Kulkuneuvooni
vaihdettiin eilen kesärenkaat. Siinä reippaan nuoren miehen touhutessa muistui
mieleen muutaman vuoden takainen renkaanvaihto. Olin sunnuntaina lähdössä
ajamaan pidempää matkaa ja säätiedotuksessa luvattiin liukasta keliä. En saanut
lyhyellä varoitusajalla enää aikaa renkaanvaihtoon, joten päätin sitten vaihtaa
renkaat ihan itse. Kyllähän minä sen osaan, olenhan käynyt kaksi kertaa
Autoliiton naisautoilijoille järjestetyllä kurssilla. Ensimmäinen kurssi tuli
tosin käytyä jo siihen aikaan, kun tulpat vaihdettiin autoon ja katkojan kärkiä
säädettiin ja uusinta uutta oli c-kasettisoitin. Silloin myös ensimmäisen
kerran ihan itse vaihdoin renkaan.
Toinen kurssi järjestettiin noin kymmenen vuotta sitten.
Sähkölaitteisiin ei tällä kurssilla enää koskettu, opeteltiin kuitenkin
edelleen renkaan vaihto sekä eri nesteiden lisäykset.
Eli
tietoa ja taitoa on sen verran, että rohkenin renkaanvaihtoon ryhtyä omin päin.
Autotallini oli kahdentoista tallin rivissä. Yleensä siellä oli miehiä
viettämässä vapaa-aikaansa ja puuhailemassa autojensa parissa. Tuona
lauantaiaamuna siellä ei näkynyt ketään, jota olisi voinut avuksi pyytää.
Ajoin
auton ulos tallista ja hain tunkin ja sen alle vanerinpalan. Pyörittelin
talvirenkaat tallin nurkasta auton viereen. Otin rengasraudan ja irrottelin
mutterit. Ne irtosivat ihan helposti, kun hypin koko painolla rengasraudan
varren päällä. Sitten tunkki vanerin päälle ja asetin sen tiettyyn kohtaan
auton alla. Tunkilla nostin auton niin, että rengas oli pari senttiä maasta
ylhäällä. Irrotin mutterit ja vedin pyörän pois. Yritin ottaa talvipyörän
siihen tiettyyn otteeseen, jossa se on helppo nostaa paikoilleen pulttien
varaan. Mutta eipä se pyörä noussutkaan. Oli hiioppi mennyt voimattomaksi.
Mutta kun voimat loppuu, otetaan konstit avuksi. Pyöräytin renkaan varpaan
päälle ja asetin kädet kahta puolen. Siinä sitten yhdellä jalalla kyykyssä kyyhöttäen
nostin käsillä ja toisella jalalla renkaan paikoilleen. Laitoin mutterit
pulttien päihin ja tunkki alas. Mutterien kiristys taas rengasraudan varren
päällä hyppien. Niin oli ensimmäinen rengas vaihdettu. Sama homma vielä
toistaen kolme kertaa. Pyörittelin kesärenkaat tallin nurkkaan. Aikaa renkaiden
vaihtoon minulla meni runsas pari tuntia. Kun sain homman tehtyä, olin aivan
järjettömän tyytyväinen itseeni.
Tätä tarinaa olen joka kevät ja syksy kertonut
ylpeänä yhä uudelleen ja uudelleen. Mielelläni annan tehtävän nykyään
pojalleni. Mutta olen tyytyväinen siitä, että tarvittaessa osaan homman ihan
itsekin.
Juuri noin - kaltaisiasi naisia tarvitaan; enkä tarkoita heitä, jotka siirtävät renkaanvaihdot ja/tai muut teknisyydet poikapuolisille läheisilleen, en - arvostan oma-aloitteisuutta asioissa, jotka jokainen voi oppia! Hienoa Eila! Tuon kaltaisia kokemuksia kannattaa kyllä kertoilla opiksi jälkipolville ja sukuakin laajemmalti. Niistä loistaa perimää niiden naisten selviytymisistä, joiden oli pakko selvitä kaikesta, miesten ollessa 'siellä jossain'!
VastaaPoistaSe, että siirsin kattovalaisimen lampunvaihdot pojalleni, johtuu vain siitä, etten ole oikein innokas viettämään aikaani ensiavussa, ja tämä oli ensimmäinen kerta kolmeneljäsosa-vuosisadassa!
Ryhdistäytykääpä nyt naiset kertomaan meille miehille kuinka kädessänne pysyy muutkin tarvekalut kuin vain 'soppakauha'! Jospa tästä saisimme kommenttien pään auki!