keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Happy together


Ihanaa kun voi nuortua 55 vuotta parin tunnin aikana. Näin kävi meikäläiselle, no ainakin melkein. Olin jo kauan sitten ostanut lipun nuoruuden lemppariorkesterin konserttiin. Vielä kun soittivat Salossa Provinssi teatterissa, ei tarvinnut pitkää matkaa matkustaa.


TOPMOST yhtyeen logo, jossa tuo otsikon teksti "Happy together".

Topmost oli tulossa Saloon, jeee! Yhtye tekee juhlakiertueen tänä vuonna.  Harvinaista, bändi on pysynyt yhdessä 55 vuotta ja mukana vielä 5 alkuperäisjäsentä, 6 heitä oli alun perin, kosketinsoittaja sairastui ja on poistunut ”isompiin orkestereihin”.

Yhtye aloitti soittamisen 1964, jolloin meikäläinen oli 10 vuotias. ”Pojat” olivat noin 5-7 vuotta vanhempia. Kisu oli orkesterin nuorimmainen silloin, vain 13-vuotias, kun toiset olivat jo 17. Kertoivat, että olivat silloin nuorina poikina päässeet The Hollies yhtyeen lämppäri-bändiksi.  Sehän oli tietty siihen aikaan ISO juttu. Olivat sitten jälkeenpäin lähteneet pukujen ostoon, ihan Tukholmaan asti.  ”Villapuseropojat” sai jäädä taakse.  ”Isot pojat” maailmalta näyttivät esimerkkiä miten pukeudutaan.

Rhythm’n blues ja soul musiikkia soittivat alussa, ovat kuitenkin hienosti ”vireessä” edelleen.  Kaikilla on laulunlahja jäljellä. Harri Saksala soitti huuliharppua, kitaraa soitti Gugi Kokljuschkin, Eero Lupari kitara, Heimo Holopainen kitara, Kisu Jernström rummut, sekä uusi kosketinsoittaja Tommi Lindell, joka myös lauloi.

Jutussa, kuvan yläpuolella olevien henkilöiden kuvista sekä yhtyeen logosta tehty kollaasi.

Tuttuja kappaleita kuulimme, mm. James Brownin I´ll Go Grazy, Näen mustaa vaan, Hän sinut jättää, Kisu lauloi ”Uneen aika vaipuu”.


Aplodit olivat niin valtavat, joutuivat tulemaan uusiksi ja kuulimme myös Merisairaat kasvot, joka on yksi tunnetuimmista kappaleista.

Oli hienoa kuulla heitä ihan ”livenä”. Olisin kuunnellut vaikka toiset kaksi tuntia.
            Sisko

lauantai 26. lokakuuta 2019

Kolmas sektori?

Otsikko saattaa herättää joillekin kummastusta. Muutama vuosi sitten alettiin yhteiskunnassamme kirjoittamaan ja puhumaan kolmannesta sektorista. Kolmannesta “pyörästä” puhuminen sen sijaan oli melko yleistä. Kyseessä ei ole lasten kolmipyöräisestä polkupyörästä, vaan aivan jostain muusta - sanotaanko juoruilusta. Tämäkin on elämää, ei sen kummempaa. Juoruta en halua, mutta seuratoiminta kiinnostaa. Jossakin määrin tällaiseen toimintaan olen osallistunut. Kaiken lisäksi ihan vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuus tarkoittaa, että osallistuminen on ollut mieluisaa. 

Muistaakseni on sanottu, että Suomi on yhdistysten luvattu maa. Sanonta varmaan pätee muihinkin valtakuntiin. Ehkä joissakin maanosissa on tuo demokratia kovin yksipuolista; kokoontua saa, mutta vain vallassa olevan sääntöjen puitteissa. Suomen kaikki yhdistykset eivät ole yhdistysrekisterissä. Monella rekisteröidyllä yhdistyksellä on aluekerhoja, jotka toimivat varsin itsenäisesti. 

Salossa toimii yhdistys nimeltään Salon AVH-kerho. Kuulumme Turun AVH-yhdistykseen. Kirjainlyhenne tarkoittaa Aivoverenkiertohäiriötä. Entisaikaan yhdistyksen nimikin oli erilainen. “Turun Afasia ja aivohalvaus liitto/yhdistys. Kreikaksi Afasia tarkoittaa ei puhetta.

Tutkimukset ovat parantuneet ja tieto-taito sen myötä. Parasta asiassa on, että sairastuneenkin paranemisen mahdollisuudet on varsin toiveikkaat.

Nopea hoitoon pääsy on erittäin tärkeä. Tärkeää on myös, että tiedostamme kanssaihmisinä mistä on mahdollisesti kysymys.

Meidän kaikkien pitäisi tunnistaa seuraavat tunnusmerkit:

-Tunnet heikkoutta raajoissa
- Esineet putoavat kädestä
- Et pysty lukemaan
- Puhumisen epäselvyys, puuroutuu
- Et pysy pystyssä
- Kävely heikkoa, horjuvaa
- Näköhäiriö
- Pyörtyminen
- Suupieli roikkuu, vinoutuu 
- Olotila omituinen

Kun oma tai naapurin olotila osoittautuu joiltakin merkiltään tällaiseksi on syytä ottaa yhteys ensiapuun eli soita numeroon 112. Kun kuvailet oireet virkailijalle, niin apu on lähellä. Muista kertoa nimesi ja osoite on tärkeä. Kännykkään saa asennettua paikallistamisenkin.


Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti.

Kolmas sektori
Me Salon AVH-kerhon osallistujat tunnemme olevamme 
kolmannen sektorin toimijoita.
Pyrimme antamaan vertaistukea sitä haluaville.
Pyrimme viihtymään ja viihdyttämään.
Pyrimme edistämään tietoutta kaikille vakavista verenkiertohäiriöistä.
Koetamme tehdä yhteistyötä terveysviranomaisten kanssa.
Pyrimme ettei kukaan sairastuisi aivoverenkiertohäiriöön.


http://yhdistavatekija.blogspot.com/2019/10/kolmas-sektori.html

Viikko 44 eli päivämäärät 28. 10. - 1. 11. 2019 on koko valtakunnassa VERENPAINEENmittauksien kohteena. Salon AVH-kerho on kahtena vuotena peräkkäin ollut kampanjan järjestämisessä ykkösiä. Voitto on ollut mahdollista Turun Ammattikorkeakoulun Salon yksikön suosiollisella avustamisella.  Olemme saaneet varsinaisen työntekijät Ammattikorkeakoulun opiskelijoista. Haastattelun tuloksena oppilaat antoivat myönteiset lausunnot. He sanoivat, että on mukavaa kun pääsee käytännössä rutiininomaisesti tekemään tehtäviä, jota opiskelevat. Kaikki työ vaatii oman tekniikkansa. Varmasti tehokkuus paranee harjoittelulla.

Tänä vuonna olemme pulman edessä. Ammattikorkeakoulu kiitteli entisestä yhteistyöstä ja toivoivat, että yhteistyö jatkuisi. Heidän työnsä on saanut uuden linjauksen. 

He joutuvat lisätyönä perehdyttämään, opastamaan, (opettamaan) ja valvomaan sekä antamaan oppilaalle palautteen. Oppilaiden sijoitus kentälle on nyt MAKSULLISTA. Opettajien lisätyön, perehdyttämisen, opetuksen, valvonnan ja palautteen antamisenko vuoksi? Aikaisemmin se oli maksutonta!

Kysyn nyt yhteiskunnaltamme? Eikö tuo kaikki ole työtä johon opettajat on palkattu. Kaikki mitä heiltä pyytäisimme, sisältyy ymmärtääkseni opetustyöhön. Emme me kolmannen sektorin jäsenetkään mitään palkkaa saa. Hyvä mieli on palkkamme. Siihen olemme varsin tyytyväisiä, jopa tunnemme saavamme sisältöä elämäämme. Olemme vapaaehtoisia!

Kaikki muuttuu ja oletettavasti muutosten syy on usein rahan puute, mutta…

Onneksi tuon verenpaineen seurantaa tarjoavan viikon ohjelmaan olemme saaneet osaavaa apua ja paikkoja, joista toivottavasti jokainen löytää itselleen sopivan, jossa käy tarkistuttamassa omat arvonsa. Kyseessä ei suinkaan ole turha ennakointi – ellet tiedä paineittesi olevan jo tavoiterajojen sisällä.

Päivämäärät, kellonajat ja paikat osoitteineen näet tästä:
Verenpaineen mittauspaikat ja ajat taulukkona. (Pyydä joku apusilmiksesi sitä tulkitsemaan!)

                                                                         Niilo



keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Kirpputorilla

Salolaiset eivät kuluta luonnonvaroja, vaan osallistuvat esimerkillisesti ilmastotalkoisiin. Kaupunkimme on kirppu-torien Mekka. Köyhtyvä kansa tulee kaupungin raken-teellisten palveluverkkojen karsinnan jälkeen yhä enemmän kierrättämään irtaimistoansa niin kauan, kunnes kierrossa ollutta tavaraa ei enää kehtaa viedä myyntipöydille. Hyvä näin! Jäätiköt sulavat joidenkin muiden tekemisten syystä. Tulee tässä vielä mieleen Aram Hatzaturianin musiikki ”Persialaisella torilla”, kun ajattelee kirppismyyjien työmaata.
kirpputoritavaroitten joukossa seisoskelee itämaista "paashipoikaa" esittävä kipsivalos.

Torstain iltatorit kesällä. Jos kiertää Länsirannan kadun ensin kirjaston puolelta ja sitten takaisin joen puolta, voi hyvämuistinen oppia tunnistamaan myyjät ja pöytien tavarat elokuun loppuun mennessä. Herneitä ja mansikoita napostelevat ihmiset kuleksivat hitaasti tämän reitin katsellen ja myyjät torkkuvat ilta-auringossa.

Välillä kuuluu huudahdus: ”Tuollainen oli meidänkin mummolassa”!

Mitä on ostettavissa? Vanhoja työkaluja, lasiesineitä (Iittala on aatelia), posliinia (jos se ei ole Arabian piippuleimalla, niin se ei ole mitään), Kotiliesiä, leluja, lukkoja, pyttyjä, tyynyjä, pulloja (tyhjiä!), jne.jne., turha luetella enempää. Ihailtavaa on se, että myyjät torstai toisensa jälkeen pakkaavat tavarat nätisti sanomalehteen kotiin vietäväksi ja seuraavana torstaina taas purkavat ne myyntipöydille.

Joskus tekisi mieli ostaa joku itselle tarpeeton esine. Esimerkiksi jo toissa kesänä esillä ollut LM Ericssonin seinäpuhelin, jollainen oli isovanhempieni eteisessä. Katsomalla hintalappua se jää siihen odottamaan ensi kesää ja sitä seuraavaa? Kunnon kirppismyyjä elääkin jonkinlaista sosiaalista ”elämäntapaa”, hän ei olekaan ihan tosissaan myymässä? Jotkut tavarat toimivat katseenvangitsijoina.  Hän kyllä tietää, että hinta on ainoa tekijä, joka vaikuttaa kaupan syntymiseen, mutta hyödyn maksimointi tekee hänelle tepposet.

Kirpputorihallit. Salossa on muutamia todella suuria kirppishalleja, joissa on useita satoja myyntipöytiä, rekillä tai ilman.

Vaaaterekin tanko, jossa kirjavia kesävaatteita tiiviisti laidasta laitaan.
Rekeissä riippuvat ne salolaisten vaatteet, jotka ovat käyneet pieniksi tai ovat muuten epäsopivia. Miehet eivät osta vaatteita edes kirpputorilta. Lastenvaatteet menevät toisaalta kaupaksi, kun lapsi kasvaa ja pitää hankkia isompia kokoja. Halleissa pyritään pääsemään eroon matkamuistoista(?), muumimukeista, leluista, DVD-elokuvista, pulloista ja purnukoista, itse saaduista lahjatavaroista, vaatteista, kengistä, design-lasiesineistä (maininta Wirkkala, Sarpaneva, Iittala, Frank, Still jne. mainitaan, jos suinkin mahdollista). Tavaroiden kirjo on todella laaja.

Ainoa asia, joka täälläkin vaikuttaa siihen, ottaako ohikulkeva tavaran mukaansa kassalle, on hinta. Digiloikka on edennyt niin pitkälle näilläkin markkinoilla, että kassalla luettu koodi ilmoittaa myyjälle kotitietokoneelle tai puhelimeen, mikä tavara on myyty. Tosi hienoa! Kierrättäminen kiihtyy ja monesta tavarasta pääsee eroon tarpeeksi alhaisella hinnalla. Monen vanhemman myyjän ajatusta johtaa se periaate, että käyttökelpoista tavaraa ei voi heittää roskikseen, vaan omatunto on tyynnytetty sillä,että se meni käyttöön?

Isossa hallissa saattaa olla parisataa myyntipöytää. Tästä johtuu, että hyllyjen välissä kuleksivia ihmisiä saattaa luulla ostamaan tulleiksi asiakkaiksi. Paremminkin voisi olla niin, että päivät vapaana kulkevat myyjät ovatkin jatkuvasti järjestämässä pöytiänsä?

On kaikenlainen roina siirtynyt ennenkin yhden huushollin vintiltä toisen vintille. Se tapahtuma oli huutokauppa. Kyllä niitä vieläkin joskus pidetään, mutta kirppiksellä näkee usein myyntipöytiä, joiden tavarat ovat selvästikin jonkun kuolinpesän tyhjennystä. Lastenkodit kun ovat jo ovea myöten täynnä.

Kun pöydän vuokra-aika loppuu, on monilla myyjillä tapana laittaa parin viimeisen päivän ajaksi 50-80% alennus. Juuri ennen alentamista on viety pois ne tavarat, joita ei aiota antaa puoli-ilmaiseksi. Näillä alennuksilla joku ostaa, vaikka ei tarvitsisikaan. Ne, joilla on aikaa, voivat katsoa ostokohteen valmiiksi ja sitten vain odottamaan, että pöytään ilmestyy alennuslappu? Joku toinen käy ammatikseen kauppaa pöydässään koko vuoden. Silloin on työnä kytätä alennuksia tai tuotteita, joita joku myy tietämättä ”oikeata” hintaa? Business is business and Mooses is Mooses!

Tällaisia havaintoja teki
                                           Eero

lauantai 19. lokakuuta 2019

TAAS MENNÄÄN

Tiedätkö sen tunteen, kun katoat? Sen kun häviät arjen kiireisiin ja lakkaat olemasta oikein mikään. Olet kone, joka aikatauluttaa tulevaa viikkoa ja koettaa kasata jo hieman seuraavaakin. Et muista enää itseäsi, kuin pienen ohikiitävän hetken, kun aamupesulla moikkaat peilikuvaasi nopeasti todeten, ettei kiireet sovi mustille silmänalusille.

Syksy ja kiireet ovat palanneet. Mennyt kesä on kasvattanut lapsia niin, ettei yhdelläkään ole enää sopivia jalkineita, saati muuta ulkovaatetusta. Eräänä päivänä esikoululaiseni sanoo varoen: ”Äiti, mun kumpparit vähän puristaa varpaista.” Lupasin katsoa kenkien koon eskarin eteisestä kun seuraavana aamuna mennään. Seuraavan aamun tullessa näkymä oli karu. Reipas ihana juniorini kävi metsäeskarissa kumppareissa kokoa 30, lenkkarit ostettiin kesän jälkeen kokoa 33. Vuoden äidin titteli oli saavutettu! ”Ei se mitään”, sanoi eskarini lohduttaen. Kenkäkaupoille lähdettiin samana iltana.

Almanakka huutaa täpösen täynnä. Kaikkien vanhempainillat, kaikkien harkat, omat työt, keskusteluajat kouluun ja päiväkotiin, omat lääkärit ja lasten lääkärit, autojen huollot ymym. Mutta laiska töitään luettelee ja näillä mennään.

Joskus tämän tohinan keskellä ihmettelen, miten pyykkikori notkuu aina täpösen täynnä ja maito on aina loppu. Ja ehkä vähän sitäkin, että vaikka kuinka nukkuu öisin, miten kummassa silmieni alla olevat varjot eivät koskaan katoa.

Vanhan ja harmautuneen kaatuneen kelon vierellä kasvaa puolukka punaisin marjoin.

Syksy on silti kaunis. Kaikki puut ovat väriloistossaan kuulaina syysaamuina, kun kiireisen aamun jälkeen töihin ajelen. Aurinko nousee esiin vielä toisinaan, niinäkin aamuina kun et ole ehtinyt syömään aamiaistasi laisinkaan ja toisen käden hansikas on kadonnut lopullisesti. Viikot etenevät vauhdilla ja kohtahan on taas joulu. Silloin on aikaa pysähtyä taas hetkeksi ja kuulostella suloista rauhaa.


Voimia arkeen, arjen sankarit ja sankarittaret. Muista, että olet hyvä juuri noin.

Rakkaudella! Tanja

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

VIE VANHUS ULOS…

Vie vanhus ulos -kampanjan tunnus.

IÄKKÄIDEN ULKOILUPÄIVÄ

Salon kaupungin palveluna ja Ikäkeskus Majakan toteuttamana vietettiin tuota valtakunnallista kam-panjapäivää 10.10. Teijon kansallispuistossa. Tuon toteuttavan tahon toimesta minutkin houkuteltiin jo ennakolta mukaan ja ajatus nokipannukahvista sekä nuotiolla noetusta makkarasta sai melko helposti antamaan periksi, vaikka…

Kaikki meikäläistä lähemmin tuntevathan ovat tietoisia, että laulu, leikki ja urheilu eivät kuulu listauksissani Top 10:in. Läksin silti, kun lupasin. Bussi oli odottamassa jo torin pysäkillä ja rollaattorikin löysi matkustustilansa. Itse istahdin ensimmäiseen vapaaseen paikkaan auton keskipaikkeilla. Jo valmiiksi hiukan hikisenä ja ulkoilupäivään varustautuneesti asustettuna, mutta kun jo takinkin pukemisessa oli ollut omat riesansa, niin olkoot päällä. Ja lakkiahan harvoin riisun muualle kuin kahvipöytään asettuessani, enkä aina silloinkaan – ulkosalla.

Vieruskaverille viskaamieni huomenien lisäksi en ”suostunut” keskustelemaan enempää, vaikka hän kohteliaasti tarjosi aloitteellisesti useammankin mahdollisuuden. Istua turjotin ajatuksissani ja ihmettelin, miksi oikein olen mukana tällaisessa.


Purkauduttuamme bussista joukko läksi siirtymään kohti rantaa, jonne oli hyvää ja esteetöntä väylää puolisen kilometriä. Jälkipään valvojan jäädessä seurailemaan etenemistäni ja palvelukoiraharrastajan koirineen myös liikkuessa kanssamme saimme jo jonkinlaista keskusteluakin aikaan – enkä tarvinnut edes yhtään taukoa riittävällä verkkaisuudella etenemisessä. Kun vastaan avautui alue, jossa päivää viettäisimme, huomasin olevani jo melko lailla leppoisammalla mielellä tuota melko suurta ja värikästä joukkoa katsellessani.

Osanottajia kokoontuneena "keskusaukiolle", jonne bussilta kuljettiin.

Eikä siihen joukkoon ollut lainkaan vaikeaa sopeutua mukaan rollaattoreineni. Jopa alkuverryttelynä suoritetun jumppatuokion katselin ilman omatunnontuskia istuskellen taustalta.

Neljän kuvan kollaasi, jossa Lämdemaan Minna vetää leikkiautoa, Niinistön kaisa odottelee soutajia rantalaiturilla, porukat vapaassa seurustelussa ja lämmittelyjumpassa.

Kaikkea muutakin seurailin tietyllä mielenkiinnolla, sillä monenmoista erilaista leikkimielistä ja pelihenkistä ajankulua oli alueelle toimintapisteiksi laitettu – ja laiturilta pääsi jopa soutelemaan. Yllättävän useita tuttuja ja lähes tutuntuntuisia kanssaihmisiä ilmaantui näköpiiriin ja jutusteluetäisyydelle – yli kymmenvuotisen vapaaehtois- ja vertaistukituhtailujeni kautta tutustuttuina. Ja vaikka en varsinaisesti osallistunut noihin paikalle järjestettyihin houkutuksiin, niin jo tapahtumat niiden ympärillä ja kanssaihmisten iloinen rupattelu, pienet kavereitten väliset kisailut ja omien taitojensa puntaroinnit veivät ajatuksiani huomaamatta kaiken aikaa enemmän ”osallistujana mukanaolijaksi”!

Ensimmäisen tunnin loppupuolella huomasin rollaattorini kulkeutuneen makkarajonoon; eikä lainkaan häirinnyt havainto, ettei käteeni pistetty makkara suinkaan ollut saanut nuotiosta nokisia karsinogeenejä pintaansa; kuuma ja maukas silti. Toisessa jonossa ne odottamani noki-pannukahvit sai ”huulenlämpöisenä” suuresta termarista ja kun olen periaatteeni kanssa päättänyt, ettei kahdensankymppinen juo kahviaan pahvimukista, olin ennakoiden varannut mukaan matkamukini, jolle löytyi paikka rollaattorista, kun juodessa en itse osannut sitä kuvata:
Kuvaparissa se matkamuki sekä kädessä kuuma makkara.

Paikallinen lehti kyllä senkin oli noteerannut tapahtumasta seuraavana päivänä kertoessaan – kun heillekin myönsin, että en ole periaatteessa pahvimukista kahvitellut vuosikymmeniin, edes Salon torilla, jossa sentään yhdessä kahviossa on kunnon mukit!

Reissuravinnosta mukavan kylläisenä jatkoin tuota ”katseella seuraamista”, monessa myötäeläen ja pisteestä toiseen siirtyillen, olin kuin yksi heistä, joita riitti ympärilläni ja kaikissa toimintapisteissä.

Kolmen kuvan kollaasi, jossa mölkyn ja frispiigolf-pisteiden lisäksi kuva kivistä, joiden paino piti arvata tai arvioida.

Kyllä siellä näyttikin riittävän kiinnostusta sekä fyysisiin, että aivojumppatehtäviinkin, joita molempia Majakan toimesta alueelta löytyi kaikkien makuun. Mustakuula-sana-tehtäväänkin ilmaantui melkoisen nopeasti uusia sanoja toinen toisensa jälkeen, jopa sellainen harvinaisuuskin, jossa kaikki 9 kirjainta oli käytettyinä rakennetussa uudissanassa! 

Noita useassa kohteessa olleitten tunnistamistehtävien oikeita vastauksia lueteltaessa, aloin tuumailla, että lienee syytä ohjautua ajoissa kohti bussin parkkipaikkaa. Melko pian huomasin myös, miksi tulomatkasta selvisin levähtämättä (mikä ei ollutkaan ainoastaan olettamani hyvän seuran ansiota, vaan) kun koko paluumatka oli näet ylämäkeä. Ensimmäisen pysähdyspaikan kohdalla hoksasin luoda katseeni välkkyvälle järvelle ja sen syksyiseen rauhallisuuteen ja siitä näkymästä keräsin muistiini  tunnekokonaisuutta mukaan otettavaksi.

Näkymä rantapuiden lomasta täysin tyynelle järvenselälle, jonta takna syksyisen levollinen maisema. Oikealla edessä hiukan keloutuneen puun oksistoa.

Neljän muun ”varikkopysähdyksen” ja monien ohittaneitten ryhmien jo häivyttyä näköpiiristä, olin sen varsinaisen päätien laidalla, ja jo ennen sovittua bussin lähtöaikaa. Siinä oli mukava fiilistellä ulkoilupäivän yhtenä osallistujana ja kuulostella ympäriltään puheensorinaa, josta selkeästi kuului läpi vahva positiivisuus. Bussissa palattiin entisille paikoillemme ja heti istahdettuani saimme käyntiin vieruskaverikeskustelun reissun annista ja siitä, kuinka tärkeää on, että meille tarjotaan tällaisia virikkeitä, kun yksin ei tule monastikaan lähdettyä. Ennätimme kehuskelemaan järjestelyjä ja paikkavalintaa sekä sitä, kuinka paljon oli ennakolta nähty vaivaa päivän onnistumisen eteen. Oli virkistävää huomata keskustelun luontevuus ja tajuta, että olisi vielä puolisen tuntia aikaa ”elää” kaverin kanssa sitä kaikkea, minkä antia on osaltaan saanut nauttia.

Bussi lähti ja… Kyllä en olisi uskonut, kuinka pian ja korkealta sielunelämässään pystyy putoamaan, kun auton kaikista kaiuttimista alkoi pauhaamaan karaoketaustoja ja monitoreissa pyöri iskelmien sanoituksia. Omassa lähiympäristössä en huomannut kenenkään laulavan, mutta ehkä auton etuosassa heitäkin oli ja kaiketi laitteisiin kuului myös esilaulaja. Joka tapauksessa ääntä riitti! Valitettavasti!

Oikeastaan se muodosti (kohdallani) sen ulkoilupäivän ainoan miinuksen, mutta vankan myötämielisesti onnistuneen tunnelman vuoksi, sekin oli kaiketi vain puolen miinuspisteen paikkeilla!

Eli summa summarum: upea päivä ja idea kaupungilta toteuttaa osallistuminen valtakunnalliseen kampanjaan näin onnistuneesti! Kaikille järjestelyihin osallistuneille kiitokset, kuin myös jokaiselle mukanaolleelle matkaseurasta. Sain elää mahtavan tuokion poissa eläkeläiskiireistä ja ajankäytön-seurannan aiheuttamista paineista. Se jätti niin voimallisen hyvänolon rentouksineen, ettei se vielä tätä sunnuntaina kirjoittaessani ole juurikaan seuraani jättänyt! Kiitos, kyllä passaa houkutella mukaan toistekin!
IsoTimppa -logo.

PS. Miksiköhän meitä rollaattorilla ”kaahaajia” ei ollut uskaltautunut mukaan kuin yhden käden sormin luettava määrä? Moneen paikkaan pääsee kyllä noillakin apuvälineillä ja taatusti paluumatkalla tuntee, että kannatti lähteä. Kiireettömiä esteettömiä reittejä löytyy, jos… 





lauantai 12. lokakuuta 2019

LAKIIN PERUSTUVAT KULJETUSPALVELUT 3

Tapaturman, sairauden taikka vamman niin vaatiessa, on Suomen lakeihin määritelty erilaisia kuljetuspalveluita liikkumista helpottamaan. Kenelle sellaisia myönnetään, kuinka niitä voi hakea ja miten toimitaan niitä hyödynnettäessä? Yhdistävä tekijä selkeyttää niistä kolmea pääasiallisinta, kolmessa perättäisessä postauksessaan ja niiden jokaisen lopussa on linkki, josta tiivisteltelmän saa tulostettavakseen. Koosteet on kerännyt ja päivittänyt Päivi.
Taksi-kyltti.Nyt vuorossa on
SHL-kuljetus eli
Sosiaalihuoltolain mukainen kuljetuspalvelu 

Sosiaalihuoltolain (SHL) mukaan voidaan järjestää kuljetuspalveluita. Se on eräs kotihoidon tukipalvelu. SHL:n mukaiset kuljetuspalvelut koskevat niitä yli 65-vuotiaita henkilöitä, joilla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa, mutta jotka eivät ole vaikeavammaisia. SHL:n kuljetuspalveluilla helpotetaan erityisesti ikääntyneiden liikunta- tai toimintarajoitteisten henkilöiden arjessa selviytymistä. SHL:n kuljetuspalvelujen on tarkoitus tukea asiakkaan omatoimisuutta ja selviytymistä kotona myöntämällä apua asiointi- ja virkistyspalveluiden saatavuuteen.

Sosiaalihuoltolaki antaa kunnalle mahdollisuuden käyttää kuljetuspalveluja myönnettäessä tarveharkintaa. Tästä syystä matkoja on voitu myöntää eri määrä eri henkilöille. Yleensä yhdensuuntaisia matkoja saa 2-10 käytettäväksi kuukauden aikana. Palvelu myönnetään niille henkilöille, joilla on sairaudesta tai vammasta johtuen erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja ko. vamma tai sairaus estää julkisten kulkuvälineiden käyttämisen. Nämä SHL:n kuljetuspalvelut eivät koske niitä henkilöitä, jotka pystyvät käyttämään palveluliikennettä tai julkisia kulkuvälineitä, kuten Paikkua.

SHL:n kuljetuspalveluita myönnetään pääsääntöisesti asiointikäyntien hoitamiseen sekä virkistäytymiskäyttöön. Matkoja voi käyttää vain Salon kaupungin alueen sisällä. Kuljetuspalvelumatkat myönnetään kuukausikohtaisesti, eikä niitä voida siirtää seuraavaan kuukauteen. Myönnetyt matkat ovat aina yhdensuuntaisia.

Kun sinulle on myönnetty SHL:n mukainen kuljetuspalvelu, tilaat itse matkan. Saadessasi päätöksen SHL:n mukaisista kuljetusmatkoista, saat myös ohjeen matkojen tilaamisesta, korvaamisesta ja muista kortin käyttöön liittyvistä asioista.

SHL:n perustuva LIKUMA-kortti.

Matkaan lähtiessäsi taksinkuljettaja tarkistaa kortinlukulaitteesta, että korttisi on voimassa ja kelpaa maksuvälineeksi. LIKUMA- eli taksikorttisi on henkilökohtainen: et saa luovuttaa sitä kenenkään muun haltuun tai jättää taksikuskin säilytykseen. Mikäli taksi perii ennakkotilausmaksun, tätä maksua ei taksikortilla voi maksaa. Asiointi- ja ennakkotilausmaksut sinun on maksettava itse. Taksikorttia voi käyttää odotusajan maksamiseen silloin, kun odottaminen on edullisempaa kuin uuden taksin tilaaminen. Mikäli uusi matka on edullisempi, mutta haluat taksin odottavan, maksat itse odotusajan.

Taksikortilla matkustaessasi saat maksutta mukaasi saattajan. Ryhmämatkassa (useampia taksikortin käyttäjiä samassa kuljetuksessa) matka veloitetaan vain yhdeltä kortilta ja jokainen kyydissä ollut taksikortin käyttäjä maksaa omavastuun. Omavastuu on yhdensuuntaiselta matkalta 3.30 euroa Salossa. Omavastuuosuus vähennetään aina kaupungin maksamasta osuudesta, joten ryhmämatkoja kannattaa suosia myös kaupungin näkökulmasta. Ja kyllähän se myös lisää taksimatkoja, kun ja jos voi matkustaa yhdessä muiden kanssa. Jos matkassa on mukana sellaisia henkilöitä, joilla ei ole taksikorttia, kuljettaja perii näiltä heidän osuutensa matkan hinnasta. Matka maksetaan aina kuljettajalle.

Omavastuuosuutta  ei peritä sotiin vuosina 1939-45 osallistuneilta sotainvalideilta, rintamasotilastunnuksen, rintamapalvelustunnuk-sen tai rintamatunnuksen omaavilta rintamaveteraaneilta.

Jättäessäsi hakemuksen sinulla on 3 kuukautta aikaa toimittaa kaikki liitteet. Mikäli liitteitä ei toimiteta, hakemus raukeaa.

Kun haet LIKUMA- eli taksikorttia sosiaalihuoltolain perusteella, toimi näin:
1.     Täytä hakemuskaavake, jonka saa vaikka Salon kaupungin infosta, kaupungin kotisivulta

tai osoitteesta
satu.kalliomaki@salo.fi

Saat apua myös SYTYn toimistolta!

2.   Hanki lääkärintodistus, joka sisältää selvityksen vammasta/ sairaudesta, jonka perusteella kuljetuspalvelua haetaan.
3.    Ota yhteys palveluohjaukseen
p. 02 772 6100 klo 9-12, jos tarvitset apua.
4.   Palauta hakemus osoitteella:

Salon kaupunki/vanhuspalvelut/kuljetuspalvelu
Tehdaskatu 2, 24100 Salo



PS. Tulostettavan tiedoston saat tästä linkistä:

keskiviikko 9. lokakuuta 2019

LAKIIN PERUSTUVAT KULJETUSPALVELUT 2

Tapaturman, sairauden taikka vamman niin vaatiessa, on Suomen lakeihin määritelty erilaisia kuljetuspalveluita liikkumista helpottamaan. Kenelle sellaisia myönnetään, kuinka niitä voi hakea ja miten toimitaan niitä hyödynnettäessä? Yhdistävä tekijä selkeyttää niistä kolmea pääasiallisinta, kolmessa perättäisessä postauksessaan ja niiden jokaisen lopussa on linkki, josta tiivisteltelmän saa tulostettavakseen. Koosteet on kerännyt ja päivittänyt Päivi.


Taksi-logo.  Nyt vuorossa on
  VPL eli Vammaispalvelulain 
  mukainen kuljetuspalvelu

Kunnan on järjestettävä vaikeavammaisille henkilöille kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen. Kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena henkilönä pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Kuljetuspalvelua voi käyttää asiointi- ja virkistysmatkoihin Salon kaupungin ja lähikuntien alueilla. Näitä lähikuntia ovat Kemiönsaari, Koski Tl, Lohja, Marttila, Paimio, Raasepori, Sauvo ja Somero.

Kuljetuspalvelumatkat myönnetään kuukausikohtaisesti eikä niitä voi siirtää seuraavalle kuukaudelle. Matkat myönnetään yhdensuuntaisina ja niitä on myönnettävä vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa.


VPL:n perustuva LIKUMA-kortti.

Taksia tilattaessa tulee ilmoittaa, että matka tehdään Likuma-taksikortilla. Matkalle lähdettäessä kuljettaja tarkistaa kortinlukijasta etukäteen, että kortti on voimassa ja kelpaa maksuvälineeksi. Maksu suoritetaan Likuma -kortilla, joka on henkilökohtainen. Kuljettajalla on oikeus tarkistaa asiakkaan henkilöllisyys. Likuma -korttia ei saa luovuttaa toiselle henkilölle, eikä se saa jäädä taksinkuljettajalle.

Likuma -kortilla ei saa maksaa taksin suorittamaa asiointia, eikä ennakkotilausmaksua. VPL matkoista ei saa periä ennakkotilausmaksua. Mikäli odotus tulee halvemmaksi asiointikohteessa kuin toisen auton tilaaminen paikalle, voidaan maksu odotuksesta sisällyttää matkan hintaan. Tästä ylimenevä odotusmaksu tulee asiakkaan maksettavaksi.

Salon kaupungin maksamat matkat tulee ajaa kaikin tavoin edullisinta vaihtoehtoa (reitti, auton tilaaminen yms.) käyttäen. Likuma-kortilla saattaja matkustaa mukana maksutta.

Ryhmäkuljetuksissa (useampi taksikortin käyttäjä samassa kyydissä) matka veloitetaan vain yhdeltä Likuma-kortilta ja jokaiselta kyyditettävältä peritään omavastuuosuus saattajia lukuunottamatta. Omavastuuosuudet vähennetään kaupungin maksamasta loppusummasta. Asiakkaan ja saattajan mukana matkustavalta opiskelijalta ei peritä omavastuuosuutta.

Mikäli kuljetukseen osallistuu muita matkustajia, taksin kuljettaja perii jokaiselta tämän osuuden matkan kustannuksista.

Korvattava matka on aina yhdensuuntainen matka. Yhdensuuntainen matka ajetaan aina suorinta reittiä asiointikohteeseen. Pyydettyyn kohteeseen saavuttaessa matka maksetaan välittömästi kuljettajalle. Paluu kotiin tai muuhun asiointikohteeseen on oma erillinen matkansa.

Taksamittari ilmoittaa matkan omavastuuosuuden / omavastuuosuuksien euromäärän ja taksi laskuttaa loppuosan matkan hinnasta Salon kaupungilta. Matkan omavastuuosuus maksetaan taksissa. Asiakkaan omavastuuna käytetään kertalipputaksaa, kun matka tapahtuu Salon sisällä. Silloin omavastuun osuus on 3.30 euroa yhdensuuntaiselta matkalta. Kun matkustetaan lähikuntien alueella, omavastuu määräytyy kilometriperusteisesti. Opiskelu- ja työmatkojen omavastuu määräytyy tapauskohtaisesti.

Kuljettaja antaa aina asiakkaalle matkasta kuitin.

Jos Likuma-kortti on viallinen, eikä maksua voi suorittaa sillä, tulee asiakkaan ottaa mahdollisimman pian yhteyttä Salon kaupungin vammaispalveluiden toimistosihteeriin.

Vammaispalveluilla on velvollisuus seurata ajetuista matkoista aiheutuneita kustannuksia. Mikäli ohjeiden vastaista käyttöä todetaan, tästä aiheutuneet kustannukset peritään takaisin vammaispalveluiden asiakkaalta. Likuma -kortin ohjeiden vastainen käyttö johtaa kortin pois ottamiseen. Asiakkailta voidaan kieltää vakiotaksin käyttö, jos laskutuksissa ilmenee väärinkäytöksiä ajomatkaan tai laskutukseen liittyen.  Tällöin kaupunki ryhtyy laillisiin toimenpiteisiin ko. autoilijaa kohtaan.

Likuma -kortti on palautettava kaupungin vammaispalveluihin, kun sen käyttöoikeus päättyy. Käyttöoikeus päättyy, jos asiakas muuttaa toiselle paikkakunnalle, kuolee tai päätöksen voimassaolo lakkaa. Jos Likuma -kortti katoaa tai se vioittuu, pyydetään asiakasta ottamaan yhteyttä Salon kaupungin vammaispalveluiden toimistosihteeriin. Likuma -korttia on säilytettävä aina huolellisesti.

Lisätietoja vammaispalvelulain mukaisista 
kuljetuspalveluista saat vammaispalveluiden 
toimistosihteeri Ria Vaaralta 
p. 02 778 3109, ma-pe klo 9-11.

Vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja haetaan samalla lomakkeella kuin sosiaalihuoltolain mukaisia kuljetuspalveluja.

Toimi näin:
1.     Täytä hakemuskaavake, jonka saa vaikka Salon kaupungin infosta, kaupungin kotisivulta
tai osoitteesta ria.vaara@salo.fi
Saat apua myös SYTYn toimistolta!
2.   Hanki lääkärintodistus, joka sisältää selvityksen vammasta/ sairaudesta, jonka perusteella kuljetuspalvelua haetaan.
3.    Ota yhteys toimistosihteeriin, jos tarvitset apua. Voit soittaa Ria Vaaralle p. 02 778 3109, ma-pe klo 9-11.
4.   Palauta hakemus osoitteella:
Salon kaupunki/vammaispalvelut/kuljetuspalvelu
Tehdaskatu 2, 24100 Salo



PS. Tulostettavan tiedoston saat tästä linkistä:

lauantai 5. lokakuuta 2019

LAKIIN PERUSTUVAT KULJETUSPALVELUT 1

Tapaturman, sairauden taikka vamman niin vaatiessa, on Suomen lakeihin määritelty erilaisia kuljetuspalveluita liikkumista helpottamaan. Kenelle sellaisia myönnetään, kuinka niitä voi hakea ja miten toimitaan niitä hyödynnettäessä? Yhdistävä tekijä selkeyttää niistä kolmea pääasiallisinta, kolmessa perättäisessä postauksessaan ja niiden jokaisen lopussa on linkki, josta tiivisteltelmän saa tulostettavakseen. Koosteet on kerännyt ja päivittänyt Päivi.

Taksin katolla oleva tunnus. Ensimmäisenä on

   KANSANELÄKELAITOKSEN eli
   KELAN KULJETUKSET 


"Voit saada korvauksen taksimatkasta, kun tilaat sen alueellisesta tilausnumerosta
  • terveydentilasi tai
  • puutteellisten liikenneolosuhteiden vuoksi.
Jos joudut käyttämään taksia terveydentilasi vuoksi, tarvitset siitä terveydenhuollon antaman todistuksen (Todistus matkakorvausta varten, SV 67). Säilytä todistus itselläsi 6 kuukauden ajan.

Jos olet toimittanut Kelaan terveydenhuollon antaman todistuksen pitkäaikaisesta oikeudesta taksin käyttöön (Todistus matkakorvausta varten, SV 67), et tarvitse uutta todistusta, kun matkustat julkiseen terveydenhuoltoon. Kun tilaat taksin, kerro puhelun yhteydessä, että sinulla on todistus.

Jotta voit saada korvauksen yksityiseen terveydenhuoltoon tehdyistä matkoista, tarvitset aina terveydenhuollon antaman todistuksen (Todistus matkakorvausta varten, SV 67). Siitä pitää ilmetä, onko tehty tutkimus tai annettu hoito sellaista, josta Kela maksaa korvauksen.

Jos terveydenhuollon edustaja tilaa alueellisesta taksien tilausvälityskeskuksesta paluumatkan terveydentilasi perusteella, todistusta ei tarvita."

Kelan kuljetuksia tulee käyttää silloin, kun kyseessä on terveydenhuollon palvelu. Jos siis olet menossa lääkäriin, laboratorioon, sairaalaan tai kuntoutukseen, sinun tulee käyttää Kela-kyytiä. Kela-taksi on sellainen taksi, joka on tehnyt sopimuksen Kansaneläkelaitoksen kanssa. 

Kela-kyyti tulee Varsinais-Suomessa 
tilata numerosta 0800 130001.

Tilatessa on sanottava oma nimi ja henkilötunnus. Sinun on kerrottava, milloin on oltava ja missä. Jos osaat itse arvioida lähtöajan, senkin voi kertoa. Kela-keskus voi kuitenkin itse arvioida ajan. On hyvä kertoa myös, että on näkövammainen tai käyttää esimerkiksi rollaattoria ja toivoo, että kuljettaja hakee sisältä. Mikäli otat mukaasi saattajan, siitä on kerrottava kyytiä tilatessa. On parempi pelata varman päälle ja sanoa keskukselle, että esimerkiksi lääkäri on 15 minuuttia oikeaa aikaa aikaisempi. Näin varmistat sen, että kuljettajalla on aikaa noutaa sinut sisältä ja tarvittaessa saattaa myös lääkäriin.

Kela-kuljetuksen omavastuu on 25 euroa/suunta. Omavastuun katto on 300 euroa. 

KELAn vuosikortti, jonka saa omavastuuosuuden täytyttyä.

Kun katto on täynnä, saat Kelasta kortin, jolla pääset maksutta loppuvuoden kyydit. Jos lääkärireissuja on usein, voit joutua maksamaan omavastuun muutaman ylimääräisen kerran. Kela kuitenkin palauttaa ylimääräiset omavastuut tilillesi ilman erillistä hakemusta.

Ota aina Kela-kyyti, vaikkei matkan hinta ylittäisikään 25 euroa. Omavastuun alittavat matkat maksetaan kokonaan itse, mutta ne kasvattavat omavastuun kertymistä. Jos matka maksaa esimerkiksi 11.20 euroa, omavastuu kasvaa sen verran. Et joudu maksamaan 11.20 euroa maksavasta kyydistä 25 euroa, ainoastaan tuon 11.20 euroa.

Kelasta voi hakea Omataksi-oikeutta. Siihen vaaditaan tiettyjä perusteita. Ensisijaisesti on hankittava lääkäriltä todistus Omataksi-oikeutta varten. Mikäli sinulla on Omataksi-oikeus, saat soittaa tutulle kuljettajalle, joka huolehtii Kela-taksin tilaamisesta. Tällöin saat matkustaa yksin, muita ei samaan kyytiin yleensä tule.

Mikäli sinulle jäi Kela-taksiasiassa jotain epäselvää, 
löytyy nettitietoutta mm. osoitteesta
https://www.kela.fi/nain-tilaat-taksin


PS. Tulostettavan tiedoston saat tästä linkistä: