lauantai 5. huhtikuuta 2014

Ajankohtaista asiaa….


Kulkuneuvooni vaihdettiin eilen kesärenkaat. Siinä reippaan nuoren miehen touhutessa muistui mieleen muutaman vuoden takainen renkaanvaihto. Olin sunnuntaina lähdössä ajamaan pidempää matkaa ja säätiedotuksessa luvattiin liukasta keliä. En saanut lyhyellä varoitusajalla enää aikaa renkaanvaihtoon, joten päätin sitten vaihtaa renkaat ihan itse. Kyllähän minä sen osaan, olenhan käynyt kaksi kertaa Autoliiton naisautoilijoille järjestetyllä kurssilla. Ensimmäinen kurssi tuli tosin käytyä jo siihen aikaan, kun tulpat vaihdettiin autoon ja katkojan kärkiä säädettiin ja uusinta uutta oli c-kasettisoitin. Silloin myös ensimmäisen kerran ihan itse vaihdoin renkaan.  Toinen kurssi järjestettiin noin kymmenen vuotta sitten. Sähkölaitteisiin ei tällä kurssilla enää koskettu, opeteltiin kuitenkin edelleen renkaan vaihto sekä eri nesteiden lisäykset.

Eli tietoa ja taitoa on sen verran, että rohkenin renkaanvaihtoon ryhtyä omin päin. Autotallini oli kahdentoista tallin rivissä. Yleensä siellä oli miehiä viettämässä vapaa-aikaansa ja puuhailemassa autojensa parissa. Tuona lauantaiaamuna siellä ei näkynyt ketään, jota olisi voinut avuksi pyytää.

Ajoin auton ulos tallista ja hain tunkin ja sen alle vanerinpalan. Pyörittelin talvirenkaat tallin nurkasta auton viereen. Otin rengasraudan ja irrottelin mutterit. Ne irtosivat ihan helposti, kun hypin koko painolla rengasraudan varren päällä. Sitten tunkki vanerin päälle ja asetin sen tiettyyn kohtaan auton alla. Tunkilla nostin auton niin, että rengas oli pari senttiä maasta ylhäällä. Irrotin mutterit ja vedin pyörän pois. Yritin ottaa talvipyörän siihen tiettyyn otteeseen, jossa se on helppo nostaa paikoilleen pulttien varaan. Mutta eipä se pyörä noussutkaan. Oli hiioppi mennyt voimattomaksi. Mutta kun voimat loppuu, otetaan konstit avuksi. Pyöräytin renkaan varpaan päälle ja asetin kädet kahta puolen. Siinä sitten yhdellä jalalla kyykyssä kyyhöttäen nostin käsillä ja toisella jalalla renkaan paikoilleen. Laitoin mutterit pulttien päihin ja tunkki alas. Mutterien kiristys taas rengasraudan varren päällä hyppien. Niin oli ensimmäinen rengas vaihdettu. Sama homma vielä toistaen kolme kertaa. Pyörittelin kesärenkaat tallin nurkkaan. Aikaa renkaiden vaihtoon minulla meni runsas pari tuntia. Kun sain homman tehtyä, olin aivan järjettömän tyytyväinen itseeni.
Tätä tarinaa olen joka kevät ja syksy kertonut ylpeänä yhä uudelleen ja uudelleen. Mielelläni annan tehtävän nykyään pojalleni. Mutta olen tyytyväinen siitä, että tarvittaessa osaan homman ihan itsekin.

1 kommentti:

  1. Juuri noin - kaltaisiasi naisia tarvitaan; enkä tarkoita heitä, jotka siirtävät renkaanvaihdot ja/tai muut teknisyydet poikapuolisille läheisilleen, en - arvostan oma-aloitteisuutta asioissa, jotka jokainen voi oppia! Hienoa Eila! Tuon kaltaisia kokemuksia kannattaa kyllä kertoilla opiksi jälkipolville ja sukuakin laajemmalti. Niistä loistaa perimää niiden naisten selviytymisistä, joiden oli pakko selvitä kaikesta, miesten ollessa 'siellä jossain'!

    Se, että siirsin kattovalaisimen lampunvaihdot pojalleni, johtuu vain siitä, etten ole oikein innokas viettämään aikaani ensiavussa, ja tämä oli ensimmäinen kerta kolmeneljäsosa-vuosisadassa!

    Ryhdistäytykääpä nyt naiset kertomaan meille miehille kuinka kädessänne pysyy muutkin tarvekalut kuin vain 'soppakauha'! Jospa tästä saisimme kommenttien pään auki!

    VastaaPoista