keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Toivolan Vanha Piha

Kuulonhuoltoyhdistyksen perinteinen kesäretki ulottui viime kesänä Jyväskylään saakka. Yövyimme Hotelli Laajavuoressa. Hotellin kylpylästä avautui Tuomiojärven upean maiseman tarjoama näkymä Laajavuoren luontoon sekä muutaman kilometrin päässä siintävän kaupungin keskustaan. 

Mutta blogin varsinainen aihe, Toivolan Vanha Piha. Tämä 1800-luvun lopun käsityöläispiha on Jyväskylän keskustassa. Se on herätetty toimintaan tunnelmallisen kahvilan, käsityöläispuodin ja yrittäjien toimesta syksyllä 2012. Siis verrattain uusi tutustumiskohde. Mekin kävimme tutkailemassa pihaa ja sen palveluita. Katsomista riitti, aikaa ei.


Toivolan Vanha Piha
Yleisnäkymä pihalle
Pystylle, tonkalle vai miksi tätä kutsutaankin, on löytynyt käyttöä.
Heinäseipäillekin löytynyt uusiokäyttöä!


Seppä tauolla.




tiistai 28. tammikuuta 2014

Sota-ajan lasten leikit 2

- Pojat on poikia, sanoi tehtaan patruuna, ja taas tiiliskivi ikkunasta sisään. Kuulemani mukaan eräs rouva oli mennyt valittamaan patruunan rasavilleistä pojista. Kun nainen kertoi asiasta, niin samanaikaisesti patruunan työhuoneen ikkuna rikkoutui, siitä sanonta. "Taas tiiliskivi ikkunasta sisään".

Tämä ehkä antaa jonkinlaisen kuvan poikien leikeistä ja raisuista otteista. Myöskin sen, että osattiin sitä paremmissakin piireissä. Jokainen ajatelkoon mitä haluaa tapahtuneesta. Ainakin minun mielestäni kuria oli ja ei ollut. Nämä rasavillit pojat olivat aikuisia viettäessäni omaa lapsuuttani.

Varhaislapsuus, ennen kouluikää, kului mielestäni naapurin lasten kanssa kisaillessa, käpylehmiä tehden ja sitä rataa. Isäni oli valimossa töissä, iltatuurissa joten hänen kanssaan sain "työskennellä" aamusta klo 13.00 asti. Emme omistaneet hevosta, mutta aika usein sain olla hevosrenginkin hommissa.

Muistojen joukosta löytyy myös kylien välisestä "voimien" mittelystä. Syyllisiä olivat isommat pojat, jotka jo katselivat varmaankin tyttöjä sillä silmällä. Tällä kertaa he yrittivät tehdä kiusaa samanikäisille pojille, jotka elelivät niin kutsutussa Järvenpään kylässä.  Vattolan pojat menivät ja "ryöstivät" ponttoonilautan järven toiselta puolelta. Järvenpään talollisten pojat oli lautan itse rakentaneet uimarannalleen. Tämän ponttoonin Vattolan pojat veneellä toivat "Santun" rantaan Vattolaan. Tietenkin vastarannan pojat, järvenpääläiset, suuttuivat. Ryövärit, varkaat, kyllä me omamme pois haemme. Niin alkoi souturetki, ponttoonin kotiinhaku, kostotoimenpiteet.
Meidän "Santunranta" kuhisi meistä alle kymmenvuotiaista ja oli joukossa näitä ryöstöretken tehneitä isoja poikiakin.  Varmaan nämä isot koltiaiset päättivät, että "lautta pysyy meillä, pois ei anneta"! Järvestä tämä osuus oli ns. hiekkarantaa, mutta kivipohja osuus, jossa kylän veneetkin olivat, sieltä kyllä löytyi kiviä. Olisiko heittokykyisiä jölliköitä ollut 4 poikaa ja meitä "ammusten" kantajia toistakymmentä.

Vene lähestyi ja "Mannin" pojat naapurien pojilla vahvistettuna airoissa. Ensimmäiset kivet olivat ilmassa. En tiedä oliko sihti tarkoitettu osuvaksi, mutta veneen kahta puolen alkoi sataa kiviä Kiire oli meillä naskaleillakin. Uusia kiviä piti nopeasti tuoda. Yksi järvenpääläisistä lähestyi uiden. Hän katsoi viisaammaksi kääntyä takaisin. Samoin veneellä lähestyvät kääntyivät kotisatamaa kohti. Lauttaponttooni häipyi aikanaan, ehkä jo yöllä, meidän rannasta. Oikeat omistajat saivat omansa.

Tuskin kukaan mitään traumoja tapahtuneesta sai, mutta aineksia vakavampaankin olisi ollut. Kuinka olisikaan käynyt jos kivi, pikku nyrkinkokoisia,  olisi osunut uimarin päähän. Kyläpoliiseilla olisi ollut selvittämistä. Nyt vain uhottiin kuinka vahvoja olimme.

Kaikesta huolimatta Järvenpään ”talonjussit” ottivat meidät juurikkaitaan harventamaan. Saimme syödäksemme läskisoosia, lihakeittoa, haudutettua porsasta kolme kertaa päivässä ja lisäksi hiivaleipä-pullakahvit kaksi kertaa päivässä. Tosi hyvää ja ravitsevaa evästystä. Kiitos emännille vielä kerran!

Jokainen saa tehdä vertailun kumman ajan kakarat on olleet kiltimpiä. Silloiset vaiko tässä päivässä. Siihen aikaan ei haistateltu vanhemmille ja varkaudet kakaroiden toimesta oli hyvin, hyvin harvinaisia. Pyörät ja kelkat piti tosin lukita silloinkin.

Varsinaisella maaseudulla elettiin varmaankin rauhallisemmin. Teollisuusalue, johonka kotiseutuni kuului, siellä koulut olivat yksiluokkaisia. luokka ja opettaja, ja niin se 8/8-kansakoulu tuli käytyä – eikä yhtään hankalaa tai epämieluisaa muistoa siitä jäänyt!


Niilo-nestori

Sota-ajan lasten leikit 1

Talvisodan syttyminen muutti lastenkin elämänrytmin täysin. Isäni oli 42- vuotias kun hänelle tuli kutsu sotaan. Sen muistan miten kylmä ja runsasluminen se talvikausi oli.

Ikkunasta katseltiin pimeään aikaan kun Helsinkiä pommitettiin.  Ilmatorjunnan valokeilat heijastuivat taivaalle, taivas välkehti joko tykkitulen tai pommien vaikutuksesta. Etäisyyttä noin 80 km. Ilmanala öiseen aikaan oli kovista pakkasista johtuen hyvin kuulas.

Kakluuneja, pystyuuneja lämmitettiin joka päivä. Silti vesi ämpärissä tuppasi sisälläkin jäätymään. Syy moiseen oli selkeä. Pommivaaran vuoksi tuplaikkunat olivat ullakolla. Jos pommituksen takia olisi lasi rikkoontunut, niin ullakolla oli "tuplat" ehjinä. Suojeluskunnan taholta tätä määräystä valvottiin. Samoin pimennysverhojen sivulta ei saanut ulospäin näkyä valoa. Sitä aikaa ei lentokoneissa ollut kuin kompassit ja kartat minkä mukaan suunnistettiin. Maamerkit oli tosi tärkeitä suunnistuksen kannalta, siis myöskin näkyvät valot.

Vartuin kouluikään. Myöskin niinsanottu jatkosota käynnistyi. Ikää karttui ja sodan ja sotauutisten myötä elettiin. Vanhin veljeni 1920 syntyneenä palveli siellä jossakin. Kirjeet, äidille eteenkin, oli mieluinen asia.

Osa elintarvikkeista loppui ja muuten  niitäkin sai vain elintarvike korttia vastaan. Kakarat keräsi romua sotatarviketeollisuudelle. Naiset, heistä tuli teollisuustyöntekijöitä. Kakaroiden työvoimaa tarvittiin maatalouteen ja kodin töiden tekemiseen. Kun vähänkin oli tontilla tilaa, niin sinne otettiin possu kasvamaan. Elikoiden ruoka oli myös tiukassa. Perunan viljely laajeni entisestään. Kerhomaat oli hyvä apu juuresten saamiseksi. Suolenmutka sai täytettä.

Itse olin äidin juoksupoika, kaupassakävijä, hyvin ujo ja hiljainen sellainen. Kauppalappu käteen, sen mukaan ostokset tehtiin, jos tavaraa oli. Varhain aamulla piti mennä jalkineita jonottamaan. Toisin sanoen pidin äidille jonossa paikkaa klo 5.00 - 8.00. Siitä äiti jatkoi jonottamista. Vihiä äitini sai naapurilta, joka oli Tuen varastossa töissä.

Leikit pojankoltiaisilla oli ajan hengen mukaisia. Kuunneltiin aikuisten juttuja desanteista. Ja omakin "sotatarviketeollisuus" alkoi kukoistamaan keskuudessamme. Leikittiin räjähteellä,  pääasiassa oli tulitikkujen materiaalista saadulla. Kukaan ei vahingossakaan ajatellut niiden vaarallisuudesta. Löydettiin putkenpätkiä, kuparia ja muuta sellaisia, asehan niistä syntyi. Todennäköisesti hyvin, hyvin vaarallinen käyttäjälleen. Tosin osattiin sitä varovaisiakin ensipaukun suhteen olla. Aseet olivat niin sanotusti suusta ladattavia, heikkoperäisiä kylläkin.

Iltaisin, pimeään aikaan, jos kotoa karkuteille pääsi livahtamaan, kylän pusikoissa leikittiin "desanttien" kiinniottoa. Aseena oli paukkunuija, jonka rakennetta en paljasta mahdollisen kopioinnin vuoksi (asehan saattaisi myös olla turmiollinen). Polkupyörän pinnaa käytettiin myös ääniefektin ja siitä lentävän "kuulan" vuoksi.

Muista ”leikittelyistämme” jatkan seuraavassa Sota-ajan lasten leikit 2:ssa.


Niilo-nestori

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Nuoret syyllisiä!?

Eivät osaa käyttäytyä!??

Tällaisia lauseita, kommentteja kuulee ja myöskin antaa meistä itse kukin. Osalle syytöksissä on vinha perä, mutta pitääkö sitä yleistää? Sitä voi jokainen muistella niitä "hyviä" nuoruudenaikoja, jolloin olimme ja elimme voimiemme tunnossa. Silloin Suomi oli kehitysmaa kaikin puolin.

Nyt voidaan sanoa: Suomi on kehittynyt maa. Varmasti se on tuonut tullessaan paljon erilaisia ongelmia, jotka näkyvät lasten ja nuorten käyttäytymisessä, niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Omalta kohdaltani voin kertoa vain maalaismiljööstä, siksi kauppalataajamaakin täytyy kutsua. Maatalous oli kuitenkin pääelinkeinomme. Nyt on toisin. Ei viiden hehtaarin tilalta saa leipäänsä hankittua jollei ole erikoisen erikoistunut. Kymmenen hehtaarin tilallista kadehdittiin silloin "hyvinä" aikoina.

Joka niemeen, notkoon, korpeen,  taajamaan....

Kauppoja perustettiin - silloin hyvään aikaan, palvelu pelasi. Tuli aika jolloin notkoista, korpimaista, taajamista kaupat suljettiin. Nämä ajat muistaa varmaan jo myös nelikymppinen.

Silloin ennen "hyvään aikaan" myyjä/myyjätär sai tehdä täysiä viikkoja kevyen leipänsä eteen. Toisin on nyt. Olet pätkätöissä, osa-aikainen, kiireapulainen, ole valmis tulemaan toimeen kun kutsu käy!  Voi, voi näitä aikoja....

No joo, kerrotaan, että silloin joskus kauppa kannatti jos kymmenen senaikaista taloutta teki kaikki ostokset samasta kaupasta. Kun ajattelee tuon ajan valikoimaa kaupan hyllyillä, niin ihmeeltä tuntuu. Tosin elämä oli vaatimatonta, niin asiakkailla ja ehkä kauppiaillakin.

Koulu ja kuri – kiusaaminen

Tässäpä on vertailukohdetta kerrassaan nykyajan ja sen "hyvänajan" välillä. Olen ymmärtänyt, että nykyisin opettajilta on otettu valta pois niin kuin presidentiltä. Molempien vallankäyttö perustuu lakiin, mutta opettajat ovat huonommassa asemassa pressaan nähden. Pressa tekee vain sen työn, jonka pykälät sallivat ja sillä siisti. Opettajat joutuvat työssään luovimaan ja soveltamaan, ymmärtääkseni, kun on häiriköistä kysymys. Älä käytä uhkaavasti karttakeppiä, ope, saat syytteen pahoinpitelystä. Silloin "vanhaan aikaan" kerrottiin kuinka ope karttakepillä hakkasi oppilaita sormille. Minusta väärää tietoa. Ope löi kovaa pulpettiin, mutta ei sormille, niille sattunut isku oli kevyt, mutta oppilaalle häpeällinen.

Siinä sen teho, häpeän tunne. Minulla oli pidetty opettaja, joka oli antavinaan selkäsaunan pahankuriselle pojalle. Open toinen käsi kämmen ylöspäin oli nulikan pepunpäällä ja toisella hän hakkasi kämmentään, niin, että läiske kuului. Pieni luunappi päähän, kevyt tukistus, korvanipukasta vetäminen oli niin sanotusti "sallittuja" konsteja.  Siis ihan samat konstit kuin kotonakin, lasten vanhemmilla. Tunnin aresti oli myös tehokas keino, istuen tai seisten, joku joutui nurkkaankin häpeämään. Opettajan auktoriteettia oli lisäämässä tuo pienimuotoinen kurinpito karttakeppeineen ja muine konsteineen.

Yksi syy hyvään käyttäytymiseen oli myös siinä, että käytiin kyläilemässä ja kylän kaikki perheet tunnettiin. Lisäksi koulussa opetettiin tervehtimään, lätsää nostaen, pokaten jalalla. Tämä pokkaaminen oli varmaan Nummisuutarin Eskon aikaisia peruja. Jäi tosin pois käytännöstä jo tokaluokan aikana…

Ehkä seuraavalla kerralla otan puheeksi kylien väliset voimainkoitokset, tappelut ja muutkin kanssakäymiset.



Muisteli Niilo
kahdeksankymppinen, kauppa- ja kouluaikojaan.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Mitä se tarkoittaa, kun sanon, että minun on hyvä olla?

Vuosi  on  vaihtunut  ja  vuoden  vaihteessa on tilaisuus katsahtaa menneeseen vuoteen. Olen pitänyt jo muutaman vuoden päiväkirjaa. Minulla on ollut tapana vuoden vaihteessa peilata mennyttä vuotta ja asettaa tavoitteita uudelle vuodelle.  Vuosi  sitten asetin yhdeksi tavoitteeksi sosiaalisen elämäni  vilkastuttamisen.  Tuo tavoite täyttyi niin, että nyt pitää sanoa ”tässä on tarpeeksi”. Ei enää enempää, mutta ei myöskään vähempää.

Yhdistystoiminta on tuonut uutta mielenkiintoista sisältöä eläkepäiviini. Yhdistyksillä on paljon toimintaa. Yksi mielenkiintoisista kerhoista on reumayhdistyksen Hyvänolon-kerho. Siellä alkuun keskustelimme paljon ruoasta ja sen sisällöstä. Hyvinvointipysäkin oppilaat kävivät puhumassa meille vitamiineista ja lääkkeistä. Mutta kun hyvinvointi on niin paljon muutakin. Ja siihen muuhun tällä kerholla on mahdollisuus vaikuttaa. Jatkamme keskustelua siitä, miten kukin hyvänolon kokee ja miten siihen itse kukin pyrkii. Täytyy todeta, että mieli on iltapäivällä paljon pirteämpi, kun on saanut kahvitella ja keskustella hyvässä seurassa.

Ihmisten tapaaminen ja keskustelut muiden kanssa antaa myös vertailukohtaa omiin ongelmiin. Muilta saa hyviä vinkkejä miten itseään pitäisi hoitaa. Toisaalta aina pitää muistaa, että jokaisen sairaus on yksilöllinen ja mikä sopii yhdelle ei välttämättä ole oikea ratkaisu juuri minulle. Mutta on kiva kuunnella miten kukin on omat juttunsa ratkaissut. Jatkossa olemme suunnitelleet keskittyä hyvään oloon kokonaisvaltaisesti. Siihen puheenjohtaja Pirjolla on suunnitelmia, joita innolla odotan toteutuvaksi.


Voidaan hyvin!

Ylläoleva on Eila Saarnin postaus, jonka teknisen häiriön vuoksi jouduin siirtämään tänne näin 'mutkan kautta'.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Mistä aiheita Yhdistävään tekijään?

Eiköpähän meistä useimmat muistane lapsuudestamme kuinka jotkut kuullut kertomukset erityisesti jäivät kiehtomaan ajatusmaailmaamme. Useinkaan emme ajatelleet kuulemaamme ohjailevana opetuksena, joka lienee kuitenkin ollut tarinan kertojan perimmäisenä tarkoituksena. Pääasia, että aihe kiinnosti ja vertautui omiin kokemuksiin tai kertoi asioista. jotka kiehtoivat mielikuvitustamme. Siis aihe oli se tärkein, vaikka taitavalla esittämisellä sen merkityskin sai lisää kiinnostavuutta.

Mistä aiheita Yhdistävään tekijään?

Siis teitä kiinnostavia. Oikeammin juuri Sinua! Itseäni kiinnostaisivat monetkin eri aihealueet, kivikaudesta alkaen, mutta… Mikä kiinnostaa tai kiehtoo Sinua näin julkisen foorumin kautta käsiteltynä? Blogimmehan on vielä vallan nuori ja vailla kokemuspohjaa ja jotta saisimme siitä lukijakelpoisen, kaipaamme koko jäsenistömme tukea. 

Te, jotka olette jo tänne ’löytäneet’, kertokaa tuttavillenne, kommentoikaa ja ottakaa kantaa – lähtekää kanssamme hakemaan sitä Yhdistävää tekijää! Tämän päivän tarinat kuuluvat sosiaaliseen mediaan, hyödyntäkäämme sitä myös tämän kautta. Ja jos Sinulla on tarina, jonka haluaisit kerrottavan, niin postataan se tänne. 

Luottaen kaveriapuun ja yhdessä tekemiseen, jään odottelemaan kommenttiasi!
                                                                                                            

IsoTimppa

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

MUSTA KUULA KOUKUTTAA

Koukuttaa-sanassa on yhdeksän kirjainta. Uskoisitko, että tuollaisellakin on vaikutusta aivoterveyteesi? Siis sillä, että koetat löytää yhdeksän kirjaimen avulla mahdollisimman  monta sanaa ja juuri vain niiden kirjaimien avulla…

Aatto  – auto  – kaato – ukko  – akku  – Aku  – kutoa  – katu  – aukko  – Aatu  – utu  – akka… Anna tulla vain lisää! Musta Kuula -sanapelin viehätys piilee juuri siinä, että oivaltaa ”löytävänsä” vielä ainakin yhden sanan – senkin jälkeen kun…

Huomaan jotain kautta kulkeutuneeni Musta Kuulan ”kummisedäksi” näissä SYTYn ympyröissä. En pelin markkinoijaksi (sen hoitelevat pelin keksijät ja kehittäjät – salolaiset, joihin sekä peliin pääset tarkemmin tutustumaan nettiosoitteessa http://memox.fi/). mutta voimallisesti yllyttämään sen hyötyjen ottamista käyttöön myös jokaisessa yhdistyksessämme. Joko peli on Sinulle tuttu?

Olen jo tämän vuoden puolella saanut olla kertomassa Musta Kuula -sanapelistä parinkin eri yhdistyksen porukoille ja ilokseni huomannut sen kiinnostavan. Kun kuitenkaan tämän vuoden SYTYn mestaruusturnaukseen ei kovin monta joukkuetta ilmoittautunut, niin alan epäillä, ettei jäsenyhdistyksissämme ole otettu tätä hyvää ja hyödyllistä peliä ohjelmistoon ja esille. 32  yhdistyksestä kisaan uskaltautui vain 6 joukkuetta! Haloo! Vaikka mitenkäs se olisikaan kiinnostanut, jollei sitä edes tunne. Tai huomioi, että siinä on oivallinen aktivoija ja samalla hauska aivoterveyden apu. Ehkäpä se voisi ehkäistä muistiongelmiakin!

Näin asiantuntijan mielestä: ”Aivojen kunnossapitäminen on elinikäinen projekti. Kun huolehdit aivoistasi, voit välttää muistisairauden tai ainakin hidastaa sen etenemistä ja siirtää taudin alkamista tuonnemmaksi”, todetaan kirjassa Pidä aivosi kunnossa. Kirja on aivoterveyden asiantuntijoiden kirjoittama ja sen on toimittanut tietokirjailija ja terveystoimittaja Maarit Huovinen.

Jollet tunne vielä Musta Kuulaa, niin jokaisen kuukauden 1. torstaina voit tulla peliporukkaan SYTYn keittiön pöydän äärelle klo 12 – 14. Tai luoda ihan oman porukan oman yhdistyksen keskuuteen; pelilaatikot löytyvät käyttöön ja useimmiten rauhallista pöytätilaakin Helsingintieltä. Mikäli taas tuntuisi, että olisi helpompaa, jos joku tulisi kertomaan ja opastamaan oman yhdistyksen kokoontumisiin, niin aina meistä KamariHerroista joku joutaa… Sana vain Hanna-Maijalle taikka kommentti tänne blogiin!

Tammikuun 25. ja 26. päivä kisataan SYTYn mestaruusturnauksen välierät ja finaali lauantaina helmikuun 8. päivä klo 10. Liittymällä katsomoon pääset aistimaan tunnelman, jota tuollaisen yhdeksän kirjaimen luoma pulmatilanne on parhaimmillaan. Kavereitten kesken ja leikkimielellä, mutta kuten joku jo viime vuonna totesi ”viimeiseen tavuun saakka”!

Toivottavasti näen teistä mahdollisimman monta Mustan Kuulan merkeissäkin! 

IsoTimppa

maanantai 6. tammikuuta 2014

Eila esittäytyy


Olen Eila Saarni, eläkeläinen Salon kaupungista. Olen muuttanut eläkkeelle siirryttyäni takaisin Saloon. Liityin Salon Reumayhdistykseen heti muutettuani. Ajattelin, että elämässä täytyy olla jokin kiinnekohta, ettei tule jäätyä sohvan nurkkaan. Myös reumalaisten liikuntamahdollisuudet kiinnostivat. Yhdistys on antanut minulle virikettä ja toimintaa monta kertaa enemmän kuin osasin odottaa. Minut valittiin Salon Reumayhdistys ry:n sihteeriksi vuosi sitten.  Olen saanut uusia ystäviä ja mielenkiintoista tekemistä eläkepäiviini.
Olen myös käynyt Sytyn kursseja ja tutustunut muiden yhdistyksen jäseniin. Yksi kursseista oli blogi-kirjoittamisen kurssi ja siellä tutustuin tämän blogin muihin kirjoittajiin.
Jatkossa tarkoitukseni on kirjoittaa yhdistystoiminnasta, eläkeläisen elämästä, autoilusta ja jos jokin helppo ja hyvä ruokajuttu tulee mieleen, niin voisin senkin julkaista. Harrastan myös digikuvaamista, joten kuviakin tulee toivottavasti jutuissani esiintymään.
Oikein hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Säästäjien Erikoisvuosi(ko)?

Nivelet uusiksi.
Siinä monelle asian tiimoita pohtimista! Juuri kun on iloisin ja toivekkain mielin ehtinyt "hundeeraamaan"; pyrkisikö vielä tuohon nivelten mahdolliseen korjausoperointiin, niin uutisten kautta tiedotettiin, ettei tämä ole mahdollista yhteiskunnan taholta. Mene omin varoin ja maksa kymppitonni. Sen hintainen on koko operaatio.

Suomessa maksaa kaikki paljon, palvelut, elintarvikkeet, muut kulutustavarat, asuminen, matkustaminen j.n.e. 
Pienituloisella eläkeläisellä ja palkannauttijalla on vaikeuksia jo jokapäiväisessä elämässä saada rahat riittämään. Varsin moni varmaankin kerää ostoskoriin ne halvimmat tuotteet. Siinä tingitään lautasmallin kokoonpanosta ja samalla annoksen terveellisyydestä. Tämä johtaa mielestäni myös pahempiin terveysongelmiin. Tuli kuitenkin säästettyä jotta kolikot riittävät seuraavaan kauppareisuun, säästöostoksille.

Mitähän maksaa?
En todellakaan tiedä, mutta todella paljon, nimittäin sairastaminen ja eteenkin uudet nivelet. Ymmärrän, että käsityöt ovat kalliita suorittaa. Kirurgit, käsityöläiset, ovat saaneet arvokkaan, pitkäaikaisen koulutuksen. Heillä on velkaa opintolainojen muodossa, mutta koulutuksessa käytetään kuitenkin yhteiskunnan varoja suuremmassa määrin. Kuitenkin he myöskin käsityötaitojensa ansiosta tienaavat hyvin. Olenko kateellinen? En varmaankaan, omasta mielestäni en ainakaan. Leikkaussalin henkilökunta, nukutus l. anestesialääkäri, leikkaava lääkäri, sairaanhoitajat, lääkintävahtimestari ym. viranhaltijat, heistä muodostuu palkkakulut. Siihen päälle laite- ja kiinteät kulut. Tietenkin laskuun olisi vielä laskettava mitä potilaan tutkiminen on tullut maksamaan! Itse nivel, se varmaankin maksaa maltaita, kuten sanotaan suomenkielessä.

Mielikuvaako vain?
Minulle on muodostunut kuva siitä mitenkä sairaan ihmisen käyttämistä tarvikkeista kiskontahinta on mahtavaa. Markka-aikana sain laskun nahkaisesta nilkkatuesta, jota vaimoni joutui lepsun jalkaterän tukemiseksi käyttämään. Hihna ylettyi nilkan ympäri ja oli noin 7 senttiä leveä. Siinä oli päällinen nahkaa ja sisäpuolella kangas hiertymän estämiseksi. Tarrakiinitys ja parin millin vahvuinen rautalankalenkki. Siistiä suutarin työtä.

Lähetys tuli Ruotsista postin välityksellä. Sisällä oli suomenkielinen lähetyslista hintoineen. Ihmettelin sitä hintaa. Kuinka pienestä nahanpalasesta voidaan kiskoa 1025,00 markkaa. Suomalainen suutari olisi varmaan ollut onnellinen jos olisi kehdannut pyytää puolet tästä hinnasta. Jos tekonivelen hinnoittelu on samaa luokkaa, niin ymmärrän jotenkuten jos joutuu säästämään.

Kyllä Eesti-poika osaa!
Eikä huonosti osaakkaan ja vielä halvalla, kuulemma. Omakohtaista kokemusta sairauden hoidosta sieltä ei ole, mutta lehti- ja uutisten antamien tietojen mukaan siellä koulutetaan ja myös tehdään halvalla. Tosin on kerrottu, että joillekin olisi myyty epäkurantteja osia - varmaan harmittavainen ongelma.

Säästöäkö?
Siinä edelleen kysymys? Kuinka paljon tässä operoinnin jättämisessä yhteiskunta varsinaisesti säästää? Mielestäni säästöt hupenee, kun potilaan kunto huononee. Sanotaan, mikä on totta, että liikkeellä omin jaloin kulkeva potilas pysyy sängyn pohjalta pois. Tähän tilanteeseen jouduttuaan potilas ei sieltä pysty nousemaan. Pitkäaikainen liikumaton vuodepotilas on tosi asia.
Potilaalle voidaan antaa myös fysioterapeuttista kuntousta. Niin säästöohjemassa neuvotaan. Lihaskunto on tärkeää, mutta ellei kivusta johtuen kuitenkaan pysty liikuntasuorituksiin, niin kipulääkkeiden avullako liikutaan? Minusta ei sekään ole terveellistä...
En ole asiantuntija, edes maallikko sellainen, mutta kokemusta on kipeistä nivelistä ja selästä.
                                 Niilo Henell

Ja lisää ajatuksia...
Seuraava kirjoittajamme on Niilo Henell, monelle tuttu, mies monessa mukana: Salon Aivohalvauskerhon puheenjohtajuudesta Salon Seudun Sanomien esittelemään joulupukkiin - vain ääripäät mainitakseni. Hän on myös aktiivinen menneitäkin aikoja ja asioita muisteleva kynäilijä, joten toivottavasti saamme Niilon teksteinä lueskelle siitäkin mitenkä "ennen oli ennen ja nyt on nyt".

Se miksi tämä postaus on blogiin lähettämäni johtuu nettiyhteydestä, mutta älkää antako sen häiritä - eiköhän sekin asiantila korjautune. Pääasia, että näin aluksi saamme esiteltyä vakiokirjoittajiamme ja heidän ensimmäisiä ajatuksiaan siitä mitä 'Yhdistävä tekijä' voisi olla yhteistäkin kaikille meille SYTYläisille!

torstai 2. tammikuuta 2014

Induktiosilmukka


Mikä on induktiosilmukka?  Induktiosilmukka on yleisesti käytössä oleva huonokuuloisten apuväline, jolla julkisissa tiloissa kuulutukset, puheet tai muu ohjelma välitetään langattomasti suoraan kuulolaitteeseen. Tällä vähennetään huonon akustiikan ja taustamelun vaikutusta kuunteluolosuhteisiin. Induktiosilmukoita on yleisesti kirkoissa, isoissa auditorioissa tai palvelupisteissä. Myös puhelinyhteys voidaan välittää puhelimesta kuulokojeeseen induktiosilmukan avulla.

SYTY ja induktiosilmukka
Kuulonhuoltoyhdistys on osaltaan kustantamassa SYTYn saliin induktiosilmukkaa, asennus on tammikuun alkupuolella. Asennuksen piti olla jo viime vuonna, päivämäärä oli sovittu kahteenkin kertaan. Onneksi asennukselle tuli aina esteitä. Miksi tässä sana onneksi? Laitteen toimittaja kun huomasi tai muisti, että langattomien mikrofonien taajuusalueet muuttuvat vuoden 2014 alusta, hän siirsi asennuksen tämän vuoden puolelle. Tällöin laite voidaan testata ja todeta, että sen käyttämä taajuusalue on laillinen.  SYTYn induktiosilmukkaa voivat hyödyntää kaikki SYTYn kävijät.

Langaton mikrofoni
Siis vuoden 2014 alusta kymmenettuhannet Suomessa käytössä olevat langattomat mikrofonit lakkaavat toimimasta, kun niiden käyttämä taajuusalue siirtyy langattoman laajakaistan käyttöön. Langattomia mikrofoneja käytetään muun muassa kotikaraokelaitteissa, oppilaitoksissa, urheiluseuroissa, kirkoissa sekä konserttisaleissa ja teattereissa.


Vaikka muutoksesta on tiedotettu hyvissä ajoin, se on tullut yllätyksenä monelle. Kaikki ehkä eivät ole vieläkään muutosta sisäistäneet.

Jos haluat  tutustua muutokseen tarkemmin, tietoa löytyy mm. Viestintäviraston sivuilla.

Näin aluksi


Olen Pentti Laitala eläkeläinen Salosta. Monet ovat sanoneet, että eläkeläisen elämä on kiireisempää kuin työssä olevan. Tämä pitää pitkälti paikkansa.
Olen lupautunut kirjoittamaan Yhdistävä tekijä – blogiin aika ajoin ajankohtaista tai muuten kiinnostavaa asiaa. Itse olen toiminut Salon Kuulonhuoltoyhdistyksen sihteerinä noin kaksi vuotta, tehtävä jatkuu edelleenkin ainakin tämän vuoden. Tietysti tuon tehtävän myötä tulee kirjoitettua kuuloon liittyvistä asioista, nehän koskettavat kaikkia riippumatta yhdistyksestä. Pyrin kirjoittamaan ajan myötä paljon muustakin. 


Oikein hyvää vuoden jatkoa kaikille!!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Tämä on SYTYläisten blogi tai ainakin uskomme sen sellaiseksi ajan kanssa muodostuvan! Yhdessä kanssasi.

”Blogin tunnistaa siitä, että kirjoitukset tulevat peräkkäin aika- järjestyksessä ja niitä voi kommentoida. Jos jompi kumpi puuttuu, kyse on jostain muusta, jota ehkä silti väitetään blogiksi, vaikka se ei sitä ole.”

Alussa meitä bloggaajia tulee olemaan kolme-neljä SYTYläistä - eri yhdistyksien jäseniä - joita yhdistää VertoVerkossa koulutukseen kuulunut Bloginkirjoituskurssi ja halu kokeilla löytäisimmekö julkituotavaksi sellaisia ajatuksia, jotka kiinnostaisivat muitakin, siis teitä toisia ja nimenomaan juuri Sinua. 

Emme siis aio käsitellä varsinaisesti yhdistystemme yhteistyöyhdistyksen asioita tai tekemisiä, vaan mille ne näyttävät yksittäisen jäsenen silmin, sekä kaikkea sitä mikä liittyy ihan jokapäiväiseen elämäämme. Sinun ”osallistumiseksesi” tämän blogin tulevaisuudelle jääkin sitten näiden postauksiemme lukeminen ja omien mielipiteittesi liittäminen niihin kommenteillasi.

Aihepiiri kirjoittajillemme on täysin heidän omassa valinnassaan ja itse kukin vastaa teksteistään. Samoin kommenteissakin, jotka tosin kulkevat tarkistuksen kautta ennen julkaisemista, ettei julkiseen verkkoon turhaan ilmaantuisi kovasti herjaavia taikka mieltä pahoittavia ajatuksia. Uskomme, että jokainen osaa kyllä itsekin ajatella mitä kohtuudella ja kohteliaisuudella toisten huomioimisessa tarkoitetaan. 

Moderaattoreina (= internetissä käytävän keskustelun asiallisuutta valvova henkilö) näin aluksi toimivat Pentti Laitala ja Timo Luhtavaara, jotka myös kirjoittavat blogiin omilla nimillään, mikä onkin yksi edellytys julkaistaville mielipiteille.

Varmuudella emme sano kuinka usein uusia postauksia ilmaantuu luettavaksenne, mutta yritämme saada ainakin kerran viikossa kasatuksi jonkun ajatuksia tänne nettiin. Parhaiten siitä saat selvyyden pistämällä nettiosoitteemme linkin oman selaimesi suosikkeihin ja klikkaamalla itsesi tänne tarkistamaan, että olisikohan…


NÄHDÄÄN TAAS PIAN!  
Tämän blogin eka postaus ja samalla
Onnellisen Uudenvuoden toivotus 2014

Nyt olemme ihan käytännössä lähteneet toteuttamaan niiden ”Yhdistävien tekijöiden” etsiskelyä tällaisen blogikirjoittelun ja erityisesti sen aikaansaamien ajatuksien ja tuntemuksienne kommentteina julkistamisena. Mutta ensin, saanko esittäytyä:





IsoTimppa (Timo Luhtavaara), jolle tämä SYTYläisyys on tärkein sosiaalisten kontaktien rakentaja ja ylläpitäjä. Sellainen pillereillä käyvä keppiukko, jonka jo useat tuntevat entuudestaankin.


Viitisenkymmentä vuotta sitten diagnostisoitu Metabolinen oireyhtymä (silloin tosin vain sokeritauti), nykyisellään jo lähes kaikkine komplikaatioineen sekä liitännäissairauksineen. Olen myös Muistiyhdistyksen ympyröissä mukana.


Ikkunan takana harmaata ja sateista, vaikka jo lapsuusmuistoista kohoaa väite, että Tapaninpäivänä valoisa aika olisi kukonaskeleen pidemmällä siitä vuoden pimeimmästä hetkestä. Ja Tapanien päiväkin ollaan jo reilusti ohitettu. Uskotaan silti, että vielä tänne Salonseudun salomaillekin saadaan lunta heijastamaan taivaan valoisuutta sekä sen kautta valoisampia ajatuksia ja intoa kaikenlaisen kaamoslevossa olleen aktivoimiseen.

SYTYläisyyskin on pitänyt joulutaukoa ja monet odottelevat laillani Loppiaisen ohitse pääsemistä, että sen oman yhdistyksen toiminta palautuisi taas osaksi elämämme säännöllisyyttä. Yhdistäväksi tekijäksi, kanssaihmisten, potilas- ja harrastusryhmä-kavereiden kanssa, tueksemme ja arjen harmautta vähentämään. Tervetuloa tuohon kaikkeen mukaan; omaehtoisesti, ei sieltä kotoa kukaan noutamaan tule!

Nähdään sekä täällä, että SYTYssä ja kaikissa muissakin kokoon- tumispaikoissamme suurella, aiempaakin innokkaammalla joukolla!
                                       
IsoTimppa