Mitä se tarkoittaa, kun sanon, että minun on hyvä olla?

Vuosi  on  vaihtunut  ja  vuoden  vaihteessa on tilaisuus katsahtaa menneeseen vuoteen. Olen pitänyt jo muutaman vuoden päiväkirjaa. Minulla on ollut tapana vuoden vaihteessa peilata mennyttä vuotta ja asettaa tavoitteita uudelle vuodelle.  Vuosi  sitten asetin yhdeksi tavoitteeksi sosiaalisen elämäni  vilkastuttamisen.  Tuo tavoite täyttyi niin, että nyt pitää sanoa ”tässä on tarpeeksi”. Ei enää enempää, mutta ei myöskään vähempää.

Yhdistystoiminta on tuonut uutta mielenkiintoista sisältöä eläkepäiviini. Yhdistyksillä on paljon toimintaa. Yksi mielenkiintoisista kerhoista on reumayhdistyksen Hyvänolon-kerho. Siellä alkuun keskustelimme paljon ruoasta ja sen sisällöstä. Hyvinvointipysäkin oppilaat kävivät puhumassa meille vitamiineista ja lääkkeistä. Mutta kun hyvinvointi on niin paljon muutakin. Ja siihen muuhun tällä kerholla on mahdollisuus vaikuttaa. Jatkamme keskustelua siitä, miten kukin hyvänolon kokee ja miten siihen itse kukin pyrkii. Täytyy todeta, että mieli on iltapäivällä paljon pirteämpi, kun on saanut kahvitella ja keskustella hyvässä seurassa.

Ihmisten tapaaminen ja keskustelut muiden kanssa antaa myös vertailukohtaa omiin ongelmiin. Muilta saa hyviä vinkkejä miten itseään pitäisi hoitaa. Toisaalta aina pitää muistaa, että jokaisen sairaus on yksilöllinen ja mikä sopii yhdelle ei välttämättä ole oikea ratkaisu juuri minulle. Mutta on kiva kuunnella miten kukin on omat juttunsa ratkaissut. Jatkossa olemme suunnitelleet keskittyä hyvään oloon kokonaisvaltaisesti. Siihen puheenjohtaja Pirjolla on suunnitelmia, joita innolla odotan toteutuvaksi.

Voidaan hyvin!

Ylläoleva on Eila Saarnin postaus, jonka teknisen häiriön vuoksi jouduin siirtämään tänne näin 'mutkan kautta'.