoinkin murteessaan väriläiskä kartallamme. Se ookkona Oulusta... alkaa olla jo kulunut fraasi, mutta kuulostaisiko tutulta ettei ole rääpyä = ei ole tilaisuutta tai aikaa, hilijastua = olla myöhässä, myöhästyä, huilata = luistaa hyvin, mennä nopeasti (kai myös levähtää), kenkätä = antaa ilmaiseksi, juorupeili = katupeili, ikkunan pielessä ulkopuolella, jolla näki jalkakäytävällä kulkijat molempiin suuntiin (tunnettiin myös maan länsipuolella ja pääkaupunkiseudulla, kun ihmisillä oli aikaa seurata toisia). Monia nimiä hallussaan pitävät lapaset taikka kintaat ovat siellä rasat, ja ruokapuoleltakin löytyviä ovat rössy = veripalttu ja perinneruokana rössypottu = keitto, jossa on myös perunaa ja sianlihaa. Öllövelli = kylmä kaljakeitto (venäläisen keittiön kesäherkkua, kuinka lienee sinne ruokaohje kulkeutunut), örkky = korvapuusti, nisu (eikä mitään viittausta pullapitkoon, joka on leeta). Siihen päälle pisteeksi nilikkakahvit = kahvi ilman pullaa.

Samalla korkeudella kartalla maan itäreunalla on oma murteensa, tottakai. Se on vahvasti Suomen suurimpaan murrealueeseen maantieteellisesti kuuluvaa savon alaryhmää, mutta todellakin aivan omaansa! Koillismaalta Päätalon Kallen kirjojen välityksellä sitä sanastoa on luettu kautta Suomen ja aina sieltä joku termi jää vähäksi aikaa elämään täälläkin, kun on juuri kirjan sulkenut. Sieltä, Sallasta alkaen ja Kuusamosta etelään päin kulkiessa löytyy hyvinkin vaihtelevia ilmaisuja: ahveerata =  ajatella, miettiä, akkiloeja = avustaa, sassaroepi = menee rikki, epäkuntoon, reistailee, ratulat = kihlajaiset, konnunnuusa = pula heinistä kevättalvella. Jonkinverran etelämpää, Kainuun murteesta, löytyy sana, joka ei tarkoita mitään, mutta se voi tarkoittaa "kyllä, ei, ehkä ja kaikkea siltä väliltä" ja se on Van!  (Van, älähän hättäile!) Itämurteiden ka ja kah toimivat hiukan samalla tavalla. Taikka käsite Sujjuuko se? - sujua = taipua, joustaa, antaa perää, virraapelihomma = toissijainen, helppo, höttösissään = tohkeissaan.

Keskisessä Suomessa lienee puhe lähinnä kirjakielen arkista osaa, ei virastotasoa. Vaikka alue kuuluu savolaismurteisiin, niin Hämeen ja länsi-Suomen murteiden vaikutus on tuntuva - yhteisvaikutuksenakin selkeä. Vanhojakin sanontoja saattaa kuulla: on sutuva = vilskettä, pinsu = vähäruokainen, mutta tuskin edes vanhempi väki tuon tason murteita suosii, sillä siellä, kuten kaikkialla, murre elää puhekielenä.

Varsinainen "Savon syvän" jää näiden reunamurteiden keskellä esi-isän asemaan, eikä kyse ole suinkaan yhdestä kantamurteesta. Joku viisas on väittänyt, että savo on kieli, jonka sisällä on 51 murretta! Ja oletan sen tarkoittavan vain Pohjois-Savon aluetta, sillä Etelä-Savo lähentelee Porjois-Karjalan ja Kaakonkulman karjalaisuutta "puheensa aksantissa"! Joka tapauksessa koko tuolla alueella on yhä voimassa sääntö, että vastuu on kuulijalla - kokonaisuudessaan. Juuri sille ja savolaisille viäräleuvoillehan sitä on lähes kaikissa vanhemmissa (ja hauskemmissa) kotimaisissa elokuvissa naurettu! Eli aivan turhaa olisi kerätä sieltä yksittäisiä sanoja tähän, kun meistä jokaisella on joku mukavalta tuntuva muisto taikka muistikuva savolaishuumorista, hampailla taikka ilman! 😊 Samalla lailla taitaa olla viisainta jättää Rauman giäl ja Turun murre omaan rauhaansa, tarkoittipa se pimpparoiminen nyt mitä tahansa - kun tässä sentään asustellaan sen verran lähellä, ettei... ja perniöläiseenkään sisimpään ei riitä tarmoa kurkistella, mutta joku sana tätä salonseutulaista. Tämä jokapäiväinen lehtemmehän julkaisi monisivuisena teoksen nimeltään 

Salon MURRE-SANAKIRJA -otsake.

Mutta kaikella kunnioituksella ja kun lähipiiristäni noita murteen(kin) avaajiksi kelpaavia löytyi, niin otetaan joku sana ankeleikist (= välttämättä) tästäkin ympäristöstä, jonne jo yli 30 vuotta sitten onnistuin kulkeutumaan. Kuitatkoon tämä nykyinen kotiseutu myös sen edellisen murrealueen sanastot - koskaan tällä "en mistään kotoisin" lähtökohdillani sitä Stadin langia oppinut ymmärtämään. Ainahan sitä muutaman sanan matki, mutta... Tosin en näistä lähimurteenkaan hiukka vanhemmista hienouksista ole ällän päällä!

Tuohon edelläolevaan viitaten nämä seuraavatkin ovat vain jäljennettyjä, enkä osaisi puoliakaan käyttää puhekielessäni. Filistä = viheltää, kleini = hoikka, laiha, krinti = portti, kekkaroitta = viivytellä, kävästä = lakaista, haravoida, kleeho =  ovela, korstraaki =  läpiveto, kruntipulla = pullapitko, lainata = niellä, norkata = odottaa, paljalvo = paljain jaloin, parhalas = juuri nyt. Ja niimpä parhalas vedetään yhteenvetoa koko tästä murteilla murhettumisesta. Eli PUHUTAANKO SUOMESSA VIELÄ MURTEITA?

Jostain viime vuosituhannen puolella ilmestyneestä Kielikellosta luin tuollaisen otsikon alta tutkittua tietoa, että kyllä. Virheellinen käsitys syntyy siitä, että hyvin moni olettaa oikeaoppisen murteen olevan vain jotain 1700-1800-luvulla puhuttua. Pikkasen samalle linjalle tuokin keräämäni sanasto pohjautuu - hiukan tarkoituksella ja provosoidenkin, sillä kaikki ne sanat, joita luontevassa puheessamme päivittäin käytämme on meidän murrettamme. Ehkäpä se on erilaista kuin lapsuudessamme, elämäntilanteista, asuinpaikoista ja jopa koulutuksesta johtuen, mutta juuri sellaisena, kuin Sinä sitä sanoina julkituot, se on murretta, arkikieltä, puhekieltä. Mutta kaikissa murrejutuissa on ainakin puolet merkitystä intonaatiolla ("nuotilla). Ja siinä on vivahteita sekä perintö-, että ympäristötekijöistä (niinkuin sen "entisen miehen" pojalla, joka menestyi isänsä lailla opinnoissaan, mutta oli hiukan talonmiehen näköinen 😇).

Ja jos ennätit pitkästyä, niin olen pahoillani, ellet - niin karanteenista huolimatta - voisimme ottaa puheenaiheeksi murteiden merkityksen jokapäiväisessä elämässämme. Minkämoisten murteitten kanssa olet ollut tekemisissä ja kuinka paljon jotain vanhemman murteen sanoja osaat ja jopa käytät? 

Nykyaikaisella tekniikalla tuohon keskusteluun pääset mukaan HUOMENNA TORSTAINA 14.5. KLO 12 SYTYn TorstaiTreffeillä Teamsin-videopalaverin jutustelutuokiossa. Mukaan pääset tietokoneella jo noin klo 11.50 menemällä selaimessasi osoitteeseen (paluu blogiin "TAKAISIN"-painikkeella):

https://teams.microsoft.com/_#/pre-join-calling/19:meeting_M2RiNzFlYWQtMzc5Yy00MTdiLTgyOTktNzdiMzE1MzMzYTdl@thread.v2

Mikäli tarvitset opastusta mukaantuloon, niin sitä sekä liittymislinkki löytyy puolestaan täältä 

https://www.salonsyty.fi/ajankohtaista/torstai-treffit?fbclid=IwAR1Hlc9Ci1mx8xCS3GgBeyr7FdMvhnmGG-nJuxexcviM6yqlNDGfhQTRIcs

Yhtenä jutustelun aiheenamme ovat silloin nimenomaan murteet. Nähdään silloin

lauantai 9. toukokuuta 2020

Kirjasuositus alkuperäiskansoista kiinnostuneille


Minulla on tapana lukea välillä kirjasarjoja uudelleen. Tässä taannoin aloitin Sue Harrisonin kaksi trilogiaa, joiden parissa sain kulutettua useamman viikon.

Jos pidät alkuperäiskansojen historiasta kerrottuna romaani-muodossa, suosittelen ehdottomasti Harrisonin kirjoja. Ne eivät ole enää mitään ihan uusia, mutta toisaalta tarinat sijoittuvat jonnekin 7000 eKr. Tarinatkin ovat 9000 vuotta vanhoja, joten kirjat ovat siihen nähden suorastaan moderneja.

Ensimmäiset ihmiset -kirjan kansa, jossa kovasti nykymielikuvaamme vastaava, intiaania, vastaava naisen kasvokuva ja taustalla istumassa 2 muuta henkilöä.

Harrisonin ensimmäinen trilogia on 1. Äiti maa, isä taivas 2. Sisar kuu ja 3. Veli tuuli. Siinä matkataan valaanpyytäjien ja ensimmäisten ihmisten kansojen ja heimojen kanssa.

Jokien laulu -teoksen kansi, jossa mahtaan jokiuoman ja korkeiden vuorien maisemassa on vain karhu ja kaukana hiukan metsän reunaa sekä kuu (?) kylmällä taivalla.

Toinen trilogia on nimeltään 1. Jokien laulu 2. Tuulten viesti 3. Tähtien kutsu. Siinä ollaan Alaskan maisemissa jokikansojen matkassa.


Trilogiat voi lukea missä järjestyksessä vain, mutta kirjoissa on samoja henkilöitä. Heidän elämänsä kulkee eteenpäin, joten järjestyksessä lukiessa pysyy paremmin kärryillä, kuka kukin on ja miksi johonkin tilanteeseen on jouduttu.

Näistä kirjoista olen saanut todella paljon tietoa alkuperäiskansoista ja voin vain ihmetellä, miten sitkeitä ja kekseliäitä ihmiset ovat olleet jo tuhansia vuosia sitten.

Välillä olen valvonut öitä, että saan jännän tarinan kohdan luettua ja voin nukkua. Kirjat on kirjoitettu todella hyvin ja ne sisältävät paljon tietoa Amerikan alkuperäiskansoista. Erittäin mukaansa tempaavia kirjoja, joiden imu vetää mukanaan.
 Päivi 




keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Feta-parsakaalipiiras

Jokunen vuosi sitten olin sisareni kanssa lomalla Kreetalla Kalivesin kylässä. Hotellimme oli kreikkalaisen nuorenparin yritys, joka sikäläiseen tapaan oli keskeneräinen. Lieneekö tarkoitus ollut rakentaa toinen kerros, milloin. Ainakin raput oli valmiina. Meillä oli mukava huoneisto. Aamukahvit joimme toisella parvekkeella ja iltaviinit toisella auringonlaskun puoleisella parvekkeella. Pihassa oli useita oliivipuita ja mahtavat kukkaistutukset. Aamuparvekkeelta oli merinäköala.

Paikallinen taverna järjesti turisteille kreikkalaisen ruuan kursseja. Niinpä mekin osallistuimme yhteiseen ruuanlaittoon. Hyvissä ajoin aamupäivällä aloitettiin. Käärimme lampaanlihaa folioon useiden mausteiden kera, sitruunasiivuja mukaan. Ne pantiin uuniin pariksi tunniksi. Sitten leivoimme feta-parsakaalipiirakkaa. Resepti noudatti suurin piirtein alla olevaa reseptiä, mutta voi oli korvattu laardilla ja päälle roiskautettiin oliiviöljyä. Emäntä otti pöydän alta gallonan kokoisen peltikanisterin ja lisäsi piirakan päälle hyvinkin puolen litran verran öljyä lausuen samalla ”hieman oliiviöljyä”.

Kun ruoka oli valmista, söimme yhdessä maistuvan lounaan. 

Iltapalalle ostimme mukaan limupullollisen tavernan omaa valkoviiniä. 

Feta-parsakaalipiiras, josta irrotettu jo 1 pala.

Feta-parsakaalipiiras

Pohja:
125g maitorahkaa
125g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
200g parsakaalia
200g feta kuutioita
3 munaa
3,3 dl ruokakermaa
1 rkl oreganoa
0,5 tl suolaa

Sekoita rahkan joukkoon pehmeä voi ja jauho-leivinjauheseos. Vuoraa taikinalla n.28cm piirasvuoka. Keitä parsakaalia vähässä vedessä 2-3 min., valuta ja jäähdytä. Valuta fetakuutiot. Pilko parsakaalia tarvittaessa ja laita pohjalle. Lisää juustokuutiot ja maustettu muna-kermaseos. Paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa n. 35 min., kunnes täyte on hyytynyt ja saanut kauniin värin.

Piirakka maistuu kahvin kanssa tai salaatin kanssa ateriana. Tämä tuo mieleen usein loman Kreetalla.
                                       Eila

lauantai 2. toukokuuta 2020

Koronan jälkeen

Moni asia on aivan toisella tolalla, kuin ennen koronaa.

Ihmiset tottuivat olemaan kotona tekemättä mitään. Nyt he ovat kuin käenpiian poikanen sinitiaisen pöntössä. Käenpiika kävi vahingossa munimassa sinitiaisen pesäpönttöön. Nyt käenpiian poikanen on jo niin lihava, että sen on mahdoton päästä pienestä reiästä ulos.

Linnunpönttö, jonka kyljessä sinitiainen ihmettelee käenpiian poikasta, joka saa vain päänsä pöntön aukosta ulos - ei mahdu enempää.

Verkkokaupasta saa mitä ikinä haluaa suoraan kotipöntön ovelle. Aivan valtava on se pakettien kuljetusjärjestelyjen ja tuotepalautusten systeemi, joka työllistää jonkun verran. Pöntössä on 6G-nettiyhteydet, jotka mahdollistavat kaiken kanssakäymisen kaikkialle, kun kerran ulos ei tarvitse lähteä. Ruokakin tulee ovelle säännöllisesti.

Kansalaispalkka on ollut pakko ottaa käyttöön, koska puolet kansasta on tuloja vailla. Ne heidän työpaikat vei korona-aika mennessään, eivätkä ne enää koskaan palaa. Jos tämän laman lapsia vielä syntyy, he opiskelevat kaikki asteet eskarista yliopistoon pöntöstä käsin. Kouluja ei enää ole. Homeongelmat hoituivat näin kertalaakista.

3D-tulostin on käytössä lähes joka pöntössä. Ainoastaan raaka-ainetta tilataan tarpeen mukaan verkkokaupasta. Sitä tulee ruokatoimitusten kylkiäisenä.

Maailman raha- ja valuuttajärjestelmä on romahtanut. Inflaatio on syönyt rahasäästöt. Setelirahaa ei enää tarvita. Pahaksi onneksi juuri ennen koronaa sijoitusvinkkejä sai jo taksinkuljettajilta ja naistenlehtien sivuilta. Ne olivat tosi huonoja ennusmerkkejä. Nyt sijoitusten perään voi vain haikailla. Ne eivät ole enää tavallisen kansan asiaa.

Trump on valittu yhä uudelleen, koska hän ajaa aina ”America first”-linjaa. Tämä tarkoittaa sitä, että dollari on enää ainoa käytössä oleva valuutta ja sitä painetaan setelikoneilla laakerit punaisina koko ajan. Herra Presidentti jakaa sitä tarvittaessa sinne sun tänne.

EU on hajonnut. Sellaiset rapakuntoiset huolettoman velanoton maat, kuten Italia, Kreikka ja Espanja ovat lysähtäneet kasaan. Pohjoisen tolkun maat eivät halunneet enää heidän velkojaan maksaa. Itsekin ovat vaikeuksissa ja nilkuttavat jotenkuten eteenpäin, paitsi Ruotsi, joka pärjää aina. Englanti on kutistunut pieneksi pimp eriumiksi saarelleen.

Aivan käsittämättömät omaisuusmassat vaihtoivat omistajaa pörssikurssien heilahduksissa. Tyhmän eväät syötiin ensimmäiseksi. Ne, joilla oli varallisuutta, surutta ostivat niiltä, joilla oli vain velkaa. Oligarkkien kaappaukset olivat lastenleikkiä tämän rinnalla. Nyt 3% omistaa ja 97% ei omista mitään. Rikkaitten laiska raha ei enää kierrä.

Kun puoli maailmaa on nälkiintynyt, Keski-Euroopasta nousee taas joku ruskeapukuinen syyttämään rikkaita. Jne.

Sama sinitiaisen pönttö, jossa TV:n harava-antenni ja siinä useita eri televisiotoimijoiden yritysnimiä.

Mutta miten pöntössä viihdytään? Asukkailla on tietenkin TV, josta tulee yötä päivää sirkushuveja. Esimerkiksi klo 12 Vappu ja Marja pitävät Talk-Showta seksistä vieraanaan Jenni ja Reino, klo 14 alkaneessa ohjelmassa Jenni ja Joonas keskustelevat seksistä Vapun ja Mikon kanssa, klo 16 keskustelevat Jorma ja Veitola homoseksistä Jarin ja Strandbergin kanssa, klo 18 jysähtää Erika ruutuun keskustelemaan seksistä Hjalliksen ja Kristan kanssa, klo 20 Mikko ja Kalle ovat kutsuneet Arto Nybergin ja Katri-Helenan kanssa Lenitan keskustelemaan aikuisten seksistä. Klo 22 Maria ja Elli keskustelevat biisintekijän salatusta seksielämästä Jarin ja Karin kanssa, klo 24 Sannikka ja Hintikka keskustelevat seksittömästä vanhuudesta Seelan ja Lenitan kanssa. Kaikki ohjelmat ovat uusintoja ennen koronaa tai sen aikana tehtyjä. Lenita ei myönnä eikä peru vieläkään mitään. Uusia ohjelmia ei enää tehdä.

Jokaisen Talk-Shown jälkeen tulee joko Onnenpyörä, Huutokauppakeisari tai Huvila ja Huussi. 65:n tuuman ruudulta nämä uusinnat niistäkin ovat niin katseltuja, että pöntössä ei mitään muuta kaivata. Katsoja saa tasoistaan ohjelmaa.

Kanavan vaihto ei auta mitään, koska sieltä tulee samat uusinnat, mutta eri järjestyksessä.
                 Eero