perjantai 3. tammikuuta 2014

Säästäjien Erikoisvuosi(ko)?

Nivelet uusiksi.
Siinä monelle asian tiimoita pohtimista! Juuri kun on iloisin ja toivekkain mielin ehtinyt "hundeeraamaan"; pyrkisikö vielä tuohon nivelten mahdolliseen korjausoperointiin, niin uutisten kautta tiedotettiin, ettei tämä ole mahdollista yhteiskunnan taholta. Mene omin varoin ja maksa kymppitonni. Sen hintainen on koko operaatio.

Suomessa maksaa kaikki paljon, palvelut, elintarvikkeet, muut kulutustavarat, asuminen, matkustaminen j.n.e. 
Pienituloisella eläkeläisellä ja palkannauttijalla on vaikeuksia jo jokapäiväisessä elämässä saada rahat riittämään. Varsin moni varmaankin kerää ostoskoriin ne halvimmat tuotteet. Siinä tingitään lautasmallin kokoonpanosta ja samalla annoksen terveellisyydestä. Tämä johtaa mielestäni myös pahempiin terveysongelmiin. Tuli kuitenkin säästettyä jotta kolikot riittävät seuraavaan kauppareisuun, säästöostoksille.

Mitähän maksaa?
En todellakaan tiedä, mutta todella paljon, nimittäin sairastaminen ja eteenkin uudet nivelet. Ymmärrän, että käsityöt ovat kalliita suorittaa. Kirurgit, käsityöläiset, ovat saaneet arvokkaan, pitkäaikaisen koulutuksen. Heillä on velkaa opintolainojen muodossa, mutta koulutuksessa käytetään kuitenkin yhteiskunnan varoja suuremmassa määrin. Kuitenkin he myöskin käsityötaitojensa ansiosta tienaavat hyvin. Olenko kateellinen? En varmaankaan, omasta mielestäni en ainakaan. Leikkaussalin henkilökunta, nukutus l. anestesialääkäri, leikkaava lääkäri, sairaanhoitajat, lääkintävahtimestari ym. viranhaltijat, heistä muodostuu palkkakulut. Siihen päälle laite- ja kiinteät kulut. Tietenkin laskuun olisi vielä laskettava mitä potilaan tutkiminen on tullut maksamaan! Itse nivel, se varmaankin maksaa maltaita, kuten sanotaan suomenkielessä.

Mielikuvaako vain?
Minulle on muodostunut kuva siitä mitenkä sairaan ihmisen käyttämistä tarvikkeista kiskontahinta on mahtavaa. Markka-aikana sain laskun nahkaisesta nilkkatuesta, jota vaimoni joutui lepsun jalkaterän tukemiseksi käyttämään. Hihna ylettyi nilkan ympäri ja oli noin 7 senttiä leveä. Siinä oli päällinen nahkaa ja sisäpuolella kangas hiertymän estämiseksi. Tarrakiinitys ja parin millin vahvuinen rautalankalenkki. Siistiä suutarin työtä.

Lähetys tuli Ruotsista postin välityksellä. Sisällä oli suomenkielinen lähetyslista hintoineen. Ihmettelin sitä hintaa. Kuinka pienestä nahanpalasesta voidaan kiskoa 1025,00 markkaa. Suomalainen suutari olisi varmaan ollut onnellinen jos olisi kehdannut pyytää puolet tästä hinnasta. Jos tekonivelen hinnoittelu on samaa luokkaa, niin ymmärrän jotenkuten jos joutuu säästämään.

Kyllä Eesti-poika osaa!
Eikä huonosti osaakkaan ja vielä halvalla, kuulemma. Omakohtaista kokemusta sairauden hoidosta sieltä ei ole, mutta lehti- ja uutisten antamien tietojen mukaan siellä koulutetaan ja myös tehdään halvalla. Tosin on kerrottu, että joillekin olisi myyty epäkurantteja osia - varmaan harmittavainen ongelma.

Säästöäkö?
Siinä edelleen kysymys? Kuinka paljon tässä operoinnin jättämisessä yhteiskunta varsinaisesti säästää? Mielestäni säästöt hupenee, kun potilaan kunto huononee. Sanotaan, mikä on totta, että liikkeellä omin jaloin kulkeva potilas pysyy sängyn pohjalta pois. Tähän tilanteeseen jouduttuaan potilas ei sieltä pysty nousemaan. Pitkäaikainen liikumaton vuodepotilas on tosi asia.
Potilaalle voidaan antaa myös fysioterapeuttista kuntousta. Niin säästöohjemassa neuvotaan. Lihaskunto on tärkeää, mutta ellei kivusta johtuen kuitenkaan pysty liikuntasuorituksiin, niin kipulääkkeiden avullako liikutaan? Minusta ei sekään ole terveellistä...
En ole asiantuntija, edes maallikko sellainen, mutta kokemusta on kipeistä nivelistä ja selästä.
                                 Niilo Henell

1 kommentti:

  1. Juurikin noin. Moni apuvälineenä kaupattava on kalliimpi kuin sama esine, jonka ostaa muulla nimikkeellä. Esimerkkinä tästä vaikkapa suihkujakkara. Tavallisen jakkaran saa kaupasta parilla kympillä, mutta apuvälineenä siitä saakin pulittaa helposti toista sataa euroa.

    VastaaPoista