tiistai 30. marraskuuta 2021

PUNERTAA MARJAT PIHLAJAIN

…ja oletettavasti menee vielä tuokio, ennen kuin pysyvä lumipeite koettaa niitäkin piilotella puun lehdettömien oksien joukkoon. Mutta tulossa sekin aika on, ilmastonmuutoksesta huolimatta. Toivottavasti! 

Kotipihlaja, Suomen yleisin pihlajatyyppi, on luonnonvaraisista puistamme värikkäin – Wikipedian mukaan. Alkukesän kukintojen kermanvalkoiset ’huiskilot’ osaavat jo ennakoida marjasatoa syksyksi. Useimmiten sitä saadaan melko runsaasti; ja sadon vaihteluista on pyritty selkeyttämään ennustelua tulevan talven lumimäärästä. ”Pihlaja ei kahta taakkaa kanna” – runsasta marjasatoa ja paksua lumivaippaa – jokainen voi siitä päätellä, vaikka itse en liene koskaan sitten muistanut verrata kuinka ennakointi on osunut oikeaan.  


Kuva  kevyesti lumen peittämästä pihlajanoksasta jossa runsaasti pihlajanmarjoja


 Aikoinaan, kun Alkosta sai vielä alkuperäistä, pihlajan kasvitieteellisessä luokittelussa olevan lajin nimikkeen mukaan Sorbukseksi nimettyä aperitiiviviiniä, jonka edullisen hinta-laatu-suhteensa vuoksi sillä oli ”rantojen ja puistojen ’ritareitten’ jakamaton suosio”, sanottiin hyvänä pihlajanmarjasyksynä, että tulevassa talvessa ei ole heillä eikä tilheillä murheita hengissä säilymisessä.  

Mutta laajemmassakin käytössä pihlajanmarjoja on hyödynnetty jo kauan erilaisina säilykkeinä, hilloina ja hyytelöinä, myös lisämakuna omena kanssa. Yllämainitussa alkoholiteollisuudessakin se on listoilta poistamisen jälkeen jälleen hyllyssä, tosin Sorbus palasi uudelleen ’riisuttuna versiona’ (kuten niin moni muukin aikoinaan voimakkaammalla koostumuksella menestyksellisenä tunnettu tuote). Pihlajanmarja sisältää runsaasti C-vitamiinia (lakan kanssa sama määrä, eli jopa enemmän kuin appelsiinissa). Marjat ovat runsaskuituisia ja sisältävät myös E- ja K-vitamiineja, beetakaroteenia sekä kaliumia ja flavonoideja, siis terveellisyyttä reilusti! Suuren sorbiinihappoisuutensa vuoksi sellaisenaan marjat ovat hiukan happamanmakuisia, mutta siihenkin on kehitetty sokeria terveellisempi ratkaisu: makeapihlaja, jonka risteytykseen on käytetty pihlajaa ja marja-aroniaa, orapihlajaa, omenaa tai päärynää. Sen viljely on tosin vielä vähäistä, mutta… Lähilajeinakin on monenlaisia erikoisuuksia, jopa paikallisuutta(mme) korostava suomenpihlaja, jota tavataan vain Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Murteissamme puulle löytyy monia nimityksiä, kuten pihlava, pihjala, pihlaa tai pihlas. Uskomuksissa ja kansanuskossa pihlajalla on ollut voimallinen merkitys uhripuuna, joka juurikin korostaa edelleenkin pihapiirissä kasvavien ja kasvatettavien pihlajien runsautta.  

”Kansanlääkinnässä pihlajanmarjoilla on hoidettu kihtiä, munuaissairauksia, suolistovaivoja, keripukkia, ruokahaluttomuutta ja verisuonten kovettumia. Marjoja voi pakastaa tai kuivata. Kuivaus onnistuu myös huoneenlämmössä. Kuivattua marjaa voi lisätä esimerkiksi murskattuna terveyspommiksi leivonnaisiin, puuroon, smoothieen tai jogurttiin. Pihlajanmarjojen suosio on kuitenkin oletettavasti tuntuvasti vahvempaa lintujen ravintona, kun vuonna 2015 tilastoitiin kerätyn myyntiin pihlajanmarjaa vain 762 kiloa!” 


 

kuva jossa pikkulintuja syömässä pihlajanmarjoja talvisen pihlajan oksalla


Tuon otsikossa olevan tunnetun iskelmän sisältö on jo sota-ajoilta lähtien luonut mystistä kaihoa, kun muuttolinnut eivät ottaneetkaan mukaansa. Lieneekö siihen sitten tuonut helpotusta nakata muutama pihlajanmarja suuhunsa ja sen hapokkuudesta saada ikään kuin voimia jättäytyä toisten tänne jäävien kanssa alkavalle talvelle ”maan kylmiin kahleisiin”? Toisaalta se olisi oivallinen ratkaisu myös pysyvämpänäkin, kun vitamiineja ja mikroravinteita ym. hivenaineita tarvitaan talvessa pärjäämiseen kesääkin enemmän. Ainakin minä katselen pihapihlajaamme tämän kirjoittamisen hetkellä ’sillä silmällä’ – toivottavasti ennätän ennen tilhiparvea! 







 


 

tiistai 23. marraskuuta 2021

Ammattijärjestäjän jälkeen kuolinsiivous 

 

kuva kädestä joka pitää siivouskäsine kädessään puhdistusainepulloa


Oletkos koskaan ollut ammattijärjestäjän luennolla tai jopa hänen asiakkaanaan? Minä olen ollut parilla luennolla. On mielenkiintoista huomata, että itsekin on saanut varastonsa täyteen tavaraa, vaikkei hamstraaja olekaan. Vai onko sittenkin?  

Minut herätti ajattelemaan se, että tarvitsenko todella kaikkea, mitä minulla on. Olen usein aloittanut siivouksen ja jopa järjestänyt tavarat siististi. En koskaan ole miettinyt, mitä tavaroita säilytän.  

Ammattijärjestäjä antoi ohjeen, että aloita jostain pienestä hommasta. Yhden laatikonkin siivoaminen riittää. Se on alku!  

Menin vaatehuoneeseeni, johon hädin tuskin mahtui sisälle. Tyhjensin yhden hyllyn. Siis yhden ainoan hyllyn!  

Kulutin sen parissa yli 3 tuntia. Kyllä, yli 3 tuntia! Kävin joka ikisen tavaran yksitellen läpi. Tarvitsenko tätä? Koska olen viimeksi käyttänyt sitä? Onko se rikki? Onko se oikeassa paikassa?  

Esitin jokaisen tavaran kohdalla nämä kysymykset. Vastauksen jälkeen kasasin tavaroita eri pinoihin.  

En heittänyt kaikkea pois, mutta ensimmäiselle hyllylle jäi tungoksen sijaan vain yksi laatikko tavaraa. Ja kyllä, säästin jopa muistoja, kuten aviopuolisoni ensimmäiset vauvatossut ja meidän molempien ylioppilaslakit. Muistojen laatikosta löytyy myös ihana, puinen palapeli 1970-luvulta. Se on kauniisti maalattu ja oikea taideteos!  

Siivoustyö on jatkunut hitaasti ja se jatkuu edelleen. Avustajalleni sanoin, että tämän kokoisen talon läpikäymiseen menee vähintään vuosi. Ette ehkä usko, mutta vaatehuonetta on nyt siivottu 4 kertaa yhteensä noin 15 tuntia.  

Olen vienyt kierrätyskeskukseen 3 jätesäkillistä ja 2 isoa pahvilaatikollista tavaraa sekä heittänyt yhden isohkon muovikassillisen tavaraa roskikseen. Lisäksi olen tehnyt arpajaisvoittolöytöjä useamman euron edestä.  

Työ on hidasta, mutta palkitsevaa! Palokuorma ja sitä myötä turvallisuus kotona paranee, olo kevenee, kun tavarat saa vietyä pois ja vaatehuoneessa on tilaa. Isäntä totesi eräänä päivänä, että onko meidän vaatehuone aina ollut näin iso ja valoisa?  

Suosittelen siivouksen tekemistä! Aseta itsellesi vain pieniä tavoitteita ja nauti, kun saavutat tavoitteesi. Vaatehuoneemme ei ole vieläkään kokonaan siivottu, vaikka siivouksen aloittamisesta on kulunut jo 3 viikkoa. Hiljaa hyvä tulee!  

Päivi  


 

perjantai 12. marraskuuta 2021

Pinkki penkki #TykkääTurkulaisesta



Koiran kanssa lenkillä törmättiin pinkkiin penkkiin, jossa olisi mahdollisuus kuulumisien vaihtoon. Mielenkiinto heräsi. Mikä tämä juttu on? Korona-aikana eteenkin tuotti iloa, että joku on keksinyt yksinäisille juttukaveria kaipaavalle mukavan tavan kohdata ihmisiä. 

Penkillä ei kyllä harmikseni istunut ketään, mutta ajatuksena loisto juttu. Yksinäisyys kun on nykypäivänä todella huolestuttavasti lisääntynyt ja tämä koronaepidemia on vaan synkistänyt tilastoja. Kuten Helsinki Mission -sloganissa sanottiin ”yksinäisyyteen voi kuolla” ja se on niin totta. 

Minä olen siitä onnellisessa asemassa, että rakkaita on ympärillä runsaasti, mutta tilanne voisi olla toisinkin. Ja aina ympärillä olevat läheiset ihmisetkään eivät auta, jos kukaan ei koskaan pysähdy ja ole aidosti kiinnostunut, mitä sinulle kuuluu.

Voit olla jopa parisuhteessa eläessä yksinäinen. Joskus joku asiakkaani sanoi, että vaikka tupa olisi täynnä lapsia ja lapsenlapsia ties kuinka monessa polvessa, saattaa kohtaaminen jäädä tapahtumatta. Jos vieraat vain höpöttävät omia asioitaan ja ovat jo tullessaan kertoneet, että on kiire ja pikaisesti vain tultiin käymään. Tällä ”pikaisella ” kyläilyreissulla sitten ei kukaan vaivaudu kysymään, mitä mummolle kuuluu?

Jotenkin tämä penkki toi toivoa siitä, että ihmiset edelleen välittävät toisistaan ja ehtivät hetkeksi pysähtyä, vaikka ventovieraankin kanssa, juttelemaan.

Otetaanhan läheiset lähelle ja kuunnellaan, mitä heille kuuluu.


                                                                                                                                                Minna

perjantai 5. marraskuuta 2021

Hei Halloween...

 


Lokakuussa on jo aika pimeää, ja vettä on satanut kiitettävästi niin että kyllä syksyltä tuntuu. Kirpeät kuulaat pakkaspäivät antavat vielä odottaa itseään, mutta ehkä tähän kuraan ja kurjuuteen sopii hyvin kurpitsajuhlan vietto. 

Itselleni on vaikea muistaa, koska halloween oikeastaan on. Helposti sen ajoittaa pyhäinpäivän tietämille. Ihan samasta asiasta ei kuitenkaan ole kyse, ja halloweenia vietetään lokakuun viimeisenä päivänä. Nimi tulee sanoista All Hallows´ Eve eli kaikkien pyhien aatto, ja juhla on lähtöisin kelttiläisestä kulttuurista. Pyhäinpäivä taas oli alun perin marraskuun ensimmäisenä päivänä, nykyään se sijoitetaan lokakuun viimeisen ja marraskuun kuudennen väliin osuvalle lauantaille. 

Lokakuun aikana on ollut aika paljon halloweeniin liittyvää mainontaa. Juhliin liittyy nykyään vahvasti kaupallisuus, on karkkeja ja krääsää. Paikallisesti hieno juttu oli Rannikon puutarhan kurpitsapelto, jossa oli nähty vaivaa kaivertamalla lukemattomia kurpitsalyhtyjä ja rakentamalla niillä erilaisia kujia ja koristeita. Iltahämärissä oli mukava käydä ihastelemassa noita oransseina hehkuvia karmivia kasvoja, ja tulihan meidän pari kurpitsaakin ostettua. Niistä kaiverrettiin kotona omat lyhdyt. 

Kurpitsalyhdyn kaivertaminen on hauskaa puuhaa, mutta vaatii terävää veistä, malttia ja jonkin verran voimaa, kun kuori kuitenkin on paksu. Ensin sopivan kokoinen hattu päältä pois, sisälmykset lusikalla tai pienemmällä veitsellä ulos (ne voi hyödyntää paahtamalla siemenet ja muista jäänteistä voi keittää vaikka sosekeiton) ja sitten kasvot tai kuviot kylkeen. Meillä on tässä käytetty apuna tussia, niin näkee vähän minkälainen on tulossa. Sitten vaan kynttilä sisälle, hattu päälle ja ulos leiskumaan! 

Lapsilta tuli vähän noottia, kun en tosiaan tarkkaan muistanut koska halloween on, enkä tullut tarkistaneeksikaan, kun se on ollut ympärillä muuten näkyvissä pitkään. Ei tehty halloweensiivousta eikä koristeltu kotia muuta kuin pihan puolelta noilla lyhdyillä. Onneksi on kaverit...yksi oli leiponut hienon ruumisarkkukakun, ja sen ympärille porukka kokoontui kuun viimeisenä päivänä. Hauskaa oli ollut! 

                                    

                                                                                                                                                Terveisin Auli