Minua jaksaa mietityttää nämä erilaiset -ton-kuukaudet. Tarkoitan niillä, että on tipaton tammikuu tai lihaton lokakuu. Miksi meillä pitää olla totaalikieltäytymistä jonkin kuukauden mukaan, jos sitten taas palaamme takaisin entisiin kuvioihin? Eikö järkevämpää olisi muistaa kohtuus kaikessa? Minä itse en ainakaan halua viettää lihatonta lokakuuta tai tipatonta tammikuuta. Niinpä mietin, mikä olisi minun vuodenkiertoni.
YHDISTÄVÄ TEKIJÄ on SYTYn vapaamuotoinen blogi, jossa voi ilmaista itseään, jakaa mielipiteitään, muistella menneitä, suunnitella tulevia tai muuten vain vapauttaa sisäisen intohimonsa kirjoittamiseen. Sanotaan, että erilaisuus yhdistää. Tästä on kyse myös Yhdistävässä Tekijässä. Meillä kaikilla, erilaisuudestamme huolimatta, on lukuisia yhdistäviä tekijöitä. Blogimme nostaa juuri nämä tekijät esiin. Blogin ylläpidosta vastaa SYTYn henkilökunta. Lisätietoja ja yhteydenotot: blogi@salonsyty.fi
lauantai 30. tammikuuta 2021
Mistä sinä luopuisit?
lauantai 23. tammikuuta 2021
Voihan Korona!
lauantai 16. tammikuuta 2021
Kirjoihin ja kansiin
Vuodenvaihteessa itselleni on tärkeää aloittaa uusi kalenteri. Työpaikkojen kalenterit varauslistoineen ovat jo vuosia olleet sähköisessä muodossa ja löytyisihän laitteista toimintoa jos jonkinlaista vapaa-ajallekin, mutta minulle merkityksellistä on kynän ja paperin tanssi. Seinäkalenterinkin haluan, siihen merkitsen aamulla herättyäni ulkolämpötilan keittiön mittarista ja syntymäpäiviä, hammaslääkäreitä, harrastuksia ynnä muuta muistettavaa koko perheelle tiedoksi. Merkintöjen tekeminen on sallittua kaikille, vaikka itse tunnunkin olevan “pääkäyttäjä”.
Laukussa kulkevaan
kalenteriin kirjoittelen työaikoja, jo edellä mainittuja harrastuksia ja
varauksia, kursseja ja muita sovittuja tai suunniteltuja juttuja. Sinne voi
varastoida myös hauskoja sattumuksia ja lausahduksia, oikeastaan mitä vaan.
Käsin kirjoittaminen saa itselläni aikaan aivan erilaisen muistijäljen kuin
tietokoneen näppäily, vaikka omin käsin sekin tehdään. Ehkä se on kirjainten
muoto ja käden liike tai käsin kirjoittamisen hitaus, joka auttaa aivoja
lokeroimaan tiedon oikeisiin paikkoihin. Näppäillessä vauhti voi kiihtyä
nollasta sataan ja lause on valmis ennen kuin ehdin ajatella ajatusta loppuun.
Onneksi olen hidasta sorttia niin ajatuksiltani kuin näppäilyltäni, ja oma
sataseni taitaa jäädä taajamanopeuksiin!
Tämän vuoden alusta
kokeilen myös onnellisuuspäiväkirjaa. Se on ihan tavallinen muistikirja, jonka
olen saanut lahjaksi. Kirjaan on tarkoitus kerätä joka päivä jokin pieni omalle
kohdalle osunut hyvä hetki, asia tai kokemus. Olen kysellyt näitä myös lapsilta
iltaisin. Onnellisuus on oikeastaan aika kummallinen juttu. Yksinkertainen,
mutta silti niin koukeroinen. Mietin viime vuotta, joka oli maailmanlaajuisesti
aika mullistava. Oli pelkoja, epätietoisuutta, eriarvoisuutta, väärinymmärryksiä
ja vastakkainasetteluja. Koin noita tunteita itsekin. Ja silti olen sitä mieltä,
että 2020 oli ihan hyvä vuosi. Oli paljon pieniä hyviä hetkiä, vaikka oli yhtä
lailla pieniä huonojakin hetkiä. Ehkä aika monille tuttuja kiitollisuuden tai onnen
aiheita ovatkin meillä top kolmoseen nousseet kiva kotona oleilu, ulkoleikit
kavereitten kanssa ja lumi.
Onni ei olekaan
sitä, että kaikki on koko ajan täydellistä, vaan oikeastaan sitä, että ottaa
kiinni siitä pienestä mitä on, ja antaa sen avautua sydämeen kukkimaan. Sitten
taas täysillä kohti myrskyä ja pam! Sieltä se hyvä fiilis taas pilkistää kun
ottaa kiinni vaan. Joskus on vaan kauhean vaikea huomata niitä pieniä hyviä -
ehkä kirjoittaminen tuo siihenkin uusia ulottuvuuksia.
Innostutko sinä
kokeilemaan?
Pieniä onnen hetkiä
itse kullekin,
riipustelee Auli
lauantai 9. tammikuuta 2021
Joutenoloa järven rannalla
Lumikki ja 6 kääpiötä, Nuhanenä jouduttiin jättämään kotiin
Covid 19 karanteenin takia.
Lähdimme tällä kokoonpanolla viikoksi luonnon keskelle.
Olemme tällä vaihtelevalla kokoonpanolla matkustaneet kerran vuodessa jos johonkin jo vuosia. Koronatilanteen vuoksi tänä vuonna kohde oli kotimaassa.
Periaatteena on ollut, että paikassa jossa olemme, toimimme
omatoimisesti. Mahdollisuuksien mukaan hankimme ruokailuun tarvittavat
raaka-aineet paikkakunnalta. Aina se ei ole ollut helppoa eikä mahdollista.
Tänä vuonna, kun olimme kotimaassa, metsässä riitti poimittavaksi mustikoita, puolukoita, sieniä ja löytyipä tyrnimarjapuukin, jossa oli todella paljon marjoja. Sosialisoimme kaikki lähialueen metsät marjoista, mutta vielä sinne jäi muillekin. Toki söimme muutakin kuin marjoja. Oli makaronilaatikkoa, lihapullia ja muusia, pihvipäivä, keittopäivä, jälkiruokana sitten oli marjapiirakkaa tai pelkkiä marjoja.
Sauna lämpeni joka päivä. Ainoa haittapuoli paikassa oli kantovesi peseytymistä varten, mutta yhteistyöllä sekin hoitui. Sitähän sanotaan, että puhtaus on puoli ruokaa.
Arvonnan tuloksena sain oman
kammion, jossa vietin yöt. Nukuin tosi hyvin, vaikka tila viilenikin aamuksi
melko lailla.
Viikko vierähti nopeasti, mutta aika oli kaikille ihan riittävä.
Nyt jo oli puhetta, josko pidämme välivuoden johtuen siitä, että tänä
vuonna oli erityisen hankala sovittaa aikatauluja ja saada mökki vuokralle.
Ainoa vahinko tapahtui minulle - TIETYSTI! En nostellut jalkojani
tarpeeksi ylös, joten vasen jalka tarttui juurakkoon sillä seurauksella, että
menin vauhdikkaasti nurin. Siitä oli seurauksena kylkiluun murtuma, joka oli
jonkin aikaa tosi kipeä, mutta helpotti, jotta voin jatkaa mökkeilyä.
Kuitenkin loppuyhteenvetona voidaan sanoa, että taas kerran viikko
onnistui ja eteenpäin mentiin.
JUPE
lauantai 2. tammikuuta 2021
Historian siipien havinaa
Tuollainen otsikkorivi saanee herkimmät allergikot aivastelemaan ja muutkin jo hiukan varuilleen; tässä tarjotaan pölyttyneiden asioiden taas esille kaivelemista, jo moneen kertaan ajan myötä sulaneitten, ”menneen talven lumien” toistamista. Ketä kiinnostaa?
Nyt on tarkoituksenani kuitenkin
pitäytyä niin tarkasti lähihistoriassa, ettei siihen ole vielä ennättänyt
isommin pölyä kertymään, mutta joka kuitenkin avaisi hiukan käsitystä tämän
Yhdistävän tekijän olemassaolosta. Mahdatko muistaa, tai tiesitkö edes, että…
Alussa oli SYTYn Verto
Verkossa 2012 aloittama kolmivuotinen, RAY rahoitteinen projekti, jonka
tarkoituksena oli viestintäteknologian ja sosiaalisen median keinoin löytää
uusia vertaistukitoiminnan muotoja. Vuoden 2013 syksyllä sen tarjontaan
ilmestyi kysymys ”Oletko kiinnostunut kirjoittamisesta? Ilmoittaudu ’Näin
kirjoitat blogia’-kurssille!” Ja mehän olimme kiinnostuneita!
Helsingistä oli hankittu
yliopistotasoinen kirjoittamisen ammattilainen antamaan alkutiedot tällaisesta
muotiin tulleesta ja kasvavasta sosiaalisen median ilmiöstä. Meitä oli 7
”kuunteluoppilasta”, joille avattiin aivan uusia(kin) käsityksiä, kuinka suomen
kieltä käsitellään, omien ajatuksien ja tapahtumien tulkkina. Eikä taatusti
kenellekään tullut täysin selväksi mistä oli kyse, mutta…
Meistä neljä tuntui saaneen
– omasta mielestään – niin paljon ohjausta ja sellaisen kipinän jo aiemminkin
harrastamaamme kynäilyyn, että päätimme itsevarmoina lähteä luomaan omaa blogin
kaltaista verkkojulkaisua Internettiin. Päivi, Eila, Niilo ja IsoTimppa ottivat
eteensä puhtaan paperin ja ennakkoluulottomasti päättivät julkaista Yhdistävä
tekijä -nimistä yhteiskirjoittelun ”hengentuotetta”, vuorotellen ja ilman
aiherajoituksia. Ja vaikka se etenikin eletyissä tapahtumissa, se ei täyttänyt
kuin puolittain blogikirjoituksen ehtoja ajallisesta etenemisestä – mutta
sentään se toinen puoli; mahdollisuus kommentoida kirjoituksia, oli lukijoille
tarjolla. Ja tammikuun 1. päivänä 2014 julkaistiin kaikkien saataville
Yhdistävän tekijän ”eka postaus”: ”Nyt olemme ihan käytännössä lähteneet
toteuttamaan niiden ’Yhdistävien tekijöiden’ etsiskelyä tällaisen
blogikirjoittelun ja erityisesti sen aikaansaamien ajatuksien ja tuntemuksienne
kommentteina julkistamisena.”
Joukkoamme vahvistamaan
saimme vielä Pentin, ja tällä viisikolla saimme jo tammikuussa julkaistua
kaikkiaan 14 postausta! Julkaisupäivät vaihtelivat, samoin aiheet, mutta
innokkaina yritimme pitää huolen, että SYTYn Facebook-sivulta löytyi aina linkki
tänne meitä Yhdistävän tekijän viimeisimpään.
Alkuun hyvinkin
sattumanvaraisten julkaisuajankohtien kirjon saimme ajan myötä vakiinnutettua
postauspäiviksi keskiviikon ja lauantain. Mukaamme kynäilijöiksi olivat tulleet
Sisko, Eero ja Auli, joten kovin suuria paineita ei tekstin tekijöille tullut,
kun vuorottelimme. Aika on sitten myös karsinut kynäilijöitämme eri syistä ja
tätä nykyä meitä on 5-6 tilanteen mukaan. Vuosien mittaan olemme saaneet myös
muutamia vierailevia kynäilijöitä sekä SYTYstä, että sen ulkopuoleltakin – ja
edelleen olisimme vallan kiitollisia, jos joku/jotkut haluaisi kaivella vaikkapa
kirjoituspöytänsä laatikosta aiemmin laatimiaan tekstejä, taikka ottaisi nyt kantaa
johonkin sellaiseen ajankohtaisuuteen, jonka merkityksestä haluaisi kertoa
toisillekin. Aiheita ei rajoiteta, kunhan ne säilyttävät asiallisuuden linjan. Tuolta
alusta löytyy ylläpitäjän tiedot ja sitä kautta pääset mukaan joko juuri nyt
mielipiteesi kertoen taikka useamminkin kirjoittavaksi kynäilijäksemme.
On turha alkaa luettelemaan
noita juttujemme aiheita – nehän näkyvät edelleen ”arkistoituneina”. Tosin,
yleisilmeen muututtua, osa vanhoista teksteistä on vain valkoisina riveinä,
mutta aktivoimalla ne, teksti aukeaa luettavaksi. Blogilaskurin mukaan olemme
postanneet jotain yhdistävää kaikkiaan 549 julkaisuna ja niitä on avattu 7
vuoden aikana kaikkiaan reilusti yli 75 tuhatta kertaa. Tosin hyvin pieni osa
laskurissa näkyvistä lukemista on hakukoneiden robottien etsintämerkintöjä, mutta
suurimmalta osaltaan teidän lukijoittemme avaamia. – Oletteko lukeneet kulloisenkin
blogimme sisällön, emme valitettavasti näe, emmekä tunnu kovinkaan usein saavan
palautettakaan taikka kommentteja, joilla ohjailisitte kynäilijöittemme
aihepiiriä.
Tässä ns. pähkinän kuoressa
Yhdistävän tekijän ensimmäiset seitsemän vuotta. Nyt olemme muuttaneet hiukan
”julkaisupolitiikkaamme”; uusi postaus ilmestyy verkkoon joka lauantai ja
sivuston ylläpito siirtyi SYTYn henkilökunnalle, jolle yhteysosoite löytyy
blogin alusta, tämänkertaisen jutun otsikon yläpuolelta.
Me kynäilijät haluamme
osoittaa kiitollisuutemme teille jokaiselle bloginkaltaisen postauksemme
avaajalle ja toivomme sen lukemisesta saatavan vähintäänkin mukavan fiiliksen
aina alkavalle viikonlopullenne. Jos jaatte julkaisun omalle seinällenne,
annatte mahdollisuuden myös kavereillenne päästä näiden yhdistävien tekijöiden
pariin. Olemme korostaneet koko ajan sitä, että kyseessä on SYTYn ja
SYTYläisten oma foorumi ja nyt iloitsemme siitä, että SYTY otti tämän
virallisesti ylläpitoonsa.
Kun mielestänne joku kerta
teksti osuu ajatustenne mukaisena kohdalleen, kertokaa se meille – sitä varten
siellä jutun lopussa on paikka kommenteille. Sinne voi ja saa kirjoittaa myös
erilaisen kannanoton aiheeseen. Ja jos tuntuu, että omasta ajatusmaailmastasi
taikka tapahtumista löytyy joku yhdistävä tekijä, jonka haluat kertoa
muillekin, niin ei kun mukaan…
Alkaneelle uudelle vuodelle,
jokaiselle itse kullekin läheisineen, toivottelen paljon kaikkia
tapahtumarikkaita aikoja positiivisissa merkeissä. Poikkeavien aikojen
vastapainoksi saattaisi kannattaa ottaa juuri kaikkien yhdistävien tekijöiden
esille kaivaminen ja toinen toistamme, vertaistuen voimalla, eteenpäin auttaen,
huomaamme selviävämme näistäkin olosuhteita. Yhdessä! Ja yhtenä yhdistävänä
tekijänä kannattaa ottaa tavaksi sen lauantaisen postauksen lukeminen –
yhdistäähän sekin meitä SYTYläisiä!
Historian siipien havinaa
(Kuvassa 6 eriväristä ja -mittaista kynää – ihan kuin me nykybloggaajat.)
Hyvät kynäilijäkumppanit! Lähestymme yhtä Yhdistävän tekijän
virstanpylvästä – kun 7 julkaisuvuotta täyttyy. Elämämmehän kulkee seitsemän
vuoden sykleissä, niin Rudolf Steiner ainakin sen perustelee ja me, joilla on
lapsia, sekä muisti tallella, allekirjoitamme varsinkin parin, kolmen
ensimmäisen syklin olemassaolojen havaittavuudet.
Kuinka lienee sitten näin kynäilyn kanssa? Ainakin me olemme
omakohtaisesti eläneet jo melko monet syklin jaksot ja haasteiden vuosien
jälkeen mukana voimistamassa näkemystämme. Sen tavoitteen täyttymisen yhtenä
omakohtaisuutena on kohdallamme ollut tarve koota ajatuksia ja kokemuksia
muotoon, jolla pystymme välittämään ne myös kanssaihmisille: me kirjoitamme.
Joko talteen taikka julki, tai sitten molempia. Ja juuri meidän kohdallamme
Yhdistävä tekijä on ollut se julkikirjoittamisemme foorumi. Osalle jo kaikki
nämä vuodet, toisille vähemmän, joillekin jo menneisyyttä.
Nyt kuitenkin katsotaan tulevaisuuteen – 2.1.2021 lähtien,
mukana olevista kirjoittajista, 5 + 1 kynän voimin; siis melkein puoli tusinaa,
kun Eero ei kuulemani mukaan sitoutunut vakiovuorolaiseksi; onneksi hänkin on
kuitenkin mukana. En tiedä, kuinka uudet ylläpitäjät ovat harkinneet
kynäilijämäärää kasvattaa, sillä se kerran viikkoon ajastuksen harventaminenkaan
ei kyllä kovin kauaa jaksa toteuttaa ajatusta, jota kuviteltiin hoidettavan
kahdeksalla kynällä. Toivottavasti joitain ajatuksia on – ja ainakin me ’wanhan
liiton kynäilijät’ voisimme (jälleen) pohtia, löytäisimmekö tuttavapiiristä
jonkun/joitakin, joilta löytyisi terävä kynä ja tarve löytää julkaisufoorumi.
Mieluusti SYTYläisiä, mutta kuvittelen, että apukyniksi (ainakin alkuun)
kelpuutettaisiin mielipiteineen myös kaikki sellaiset, joilla on myötäsyntyisiä
ajatuksia SYTYn toiminta-ajatuksesta sekä halua edistää SYTYläisten
ajatusmaailman ohjailua aiempaa suuremmassa määrin Yhdistävän tekijän antiin.
Sen tasokasta sisältöä olemme jatkossakin kukin kohdaltamme ylläpitämässä –
vähintäänkin yhtä korkealla kuin nämä seitsemän vuotta!
Kanssakynäilijät! KIITOS!! Kanssanne on ollut mahtavaa ylläpitää
Yhdistävää tekijää!!! Ja kaiken tämän läheisyyden, jonka olen taholtanne saanut
kokea, tulen säilyttämään muistoissani kauan; tiedä vaikka joskus tästä
kaikesta kynäilisin postauksenkin…