keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Nuoret syyllisiä!?

Eivät osaa käyttäytyä!??

Tällaisia lauseita, kommentteja kuulee ja myöskin antaa meistä itse kukin. Osalle syytöksissä on vinha perä, mutta pitääkö sitä yleistää? Sitä voi jokainen muistella niitä "hyviä" nuoruudenaikoja, jolloin olimme ja elimme voimiemme tunnossa. Silloin Suomi oli kehitysmaa kaikin puolin.

Nyt voidaan sanoa: Suomi on kehittynyt maa. Varmasti se on tuonut tullessaan paljon erilaisia ongelmia, jotka näkyvät lasten ja nuorten käyttäytymisessä, niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Omalta kohdaltani voin kertoa vain maalaismiljööstä, siksi kauppalataajamaakin täytyy kutsua. Maatalous oli kuitenkin pääelinkeinomme. Nyt on toisin. Ei viiden hehtaarin tilalta saa leipäänsä hankittua jollei ole erikoisen erikoistunut. Kymmenen hehtaarin tilallista kadehdittiin silloin "hyvinä" aikoina.

Joka niemeen, notkoon, korpeen,  taajamaan....

Kauppoja perustettiin - silloin hyvään aikaan, palvelu pelasi. Tuli aika jolloin notkoista, korpimaista, taajamista kaupat suljettiin. Nämä ajat muistaa varmaan jo myös nelikymppinen.

Silloin ennen "hyvään aikaan" myyjä/myyjätär sai tehdä täysiä viikkoja kevyen leipänsä eteen. Toisin on nyt. Olet pätkätöissä, osa-aikainen, kiireapulainen, ole valmis tulemaan toimeen kun kutsu käy!  Voi, voi näitä aikoja....

No joo, kerrotaan, että silloin joskus kauppa kannatti jos kymmenen senaikaista taloutta teki kaikki ostokset samasta kaupasta. Kun ajattelee tuon ajan valikoimaa kaupan hyllyillä, niin ihmeeltä tuntuu. Tosin elämä oli vaatimatonta, niin asiakkailla ja ehkä kauppiaillakin.

Koulu ja kuri – kiusaaminen

Tässäpä on vertailukohdetta kerrassaan nykyajan ja sen "hyvänajan" välillä. Olen ymmärtänyt, että nykyisin opettajilta on otettu valta pois niin kuin presidentiltä. Molempien vallankäyttö perustuu lakiin, mutta opettajat ovat huonommassa asemassa pressaan nähden. Pressa tekee vain sen työn, jonka pykälät sallivat ja sillä siisti. Opettajat joutuvat työssään luovimaan ja soveltamaan, ymmärtääkseni, kun on häiriköistä kysymys. Älä käytä uhkaavasti karttakeppiä, ope, saat syytteen pahoinpitelystä. Silloin "vanhaan aikaan" kerrottiin kuinka ope karttakepillä hakkasi oppilaita sormille. Minusta väärää tietoa. Ope löi kovaa pulpettiin, mutta ei sormille, niille sattunut isku oli kevyt, mutta oppilaalle häpeällinen.

Siinä sen teho, häpeän tunne. Minulla oli pidetty opettaja, joka oli antavinaan selkäsaunan pahankuriselle pojalle. Open toinen käsi kämmen ylöspäin oli nulikan pepunpäällä ja toisella hän hakkasi kämmentään, niin, että läiske kuului. Pieni luunappi päähän, kevyt tukistus, korvanipukasta vetäminen oli niin sanotusti "sallittuja" konsteja.  Siis ihan samat konstit kuin kotonakin, lasten vanhemmilla. Tunnin aresti oli myös tehokas keino, istuen tai seisten, joku joutui nurkkaankin häpeämään. Opettajan auktoriteettia oli lisäämässä tuo pienimuotoinen kurinpito karttakeppeineen ja muine konsteineen.

Yksi syy hyvään käyttäytymiseen oli myös siinä, että käytiin kyläilemässä ja kylän kaikki perheet tunnettiin. Lisäksi koulussa opetettiin tervehtimään, lätsää nostaen, pokaten jalalla. Tämä pokkaaminen oli varmaan Nummisuutarin Eskon aikaisia peruja. Jäi tosin pois käytännöstä jo tokaluokan aikana…

Ehkä seuraavalla kerralla otan puheeksi kylien väliset voimainkoitokset, tappelut ja muutkin kanssakäymiset.



Muisteli Niilo
kahdeksankymppinen, kauppa- ja kouluaikojaan.

4 kommenttia:

  1. Niinpä, ennen oli ennen ja... Kyllä minustakin nuo sodanjälkeisten kouluaikojen, 40-luvun puolivälissä koetut muistamiset ovat yhä lämpöisinä mielessä. Ja sieltä muistaa (ja muistelee) monia asioita paljon paremmin kuin vuosikymmenien kulusta elon myöhemmissä vaiheissa.

    Kuinka Sinulla, herättikö nestori-Niilon kooste omakohtaisia muistikuvia kouluajoilta? Tai varhaisia muistoja kauppareissuilta? Jos, niin jakaisitko jotain niistä kanssamme? Saisimme vuorovaikutteisia kuvauksia, kuinka Sinun mielestäsi 'ennen oli ennen'...

    VastaaPoista
  2. Eija-Riitta12:24

    Omat koulumuistoni ovat 60-luvulta enkä ainakaan muista mitään erikoista kurinpitoon liittyen. Paitsi, että kuri ja järjestys oli.
    Isäni puolestaan on edelleen katkera kouluajastaan. Hän oli vasenkätinen lapsi ja sellainen ei ollut sallittua. Vasen käsi sidottiin selän taakse, oikealla oli kirjoitettava! Eipä hän sitten juurikaan ole elämänsä aikana kynään tarttunut ja kirjoitellut kun se ei kerran oikealla kädellä oikein luonnista. Eikä hän sitten omatoimisesti sitä vasemmallakaan harjoitellut.
    Onneksi ajat ja asenteet on muuttuneet. Kaksi lastenlapsistani saavat olla onnellisia vasureita.

    VastaaPoista
  3. Heippa Eija-Riitta
    Muistan hyvinkin tuon vasurien taivuttelun oikeakätiseksi. Kiusallista "kiusaamista" se oli. Syy siihen varmaankin oli muste ja kynä. Oikeisto sai kynää vetää perässään ja vasemmisto vähemistö, voi raukkoja kun joutuivat sorretuksi, he työnsivät kynää eteenpäin. Vaarana oli, että kaunokirjoitusvihko sottaantuu. Myöhemmin tuli muotiin kynä, jonka sisältä juoksi Mondblang- maisesti muste papeeille. Tämä ihmeellinen keksintö tahraasi paperin samalla tapaa. 60- luvulla oli jo kuivamustekynät, joidenka markkina arvo tiedostettiin idän kaupassa. Kaupankäynti kuulemani mukaan meni vähän niinkuin: "ONKS TIETOO" menetelmällä.
    Nyt kuulemma alkaa todellinen tikkukirjain kausi. Vanha kaunokirjoitus, jota en ole oppinut; jää pois. Mihinkä katoaa lajin taitajat? No onhan koneet sitä varten!
    Niilo Henell

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sen wanhan hyvän ajan poistettavaksi suunnitellun kaunokirjoituksen nimikin on KÄSIALAKIRJOITUS! Tosin meikäläisen käsialasta saisi selvää vain tikkukirjaimilla, että onneksi on kone...

      Poista