Mistä sinä luopuisit?

Minua jaksaa mietityttää nämä erilaiset -ton-kuukaudet. Tarkoitan niillä, että on tipaton tammikuu tai lihaton lokakuu. Miksi meillä pitää olla totaalikieltäytymistä jonkin kuukauden mukaan, jos sitten taas palaamme takaisin entisiin kuvioihin? Eikö järkevämpää olisi muistaa kohtuus kaikessa? Minä itse en ainakaan halua viettää lihatonta lokakuuta tai tipatonta tammikuuta. Niinpä mietin, mikä olisi minun vuodenkiertoni.

Tammikuu olisi tofuton. En käytä tofua, joten tämä jatkuisi koko vuoden.

Helmikuusta tekisin herneettömän. Olen kihtipotilas, joten tämä olisi suositeltavaa ympäri vuoden, mutta aina välillä tulee sorruttua herneisiin. Ja sen kyllä tuntee isovarpaassaan.

Maaliskuu voisi olla muffinssiton. En juurikaan syö makeaa, vaikkei uskoisikaan. Ja suolaiset muffinssit voisi leipoa piirakaksi, jotta edelleen voi nauttia hyvästä mausta.

Huhtikuu olisi härkäpavuton. Se ei ole löytänyt tietään minun ruokavaliooni. En sylje härkäpapua pois, mutta itse käytän todella vähän. Ja näin tämäkin härkäpavuttomuus jatkuisi kuukaudesta toiseen.

Tippaleivätön toukokuu sopii keliaakikolle oikein hyvin.

Kauramaidoton kesäkuu kävisi, sillä käytän edelleen lehmänmaitoa ruoanlaitossa.

Hirvetön heinäkuu on helppo toteuttaa, koska riistaa tulee syödyksi todella vähän kesäaikaan. Toisaalta, tämä ei välttämättä ole helppo pitää ympäri vuoden voimassa. Riista on hyvää!

Esanssiton elokuu olisi ihanteellinen! Aidot maut kunniaan ja niitä yritänkin aina käyttää. Joskus tulee tosin sorruttua esanssiin.

Eloveenaton elokuukaan ei ole mahdollinen, sillä kaurapuuro on parasta aamiaista. Edamitonkaan ei onnistu, sillä juustot ovat herkkuani. Elokuu on todella vaikea! Päädytään nyt tässä siihen esanssittomaan elokuuhun.

Sienetön syyskuu ei onnistu. Siemenetönkään ei ole hyvä, koska käytän salaateissa paljon siemeniä. Sokeriton syyskuu olisi paras, mutta sitäkin on vaikea toteuttaa ympäri vuoden. Syyskuu ehkä vielä menisi. Ensi vuonna kokeillaan!

Kuten sanottua, lihaton lokakuu ei ole minun juttuni. Lampaaton lokakuu onnistuisi muuten, mutta meillä on perinteisesti rosvopaistikemut lokakuussa ja sinne kuoppaan haudataan aina lammasta. Leivätön lokakuu on minun kohdallani suhteellisen helppo toteuttaa, koska syön hyvin vähän leipää. Lakuton lokakuu on helpoin, koska lakua en syö!

Marraskuusta voisi tulla mateeton, koska made on kalana sellainen, johon en itse koske. Anopin tekemä madekeitto taas on vertaansa vailla, joten tämäkin on siinä mielessä hankala toteuttaa. Muroton marraskuu voisi olla minun juttuni, koska murot eivät kuulu ruokavaliooni. Myös mehukeitoton marraskuu käy minulle.

Lopultakin päästään joulukuuhun, joka osaltani voisi olla vaikka jogurtiton, koska syön jogurttia todella harvoin. Juuriselleritön joulukuu ei voi olla, mutta juuripersiljaton kylläkin. Sitä en vielä ole maistanut, joten tässä kohtaa siitä voi kieltäytyä totaalisesti.

Miltä sinun vuotesi näyttää?

Kyselee Päivi

Voihan Korona!

Tai pitäisikö sanoa Covid-19.

On ollut ruttoa, isorokkoa, tuhkarokkoa, polio, sikotauti. Nämä taudit on saatu taltutettua hyvillä rokotteilla ja hyvällä rokotuskattavuudella. Nyt kuitenkin monet vanhemmat ovat jättäneet lapsensa rokottamatta. Miksi?

Jos rokotuskattavuus laskee alle tietyn rajan, taudit palaavat. Tietysti aina on joku prosentti, joka voi saada jonkin sairauden jostain rokotteesta, kuten kävi sikainfluenssarokotuksessa. Noin 200 sai narkolepsian, mutta 2-3 miljoonaa säästyi. Eivät ne ole mitään mukavia sairastaa. Ja monissa sairauksissa on vakavia jälkitauteja. Vähättelemättä heitä, jotka sairastuivat. Eihän aseitakaan ole kielletty ja ne tappavat moninkertaisen määrän ihmisiä. Tai autoja, jotka tappavat myös monin kertaisesti, tuhansia ja taas tuhansia tai vammauttavat. Ihmiset näitä tietysti käyttävät. Flunssan ehkäisyyn on kuitenkin hyvä ennalta-ehkäisy, hyvä käsihygienia ja suu-nenä maskit.

Vuosi oli hermoja raastavaa varmaan ”yhdelle sun toiselle”. Uskon, että vuosi 2020 jää kaikkien mieleen. Oli etätyötä ja –koulua. Joka sukupolvella pitää vissiin olla joku kriisi, että herättäisiin ajattelemaan asioita hiukan tarkemmin, toivottavasti.

Yli sata vuota sitten oli espanjantauti. Nimestään huolimatta se ei alkanut Espanjasta. Espanjantautiin kuoli arviolta 30-100 miljoonaa ihmistä. Tuohon aikaan ei ollut vielä väestönlaskenta oikein ”hyvissähantimissa”, joten tarkkaan ei tiedetä. Ensimmäiset tautitapaukset huomattiin yhdysvaltalaisella sotilasleirillä maaliskuussa 1918. Silloin oli sotatila, joten ei sitä varmuutta varmaan kukaan tiedä. Mutta nimi muodostui siitä, kun tauti levisi Espanjaan, joka ei ollut sodassa. Heinäkuussa 1918 espanjantauti oli levinnyt jo joka puolelle maailmaa. Silloinkin tauti levisi, vaikka tuohon aikaan ei edes matkusteltu niin paljon kuin nykyään.

Ei tarvitse tulla kuin tuollainen pieni, näkymätön vihollinen, joka laittaa koko maailman sekaisin. Koronavirukseen on kuollut jo satoja tuhansia maailmalla. Viimeisin tieto taitaa olla vajaat 2 miljoonaa. Ennen kuin rokotukset saadaan kaikille halukkaille tulee kuolleita vielä paljon lisää. Koska eihän ketään pakoteta rokotusta ottamaan, mutta suositeltavaa se kyllä olisi.

Toivottavasti tämä on parempi vuosi. T. Sisko

Kirjoihin ja kansiin

 

Vuodenvaihteessa itselleni on tärkeää aloittaa uusi kalenteri. Työpaikkojen kalenterit varauslistoineen ovat jo vuosia olleet sähköisessä muodossa ja löytyisihän laitteista toimintoa jos jonkinlaista vapaa-ajallekin, mutta minulle merkityksellistä on kynän ja paperin tanssi.  Seinäkalenterinkin haluan, siihen merkitsen aamulla herättyäni ulkolämpötilan keittiön mittarista ja syntymäpäiviä, hammaslääkäreitä, harrastuksia ynnä muuta muistettavaa koko perheelle tiedoksi. Merkintöjen tekeminen on sallittua kaikille, vaikka itse tunnunkin olevan “pääkäyttäjä”.

Laukussa kulkevaan kalenteriin kirjoittelen työaikoja, jo edellä mainittuja harrastuksia ja varauksia, kursseja ja muita sovittuja tai suunniteltuja juttuja. Sinne voi varastoida myös hauskoja sattumuksia ja lausahduksia, oikeastaan mitä vaan. Käsin kirjoittaminen saa itselläni aikaan aivan erilaisen muistijäljen kuin tietokoneen näppäily, vaikka omin käsin sekin tehdään. Ehkä se on kirjainten muoto ja käden liike tai käsin kirjoittamisen hitaus, joka auttaa aivoja lokeroimaan tiedon oikeisiin paikkoihin. Näppäillessä vauhti voi kiihtyä nollasta sataan ja lause on valmis ennen kuin ehdin ajatella ajatusta loppuun. Onneksi olen hidasta sorttia niin ajatuksiltani kuin näppäilyltäni, ja oma sataseni taitaa jäädä taajamanopeuksiin!

Tämän vuoden alusta kokeilen myös onnellisuuspäiväkirjaa. Se on ihan tavallinen muistikirja, jonka olen saanut lahjaksi. Kirjaan on tarkoitus kerätä joka päivä jokin pieni omalle kohdalle osunut hyvä hetki, asia tai kokemus. Olen kysellyt näitä myös lapsilta iltaisin. Onnellisuus on oikeastaan aika kummallinen juttu. Yksinkertainen, mutta silti niin koukeroinen. Mietin viime vuotta, joka oli maailmanlaajuisesti aika mullistava. Oli pelkoja, epätietoisuutta, eriarvoisuutta, väärinymmärryksiä ja vastakkainasetteluja. Koin noita tunteita itsekin. Ja silti olen sitä mieltä, että 2020 oli ihan hyvä vuosi. Oli paljon pieniä hyviä hetkiä, vaikka oli yhtä lailla pieniä huonojakin hetkiä. Ehkä aika monille tuttuja kiitollisuuden tai onnen aiheita ovatkin meillä top kolmoseen nousseet kiva kotona oleilu, ulkoleikit kavereitten kanssa ja lumi.

Onni ei olekaan sitä, että kaikki on koko ajan täydellistä, vaan oikeastaan sitä, että ottaa kiinni siitä pienestä mitä on, ja antaa sen avautua sydämeen kukkimaan. Sitten taas täysillä kohti myrskyä ja pam! Sieltä se hyvä fiilis taas pilkistää kun ottaa kiinni vaan. Joskus on vaan kauhean vaikea huomata niitä pieniä hyviä - ehkä kirjoittaminen tuo siihenkin uusia ulottuvuuksia.

Innostutko sinä kokeilemaan?

Pieniä onnen hetkiä itse kullekin,

riipustelee Auli

 

Joutenoloa järven rannalla

Lumikki ja 6 kääpiötä, Nuhanenä jouduttiin jättämään kotiin 

Covid 19 karanteenin takia.

Lähdimme tällä kokoonpanolla viikoksi luonnon keskelle.

Olemme tällä vaihtelevalla kokoonpanolla matkustaneet kerran vuodessa jos johonkin jo vuosia. Koronatilanteen vuoksi tänä vuonna kohde oli kotimaassa.

                 

Periaatteena on ollut, että paikassa jossa olemme, toimimme omatoimisesti. Mahdollisuuksien mukaan hankimme ruokailuun tarvittavat raaka-aineet paikkakunnalta. Aina se ei ole ollut helppoa eikä mahdollista. 

Tänä vuonna, kun olimme kotimaassa, metsässä riitti poimittavaksi mustikoita, puolukoita, sieniä ja löytyipä tyrnimarjapuukin, jossa oli todella paljon marjoja. Sosialisoimme kaikki lähialueen metsät marjoista, mutta vielä sinne jäi muillekin. Toki söimme muutakin kuin marjoja. Oli makaronilaatikkoa, lihapullia ja muusia, pihvipäivä, keittopäivä, jälkiruokana sitten oli marjapiirakkaa tai pelkkiä marjoja.

Sauna lämpeni joka päivä. Ainoa haittapuoli paikassa oli kantovesi peseytymistä varten, mutta yhteistyöllä sekin hoitui. Sitähän sanotaan, että puhtaus on puoli ruokaa.

Arvonnan tuloksena sain oman kammion, jossa vietin yöt. Nukuin tosi hyvin, vaikka tila viilenikin aamuksi melko lailla.

 

Viikko vierähti nopeasti, mutta aika oli kaikille ihan riittävä.

Nyt jo oli puhetta, josko pidämme välivuoden johtuen siitä, että tänä vuonna oli erityisen hankala sovittaa aikatauluja ja saada mökki vuokralle.

Ainoa vahinko tapahtui minulle - TIETYSTI! En nostellut jalkojani tarpeeksi ylös, joten vasen jalka tarttui juurakkoon sillä seurauksella, että menin vauhdikkaasti nurin. Siitä oli seurauksena kylkiluun murtuma, joka oli jonkin aikaa tosi kipeä, mutta helpotti, jotta voin jatkaa mökkeilyä.

Kuitenkin loppuyhteenvetona voidaan sanoa, että taas kerran viikko onnistui ja eteenpäin mentiin.   

                                                                                                            JUPE

 

 

 

Historian siipien havinaa

Tuollainen otsikkorivi saanee herkimmät allergikot aivastelemaan ja muutkin jo hiukan varuilleen; tässä tarjotaan pölyttyneiden asioiden taas esille kaivelemista, jo moneen kertaan ajan myötä sulaneitten, ”menneen talven lumien” toistamista. Ketä kiinnostaa?

Nyt on tarkoituksenani kuitenkin pitäytyä niin tarkasti lähihistoriassa, ettei siihen ole vielä ennättänyt isommin pölyä kertymään, mutta joka kuitenkin avaisi hiukan käsitystä tämän Yhdistävän tekijän olemassaolosta. Mahdatko muistaa, tai tiesitkö edes, että…

Alussa oli SYTYn Verto Verkossa 2012 aloittama kolmivuotinen, RAY rahoitteinen projekti, jonka tarkoituksena oli viestintäteknologian ja sosiaalisen median keinoin löytää uusia vertaistukitoiminnan muotoja. Vuoden 2013 syksyllä sen tarjontaan ilmestyi kysymys ”Oletko kiinnostunut kirjoittamisesta? Ilmoittaudu ’Näin kirjoitat blogia’-kurssille!” Ja mehän olimme kiinnostuneita!

Helsingistä oli hankittu yliopistotasoinen kirjoittamisen ammattilainen antamaan alkutiedot tällaisesta muotiin tulleesta ja kasvavasta sosiaalisen median ilmiöstä. Meitä oli 7 ”kuunteluoppilasta”, joille avattiin aivan uusia(kin) käsityksiä, kuinka suomen kieltä käsitellään, omien ajatuksien ja tapahtumien tulkkina. Eikä taatusti kenellekään tullut täysin selväksi mistä oli kyse, mutta…  

Meistä neljä tuntui saaneen – omasta mielestään – niin paljon ohjausta ja sellaisen kipinän jo aiemminkin harrastamaamme kynäilyyn, että päätimme itsevarmoina lähteä luomaan omaa blogin kaltaista verkkojulkaisua Internettiin. Päivi, Eila, Niilo ja IsoTimppa ottivat eteensä puhtaan paperin ja ennakkoluulottomasti päättivät julkaista Yhdistävä tekijä -nimistä yhteiskirjoittelun ”hengentuotetta”, vuorotellen ja ilman aiherajoituksia. Ja vaikka se etenikin eletyissä tapahtumissa, se ei täyttänyt kuin puolittain blogikirjoituksen ehtoja ajallisesta etenemisestä – mutta sentään se toinen puoli; mahdollisuus kommentoida kirjoituksia, oli lukijoille tarjolla. Ja tammikuun 1. päivänä 2014 julkaistiin kaikkien saataville Yhdistävän tekijän ”eka postaus”: ”Nyt olemme ihan käytännössä lähteneet toteuttamaan niiden ’Yhdistävien tekijöiden’ etsiskelyä tällaisen blogikirjoittelun ja erityisesti sen aikaansaamien ajatuksien ja tuntemuksienne kommentteina julkistamisena.”

Joukkoamme vahvistamaan saimme vielä Pentin, ja tällä viisikolla saimme jo tammikuussa julkaistua kaikkiaan 14 postausta! Julkaisupäivät vaihtelivat, samoin aiheet, mutta innokkaina yritimme pitää huolen, että SYTYn Facebook-sivulta löytyi aina linkki tänne meitä Yhdistävän tekijän viimeisimpään.

Alkuun hyvinkin sattumanvaraisten julkaisuajankohtien kirjon saimme ajan myötä vakiinnutettua postauspäiviksi keskiviikon ja lauantain. Mukaamme kynäilijöiksi olivat tulleet Sisko, Eero ja Auli, joten kovin suuria paineita ei tekstin tekijöille tullut, kun vuorottelimme. Aika on sitten myös karsinut kynäilijöitämme eri syistä ja tätä nykyä meitä on 5-6 tilanteen mukaan. Vuosien mittaan olemme saaneet myös muutamia vierailevia kynäilijöitä sekä SYTYstä, että sen ulkopuoleltakin – ja edelleen olisimme vallan kiitollisia, jos joku/jotkut haluaisi kaivella vaikkapa kirjoituspöytänsä laatikosta aiemmin laatimiaan tekstejä, taikka ottaisi nyt kantaa johonkin sellaiseen ajankohtaisuuteen, jonka merkityksestä haluaisi kertoa toisillekin. Aiheita ei rajoiteta, kunhan ne säilyttävät asiallisuuden linjan. Tuolta alusta löytyy ylläpitäjän tiedot ja sitä kautta pääset mukaan joko juuri nyt mielipiteesi kertoen taikka useamminkin kirjoittavaksi kynäilijäksemme.

On turha alkaa luettelemaan noita juttujemme aiheita – nehän näkyvät edelleen ”arkistoituneina”. Tosin, yleisilmeen muututtua, osa vanhoista teksteistä on vain valkoisina riveinä, mutta aktivoimalla ne, teksti aukeaa luettavaksi. Blogilaskurin mukaan olemme postanneet jotain yhdistävää kaikkiaan 549 julkaisuna ja niitä on avattu 7 vuoden aikana kaikkiaan reilusti yli 75 tuhatta kertaa. Tosin hyvin pieni osa laskurissa näkyvistä lukemista on hakukoneiden robottien etsintämerkintöjä, mutta suurimmalta osaltaan teidän lukijoittemme avaamia. – Oletteko lukeneet kulloisenkin blogimme sisällön, emme valitettavasti näe, emmekä tunnu kovinkaan usein saavan palautettakaan taikka kommentteja, joilla ohjailisitte kynäilijöittemme aihepiiriä.

Tässä ns. pähkinän kuoressa Yhdistävän tekijän ensimmäiset seitsemän vuotta. Nyt olemme muuttaneet hiukan ”julkaisupolitiikkaamme”; uusi postaus ilmestyy verkkoon joka lauantai ja sivuston ylläpito siirtyi SYTYn henkilökunnalle, jolle yhteysosoite löytyy blogin alusta, tämänkertaisen jutun otsikon yläpuolelta.

Me kynäilijät haluamme osoittaa kiitollisuutemme teille jokaiselle bloginkaltaisen postauksemme avaajalle ja toivomme sen lukemisesta saatavan vähintäänkin mukavan fiiliksen aina alkavalle viikonlopullenne. Jos jaatte julkaisun omalle seinällenne, annatte mahdollisuuden myös kavereillenne päästä näiden yhdistävien tekijöiden pariin. Olemme korostaneet koko ajan sitä, että kyseessä on SYTYn ja SYTYläisten oma foorumi ja nyt iloitsemme siitä, että SYTY otti tämän virallisesti ylläpitoonsa.

Kun mielestänne joku kerta teksti osuu ajatustenne mukaisena kohdalleen, kertokaa se meille – sitä varten siellä jutun lopussa on paikka kommenteille. Sinne voi ja saa kirjoittaa myös erilaisen kannanoton aiheeseen. Ja jos tuntuu, että omasta ajatusmaailmastasi taikka tapahtumista löytyy joku yhdistävä tekijä, jonka haluat kertoa muillekin, niin ei kun mukaan…

Alkaneelle uudelle vuodelle, jokaiselle itse kullekin läheisineen, toivottelen paljon kaikkia tapahtumarikkaita aikoja positiivisissa merkeissä. Poikkeavien aikojen vastapainoksi saattaisi kannattaa ottaa juuri kaikkien yhdistävien tekijöiden esille kaivaminen ja toinen toistamme, vertaistuen voimalla, eteenpäin auttaen, huomaamme selviävämme näistäkin olosuhteita. Yhdessä! Ja yhtenä yhdistävänä tekijänä kannattaa ottaa tavaksi sen lauantaisen postauksen lukeminen – yhdistäähän sekin meitä SYTYläisiä!

Lukemisiin ja jaksamista jatkoon toivotellen

Historian siipien havinaa

 

(Kuvassa 6 eriväristä ja -mittaista kynää – ihan kuin me nykybloggaajat.)

Hyvät kynäilijäkumppanit! Lähestymme yhtä Yhdistävän tekijän virstanpylvästä – kun 7 julkaisuvuotta täyttyy. Elämämmehän kulkee seitsemän vuoden sykleissä, niin Rudolf Steiner ainakin sen perustelee ja me, joilla on lapsia, sekä muisti tallella, allekirjoitamme varsinkin parin, kolmen ensimmäisen syklin olemassaolojen havaittavuudet.

Kuinka lienee sitten näin kynäilyn kanssa? Ainakin me olemme omakohtaisesti eläneet jo melko monet syklin jaksot ja haasteiden vuosien jälkeen mukana voimistamassa näkemystämme. Sen tavoitteen täyttymisen yhtenä omakohtaisuutena on kohdallamme ollut tarve koota ajatuksia ja kokemuksia muotoon, jolla pystymme välittämään ne myös kanssaihmisille: me kirjoitamme. Joko talteen taikka julki, tai sitten molempia. Ja juuri meidän kohdallamme Yhdistävä tekijä on ollut se julkikirjoittamisemme foorumi. Osalle jo kaikki nämä vuodet, toisille vähemmän, joillekin jo menneisyyttä.

Nyt kuitenkin katsotaan tulevaisuuteen – 2.1.2021 lähtien, mukana olevista kirjoittajista, 5 + 1 kynän voimin; siis melkein puoli tusinaa, kun Eero ei kuulemani mukaan sitoutunut vakiovuorolaiseksi; onneksi hänkin on kuitenkin mukana. En tiedä, kuinka uudet ylläpitäjät ovat harkinneet kynäilijämäärää kasvattaa, sillä se kerran viikkoon ajastuksen harventaminenkaan ei kyllä kovin kauaa jaksa toteuttaa ajatusta, jota kuviteltiin hoidettavan kahdeksalla kynällä. Toivottavasti joitain ajatuksia on – ja ainakin me ’wanhan liiton kynäilijät’ voisimme (jälleen) pohtia, löytäisimmekö tuttavapiiristä jonkun/joitakin, joilta löytyisi terävä kynä ja tarve löytää julkaisufoorumi. Mieluusti SYTYläisiä, mutta kuvittelen, että apukyniksi (ainakin alkuun) kelpuutettaisiin mielipiteineen myös kaikki sellaiset, joilla on myötäsyntyisiä ajatuksia SYTYn toiminta-ajatuksesta sekä halua edistää SYTYläisten ajatusmaailman ohjailua aiempaa suuremmassa määrin Yhdistävän tekijän antiin. Sen tasokasta sisältöä olemme jatkossakin kukin kohdaltamme ylläpitämässä – vähintäänkin yhtä korkealla kuin nämä seitsemän vuotta!

Kanssakynäilijät! KIITOS!! Kanssanne on ollut mahtavaa ylläpitää Yhdistävää tekijää!!! Ja kaiken tämän läheisyyden, jonka olen taholtanne saanut kokea, tulen säilyttämään muistoissani kauan; tiedä vaikka joskus tästä kaikesta kynäilisin postauksenkin…

(Punaisella pohjalla tyylitelty joulukuusi, jonka latvatähdestä valonsäteitä tekstiin:
Rauhaisaa vuoden loppua jouluineen sekä Onnea Vuodelle 2021
kaikille kanssakynäilijöille läheisineen toivottaen IsoTimppa)