sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

JATKOA LÄÄKÄRISSÄ…

SUSANNAN TAPAAMINEN
Tämä Susanna on minun henkilökohtain "treenerini" noissa "mässäily"hommissa. Alkukeskustelun pohjalta hän kehotti minua pitämän ruokapäiväkirjaa. Siinä istunnossa hän kehotti myös tiivistämään ruokailukertoja. Siihen minä totesin sen olevan aika vaikeaa koska syön vain kerran päivässä. No siihen sain kehotuksen syödä useammin, kyllä kerran päivässä syöminen on liian vähän, silloin tulee syödyksi liian paljon kerralla. Samaa mieltä minäkin olin. Kyllä siinä maha pysyy niin täynnä, ettei edes nälkä ehdi yllättämään. Kun aamulla aloittaa ja iltamyöhään lopettaa, niin ei nälkä yllätä.

No en ollut kuitenkaan ihan tosissani sitä kertoessani. Puoli totuutena oli kuitenkin, että en pitänyt kellon mukaisia ruokailuaikoja. Vatsa kuulemma tottuu erilaisiin syömistapoihin. Oikea rytmi siinäkin tarvitsee kuulemma olla. Hän antoi luettavaksi Itämeren ruokailuoppaan.

Aamiainen on hyvin tärkeä päivän avaus. Sen jälkeen lounas ja päivällinen. Näitten väliin sitten niitä välipaloja. Ennen nukkumaan menoa jotakin kevyttä – auttaa unen saantiin.

Vähän ihmettelin sitä lounaan syömistä. Siinä mene yksi ilmansuunta tykkänään pois – tämä kun pitkään jatkuu, niin lounainen ilmansuunta on pelkkää tyhjyyttä, mitä merenkulkija ja suunnistajat siitä tuumivat. Ei todellakaan ole ilo pudota johonkin tyhjiöön – mustaan aukkoon. No nyt sain sen sanotuksi, vihdoinkin!

Sain myös kehotuksen seurata juomistani. Kyllä minulla VIINA säilyy kaapissa aika hyvin. Olkoon tämä huomautuksena näin ohi mennen. Veden juomista Susanna kylläkin tarkoitti, mutta kun meitä isomahaisia hyvin helposti kutsutaan kaljamahoiksi. Itse mielestäni en kuulu siihen joukkoon vaikka vyötärömittani olikin 141 sm siihen aikaan. 

Kreikassa minua on kutsuttu kaljamahan lisäksi HERRA JUMALAKSI selvällä suomen kielellä. Joten pyydän asennoitumaan sen mukaisesti. Ei meinannut löytyä tarpeeksi pitkää vyötä.

Aika pitkään olen ollut kasvuiässä eli kasvatuslaitoksessa – nyt taas kerran olen katkaisuhoidossa, joka on hiukan jo tehonnutkin.

Juonnilla tarkoitettiin kuitenkin 2 - 3 l veden nauttimista. Siinäkään minulla ei ole ongelmia. Vatsani toimii liiankin hyvin. Ruokavaliooni on kuulunut ja kuuluu niin sanotut rehut, marjat ja hedelmät. Tultiin siihen tulokseen, että ruokailuaikojen ja annoskokojen  suhteen on korjaamista.

KONTROLLI

29.3.2015 olin Susannan kanssa niin sanotussa elämäntapamuutos-kontrollissa. Lähtöpainoni oli helmikuussa 135,5 kg, nakuna ”kotidikitaalilla” mitattuna.

Erään miehen vaimo sanoi syntymäpäivän lähestyessä: "Autotallissa on silloin oltava peli, joka kiihtyy 0 - 100 seitsemässä sekunnissa". Mies oivalsi, että hän ostaakin pelin jonka viisari heilahtaa silmänräpäytyksessä 0 - 120.  No ei se juttu kuitenkaan loppujen lopuksi hyvin mennyt. Juhla-aamunaan vaimo löysi pienen paketin autotallin edestä. Hän avasi sen ja siellä oli upouusi henkilövaaka. Vaimo ei sanonut sanaakaan kolmeen viikkoon, mutta sitten...

Kuitenkin olen sitä mieltä, että tasa-arvo on säilytettävä tässä maassa! Ei naiset saa tunkea miesten töihin. Miehistä tulee liian osaavia yksilöitä.

Susanna oli selvästi iloissaan minun puolestani. Olin löytänyt jonkinlaisen rytmin ruokailutottumuksissani. Paino oli laskenut yli kymmenen kiloa. Jalkojeni turvotus oli laskenut ja polvien särkyyn auttoi kortisoni piikki. Lääkärin ohjeistamana otan vain yhden nesteenpoistolääkkeen aamuisin.  Näitä lääkkeitä meni aiemmin 2 + 2, joten nykytilanne on hyvä.

"Mitenkä tunnet elämäntapamuutoksen”, kysyi Susanna. 
Vyötärönmitta oli pudonnut ja siinä samassa ulottuvuuteni on parantunut huomattavasti. Tukisukat, niiden pukeminen on helpompaa ja ylettyvyys WC-paperin käytössä on erinomainen.

Maanantaina 27.4. on treffit "Personatreenerini" kanssa. Olen elänyt pysähtyneistä aikaa, siihen pitää saada parannusta. Muuten olen sitä mieltä, että kenenkään ei kannata varsinaisesti käydä laihdutuskuurille, mutta ELÄMÄNTAPAMUUTOS kannattaa. Näilläkin treffeillä kuuntelen ohjeita tarkkana kuin porkkana.


Niilo Henell