tiistai 9. kesäkuuta 2015

Maailmanmatkalla Islannissa osa 4

Yhteenvetona Islannin matkallamme käymämme kohteet:
1 = Keflavik, jossa lentoasema; 2 = Sininen laguuni; 3 = Reykjavík, yli 120.000 asukkaan Islannin pääkaupunki; 4 = Skogafoss vesiputous; 5 = Gullfoss vesiputous; 6 = Geysir (jonka nimi tulee islanninkielisestä sanasta gjosa, purkautua); 7 = Hellissandur’in kalastusalue turvekattoisine Merimuseoineen ja sen lähellä sijaitseva jäätikkö, Snaefellsjokull, minne ei tavallisilla ajoneuvoilla ollut asiaa. Teimme ns. 'kultaisen kolmion kierroksen', jonka lisäksi saimme pientä ekstraa, mm. kotiseutumuseon ja Oopperatalon sekä Harpa-musiikkitalon ja Hallgrímskirkja-kirkon esittelyinä.

Meitä lukijamatkalaisia oli 35, oli kuulemma täysi ryhmä. Meitä oli kaikenikäisiä, minulla kävi tuuri enkä ollut ryhmän nuorin. Tulomatkalla, kun en löytänyt oikeaan paikkaan, joku kysyi olenko matkustellut paljon, kerroin olleeni ”pari kertaa ruotsinlaivalla”, osa jopa uskoi sen. Eräs vanhempi herra kolmen päivän jälkeen sanoi minulle, ”olet sinä tainnut reissata hieman enemmän kuin ruotsinlaivalla, sinun otteesi ja puheesi ovat sen suuntaisia”.  Tosin tältä Islannin reissulta ainoa paikallinen sanonta, jonka opin, oli ’takkfyrir’ = kiitos! Kerroin tälle reissailuistani kantaaottaneelle herralle mitä olen touhunnut. Myös sen heistä jotkut olivat selvittäneet, että olen hallitseva Suomenmestari omassa sarjassani ilmakivääriammunnassa. Ryhmämme oli mukava, koska lähes kaikki olivat matkustaneet, kuka enemmän kuka vähemmän, pienistä ei valitettu kuten siellä eräässä toisessa ryhmässä, jossa ei varmasti ollut ryhmänvetäjällä mukavaa.

Viimeisenä iltana kokoonnuimme meitä varten järjestettyyn pienimuotoiseen tilaisuuteen, siellä oli vain me ja ryhmänvetäjä. Illan mittaan varmistui, että seuraavana aamuna olisi aikainen herätys ja kevyt aamiainen, koska lentokentällä saattaa mennä aikaa, ja sitähän sitten menikin.

Matkalla kentälle keräsimme kolehdin kuljettajallemme, hän oli meidän käytössämme koko ajan, ja oli näyttänyt pari-kolme sellaistakin kohdetta, jotka eivät kuuluneet matkaohjelmaan, nämä siis ennen kentälle menoa.

Saavuttuamme kentälle ja saatuamme matkalaukut meidät ohjattiin jonottamaan passintarkastusta, joka sitten 45 minuutin jonottamisen jälkeen osoittautui vääräksi paikaksi. Ei muuta kuin uuteen jonoon. Kun minun vuoroni tuli, niin eipäs minua meinattukaan hyväksyä koneeseen, vaan minut tuli hakemaan virkapukuinen henkilö ja vei kuulusteltavaksi. Aluksi en ymmärtänyt miksi. Ilmoitettiin etten ole matkustusluettelossa, ja tivattiin miten olen tullut maahan.

Helsingissä en ollut käynyt lainkaan passintarkastukseen, joten minulla ei ollut boardin cardia esittää. Oli vain matkanjärjestäjän kopioimat liput, joilla menin turvallisuustarkastuksen läpi, ja sitä näyttämällä pääsin myös koneeseen, koska lipussa oli paikkanumero ja se paikkakin löytyi lentokoneesta. Vaan sepä ei kelvannutkaan sitten kun piti lähteä pois. Siinä sitten soitettiin Helsinkiinkin ja kysyttiin miten tämä on mahdollista. Uutta lippuakin kaupattiin, mutta ilmoitin, että olen sen jo kerran maksanut, uudestaan en osta lippua. Soitettiin myös ryhmänvetäjälle, mutta hän oli jo koneessa, eikä voinut poistua sieltä. Hän kyllä ilmoitti minun kuuluvan ryhmään.

Koneessa oli kaksi tyhjää paikkaa ja minut saatiin koneeseen. Koneen lähtö myöhästyi minun takiani 5 minuuttia, enemmänkin olisi myöhästynyt, mutta henkilökunta järjesti minulle kyydin koneen ovelle. Tarpeen se olikin, huonojalkaisena en pysty nopeaan kävelyyn ja väsymyskin rupesi painamaan. Koneessa sitten sain levätä muutaman tunnin.

Lentoyhtiö oli pääsiäisen kunniaksi järjestänyt yllätyksen, kaikille jaettiin suklainen pääsiäismuna, bisnesluokkalaisetkin saivat vain samankokoiset. Japanilaiset turistit olivat aluksi ihmeissään; ”mikä tämä on”. He eivätkä aluksi meinanneet uskaltaa syödä sitä vaan laittoivat kassiinsa, mutta kun he näkivät meidän muiden syövän suklaan, hekin uskaltautuivat.

Koneessa ei enää kommelluksia sattunut, lento sujui hyvin ja kentälle laskeutuminenkin onnistui. Matkalaukkunikin ilmestyi kuin pisteeksi iin päälle ja kotimatkan loppuosan tein omalla autolla, joka oli ollut parkissa lentoasemalla.

Ja ei kun kohti uusia seikkailuja...
                                                              JuPe

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kesä on tapahtumien aikakautta...

Kun koulut siirtyvät loman viettoon, niin silloin alkaa Suomessa kesä. Grillit kuumenevat takapihalla, jopa kielletyllä alueella, parvekkeella. Ei taatusti ole mukava asua grillin käryssä. Makkarat mustiksi tai savun harmaiksi liekkien nuoleskellessa liian malttamattoman grillaajan makupalaa. Kommenttien antajaa ja opastajia riittää. "Sehän maistuu vain savulta, grillinestekään ei vielä ole palanut loppuun, nokimakkara ei ole terveellistä jne…"

Kyllä opastusta saa ja opastajia riittää. Grillihiilet hehkuvat siksi monen huushollin lähiympäristössä. Kotikoivujen katveessa pihanurmikolla on monenmoisen näköistä ja kokoista, mutta tuoksuiltaan niin saman oloisesti suomalaista kesänälkää herättelevää luomusta käryttelemässä. Ammattitasoltaan kokkaustaitoisia grillaajia on myös yhtä paljon kuin grillejäkin. Ainakin sinne päin! Ja ainakin itse kunkin omasta mielestä…


Yhteisöt kesäjuhlien pitäjinä…

Miltei jokainen suomalainen kuuluu johonkin yhdistykseen, joka haluaa palkita tai houkutella jäseniään yhteen kesänvieton ja juhlien merkeissä. Tällaisissa juhlissa kuullaan menneistä ja tulevista tapahtumista. Se on tuiki tarpeellinen infotilaisuus yhdistykselle ja sen jäsenkunnalle. Pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin lisätä jäsenten aktiivisuutta viihteen keinoin. Yhdessätekeminen ja olo on tärkeää.

Salon SYTY järjesti onnistuneesti tällaisen viihtyisän kesätapahtuman lauantaina 7. 6. Tällä kertaa liikuttiin lapsenmielellä – palautuneena satujen maailmaan. Vanhanajan Prinsessat, Linnanneidot fiineinä ja Ritarit haarniskoissaan, antoivat tunnelmaa pukuleikkeinä. 
Tarinoiden kertominen kirjallisessa muodossa jälkipolville jäävinä – varmaan sillekin on paikkansa tässä "luovassa" maailmassa – ja niiden kautta nuo lapsuutemme sadut olivat mukavina muistikuvina mukana.

Monenmoisia tehtäviä oli niin ulkoa kuin sisälläkin. Miehet ja naiset mittelivät taitojaan ja voimiaan yhdessä, mutta kuitenkin eri sarjoissa. Ihan sen takia kun miehen olisi vaikeaa, häpeällistä, hävitä tälle "heikommalle" astialle – naiselle. On se tuo tasa-arvolaki hyvä asia. Edelleen naiset saavat kulkea prinsessoina miehen edellä. Niin muuten, tuli tässä mieleen tuo euron arvoasteikko. Kun mies tienaa euron niin nainen 0,80 euroa. Ehkä ristiriita tasaantuu jossakin kamarissa sitten. Henkilökohtaisesti minulla ei ole asiasta tietoa, koska olen työskennellyt naisvaltaisella alalla ja tienasin yhtä huonosti kun naisetkin. Tosin pyrin tasoittamaan tätä ristiriitaa tekemällä vähemmän töitä. No kannanotto tuokin.

Tukit lensi molempien sukupuolten toimesta metrikaupalla.  Tikoilla heitettiin rikki kumitavaraa, jotka oli täytetty vedellä. Ei ollut helppo laji sekään. Sitä ihmeteltiin, kuinka tuo vesipussi oli useimmiten väärässä kohtaan.  Vahinkoja ei ilmeisesti tullut, vaikkakin kumin puhkeamisia tulikin.

Askartelupöydät, nuo ahkerien käsien kohteet, kiehtoivat eritoten hameväkeä. Tätä hameväki sanaa ei juurikaan voi käyttää. Tuo tasa-arvo laki on ilmeisesti saanut hameväen poistumaan areenoilta. Jotkut erityisjuhlat vetävät hameet sentään vielä esille. Onneksi. On se mukavaa kun edes joskus nainen haluaa viehättää miehiä, että myös saada lajitoverinsa kateelliseksi. Pukeutuminen hameeseen, se tuo naisellisuuden parhaiten esille. Parhaiten pukeutuneet naiset saivat juhlissa mitalinsa.

Askartelupöydän antimista ainakin yksi pikku prinsessa sai ikioman, ohjaksilla varustetun keppihevosen. Heppa oppi tosi nopeasti muun muassa laukan ja ravin askeleet.

Henkistä ravintoakin saatiin Ypäjän Immen ja Ilonan toimesta. Joku Vanhanen ja Ile olivat varsinkin Impin mieleen. Tekstarit nimenomaan herättivät kiinnostusta. Uuden hallituksen leikkauksetkin saivat osansa. Oliko Impi sokerileipomon ammattilainen? Sain sellaisen käsityksen, kun Ilona mainitsi Impin suuren kiinnostuksen muniin. En oikein kuullut, mutta jotakin asiaa tytöillä oli haarojen välistäkin. Taisivat olla myöskin käsityöihmisiä. Ypäjältä leidit olivat tänne tulleet. Se on kulttuuripitäjä tunnetun teatterin ja hepojenkin ansiosta.
On taas aihetta kiittää SYTYläisiä. Järjestitte mukavan päivän. Sytytitte meidät nauttimaan myös pöydän antimista: salaatit, leivät, juomat ja ammattitaidolla grillatut makkarat maistuivat. Kiitos myös hyvästä ja runsaasta täytekakusta "koffeineen".

Pöydältä löytyi myös päänuppia aktivoivia tehtäviä. Minulta erikoiskiitokseni lämmöllä vielä saunamajurille, hänkin oli tehtävänsä tasalla.

SYTY on Salon vammais- ja potilasyhdistysten yhteistyöelin. Samanlaista järjestöä ei löydy Suomesta muita. Kouvolassa tosin on vähän sinnepäin oleva vastaava toimija. SYTY sytyttää yhdistyksiä toimimaan kukin tahollaan. Yhdistykset antavat saadulla innolla syttyneinä neuvontaa ja vertaistukea jäsenilleen. Meistä monelle SYTY on niinkuin tulisi kotiin!

Niilo Henell