Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…

Ajattelinpa sadepäivän kunniaksi tehdä lasten iloksi paukkumaissia. Sain avukseni pienen poikani, 3 vuotta.

Ensin etsimme kaapista pitkään ja hartaasti maissinjyviä. Annoin vihjeeksi, että ne ovat neliskanttisessa purkissa ja annoin vielä lapselle malliksi vastaavan, mutta pienemmän purkin. Etsimme molemmat, mutta emme löytäneet. Pikkumies yritti olla tosissaan avuksi ja toi laatikosta jatkuvasti erilaisia tyhjiä purkkeja näytille. Eipä löytynyt jyviä, ei.

Soitto avustajalle, jotta saisi koordinaatit paukkumaissin jyvien löytämiseksi. Tulivathan ne koordinaatit ja yllätys sen mukana: jyvät olivatkin pussissa.

Nyt oli saatu pöydälle jo ruokalusikka- ja desimitta sekä jyvät ja öljy. Liedelle valmiiksi oli asetettu kattilakin. Alkoi valmistuksen ensivaihe eli öljyn mittaaminen. Äitihän oli kamalan fiksu ja mittasi öljyn kattilan päällä ruokalusikkamittaan ja kaatoi sitten sen suoraan kattilaan. Tämä toistui kolmesti. Sitten ilmoittaa apulainen:

-      Nyt se on pöydällä.

-   Äitihän oli juurikin ottanut sormituntuman kattilan reunasta. Fiksumpi äiti olisi vain tarkistanut, että kyseessä on kattilan sisäreuna, ei ulkoreuna… Pikkumiehen avustuksella saatiin paperia paikalle ja pöytä pyyhittyä puhtaaksi. Sitten pyysin apulaiseltani jyväpussia. Ja pitihän se arvata… Pussi oli avonainen ja lapsi otti tietysti väärästä päästä kiinni. Seurauksena oli, että paukkumaissin jyvät rapisivat iloisesti niin lattialle kuin pöydällekin.

-    Ja taas siivottiin… Haettiin imuri ja kerättiin ensin jyvät pöydältä desimittaan. Tyhjä pussi heitettiin roskikseen ja ylimääräiset jyvät laitettiin varmuuden vuoksi talteen muovirasiaan. Sitten piti ottaa se desimitta ja kaataa ne jyvät kattilaan. Siinä kohtaa äiti huomasi, että levy ei olekaan vielä päällä laski desimitan takaisin pöydälle. Tietenkin mitta keikkasi. Taas kerättiin jyviä…

-         Lopulta saatiin levy päälle ja öljy kuumeni. Äiti kyllä muisti, että kattilaan piti heittää vain muutama jyvä ensin, mutta apulainen oli sitä mieltä, että kaikki tai ei mitään. Näin ollen koko desilitra jyviä päätyi samalla hetkellä kattilaan. No, kansi päälle ja äidille patahanskat käteen.

-      Ei alkanut kuulua muuta kuin kiehuvan öljyn kihinää. Äiti heilutteli kattilaa ja lapsi odottaa valmiita paukkumaisseja. Aikansa äiti heilutteli kattilaa ja paukkumaissit alkoivatkin reippaasti poksahdella.

Kun poksahtelu loppui, siirsi äiti kattilan pois kuumalta levyltä. Ja unohti heilutella valmista popcornia… Äiti kaatoi apulaisensa avustuksella paukkumaissit isoon muovikulhoon suolausta varten.

-      Äiti, osa popcornista on ruskettunut!

-   Eipä siinä mitään, suolat päälle ja paukkumaisseja tarjoamaan omille ja naapurin lapsille. Sitten saapuu isäntäkin kotiin. Äiti tiskaa isännän eväspurkit ja kysyy sitten:

-         - Saisiko niitä paukkumaisseja syödä?

-         - Ne loppuivat jo! Tee uusia…

-   Ei riittänyt tämän äidin into uuteen popcornin valmistukseen, mutta ainakin saatiin aika kulumaan sadepäivänä. Tsemppiä vaan muillekin herkkuhetkiin! 

Päivi