torstai 24. huhtikuuta 2014

Huijaustako?


Lisäravinteistako apu ylipainoisille?

Luin juuri ilmestyneestä aikakausi tyyppisestä lehdestä mainostyyppisen kirjoituksen, joka on suunnattu meille ylipainoisille. Siinä luvattiin pelkkää hyvää ja onnistumista kun nautit käänteentekevää, rasvaa polttavaa tuotetta. Pakkauksen koko ratkaisee paljonko haluat painoa pudottaa, jopa yli 18 kg pudotus on mahdollista.

Ymmärtääkseni ei tarvitse edes katsoa kuinka paljon syöt ja kuinka ravintorikasta ruokaa lautasellasi on. Syömistäsi voit jatkaa entiseen malliin ja painosi senkun tippuu. Painon pudotus on melko takuuvarmaa. Jos olet tyytymätön hankkimaasi tuotteessen, voit palauttaa sen ja saat rahasi takaisin. Aikaraja on 60 päivää tuotepalautukseen.

Artikkelin viehättävän näköinen rouva kertoo onnistumisestaan painonhallinnassa. 18 kg on kova juttu. Siinä saa kyytiä läskien lisäksi verenpainetauti ja diabeteskin, jos niihin on altistunut, varmaa se ei ole, mutta mahdollista.  Ehkä ko. rouva on onnistunut ja on tyytyväinen elämäänsä. Hyvä hänen kannaltaan.  Mutta, mutta, mutta??????.

Jos se oli niin yksinkertaista, niin miksei....

Varmaan monen muunkin päässä liikkuu asian tiimoilta erillaisia ajatuksia, kysymyksiä? Esimerkiksi. Onko Suomen lääkintäviranomaiset niin "tyhmiä" etteivät ota opikseen. On kehitetty valmis tuote, josta "takuuvarmasti" saa avun hyvin suureen ongelmaan. Syömällä laihaksi ja pirteäksi, siinä se koko juttu. Eikun rasvanpolttoaineita ostamaan. Hyvä se on, että kauppa käy ja valuutta hakee omistajaansa.Kansainvälisestä kaupasta on kysymys. Oletko monessakin laihdutus tuotteen esittelyssä nähnyt kaunista suomalaista Ainoa tai Liisaa. Aina ne ovat jotakin Lizaa, Cecilia nimisiä, kauniita kuitenkin.

Jo tämä,  ettei suomalaiset lääkärit, alan tutkijat,  ota kanttaa voimakkaasti asian tiimoilta, osoittaa kyseessä olevan rahastus. Jos kyseessä olisi pysyvävaikutteinen tuote hyvään suuntaan, maailma olisi pelastettu  tältä osin.

Tämä tutkimani mainoslehti sisältää paljon hyviä ja uusiakin juttuja nimenomaan asumisesta. Ei ole heidän vika jos joku tarjoaa tämäntapaisen artikkelin mainosmielessä. Mainoksilla lehti pysyy pystyssä ja voi hyvin.

Jos joku suomalainen on saanut tuloksia tällä rasvanpoistoaineella, 18 kg/kk, kirjoitelkoon. Ihmeaineeseen uskokoon ken haluaa, mutta myös kertokoon jos tuloksia ei tullut.

Niilo Henell

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kevät tuo...

Näin sitä ennenvanhaan...

Kevät tuo tullessaan monemoisia muistoja nuoruudesta. Minulle muistojen joukosta putkahtaa  esiin joitakin  lasten ja nuorten  leikkejä sekä pelejä. On myös juttuja, joita tänä päivänä myös harrastetaan. Mikä mukavinta kyseessä ei ole yksinomaan nuorimmaisten liikuntaharrastus. Kyläyhdistykset eri puolilla Suomen niemimaata ovat oivaltaneet liikunnan ja yhdessäolon merkityksen.

Kyykkä

Tämä "tuontipeli"  tuli aikanaan tutuksi kun siirtolaisväestö asettui uusille asuinsijoilleen. Ainakin minulla on vahva käsitys tuosta "tuontipelistä". Vahvasti suomalainen peli se varmasti on, mutta hyvä kun tuo väestö ei jättänyt sitä uuden rajan taakse. Tietenkin kyykkää pelataan edelleen myös rajan "väärällä" puolella, luulisin niin.

Kotini pihamaa oli monenlaisten temmellyksien tyyssija. Onneksi vanhempani olivat suosiollisia tähän, tulivat jopa joukkoon riehakkaaseen mukaankin. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että vanhempi veljeni oli se alkuunpaneva voimanlähde. Häntä saavat kiittää myös kylän muut "kakarat". Myöhemmällä iälläänkin hän toimi esimerkillisesti vapaa-aikoinaan lasten ja nuorten hyväksi, kiitos siitä.

En lähde kyykän pelisääntöjä kertaamaan. Säännöt ja pelivälineet löytyvät googlettamalla netistä. Sieltä löytää myös "myötäsyntyisien" Mölkky- ja Pölkkypelienkin tietoja.

Kirjoitukseni tarkoituksena on muistella niitä wanhoja aikoja sekä yllyttää kyläyhteisöjä löytämään tämän taitopelin yhdistäväksi tekijäksi. Onhan nyt kevät ja kisailujen aikaa!

Muisteloni jatkuvat, ellei ihan huomenna, niin sitten... joskus.


Niilo Henell 

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Ajankohtaista asiaa….


Kulkuneuvooni vaihdettiin eilen kesärenkaat. Siinä reippaan nuoren miehen touhutessa muistui mieleen muutaman vuoden takainen renkaanvaihto. Olin sunnuntaina lähdössä ajamaan pidempää matkaa ja säätiedotuksessa luvattiin liukasta keliä. En saanut lyhyellä varoitusajalla enää aikaa renkaanvaihtoon, joten päätin sitten vaihtaa renkaat ihan itse. Kyllähän minä sen osaan, olenhan käynyt kaksi kertaa Autoliiton naisautoilijoille järjestetyllä kurssilla. Ensimmäinen kurssi tuli tosin käytyä jo siihen aikaan, kun tulpat vaihdettiin autoon ja katkojan kärkiä säädettiin ja uusinta uutta oli c-kasettisoitin. Silloin myös ensimmäisen kerran ihan itse vaihdoin renkaan.  Toinen kurssi järjestettiin noin kymmenen vuotta sitten. Sähkölaitteisiin ei tällä kurssilla enää koskettu, opeteltiin kuitenkin edelleen renkaan vaihto sekä eri nesteiden lisäykset.

Eli tietoa ja taitoa on sen verran, että rohkenin renkaanvaihtoon ryhtyä omin päin. Autotallini oli kahdentoista tallin rivissä. Yleensä siellä oli miehiä viettämässä vapaa-aikaansa ja puuhailemassa autojensa parissa. Tuona lauantaiaamuna siellä ei näkynyt ketään, jota olisi voinut avuksi pyytää.

Ajoin auton ulos tallista ja hain tunkin ja sen alle vanerinpalan. Pyörittelin talvirenkaat tallin nurkasta auton viereen. Otin rengasraudan ja irrottelin mutterit. Ne irtosivat ihan helposti, kun hypin koko painolla rengasraudan varren päällä. Sitten tunkki vanerin päälle ja asetin sen tiettyyn kohtaan auton alla. Tunkilla nostin auton niin, että rengas oli pari senttiä maasta ylhäällä. Irrotin mutterit ja vedin pyörän pois. Yritin ottaa talvipyörän siihen tiettyyn otteeseen, jossa se on helppo nostaa paikoilleen pulttien varaan. Mutta eipä se pyörä noussutkaan. Oli hiioppi mennyt voimattomaksi. Mutta kun voimat loppuu, otetaan konstit avuksi. Pyöräytin renkaan varpaan päälle ja asetin kädet kahta puolen. Siinä sitten yhdellä jalalla kyykyssä kyyhöttäen nostin käsillä ja toisella jalalla renkaan paikoilleen. Laitoin mutterit pulttien päihin ja tunkki alas. Mutterien kiristys taas rengasraudan varren päällä hyppien. Niin oli ensimmäinen rengas vaihdettu. Sama homma vielä toistaen kolme kertaa. Pyörittelin kesärenkaat tallin nurkkaan. Aikaa renkaiden vaihtoon minulla meni runsas pari tuntia. Kun sain homman tehtyä, olin aivan järjettömän tyytyväinen itseeni.
Tätä tarinaa olen joka kevät ja syksy kertonut ylpeänä yhä uudelleen ja uudelleen. Mielelläni annan tehtävän nykyään pojalleni. Mutta olen tyytyväinen siitä, että tarvittaessa osaan homman ihan itsekin.