Sota-ajan lasten leikit 2

- Pojat on poikia, sanoi tehtaan patruuna, ja taas tiiliskivi ikkunasta sisään. Kuulemani mukaan eräs rouva oli mennyt valittamaan patruunan rasavilleistä pojista. Kun nainen kertoi asiasta, niin samanaikaisesti patruunan työhuoneen ikkuna rikkoutui, siitä sanonta. "Taas tiiliskivi ikkunasta sisään".

Tämä ehkä antaa jonkinlaisen kuvan poikien leikeistä ja raisuista otteista. Myöskin sen, että osattiin sitä paremmissakin piireissä. Jokainen ajatelkoon mitä haluaa tapahtuneesta. Ainakin minun mielestäni kuria oli ja ei ollut. Nämä rasavillit pojat olivat aikuisia viettäessäni omaa lapsuuttani.

Varhaislapsuus, ennen kouluikää, kului mielestäni naapurin lasten kanssa kisaillessa, käpylehmiä tehden ja sitä rataa. Isäni oli valimossa töissä, iltatuurissa joten hänen kanssaan sain "työskennellä" aamusta klo 13.00 asti. Emme omistaneet hevosta, mutta aika usein sain olla hevosrenginkin hommissa.

Muistojen joukosta löytyy myös kylien välisestä "voimien" mittelystä. Syyllisiä olivat isommat pojat, jotka jo katselivat varmaankin tyttöjä sillä silmällä. Tällä kertaa he yrittivät tehdä kiusaa samanikäisille pojille, jotka elelivät niin kutsutussa Järvenpään kylässä.  Vattolan pojat menivät ja "ryöstivät" ponttoonilautan järven toiselta puolelta. Järvenpään talollisten pojat oli lautan itse rakentaneet uimarannalleen. Tämän ponttoonin Vattolan pojat veneellä toivat "Santun" rantaan Vattolaan. Tietenkin vastarannan pojat, järvenpääläiset, suuttuivat. Ryövärit, varkaat, kyllä me omamme pois haemme. Niin alkoi souturetki, ponttoonin kotiinhaku, kostotoimenpiteet.

Meidän "Santunranta" kuhisi meistä alle kymmenvuotiaista ja oli joukossa näitä ryöstöretken tehneitä isoja poikiakin.  Varmaan nämä isot koltiaiset päättivät, että "lautta pysyy meillä, pois ei anneta"! Järvestä tämä osuus oli ns. hiekkarantaa, mutta kivipohja osuus, jossa kylän veneetkin olivat, sieltä kyllä löytyi kiviä. Olisiko heittokykyisiä jölliköitä ollut 4 poikaa ja meitä "ammusten" kantajia toistakymmentä.

Vene lähestyi ja "Mannin" pojat naapurien pojilla vahvistettuna airoissa. Ensimmäiset kivet olivat ilmassa. En tiedä oliko sihti tarkoitettu osuvaksi, mutta veneen kahta puolen alkoi sataa kiviä Kiire oli meillä naskaleillakin. Uusia kiviä piti nopeasti tuoda. Yksi järvenpääläisistä lähestyi uiden. Hän katsoi viisaammaksi kääntyä takaisin. Samoin veneellä lähestyvät kääntyivät kotisatamaa kohti. Lauttaponttooni häipyi aikanaan, ehkä jo yöllä, meidän rannasta. Oikeat omistajat saivat omansa.

Tuskin kukaan mitään traumoja tapahtuneesta sai, mutta aineksia vakavampaankin olisi ollut. Kuinka olisikaan käynyt jos kivi, pikku nyrkinkokoisia,  olisi osunut uimarin päähän. Kyläpoliiseilla olisi ollut selvittämistä. Nyt vain uhottiin kuinka vahvoja olimme.

Kaikesta huolimatta Järvenpään ”talonjussit” ottivat meidät juurikkaitaan harventamaan. Saimme syödäksemme läskisoosia, lihakeittoa, haudutettua porsasta kolme kertaa päivässä ja lisäksi hiivaleipä-pullakahvit kaksi kertaa päivässä. Tosi hyvää ja ravitsevaa evästystä. Kiitos emännille vielä kerran!

Jokainen saa tehdä vertailun kumman ajan kakarat on olleet kiltimpiä. Silloiset vaiko tässä päivässä. Siihen aikaan ei haistateltu vanhemmille ja varkaudet kakaroiden toimesta oli hyvin, hyvin harvinaisia. Pyörät ja kelkat piti tosin lukita silloinkin.

Varsinaisella maaseudulla elettiin varmaankin rauhallisemmin. Teollisuusalue, johonka kotiseutuni kuului, siellä koulut olivat yksiluokkaisia. luokka ja opettaja, ja niin se 8/8-kansakoulu tuli käytyä – eikä yhtään hankalaa tai epämieluisaa muistoa siitä jäänyt!

Niilo-nestori