Kirpputorilla

Salolaiset eivät kuluta luonnonvaroja, vaan osallistuvat esimerkillisesti ilmastotalkoisiin. Kaupunkimme on kirppu-torien Mekka. Köyhtyvä kansa tulee kaupungin raken-teellisten palveluverkkojen karsinnan jälkeen yhä enemmän kierrättämään irtaimistoansa niin kauan, kunnes kierrossa ollutta tavaraa ei enää kehtaa viedä myyntipöydille. Hyvä näin! Jäätiköt sulavat joidenkin muiden tekemisten syystä. Tulee tässä vielä mieleen Aram Hatzaturianin musiikki ”Persialaisella torilla”, kun ajattelee kirppismyyjien työmaata.

Torstain iltatorit kesällä. Jos kiertää Länsirannan kadun ensin kirjaston puolelta ja sitten takaisin joen puolta, voi hyvämuistinen oppia tunnistamaan myyjät ja pöytien tavarat elokuun loppuun mennessä. Herneitä ja mansikoita napostelevat ihmiset kuleksivat hitaasti tämän reitin katsellen ja myyjät torkkuvat ilta-auringossa.

Välillä kuuluu huudahdus: ”Tuollainen oli meidänkin mummolassa”!

Mitä on ostettavissa? Vanhoja työkaluja, lasiesineitä (Iittala on aatelia), posliinia (jos se ei ole Arabian piippuleimalla, niin se ei ole mitään), Kotiliesiä, leluja, lukkoja, pyttyjä, tyynyjä, pulloja (tyhjiä!), jne.jne., turha luetella enempää. Ihailtavaa on se, että myyjät torstai toisensa jälkeen pakkaavat tavarat nätisti sanomalehteen kotiin vietäväksi ja seuraavana torstaina taas purkavat ne myyntipöydille.

Joskus tekisi mieli ostaa joku itselle tarpeeton esine. Esimerkiksi jo toissa kesänä esillä ollut LM Ericssonin seinäpuhelin, jollainen oli isovanhempieni eteisessä. Katsomalla hintalappua se jää siihen odottamaan ensi kesää ja sitä seuraavaa? Kunnon kirppismyyjä elääkin jonkinlaista sosiaalista ”elämäntapaa”, hän ei olekaan ihan tosissaan myymässä? Jotkut tavarat toimivat katseenvangitsijoina.  Hän kyllä tietää, että hinta on ainoa tekijä, joka vaikuttaa kaupan syntymiseen, mutta hyödyn maksimointi tekee hänelle tepposet.

Kirpputorihallit. Salossa on muutamia todella suuria kirppishalleja, joissa on useita satoja myyntipöytiä, rekillä tai ilman.

Rekeissä riippuvat ne salolaisten vaatteet, jotka ovat käyneet pieniksi tai ovat muuten epäsopivia. Miehet eivät osta vaatteita edes kirpputorilta. Lastenvaatteet menevät toisaalta kaupaksi, kun lapsi kasvaa ja pitää hankkia isompia kokoja. Halleissa pyritään pääsemään eroon matkamuistoista(?), muumimukeista, leluista, DVD-elokuvista, pulloista ja purnukoista, itse saaduista lahjatavaroista, vaatteista, kengistä, design-lasiesineistä (maininta Wirkkala, Sarpaneva, Iittala, Frank, Still jne. mainitaan, jos suinkin mahdollista). Tavaroiden kirjo on todella laaja.

Ainoa asia, joka täälläkin vaikuttaa siihen, ottaako ohikulkeva tavaran mukaansa kassalle, on hinta. Digiloikka on edennyt niin pitkälle näilläkin markkinoilla, että kassalla luettu koodi ilmoittaa myyjälle kotitietokoneelle tai puhelimeen, mikä tavara on myyty. Tosi hienoa! Kierrättäminen kiihtyy ja monesta tavarasta pääsee eroon tarpeeksi alhaisella hinnalla. Monen vanhemman myyjän ajatusta johtaa se periaate, että käyttökelpoista tavaraa ei voi heittää roskikseen, vaan omatunto on tyynnytetty sillä,että se meni käyttöön?

Isossa hallissa saattaa olla parisataa myyntipöytää. Tästä johtuu, että hyllyjen välissä kuleksivia ihmisiä saattaa luulla ostamaan tulleiksi asiakkaiksi. Paremminkin voisi olla niin, että päivät vapaana kulkevat myyjät ovatkin jatkuvasti järjestämässä pöytiänsä?

On kaikenlainen roina siirtynyt ennenkin yhden huushollin vintiltä toisen vintille. Se tapahtuma oli huutokauppa. Kyllä niitä vieläkin joskus pidetään, mutta kirppiksellä näkee usein myyntipöytiä, joiden tavarat ovat selvästikin jonkun kuolinpesän tyhjennystä. Lastenkodit kun ovat jo ovea myöten täynnä.

Kun pöydän vuokra-aika loppuu, on monilla myyjillä tapana laittaa parin viimeisen päivän ajaksi 50-80% alennus. Juuri ennen alentamista on viety pois ne tavarat, joita ei aiota antaa puoli-ilmaiseksi. Näillä alennuksilla joku ostaa, vaikka ei tarvitsisikaan. Ne, joilla on aikaa, voivat katsoa ostokohteen valmiiksi ja sitten vain odottamaan, että pöytään ilmestyy alennuslappu? Joku toinen käy ammatikseen kauppaa pöydässään koko vuoden. Silloin on työnä kytätä alennuksia tai tuotteita, joita joku myy tietämättä ”oikeata” hintaa? Business is business and Mooses is Mooses!

Tällaisia havaintoja teki

                                           Eero