Eivät osaa käyttäytyä!??
Tällaisia lauseita,
kommentteja kuulee ja myöskin antaa meistä itse kukin. Osalle syytöksissä on
vinha perä, mutta pitääkö sitä yleistää? Sitä voi jokainen muistella niitä
"hyviä" nuoruudenaikoja, jolloin olimme ja elimme voimiemme tunnossa.
Silloin Suomi oli kehitysmaa kaikin puolin.
Nyt voidaan sanoa: Suomi
on kehittynyt maa. Varmasti se on tuonut tullessaan paljon erilaisia ongelmia,
jotka näkyvät lasten ja nuorten käyttäytymisessä, niin maaseudulla kuin kaupungeissa.
Omalta kohdaltani voin kertoa vain maalaismiljööstä, siksi kauppalataajamaakin
täytyy kutsua. Maatalous oli kuitenkin pääelinkeinomme. Nyt on toisin. Ei
viiden hehtaarin tilalta saa leipäänsä hankittua jollei ole erikoisen
erikoistunut. Kymmenen hehtaarin tilallista kadehdittiin silloin
"hyvinä" aikoina.
Joka niemeen, notkoon, korpeen, taajamaan....
Kauppoja perustettiin - silloin hyvään aikaan, palvelu pelasi. Tuli aika
jolloin notkoista, korpimaista, taajamista kaupat suljettiin. Nämä ajat muistaa
varmaan jo myös nelikymppinen.
Silloin ennen "hyvään
aikaan" myyjä/myyjätär sai tehdä täysiä viikkoja kevyen leipänsä eteen.
Toisin on nyt. Olet pätkätöissä, osa-aikainen, kiireapulainen, ole valmis tulemaan toimeen kun kutsu käy!
Voi, voi näitä aikoja....
No joo, kerrotaan, että
silloin joskus kauppa kannatti jos kymmenen senaikaista taloutta teki
kaikki ostokset samasta kaupasta. Kun ajattelee tuon ajan valikoimaa kaupan
hyllyillä, niin ihmeeltä tuntuu. Tosin elämä oli vaatimatonta, niin asiakkailla
ja ehkä kauppiaillakin.
Koulu ja kuri – kiusaaminen
Tässäpä on
vertailukohdetta kerrassaan nykyajan ja sen "hyvänajan" välillä. Olen
ymmärtänyt, että nykyisin opettajilta on otettu valta pois niin kuin presidentiltä.
Molempien vallankäyttö perustuu lakiin, mutta opettajat ovat huonommassa
asemassa pressaan nähden. Pressa tekee vain sen työn, jonka pykälät sallivat ja
sillä siisti. Opettajat joutuvat työssään luovimaan ja soveltamaan,
ymmärtääkseni, kun on häiriköistä kysymys. Älä käytä uhkaavasti
karttakeppiä, ope, saat syytteen pahoinpitelystä. Silloin "vanhaan aikaan"
kerrottiin kuinka ope karttakepillä hakkasi oppilaita sormille. Minusta väärää
tietoa. Ope löi kovaa pulpettiin, mutta ei sormille, niille sattunut isku oli
kevyt, mutta oppilaalle häpeällinen.
Siinä sen teho, häpeän
tunne. Minulla oli pidetty opettaja, joka oli antavinaan selkäsaunan
pahankuriselle pojalle. Open toinen käsi kämmen ylöspäin oli nulikan
pepunpäällä ja toisella hän hakkasi kämmentään, niin, että läiske kuului. Pieni
luunappi päähän, kevyt tukistus, korvanipukasta vetäminen oli niin sanotusti
"sallittuja" konsteja. Siis ihan samat konstit kuin kotonakin,
lasten vanhemmilla. Tunnin aresti oli myös tehokas keino, istuen tai seisten, joku
joutui nurkkaankin häpeämään. Opettajan auktoriteettia oli lisäämässä tuo
pienimuotoinen kurinpito karttakeppeineen ja muine konsteineen.
Yksi syy hyvään
käyttäytymiseen oli myös siinä, että käytiin kyläilemässä ja kylän kaikki perheet
tunnettiin. Lisäksi koulussa opetettiin tervehtimään, lätsää nostaen, pokaten
jalalla. Tämä pokkaaminen oli varmaan Nummisuutarin Eskon aikaisia peruja. Jäi tosin
pois käytännöstä jo tokaluokan aikana…
Ehkä seuraavalla kerralla otan
puheeksi kylien väliset voimainkoitokset, tappelut ja muutkin kanssakäymiset.
Muisteli Niilo,
kahdeksankymppinen, kauppa-
ja kouluaikojaan.