Nyt se myrkyn lykkäsi. Vai
miten pitäisi tähän tilanteeseen suhtautua. Muutama päivä minulla meni
sisäistää, etten enää saa itse käydä kaupassa. Kun ikää on yli 70v., niin meitä
varjellaan määräämällä meidät kotiin. Toistaiseksi saamme vielä ulkoilla, mutta
jos emme tottele, niin sekin kielletään. Hämäläiset sukujuureni saivat vallan
ja uhmasin kieltoa muutaman päivän. Kunnes sisäistin, että Sannaa (pääministeri
Sanna Marin) täytyy uskoa ja pyytää apua. Miniäni sitten käy ostamassa
tuoretuotteita kaupasta. Lämpimän ruuan tein ihan itse. Aikaa kun on niin tein
saman tien kolmen viikon ruuat pakastimeen annosrasioihin. Nyt on mistä ottaa.
Mitähän muuta tekisin
ylimääräisellä ajalla? Olisiko nyt aika luetteloida kirjahyllyn sisältö?
Kävisinkö kaapit läpi ja siivoaisin pois ylimääräiset tavarat? Takapihalla
riittää tekemistä, mutta vielä täytyy odottaa kesäkukkia. Mutta jos ja kun
tilanne jatkuu, niin tulee ruohonkorret järjestettyä ihan uuteen uskoon alkukesän
kuluessa.
Olen puhelimitse pitänyt
yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Ja olen lukenut muutaman paksun kirjan. Melko
painavaa tietoa kirjat sisälsivät, kun kädet ja niska kipuilivat. Siksi
suosinkin pokkareita. Ne ovat kevyitä pidellä.
Hankin Celia-kirjaston
tunnukset ihan syystä, kun en jaksa pidellä painavaa kirjaa kovin pitkää aikaa.
Pientä totuttelua vaatii kuunnella, kun joku muu lukee kirjaa minun puolestani.
Mutta voin samalla tehdä jotain muuta, kun kuulokkeet korvilla kuuntelen mieluisan
kirjan tekstiä.
Elämme poikkeusaikaa, uskotaan
ja luotetaan, että meistä pidetään huolta. Kannustan jokaista kotona
karanteenissa olevaa pitämään mielialan korkealla. Kyllä me tästä selvitään.
Eila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti