Teille yhdistävät ystäväni

• Täs kohas pittää sit vielkii kerra muistuttaa, jot vanhemmis juttulois ei oo ennää kuvat mukan. Mis kuvat sit lienööt ja miks niist ei näy jälkiikää, jiäp (ainaki miul) arvotukseks, mutt onneks tekstipuol on talles, jos kuka ei oo viel lukent. Jotta täst vaa jatkamaa, sillä...
  
• Yhdistävä tekijä on meidän kaikkien SYTYläisten, yksittäisten henkilöiden ja yhdistystemmekin yhteinen blogi ja internetfoorumi. Kun on tärkeitä tulevaisuuden tapahtumia tai jotain tehtyä, taikka halu kertoa kauan sitten eletystä elämästä, niin tämä on se helpoin väylä. Täältä tieto leviää asioista kiinnostuneille SYTYläisille, yhdistysaktiiveista rivijäseniin - ja päätösten tekijöillekin silloin kun Sinulla on IDEA! Elä mukana, kirjoita tai kommentoi. 
• 
  Ylläpitoyhteys sähköpostilla timo.luhtavaara@gmail.com

IsoTimppa

Mooseksen perintöä jakamassa

Kesäteatterikausi on korkattu. Salon näkövammaisten tämän vuoden ensimmäinen kesäteatteriesitys oli Mooseksen perinnön ensi-ilta Vuohensaaressa.

Kuusniemen kunnassa sattui ja tapahtui vallan mukavia ja yllättäviä juttuja. Huoltamoyrittäjä Turpeinen siivosi vinttiään ja löysi isä-Mooseksen vanhasta kassakaapista testamentin, jolla hän peri miljoonia. Huutokaupassa rahamies Turpeinen osti Hakkaraisen maatilan. Urmaankalliolle haluttiin rakentaa ydinjätteen sijoituspaikka, mikä taasen olisi tuonut rahaa Kuusniemen kunnalle. Luonnonsuojelu kuitenkin nousi tärkeämmäksi ja niin päätettiin rakentaa leiripaikka lapsille. Raha ei ollutkaan tärkeää Turpeiselle ja hänen nuorikolleen.  Avio-onnikin kukoisti paljon paremmin ennen jättiperintöä, mutta onneksi siitäkin selvittiin kaikkien kommellusten jälkeen.

Salon Teatterin näyttelijät tekivät loistosuoritukset. Vuohensaaren kesäteatteri on aloittanut toimintansa 50 vuotta sitten ja olipa mukana yksi näyttelijä, joka on ollut ensimmäisessäkin esityksessä.

Nauruhermoja kutkuteltiin ja "meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana"!

Väliajalla nautimme herkulliset voileivät kahvin kera. Siitä suurkiitos Vuohensaaren kahvilalle.

Kiitos mukavasta teatterielämyksestä ja hyvässä seurassa kaikki tuntuu vielä ihanammalta. Suosittelemme lämpimästi esitystä kaikille.

Mukavaa juhannusta!

teksti: Tiina Harakka-Anttila

kuvat: Liisa Oksanen 

Väärä, oikea, vasen?

Tänään jouduin taas pohtimaan äidinkieleni ihmeellisyyksiä. 

Keskustelin esikoiseni (7 v.) kanssa pyöräilystä. Poika kysyi, kummalla puolella tietä pitää ajaa. Vastasin hänelle, että oikealla. Terävänä poikana hän kysyy, onko oikea puoli oikea vai vasen. Sanoin hänelle sen olevan oikea tien reuna eli sen käden puolella, jolla kädellä kirjoitat.

Pojalla heräsi kova huoli: kuinka luokkatoveri osaa ajaa pyörällä, kun hän on vasenkätinen.

Äitiä nauratti, eikä ihan vähän. Sitten keskusteltiin, että luokkatoveri ajaa sillä puolella tietä, jonka puolen kädellä ei kirjoita. Esikoiseni ihmetteli, miten voi olla sellainen sääntö ajaa pyörällä, että toiset ajavat sen käden puolella, jolla kirjoittavat ja toiset sillä puolella, jolla eivät kirjoita. Sekaisin siinä kuulemma menee.

Nyt olisi siis tarpeellista löytää sellainen ohje pyörällä ajamisen oikean reunan muistamiseksi, että sama sääntö sopii niin oikea- kuin vasenkätisillekin. Kerro oma vinkkisi kommenttiin! Kiitos, että autat minua vanhemmuudessani.

Päivi 

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…

Ajattelinpa sadepäivän kunniaksi tehdä lasten iloksi paukkumaissia. Sain avukseni pienen poikani, 3 vuotta.

Ensin etsimme kaapista pitkään ja hartaasti maissinjyviä. Annoin vihjeeksi, että ne ovat neliskanttisessa purkissa ja annoin vielä lapselle malliksi vastaavan, mutta pienemmän purkin. Etsimme molemmat, mutta emme löytäneet. Pikkumies yritti olla tosissaan avuksi ja toi laatikosta jatkuvasti erilaisia tyhjiä purkkeja näytille. Eipä löytynyt jyviä, ei.

Soitto avustajalle, jotta saisi koordinaatit paukkumaissin jyvien löytämiseksi. Tulivathan ne koordinaatit ja yllätys sen mukana: jyvät olivatkin pussissa.

Nyt oli saatu pöydälle jo ruokalusikka- ja desimitta sekä jyvät ja öljy. Liedelle valmiiksi oli asetettu kattilakin. Alkoi valmistuksen ensivaihe eli öljyn mittaaminen. Äitihän oli kamalan fiksu ja mittasi öljyn kattilan päällä ruokalusikkamittaan ja kaatoi sitten sen suoraan kattilaan. Tämä toistui kolmesti. Sitten ilmoittaa apulainen:

-      Nyt se on pöydällä.

-   Äitihän oli juurikin ottanut sormituntuman kattilan reunasta. Fiksumpi äiti olisi vain tarkistanut, että kyseessä on kattilan sisäreuna, ei ulkoreuna… Pikkumiehen avustuksella saatiin paperia paikalle ja pöytä pyyhittyä puhtaaksi. Sitten pyysin apulaiseltani jyväpussia. Ja pitihän se arvata… Pussi oli avonainen ja lapsi otti tietysti väärästä päästä kiinni. Seurauksena oli, että paukkumaissin jyvät rapisivat iloisesti niin lattialle kuin pöydällekin.

-    Ja taas siivottiin… Haettiin imuri ja kerättiin ensin jyvät pöydältä desimittaan. Tyhjä pussi heitettiin roskikseen ja ylimääräiset jyvät laitettiin varmuuden vuoksi talteen muovirasiaan. Sitten piti ottaa se desimitta ja kaataa ne jyvät kattilaan. Siinä kohtaa äiti huomasi, että levy ei olekaan vielä päällä laski desimitan takaisin pöydälle. Tietenkin mitta keikkasi. Taas kerättiin jyviä…

-         Lopulta saatiin levy päälle ja öljy kuumeni. Äiti kyllä muisti, että kattilaan piti heittää vain muutama jyvä ensin, mutta apulainen oli sitä mieltä, että kaikki tai ei mitään. Näin ollen koko desilitra jyviä päätyi samalla hetkellä kattilaan. No, kansi päälle ja äidille patahanskat käteen.

-      Ei alkanut kuulua muuta kuin kiehuvan öljyn kihinää. Äiti heilutteli kattilaa ja lapsi odottaa valmiita paukkumaisseja. Aikansa äiti heilutteli kattilaa ja paukkumaissit alkoivatkin reippaasti poksahdella.

Kun poksahtelu loppui, siirsi äiti kattilan pois kuumalta levyltä. Ja unohti heilutella valmista popcornia… Äiti kaatoi apulaisensa avustuksella paukkumaissit isoon muovikulhoon suolausta varten.

-      Äiti, osa popcornista on ruskettunut!

-   Eipä siinä mitään, suolat päälle ja paukkumaisseja tarjoamaan omille ja naapurin lapsille. Sitten saapuu isäntäkin kotiin. Äiti tiskaa isännän eväspurkit ja kysyy sitten:

-         - Saisiko niitä paukkumaisseja syödä?

-         - Ne loppuivat jo! Tee uusia…

-   Ei riittänyt tämän äidin into uuteen popcornin valmistukseen, mutta ainakin saatiin aika kulumaan sadepäivänä. Tsemppiä vaan muillekin herkkuhetkiin! 

Päivi

Joskus, kauan sitten!

No kuinka kauan sitten?  En minä osaa sanoa, no, silloin kun ei ollut oikeastaan mitään, mutta kuitenkin oli kaikki tarpeellinen, ainakin se siltä tuntui siihen aikaan, kun ei ollut mitään. No mitä silloin ei ollut? Oli silloinkin autoja monenlaisia, mutta ei näin monenlaisia kun nyt on. Joskus näki kotikonnun ohi ajavan peräti kuorma-auton, tosin aika pienen sellaisen. 

Saattoi sen kuormana olevan esim. soraa, olisiko ollut peräti pari, kolme kuutiota. No enhän minä tiedä, kun silloin muutenkaan en tiennyt kuutioita olevankaan, mahdoton sitä minun oli tietääkään, kun en edes tiennyt olevan metrin mittaakaan. Sen sijaan motista olin ihan varmasti kuullut, mutta sitäkään en ymmärtänyt, luullakseni. Tosin kuulemani perusteella myöhemmin opin tietämään, että motti oli vakava paikka, silloin siellä jossakin, kaukana.

Eikös sitä olisi voinut esimerkiksi puhelimella kysyä joltakin, noita asioita? Juu kyllä silloin puhelimiakin oli, joillakin, oli siinä vähän matkan päässä, ehkä viidentoista minuutin, kun reippaasti meni. Ei se mikään matka silloin ollut, se oli alle ”luikauksen”, sellainen matka, tosin en koskaan oppinut tietämään mikä sellainen matka kuin ”luikaus” on. Taitaa olla lööperiä sellainen matka. No mitä olisin sanonut siihen laitteeseen, silloin joskus, kysyn vaan, luuletteko tietävänne paremmin?

Nyt, isona, mutta en paljoakaan viisaampana, tiedän mitenkä paljon puhelin olisi helpottanut elämää, jos niitä ”telefooneja” olisi ollut useammalla. Ei silti, helpottivat ne harvatkin puhelimet oikein tärkeissä asioista asioidessa, luulisin ainakin. Niitä oli kaupoissa ja virastoissa, myöskin isommissa maataloissa, kuten oli autojakin.  Mutta vain harvat pääsivät niistä nauttimaan, siihen aikaan.      

                   

Tarpeettomia ne kokolailla olivat kuitenkin, meinaan tavallisten ihmisten kannalta.  Pyykkituvalta kuultiin uutiset ja hevosilla pääsi. Siinä sitä oli elämän suolaa, ihan tarpeeksi.

Lysoli, sen ajan desinfiointiaine

Kun tämä aine varsinaisesti jäi mieleeni, olin jo aikamoinen täystuho hävittämään ”paskarastaan” pesiä. Kaikki tuon linnun tuntevat. Tosin sillä on vähän hienostuneempi nimi, räkättirastaana se nykyään mansikat taitaa viedä. Siihen aikaan rauhoitettujen lintujen joukkoon eivät kuuluneet kuin sorsat ja kanalinnut. Niille annettiin pesimis- ja lisääntymisaika, mutta kanalintukannat ovat siitäkin huolimatta harvenneet.

Elettiin sitä aikaa kun asunnoista oli tosi puute. Vanhempani ottivat tutun mamman asumaan meille. Mukava mummo olikin seinänaapuriksi. Eräänä päivänä häntä ei kuulunut eikä näkynyt. Äitini meni katsomaan peräkamarin asukasta. Sängyn pohjalla hän makoili, ei pystynyt nousemaan vuoteestaan. Silloin oli puhelin tarpeeseen. Yksi meni soittamaan lääkärille ja yksi kertomaan asiasta potilaan veljelle. Lääkäri tuli ja kertoi, että aivohalvaus on käynyt. Nykyään puhutaan aivoverenkiertohäiriöstä. Aivot eivät kuulemma voi halvaantua, koska kysymyksessä ei ole lihasmassa. Vika aivoissa halvaannuttaa raajamme.

Mamma toipui, mutta seurauksena oli vahvaan uskoon tuleminen, meitä syntisiä lisääntyi hyvin paljon kerta heitolla.  Paikat olivat niin saastaiset, että ainoa oikea tie siisteyteen mamman mielestä oli tuo lysoli, desinfiointiaine. Silloin opin tuntemaan sen tuoksun. Ei siinä varsinaisesti mitään pahaa ollut, mutta kun aineen säilytyspaikkaa ei ollut, niin hän tietenkin pyysi josko sen voisi laittaa saunan eteiseen. Mistään pukeutumistilasta ei ollut kysymys, mutta siellä oli jonkinlainen hyllytila pulloja varten. Luultavasti aine oli laimennettu vedellä, pullojen määrästä näin olen päätellyt. Onni onnettomuudessa oli kun äitini sattui kurkkaamaan, tai muuten asioimaan saunalle. Minua miltei viisi vuotta nuorempi veljeni istui ”saunakamarin” lattialla ottamassa hörppyä pullon suusta. Siitä tuli lääkäriin meno. Vesseli polkupyörän tavaratelineelle ja niin lähti senaikainen ”pii-paa”-kuljetus apua saamaan. Olisi siinä ollut matkan varrella tuo puhelimen omistajakin, mutta suoraan pikavauhtia lääkäriin oli varmasti parempi ratkaisu. Lääkäri suoritti oppimansa toimenpiteet ja niin alkoi potilaan kotiin kuljetus. Äidin kertoman mukaan potilas oli laulellut takatarakalla. Tietenkin hoito- ohjeiden mukaan elettiin. Sitä en muista kuinka toimittiin. Suurempia vatsavaivoja potilas ei valitellut, mutta aikuisiän vatsavaivat menivät ainakin minun mielestäni hörppyjen viaksi.

Maailma on muuttunut, aineet lisääntyneet alalla kuin alalla. Ohjeita on pullossa kuin pullossa, annostus, säilytys, vaarallisuus. Jotkut pullot saadaan helposti auki, mutta monelle tekee tuskaa pullon kiinni pysyminen. Annostus minun mielestäni on se tärkein juttu aikuisperheessä, mutta ehkä tärkein on kuitenkin, että aineet on lasten ylettymättömyydessä. Olen oman perheeni parissa saanut kokea, miltä maistuu vappusima huuhtelemattomasta pullosta. Ahne juomaan kun olen, tyhjensin uudesta täysinäisestä pullosta vielä lasillisen, hyväksi havaitsemaani simaa, sain oikeat ”liuko” paukut. Olin ymmälläni kun kurkkuani alkoi polttamaan. Poltto jatkui vielä seuraavana aamuna, tosin lievempänä.  Kuinka tämä oli mahdollista?  Meillä oli nuori ”koulutyttö”, 14–15 v.  lapsenhoitajana parivuotiaalle pojallamme. Vappusima piti pullottaa. Tämä tyttö lupasi työn tehdä, pullojen pesun ja pullotuksen. Jääkaapissa oli tilat mihin pullot sopivat hyvin. Vapun päivänä vaimon siskonperhe tulivat vappuajelulle. Siinä sitten nautittiin ainakin minun mielestäni erittäin hyvästä simasta. Kunnes avasin pullon, joka oli huonosti huuhdeltu. Minä ahne, ”hoto” juomari, sain katkerasti tuntea, minkälainen vaikutus on juodulla pesunesteellä. Se oli ainakin karmeaa. Siinä muistui veljeni klysolin juominen. Sanovat, että sen maku olisi makeahko, niinkuin lipeäkivelläkin. Kumpaakaan en ole maistanut, mutta varovainen kannattaa olla myös laimeampienkin liuosten kanssa, pääkallolla merkityt aineet on vielä luku sinänsä.

Sanotaan, että kertaus on opintojen äiti, mutta neljästä veljeksestä kaksi on nauttinut sanoisinko tosi myrkkyä.

Niilo

Kun meikäläisen ja Niilon avuksi ei tunnu ilmaantuvan ketään, niin...

...ettei tämä meitä yhdistävä tekijä kokonaan kuolisi, niin kokeillaan täyttää kiinnostuneiden lukukokemuksia myös SYTYn yhdistysten Forumia tukevalla tiedottamisella. Ensimmäisenä mukaan tulemaan rohkaistui Tiina ja tässäpä tiedoksi - ehkä juuri Sinulle:

Salon Diabetes ry tekee kesäteatterimatkan Somerniemen musiikki-teatteriin sunnuntaina 10.7. Teuvo ja paperitaivas -näytökseen. 

Leevi and the Leavings-musikaali perustuu Gösta Sundqvistin iskelmähitteihin.

Retki tehdään sunnuntaina 10.7. Näytös alkaa klo 19.00. Lähtö tapahtuu klo 17.30 Salon torilta. Lippuja on tarjolla diabetesyhdistyksen jäsenille 20 eurolla ja muille 27 eurolla. Retken hintaan sisältyy teatterilippu, matkat ja väliaikakahvit. Varaukset on tehtävä 22.6. mennessä Tiina Harakka-Anttilalle puh. 050 411 9235 tai tiina.harakka.anttila@gmail.com

Kerro puhelinnumerosi ja mahdollinen erityisruokavaliosi ilmoittautumisen yhteydessä, jotta tiedän varata sopivat pullat väliajalle sekä haluatko kahvia vai teetä. Huomioithan, että ilmoittautuminen on sitova! 

Maksu 22.6. mennessä Salon Diabetes ry:n tilille FI71 5410 0220 2015 48 viestinä osallistujan nimi.

Teuvo ja Paperitaivas on komedia rakennemuutoksesta pikkupaikkakunnalla, jossa paperitehdasta uhkaa lakkauttaminen. Näytelmä kertoo tehtaan vuorotyöporukasta, jolta menee työt alta. Työn merkitys on erilainen eri ihmisten näkökulmasta: toisille tehdas edustaa paperitaivasta, toisille tylsää elämää tehtaan varjossa. Kukin arvioi elämäänsä uudelleen, kun siltä putoaa pohja pois. Moni löytää uuden kiinnostuksen kohteen tehtaan ulkopuolelta ja kääntää elämänsä suuntaa.

Suomen kesäsäähän kannattaa varautua. Istuimissa on selkänojat.

 

Salon Näkövammaiset ry tekee matkan Niskavuoren Heta -esitykseen tiistaina 12.7.  Paimion kesäteatteriin.

Lähtö tapahtuu klo 18.00 Salon torilta ja klo 19 alkaa esitys. Lippu, matkat ja väliaikakahvi/tee pullan kera maksavat 28 euroa ja se kerätään torilla ennen lähtöä.

Varaukset 10.6 mennessä Tiina Harakka-Anttilalle puh. 050 411 9235 tai tiina.harakka.anttila@gmail.com

Kerro puhelinnumerosi ja mahdollinen erityisruokavaliosi ilmoittautumisen yhteydessä, jotta tiedän varata sopivat pullat väliajalle sekä haluatko kahvia vai teetä. Huomioithan, että ilmoittautuminen on sitova!

Niskavuoren ylpeä Heta naitetaan puoliväkisin lempeälle renki Akustille. Pariskunta muuttaa äveriäästä Niskavuoresta Muumäen vaatimattomaan mökkipahaseen. Hetan tahdonvoimalla Muumäestä rakennetaan pitämän komein pytinki. Hetan katkeruus ja kovuus kulkevat elämässä mukana ja sen saavat kokea Akustin lisäksi myös parin lapset sekä piika Siipirikko.

Tervetuloa mukaan matkoille!

Odotan ilmoittatumisia. Terveisin Tiina

PS. Mikään ei edelleenkään estä tulemasta mukaan kirjoittajajoukkoomme ja hyödyntämään tätä SYTYläisiä yhdistävää blogia. Aiheita ei rajoiteta ja (kuten yllä huomaat) myös tiedotuksia voidaan julkaista kohtuuden rajoissa (Salon kaupunkitiedote ja SYTYn kuukausitiedote sekä Foorumihan lienevät ne viralliset tiedonvälityksen väylät). Ja aina annetaan auliisti ohjausta & neuvoja, jos joku vain kysyy. timo.luhtavaara@gmail.com sähköpostistani saat aina vastauksen ja edelleen optimistina jään odottelemaan uusia tekstejä. Älä siis pidä kynttilääsi vakan alla - näillä helteillä se saattaa sytyttää vakan lisäksi tuleen myös ympäristöä! :-)

IsoTimppa