keskiviikko 30. marraskuuta 2016

IsoTimppa – kuka – missä – milloin

Miehä täs vähä aikaa sitte lupasij, jot selvitän täänki miks minnuu tuommosel nimel kututaa, ett IsoTimppa. No täshä siihe on passel  aika tulna pistää sit tääki julkisuutee. Ja alust lähtii…

Syntymää mie ennäti jo enne sottii ja Viipuris. Jos lie sieltkii mitä äitinmaijjos tarttunt niit niisanottui ympäristötekijöi. Mut sit ko oon kiertänt tätä Suomii laijasta laitaa ja viel tuol pohjoseskii ilmansuunnas, nii melkei o alkant tuntumaa, jottei sitä oikeest oo mistää kotosi. Ja silleehä mie usjast sanonkii, ko kyssyyt, jotta mist oot. Se ko tää Viipurkii män sit niinku muistoloihe puolel.

Naimisiinki oon pääst ja joutunt ja elävän lesken elelen nykyjää, jot kokemuksii on – nelinkertasen vaarinakkii. Kuvvii ja mainoksii kans melkei kaike ikkää oon värkänt ja ko vielä vanhoil päivil (90-luvul) pistiit uuvelleekoulutuksee, nii inhvormaatioteknolokiaks sannoit niit oppiloit. Sentähehä mie lienen pääst tätäkii meijä blokija ylläpitämää.

Kuvantekemissii kans mie sin pohjoseekii kuleksin. Käymäntieltää ja työj jälestkii. Siel kolmej jiin Kajjaaniskii oon asunt, vaik sielt yks jii olkii jo sillo mänt Jovesuul. Sallast, sielt lähelt yht Suome kylmimpää kyllää, Naruskast, mie löysin ensimmäisii tauluaiheit ja rauhallist korpimaisemaa, mis lähimpii taloloihe ol kymmenkunta kilometrii ja sekkii ol rajavartijosto. Niilt peruloilt mie sit kulkeuvui Kuusamoo, mis piettii Taideleirilöi ja mie läksin Helsinkist sit sinne. Pariks viikkoo, niinku aluks, vaik kyl siel tul kuleksittuu toistkymment vuotta ja kuuluttuu lopult ”kalustoonki”. Koillismaal olin sit sen pitämäin janiksevvuuvenkii elokuust seuraavaa kevvääsee, mut se ensimmäinen leiri, se se miust IsoTimpan tek.

Meit penssiliheiluttajjii ko ol tulna sinne nimijää kaimoloit peräte kolme ja ko kukkaa ei niis piirilöis sukunimmii käytä, nii jotenkiiha meijät ol nimettävä. Mist sit lie johtunt, jot miust tul se Iso? 118 kilosest. 

Sit siel ol PikkuTimppa ja keskimmäine jäi pelkästää Timoks. Ja siit alkai, sielt 70-luvult lähtii, mie sit oon olna tää IsoTimppa. Silviisihä mie pistin sen ain sinne taululoihein alalaitaakii, mut paljo pienemmäl ko Särestöniem.

Eikä siinä viel kaik! Myö ku 2008 perustettiin tän SYTYl semmonen miehii syrjäytymist estävä keskusteluryhmä (nykysii se kulkoo KamariHerroi nimel), niin elähä virka – siinkii ol kolme Timmoo. No miehä olin sit luontojaa se IsoTimppa ja sillosest kuopuksest tehtii PikkuTimppa. Tää kolmaas ei huolint mittää VäliTimpaks nimittellyy, nii nykyjää tullee hänt puhuteltuu sukumanimeltää. Pääasja lienöö, jot ei männä sekalutta. Nimilöissäkää. Ja nii hyväst tää IsoTimppa on istunt minnuu, jot omalääkärist lähtii hääkii oppi nii sanomaa. Ja oppi paljo muutakii. Mie ku en oo niit helpompii kanssaihmisii muutonkaa, saati potilaan. Ja vaik nyt painokii om mänt allaapäi, muutokii ko hartijoist mahhaa, niin IsoTimppaha mie oo ellee, Siulkii, jos vaa se Siul passajaap.
                           

PS. Ja tään murteel kirjottamise kans käi siin ”kansalaisäänestykses” silviisi, jot vaik sitäkii juttuu ol kolme päivä aikan käytyn kurkistamassa kaikkijaa 66 kertaa (lokilaskuri mukkaa), nii kannaottoi äänilöihe keral ei olna kaikkijaa ko 19. Mutt mikä kerta ol tarjottu, nii sehä o annettu ja nyt se äänestyslippukii on olna pois jo viikovvaihteest. Jotta kiitoksii teil, jotka rohkijast ossaa otitta. Lopputulokse osalta se näytti tämmöselt ja ko niist äänilöist olliit KYLLÄ-äänii tälviisii sinisel kaik…
…nii hyväl omaltunnol mie se saatan viel jollokii alkaa samalviisii haastin kans kirjottelemaa, yleaikaa en kuitekaa, jott elkää hermostuko hetikää. Ja vaik Jarlan Penttikii esitti, jot kirjotusassuu tarvihtis ain kiinnittää enemp erityist huomijoo, nii kyl mie tätä meinaan jatkaa ain vaa entisis arkivaatteis!










lauantai 26. marraskuuta 2016

Hammaspeikot lakoon, ei kukaan pääse pakoon!

Näin laulaa kuopukseni idoli Riitta Ti-Ti Nallen kanssa. Tulipas tässä todistettua, että vaikka niitä hampaitaan peseekin ja homma on omasta mielestä hoidossa, ei se aina mene ihan niin kuin Strömsössä.

Sunnuntai-iltana oli vähän poski kipeänä, mutta luulin sen johtuvan viikonlopun hauskuudesta ja paljosta nauramisesta. Yöllä sitten iski totuus! Vietävästi sattui ja kaikki asennot olivat ikäviä. Onneksi ihmisen paras ystävä eli Burana 600 mg löytyi lääkekaapista. Ilman ystävääni olisivat maanantain vastaisen yön unet jääneet vieläkin vähemmiksi. Ei niitä Buranan voimallakaan voi hyviksi ja pitkiksi yöuniksi kutsua.

On se vaan ihmeellistä, miten yksi särky hampaassa tai ikenessä, jossain siellä, voi tuntua koko kropassa. Ensin sattui vain vähän poskeen, sitten hampaaseen, sitten leukaluuhun ja lopulta tuntui, että varpaaseenikin sattui. Inhottavaa! En ole kuunaan kokenut moista.

Minulla, lähes 40-vuotiaalla, on ollut koko elämäni aikana yksi pieni reikä hampaassa. Muuten olen hoitanut hampaani hyvin, käyn säännöllisesti hammaslääkärin tarkastuksessa. Edellisen kerran olin hammaslääkärissä lokakuussa.

Maanantaiaamun olo oli niin tukala, että päätin soittaa hammaslääkärilleni. Löytyi onneksi peruutusaika ja pääsin klo 13 hammaslääkärin tuoliin. Ajattelin, että jos jotain antibioottia tai särkylääkettä pistetään ikeneen, niin homma on hoidettu.

Oli se aika järkytys, kun röntgenkuva paljasti juuren alla olevan märkäpesäkkeen. Kuulemma kaksi vaihtoehtoa: otetaan hammas pois tai tehdään juurihoito. Eihän minulle ole ikinä tehty mitään! Ja minä olen hyvin mustavalkoinen tällaisissa valinta-asioissa. Niinpä sanoin, että viekää se hammas ja mielellään heti, ettei tänne tarvitse toistamiseen tulla.

Puudutusainetta laitettiin, ja kohta vähän lisääkin. Sitten alettiin irrotella hammasta jonkinlaisella taltalla. Rutina vain kuului ja vähän sattuikin puudutuksesta huolimatta. Märkäpesäke vaikutti siihen, ettei puudutus purrut normaaliin tapaan. Puudutusaineessa oleva adrenaliini sai minut vapisemaan sisäisesti niin, että tuntui kuin koko hammaslääkärin tuoli olisi heilunut. Vilutti ja sitä toistakin, t-viivalla…

Inhottavinta koko reissussa oli se ääni! Iensäikeiden katkaiseminen ja hampaan irrottaminen kuuluivat luita pitkin, joten niiltä ei voinut välttyä. Ällöä, sanon minä! Onneksi se ei kestänyt kauan. Pihdeillä kiinni hampaasta ja kunnon rykäisy. Pitihän se arvata, että yksi juuri katkesi ja jäi hampaankoloon. Ei onneksi jäänyt pitkäksi aikaa, vaan se kaivettiin sieltä pois.

Näin olin saanut hammassärkyyni avun. Olin yhtä hammasta köyhempi ja hammaslääkärini taas entistä rikkaampi… Poski turvonneena, mutta ilman kipuja, on tämä viikko lähtenyt käyntiin.

Mitä tästä opimme? Hoidata hampaasi ja mene sinne hammaslääkäriin heti, kun sattuu! Ei tarvitse kärsiä kivuista. Onneksi oli aivan takimmainen hammas, ettei tarvitse tekohampaita ruveta miettimään vielä tässä iässä…

Päivi











keskiviikko 23. marraskuuta 2016

KYLLÄ vai EI?

Tässä kohdassa ollut 'kansalaismielipideäänestyslipuke' on poistettu täysin palvelleena kolmen vuorokauden seurannan jälkeen. Sen antamaan tulokseen palaan lähipäivinä ensi viikon puolivälin tietämiin...


Kiitos kaikille rohkeasti mielipiteensä julkituoneille!


-o-


KYLLÄ vai EI?

Eiköpää vaa passant tuo iha sama rubriikki otsikoks meil jatkoks tähäkii, mis mie meinasi selvittää, jot mil mallil se on tää maalima nykyvää tässäi yhistyselämäs. Ja iha omakohtasii kokemuksiin mukkaa, jot ei tarvihe kuulo-puhheist eppäiltkää.

Minkähää kritteeri jälest mie lienent ite assiita arssinoint, ku huomasi istuvain yhe yhistyksen syyskokkousväin kans samoil alotuskahviloil. Jäsenhää se mie oon siinäi yhistykses, monvammasii ku lukkeuvun, nii usijammast yhistyksest tullee niit jäsenmaksulappuloitkii. Tähä ast oon onnistunt koko tään salolaisuutein täyvet kolmekymment vuotta väistelemmää kaikkii virallissii luottamustehtävii ja toimii. Nyt män sit pasmat kerral sekalutta ja sekkii rauha. Annaha olla, ko haastan tään assiin siul alust lähtii.

Olhaa meit tok kolomisenkymment henkee kokkouskuhtuva nouvattanutta paikala. Puhheehoitajata ei näkynynnä, mutta tomerastha  se häne varsinaine varasa otti tilanteet hallintaasa ja aukas ku aukaskii sen kokkoukse ja iha virallissii parakraahviloihe jälkee.

Hää sai viel jatkaaki sitä puhhee johattelluu, ku toisii ei ies kukkaa ehotelnakaa. Niihä se monast männöö, ko sopusa sakki on koolla. Ja hyväst löytyit sihteerit ja pöytäkirjoloin kahtojat, joille antoit viel oikeuve laskii iänetkii, jos vaaliloihe männää. Jot hyväst ol kaik! Viel sillokii, ko alettii hallituksel puhheehoitajaa ettimää. Entine ko ol vankkoloihe perus-teihesa kans vakkuuttant ei-olevasa ennää käytettävis. Onneks ol hänel olna hyväst toimiva vara, jost tehtii oikei se varsinaine ens vuoje hallituksee. Ja iha sovinnos.

Mut sit piti alkaa saamaa hallituksee erovuorosii kohal uusii nimmii. Nääkii kolme ko olliit sanoneet, jot jatkopaikkoloi hyö eivät ennää huoli. Siin muute pelattii noihe otsikos mainittuihe sannoi kans kahakättee ja eestaas. Yks ehotti ja tää ehotettu löys kyl äkist sen seihtemän syytä sil ei-vaihtoehol kohallaa. Eikä meinant mistää löytyy kolmii nii rohkijaa, jotka oisiit suoraa sanont, jot kyllä!

Kyssyit minnuukii, vaik eivät ees nimmii tietänt. Mie ku en oo sukunimmein kans monastkaa itsijäin käynt esittelemää. Eihä nimes mikä, mut ko vuoskymmenii jo nää aika-ajoi yhtjalkaa kulkeneet ovat puhunt vaa IsoTimpast, nii muutko se sit muka tarvihtis. (Jollokii mie viel kerro teil, jot mist ja mite kauva aikaa semmosen oon jo olna tunnettu.) No, vastaaha miekii pisti ja arvelinkii jo, jot selvittii sentää. Mut ei! Ko kahel varajäsenel viel piti saaha uuvet nimet, ni eikö vaa joku sev verra tutump saant ääntää auk, jot IsoTimppa. Yritihä mie vielkii vastustaa, mutt hyö sannoit, jot varajäsene ei oo ees pakko tulla mukkaa kokkouksii. Ja miehä myönnyi!

Mut semmost mielt kyl oon, ett jos kerta mihe on luvant alkaa, nii mukan o oltava nii paljo, ko terveys sallii. Näis meijä yhistyksis usjast se ko mikä taut kenet oikei rommajaa, niij kyl jääp kaikemmoisii virkoi hoitamiset toisel sijal. Ja kuitekii, just näist meijäkii SYTY yhistyksii jäsenkunnast ne vaa esil kaivetaan. Vuos vuoje jälkee. Vapaaehtoset. Ja heijä uurastuksiisa kans sit meil kaikil tarjotaa voimaa ja virkistyst jaksamaa itekenetkii ommii vaivoloihesa kans paremmi ko iha yksinnää. Monnii vaivoloihi o vuoskymmenii aikan liittoloi laitettu ja ne valvoot jäseniisä etuloit. Meil rivijäsenilhää ei kaik vastamäit ja mutkat tuu ees tietookaa, mut paljo meijä kaikkii ettee näis liittoloihe paikallisis yhistyksiskii tehhää jatkuvast. Ja ko meil Salos ov viel tää tämmöne SYTY, mihi kaikil potilas- ja vammaisyhistyksil o mukkaapääsy olemas. Semmosii etuloit ja olosuhteit ei kyl kaikil kylil tarjotakkaa, ko tääl meil o. Jot kyl mukava o tulla Helsinkitiel ja istuu valmiisee kahvipöytää taik kysel apuloi nii terveyve ko tekniikankii onkelmii, puhumattakaa sit kaikest siint mitä SYTY antaa kaikil mukanolevil yhistyksillee. Jot hyvis käsis ollaa! Ja siks pittääki iha äänee ihmetel, jot minkäävvuoks meist ei meinaa millää löytyy tekijöit niihi pienii hommii, joit tarvitaa sen oma yhistykse sääntölöihe jälest tehtävää jäseniisä palveluihe. Ko ei siel jouvu joka viikko juoksemaa, eikä – niinko joskus enne, kuulemma – veksellöihe nimilöit laittamaa. Ja omal ossuuvellaa mukanolol sais vaik avitettuu toisiikii samast vaivast kärsivii – melko vähäsel vaival, mie luule.

Eikä siihe muuta tarvita, ko et seuraavas valintakokkoukses sie sanositkii, jot KYLLÄ! Silviisii asioist uskoo








sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Saap haastaa niinko vertasellee…

…ja olen pikkuhiljaa, kuten lienette huomanneetkin, pyrkinyt ikään kuin kanssanne samanvertaiseksi – etsiskellyt kirjoittajakumppaneitteni kanssa yhdistävää tekijää tänne nettiinkin tämän blogimme kautta. Juuri kuten tuossa ylempänä olevassa alkukappaleessa sitä yritän julki tuoda. Ja kiitettävästi blogilaskuri osoittaa sivustoamme aukaistun (Sivun katselut viime kuussa 1191), kiitos siitä! Olemme tuumineet, että tällä olevalla kirjoittajajoukolla saisimme uuden aiheen, ilman stressiä, esille pistettäväksi viikoittain ja päädyimme viikonvaihteeseen sen säännöllisemmäksi julkaisuajan-kohdaksi – pyrimme jopa saamaan sen nettiin aina lauantaisin. Tämä siis tiedoksenne. Mutta jos lisää kirjoittajia saadaan mukaan, tai on joku päivänkohtainen aihe (niin kuin nyt oli 18.11.), niin julkaisupäiviä voi tulla parikin viikossa. Että kannattaa kurkistaa viikollakin.

-o-

Nykyisin joudutaan etsimään ratkaisuja monenlaisiin uusiin ongelmiin, joiden kaltaisia ei aikaisemmin ole esiintynyt. Usein silloin avuksi löytyy vertaistuki, jonka tärkeimpiä elementtejä on se, että…

Saap haastaa niinko vertasellee…

Eihä meil nykyjää ennää, onneks, oukkaa mittää semmossii herranpelkoloi niinku enne. Viel miunkii penskan olles jossakii naapuris äitii ja issää teititeltii, opettajaa ja muitkii kyläs merkkihenkilöin piettäviikii, vennovvieraist puhu-mattakaa. Eikä ain olt ies ijäs eroloi. Ei kai se mitekää huono asja olt, vaik jäykäkshää se tek ussiist keskustelemise, eikä iha ain uskaltant ees saannoo, jot mitä mielt oikiist olkaa. Puhumattakaa jot ois kysynt jossai tärkiis taik aras asijas neuvoo…

No sit tul tää muoti, jot ”Saa sinutella” ja oikei rintamerkkilöihe kans.
Varsikii puotipuksoloil er ala kauppolois niit alko het näkymää ja laajaltha se leviskii iha ympär Suomii. Myö, silloset nuoret, opittii ja omaksuttii se het ja helpost, mut senaikasist ikäihmisist jotku olliit iha loukkaantunneit, jot silvii heil haastetaa. Olpaa joku vanhempikkii kerra tärkijäs tilaisuuves sanont itellee Kekkosel, jot mie se sinuttelen ain ja kaikkii, ko mie oun jo näinkii vanaha, mut sinnuu Herra Resitentti mie sanon teiks!

Mutt se, miksvarte mie aloi tämmöst vertasuusasjaa puhheeks ottamaa, on siin, ko mie rupesi kertaamaa omalt kohaltain Lukkarin koululaisii. Kaikha työ muistatta niihe seihtemän veljekse kokemuksii heijä opissaa lukkari kuris ja oortninkis. Mie ko jäin elakkeel, nii yhten uuten vappaa-ajan harrastuksen siihe tul kaverloihe kans tietokonneihe onkelmii pohtimine ja sit ku tulliit nää älypuhelimet, nii huomasi, jot siihehä o kertynt jo meit kymmenkunta kaverii. Ko aikonaa minnuu olliit 90-luvul kurssittanneet uuvestaa oppimises puoltoist vuotta, muka mikrotuveks, ja siin neuvoneet viel nettisivuloitkii värkkäämää, nii aattelin, jot jos kerta yhes saahaa tyyvyttävvii tuloksii, nii mikä ettei. Ja heit mie sit aloi Lukkarikoululaisiks nimittelemää… Ko miul ol tuo keppikii jo valmiiks!

Heijä kerallaa kuul usjast semmostkii, jot oha hyö olna jollakii kurssilkii, mut ei semmosist ouvoist asjois jiä piähä läheskää kaik. Ja ko niil männää nii vauhil viel, jotta ei ennätä mihinkää ymmärrykseesä ast niit tallentammaa. Ain ei ies ymmärräkkää, ku niiskii hommis käytetää semmosii termilöit, joist ei iha kertalinttuul saa tolkkuukaa. Jot näi meijä keske o hyvä, ko saap haastaa niinko vertasellee ja kyssyy ja sannoo, jot näytätsie viel kertaallee – ja sit kokkeileekii jo iha ite, jot noinkse muka männöö kohallee. Niihe kokemuksii kans mie oon itekkii oppint paljo. Kantapää kautta, niinko sanotaa. Ja kyl välil o kantapäät nii kipijät jottahaa… Mut jotakii siint lie jiänt kaverloilkii opiks.

Ja onha meil SYTY KamarHerroloihe keske viel semmone LumiaHerratkii – ko pääjyttii Suomes suunniteltuloihe Lumija-puhelimmii. Kymmenest ukost meil semmone o kaheksal. Ja sillotällö pijetää vertastuellist tietoloihe vaihtoo koko porukal. Ko o onneks tuo Pentti, hääkii kuuluup meijä kööriläisii ja ossaa neuvoo…

Enkä kyll olis iteksein ja ilma appuu selvint läheskää kaikest. Miulkii o olna oma ’tukeva’ (vaik hää onkii paljo minnuu hoikkasemp), jolt passaap kyssyy vaik millo ja varsikii uusis asjois, niinku niiskii mist sil Lontoommurteel kirjuttaat. Siitä ko ei miul ou muuta älyvä, ko konekääntäjäl sev verra, jot pittääk klikata Yes vaiko No, jottei mää koko masina tyhjillee. Myö ollaa tää tukevan kans jo reilust yl 15 vuoje tehty semmostkii, jot ku toine taik toine hoksajaa jottai uutta näihe liittyvvää, nii sehä asennettaa konneil ja sit etäohjaukse kans porukal selvitettää, jot oliskos siint käyttökelpost meil. Mahottomast niitkii o olna ja asennettun, mut paljo poistettukkii samoin tein. Ja saatu niinku yhes oppii uutuuksiskii. Kumpikii.

Eikä siin viel kaik, niinko ne nykyjää sannoot. Kyl myöntää pittää, jot iha vähäl ei oo jiänt nekkää kerrat, ko on pitänt kyssyy neuvoo oikee alalt koululoi käyneiltkii. Ja niit oon kyl saanukkii, jot kiitoksii vaa!

Täl kaikel mie meinaan, jot älkää työ pelätkö kyssyy sillo ku tullee solmukohtii kohal. Nythä SYTYlkii o se ATK-pysäkki ja sit mahottomast erilaisii kurssiloi, joil kyllä saap lähtötasolkii tietoloi kaikist niist asjoist, joist on hyötyy nykyisis asijoitte hoitamisis. Nii nettilöihe ku kaikemmoisii muihekii SoMeloihe suhtee. Ei muuta ko rohkijast vaa mukkaa ja hankittui laitteit hyövyntämmää. Sitä ku puhelimelkii voip jo tehä paljo muutakii ko soittaa!  Et kyl näiskii asijois löytyy semmostkii apuva, jollekka voip kaikest haastaa niinko vertasellee…
                       





PS. Kokeilepa osaatko hyödyntää QR-koodia?


Tuollaiseenkin löytyy mobiilisovelluksia!
Selvisikö mitä hyötyjä tuollaisen tai
jonkun viivakoodin avaamisella
voi olla helpottamassa omien
asioidenkin hoidossa  -
tuotetiedoista paperi-
laskujen maksuun!












perjantai 18. marraskuuta 2016

Lapsi mukaan töihin -päivä

Hei! Tänään 18.11. vietettiin kansallista lapsi mukaan töihin päivää www.lapsimukaantoihin.fi. Me menimme äidin työpaikalle tänään Salon SYTYyn. Olemme käyneet SYTYssä aiemminkin, joten paikan ideologia ja toimintatapa oli meille kyllä jo tuttua. Oli kuitenkin kiva päästä auttamaan vähän erilaisissa töissä, olla poissa koulusta ja keräämään pokemoneja joita ei kotikulmilta löydy. Olemme tänään auttaneet valmisteluissa Joulukauden avajaisia varten, toimittamalla asioita kukkakaupassa ja tukussa sekä  valmistelleet koristeluja. Kaikkein hauskinta ja jännintä oli kuitenkin sähköpöytä. Meillä oli kiva päivä.
                                                  Viia-Roosa, Vertti ja Siimon







lauantai 12. marraskuuta 2016

MAUKASTA ULKOILUA...

Vie vanhus ulos -kampanja järjestettiin jälleen tuossa kuukauden verran sitten – menestyksekkäästi tänäkin vuonna. Kampanja toteutettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2011 ja vuosi vuodelta se on tarjonnut enemmän ja enemmän tukea sitä tarvitsevien iäkkäiden ulkoilun puolesta. Yksi oivallisen idean käytännön toteutus siis. Jollet ole sellaiseen osallistunut, niin voit korjata asian lähtemällä mukaan ensi syksynä Suomi 100-juhlavuoden ”Yhdessä ilman ikärajaa” -kampanjaan.

Omalla kohdallani ulkoilemisiini tarjoaa jatkuvasti kaveruutta tuo kävelykeppini, jolle jo vuosia sitten lupasin, että tulen köpöttelemään sen seurana likimain joka päivä. Olisihan se surullista, jollei edes keppikään pääsisi haistelemaan ulkoilman raikkautta, joten ymmärrän tuo edellämainitun kampanjan tarpeellisuuden ja hyödyt. Ympärivuotisina!

Myös toisilla paikkakunnilla asustelevat ’penksat’ ovat omineet tuon kampanjan idean, pienellä lisäyksellä – poikani sanavarastosta kun löytyy käyttökelpoisuuksia lähes joka lähtöön – niin he toteuttavat sen muodossa ”Vie vanhus ulos – syömään”! Ja nyt, kun miniä miehineen ja kälynsä kanssa saapuivat taas tuota perinnettään toteuttamaan, niin lähes joka kerta vaihtuvaksi kohteeksi valittiin Salon uusin thaimaalainen ravintola. Lauantaiksi kohdistetun vierailupäivän ehdoton valintakriteeri oli heillä juuri lauantaisin tarjolla oleva sushibuffet! Ja ei kun kohti Koskisenkulmaa…


Joskus jo aiemmin sushista esimakua saaneena voin vakuuttaa, että tässä tarjoilussa et pety. Heti ensiannoksen kautta pikkuhiljaa johdattelimme makuhermojamme kohti täydellisyyttä sille odotuksellemme, jonka etukäteen olimme nautinnolle asettaneet. Jo jonkin aikaahan suomalaisille on tarjottu mahdollisuutta totutella nautintoihin muistakin ruokakulttuureista – tässä jälleen yksi, jonka mieluusti soisin salolaistenkin ottavan omakseen, vaihteluna peruna-laukkamakkaralle ja pastanttipuurolle. Sallien elintärkeille arkisille aterioillemme pienen juhlavuuden makumaailmaan matkailuna. Mutta mitä/mikä tuo sushi oikein on?

SUSHI tai suši

Sushi tarkoittaa (Wikipedian mukaan) etikalla maustettuun riisiin perustuvia japanilaislähtöisiä ruokalajeja. 

Yleisimpiä sushilajeja ovat makizushi (norilevään käärityt rullat) ja nigirizushi (kämmenessä puristellut pallerot).  Riisiin yhdistetään täytteeksi tai päällysteeksi kalaa, äyriäisiä, kasviksia tai kananmunaa. Täyte voi olla raakaa tai kypsennettyä, ja riisi voi olla palleroksi puristettu, merilevään rullattu tai jopa hajallaan kulhossa. 

Siis tiivistettynä:

·       Sushi-riisi on tahmeampaa kuin muut riisilajit; kiillotetut jyvät ovat lyhyitä ja pyöreitä. Riisiin lisätään keiton aikana ja jälkikäsittelyvaiheessa suolaa, sokeria ja riisiviinietikkaa.
·       Nori-levä on ohuiksi arkeiksi kuivatettua merilevää.
·       Wasabi on erittäin väkevää maustekrassin juuresta valmistettua vihreää tahnaa.
·       Soijakastike on yhdessä wasabin kanssa sushin perinteinen lisuke.
·       Gari on sokeri-etikka-liemessä pikkelöityä inkivääriä. Ohuiksi lastuiksi leikattuja inkiväärinpaloja nautitaan sushipalojen välissä suun puhdistamiseksi edellisestä mausta.

Sushien ainesten on oltava 100% tuoreita, taidokkaan siististi terävällä veitsen viilloilla leikattuja ja viipaloituja meren antimia tai kasviksia. Suomen ensimmäinen japanilainen ravintola, Koto, avattiin Helsingissä vuonna 1986, tällä hetkellä pohjoisin sushia tarjoava ravintola jo lienee Rovaniemellä. Sushin voittokulusta Suomessa kertoo sekin, että Marttaliiton paikallisyhdistysten järjestämät sushikurssit olivat heti alusta alkaen suosittuja. Sushin tunnettavuus on kasvanut Suomessa tasaisesti viime vuodet. Nyt sushia päästään tarjoamaan entistä paremmin ja ravintoloiden lisäksi myös ruokakauppojenkin asiakkaille. Oletettavasti pian suomalaistettuinakin versioina; herkullisina joka tapauksessa…
                             

PS. Sushin lisäksi syrjäsilmällä huomasin tarjolla olevan runsaasti monenmoista normaalin lounaan valintamahdollisuutta, joten kyllä siellä nälkä lähtee - mutta lauantaisin kannattaa kohdistaa kokeileva ja ennakkoluuloton herkuttelu sushiin!



Jos olet tullut tähän sivustoon jostain linkistä
ja nyt näyttää, ettei kommenttien jälkeen ole
enää mitään luettavaa niin ei syytä huoleen:
SKROLLAA VAIN ALASPÄIN
sieltä tulee vastaan rivi, jossa
Etusivu ja Vanhempi viesti
ovat linkkejä jatkoon!

maanantai 7. marraskuuta 2016

TALVI YLLÄTTÄÄ…

Joka talvi sama juttu – liikenne sekoaa ja erilaisia kolareita ja onnettomuuksia sattuu solkenaan.  Eikä suinkaan aina se kesärenkaista luopumisessa viivyttelykään kaikkea selitä. Ei vain tajuta, että ulkoilman lämpötila saattaa olla maan tasalla muuta kuin keittiön hiukan sisälämpöä falskaavaan ikkunanpokaan kiinnitetyssä mittarissa. Ja kun siellä on voinut olla jäätymispisteen saavuttanutta kosteuttakin sen ohuen lumikerroksen alla. Onneksi talven edetessä pikkuhiljaa kuljettajat sopeutuvat olosuhteisiin ja liikenne alkaa sujumaan.

Mutta entäpä me autottomat? Ei siihen juurikaan ennen uutta kevättä koskaan täysin ennätetä sopeutumaan…

Talvijalkineissa olevat toimivat liukuesteet tai pidempään jatkuva pakkauskausi ja tukevasti maassa pysyvä lumipeite, jota huippukätevillä työkoneilla hoidellaan tasoittaen ja hiekoittaen, sellaisissa olosuhteissa ei ole suurta hätää. Vaan annas olla kun sää lauhtuu. Tai kun jalankulkuväylät karhutaan vallan epätasaisille urille, joista jalka ei liukuesteilläkään löydä tukevaa vastetta. Entäs sitten vilkkaissa ja/tai valo-ohjatuissa risteyksissä, katua ylittävällä suojatiellä, joissa jarrutus ja autonpyörien kitkaton liikkeellelähtö hioo pintarakenteen päälle koostuneen jään peiliäkin kirkkaammaksi. Ja sitten vielä, noissa samoissa kadunylityksissä, kun joku innovaattori on kehittänyt suojatien merkintämaalin, sen valkoisen, kulutusta kestäväksi – ja oikein helkkarin liukkaaksi! Noita kaikkia pitäisi, jos ja kun niitten vaikutuspiiriin joutuu, pystyä huomioimaan todella varovaisesti etenemällä. Tai muuten…

Onneksi sentään joissakin paikoissa, melko yleisessäkin käytössä olevia, hoitamattomia kulkuväyliä ennalta varoittaen merkataan ”Ei talvikunnossapitoa”-kyltein. Sinne ei siis jalankulkijallakaan pitäisi olla asiaa. Oman turvallisuutensa vuoksi. Poikani tosin lienee pohdiskellut tuon kyltin sanomaa ja (kai) vertaamalla sitä uutta kesää ennakoiviin ”nyt rantakuntoon kuukaudessa” -mainoksiin. Omin hänen ideansa tähän:
Perustelun omimistani vanhalla perinteellä, jonka mukaan naisten hääasussakin täytyy olla jotain lainattua, jotain sinistä, jotain vanhaa ja oliko siinä vielä jotain omaa vai oliko se uutta… Vanhaa on saunatakin sisällä ja kun idea (kuin myös alkuperäinen kuvakin) on luvatta lainattua, niin sinisyyskin riittänee, vaikkei uutta taikka omaa olekaan!

Oikeasti ja oikeilla kylteillä ilmaistuna kyseiselle alueelle ei kannattane mennä, sillä varsinkin siellä kaatuilu kaikissa olosuhteissa on kokonaan omaa syytä. Ainahan se ei sitä ole. Ei ainakaan vastuun osalta.

Jäisellä tiellä liukastumisesta on lähes aina vastuussa kadun kunnossapitäjä. Vaikka jäisellä kadulla lipsuttelisi kesäkengissä, ja kaatuu, vastuu liukastumisesta ja vahingonkorvauksista suuntautuu pääsääntöisesti sille, joka on vastuussa kadun hiekoittamisesta ja auraamisesta.

Eduskunnan päätöksellä on lakitekstissä selvästi, että ”velvollisuus pitää kunnossa ja puhtaana asemakaava-alueella olevat kadut, torit, katuaukiot, puistot, istutukset ja muut näihin verrattavat yleiset alueet kuuluu osaksi kunnalle, osaksi tontin tai muun alueen omistajalle sen mukaan kuin tässä laissa säädetään”. Nyt kuitenkin käsittääkseni esim. ”marraskuun alussa voimaan tullut katujen kunnossapitoa koskeva lainmuutos ei varsinaisesti tuo yllätyksiä taloyhtiöille ja kiinteistöille. Mutta se siirtää muun muassa yhdistettyjen jalankulku- ja pyöräteiden kunnossapidon kokonaan kunnan vastuulle, samoin hiekan poiston ajoradoilta.

Eli pitäisikö jalankulkijan aina kadunkulmassa tarkistaa, että jos lähden vasemmalle, niin kenen vastuulla sen katuosuuden hoito- ja vastuuvelvollisuus on? Entä oikealle käännyttäessä? Vaiko jatkaisin suoraan? Vai olisiko sittenkin turvallisinta palata takaisin?

Ihminen on kanta-astuja eli hän astuu koko jalka-pohjallaan. Se vain tuo kantapää tuppaa aina ottamaan sen ensikosketuksen alustaan ja
jollei alustan ja sen välille synny riittävää kitkaa niin… Tiedät kyllä mitä! Lähes kaikki meistä on joutunut tai joutuu tuon kaltaiseen tilanteeseen, siis kuinka toimia – ei jos, vaan kun!

Usealla taholla on herätty ”oikealla tavalla kaatumisen” ohjauksen tarpeellisuuteen. Paikallisestikin varmasti löytyy toimijoita, joilta tuon suuntaista opastusta on tarjolla, jopa harjoittelunakin. Valtakunnallisesti näistä opeista saa kirjatietoa täältä internetin kautta. Paikallista kurssitusta kannattanee kysellä liikunnallisten toimijoiden kanssa juttusille hakeutumalla.

Kuvittelisin näet, ettei se oikeaoppinen katkarapuasento (polvet notkeana, pää kiinni rinnassa, selkä pyöristettynä etukenoon ja kädet kiinni vartalossa) onnistu moneltakaan luontaisesti ja harjoittelematta. Jotenkin sitä toivoisi, että siinä ”silmänräpäyksessä”, jolloin maa häviää jalkojen alta, muistaisi edes sen, ettei ota käsillä vastaan, eikä anna pään kolahtaa jäätikköön. 
Mutta niin hassulta kuin se kuulostaakin, kaatumistakin voi harjoitella ja jopa aivan kotioloissa: Köllähdyksiä kyljelleen ja selälleen - pitämällä leuka kiinni rinnassa ja kädet pois välistä. Samalla tulee harjoitettua vatsalihaksia, sillä lihaskunto ja tasapaino ovat tässäkin, kuten kahdella jalalla, pystyasennossa liikkumisessa yleensäkin, tärkeässä roolissa. Tuollaisia ”köllähdyksiä” varten olisi vain löydettävä kotoa hiukan pelkkää lattiaa pehmeämpi alusta. Ainakin aluksi!

Pysytelkäämme siis pystyssä!
                                 


PS. Jos joku haluaa ja jaksaa tutkia asiaan liittyviä ja julkiseen levitykseen tarkoitettuja tietoja ja opastuksia, niin rohkenen linkittää pari sellaista tähänkin:

Invalidiliitolla on ihmisläheistä ohjausta linkissään


josta löytyy ennalta varautumisen ohjeita ja harjoittelu-neuvoja kaatumisen estämiseksi:
Pääkallokelit on Invalidiliiton liukastumistapaturmista varoittava kampanja. Kampanjan tarkoituksena on jakaa tietoa turvallisesta talviliikkumisesta ja liukastumistapaturmien ehkäisemisestä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) on puolestaan tarjottavana 


ja siellä Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy (saatavana myös painettuna julkaisuna). Tosin kaikki tuo lienee enemmänkin tarkoitettu iäkkäiden parissa toimivien läheisten ja työskentelevien käyttöön ammattiryhmästä, työtehtävästä tai toimipaikasta riippumatta. 




Jos olet tullut tähän sivustoon jostain linkistä
ja nyt näyttää, ettei kommenttien jälkeen ole
enää mitään luettavaa niin ei syytä huoleen:
SKROLLAA VAIN ALASPÄIN
sieltä tulee vastaan rivi, jossa
Etusivu ja Vanhempi viesti
ovat linkkejä jatkoon!


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Verenpaine on pääasia

Korkeat lukemat ei pelkästään ikäihmisten ongelma

Tällaisella otsikolla uutisoi Salonjokilaakson toimittaja Marita Mäkinen kirjoitustaan lehdessään. Siihen voi tutustua viime viikon numerosta, eli ajanjakso 24.10.–30.10., viikko 43. Ken ei ole artikkelia lukenut, ennättää ja kannattaa tutustua jälkikäteenkin.

Samalla viikolla Perniönseudun lehti uutisoi samasta aiheesta. Molemmat ”puhuivat” asiaa. Minun ja tuhansien muiden mielestä niissä painotettiin pitämään huolta itsestään.
Tämä huolenpidon yksi kohde on oma päänuppi, jossa ”kovalevymme”, aivot, sijaitsee. Niistä kuulemma pitää huolta kantaa, jotta edessä olevat elonpäivät olisivat mahdollisimman sopuisia itsemme kannalta. Ei olisi niinkään mukava kulkea ja elää ns. toispuolisesti. Ontuen, pyörätuolissa, mykkänä jne.  Tapahtunut tukos aivoissa voi saada kaiken tämän aikaan.  Et ole itse tähän varsinaisesti syyllinen, eikä kohonnut verenpaine yksinään aiheuta tätä olotilaa, mutta kohonnut verenpaine altistaa meidät aivo- verenkiertohäiriöön.  Nykyään puhutaan AVH:sta.

Salossa toimii AVH-kerho, jonka tarkoituksena on antaa vertaistukea sekä näille potilaille, että omaisille.  En itse ole mikään asiantuntija, mutta jonkinlaista tietoa ja kokemusta olen saanut kulkiessani tällaisen häiriön saaneen rinnalla tasan kaksikymmentä vuotta. Yhdessä siinä ollaan itketty ja naurettukin kovan kohtalon saaneena perheenä. Perheenä siksi, että elämä heittää häränpyllyä. (Mitä tuo sanonta tarkoittaakaan, en tiedä ihan tarkasti?) Sen vakuutan, että siitä alkaa uusi kirjoitus koko elämälle.

Joku voi väittää, että kirjoittelen omiani! Epäuskoiset; kaikki vaivalla näppäimistöstä etsimäni kirjoitusmerkit kertovat totta. Mikään niistä ei ilmaise sitä, että puhuisin tai kirjoittaisin omiani. Voin vakuuttaa, että vaikka kaikki mitä tähän kirjoitan, eivät ole ajatuksina omiani, niin (pitkä paussi) joka ikinen ilmaisu on jostakin elämän varrelta opittua ja todellisuutta. Nämä opit olen saanut kanssaihmisiltäni, joiden joukossa on ollut ja on varsinaisia opettajia. Niinpä tämä kovalevyjuttukin on toisilta opittua.

Olen kuullut, lienenkö ymmärtänyt oikein, että sydän  olisi ihmisen pumppulaitos, joka laittaa  veren virtaamaan putkissamme, verisuonissamme. Jos näihin putkiin tulee tukos verenpaineemme nousee. Tämä muodostunut tukos voi olla putkessa joka johtaa sydämeen tai ajattelu- ja tietokeskukseemme, aivoihin. 

Tulee huutava pula ”ravinnosta”, hapesta, jota aivomme tarvitsevat. Tämä puutos aiheuttaa ihmisessä toimintahäiriöitä, jotka olisi hyvä muistaa ja tietää ennakolta. Osasta oireita voi potilas itse tiedostaa, että nyt ei kaikki ole kohdallaan. Tällaisen tiedostamisen, älynväläyksen sanoisin, koki niin monen tuntema TV-ääni Kaj Kunnas. Hän pelasti nopealla toiminnalla itsensä halvaantumiselta. Naapuri oli myös edesauttamassa pelastumista.

Lainatakseni Kunnasta; hän kiirehti naapuriin koska olo ei ollut mitenkään omanlainen. Ilmeisesti oli vaikea toimia ja olo oli huono. Naapurin tavoitettuaan hänellä oli vaikea ilmaista itseään, puhe puuroutui, eikä siitä naapurikaan tahtonut saada selvää. Usein tällainen laitetaan alkoholin syyksi, mutta nyt naapurit soittivat hätäkeskukseen 112. Apu tuli nopeasti ensihoitajien muodossa.

Kunnaksen tilanteen "tavaramerkki" ja apu olikin sanassa PIAN.  Koetan muistella mitä tämä pian tarkoittaa. 
P = yhtäkuin puhe.  Se on yksi varma merkki verenkiertohäiriöstä. Puhe kun sammaltaa, se ei välttämättä viittaa juopumukseen. Uskon, että tämän erottaa sairaskohtauksesta.

Toinen kirjain I = ilmeet, on merkki häiriöstä.  Siinä suupielet saa uuden ilmeen. Toispuoleinen huulten, suun, roikkuminen alaspäin on toinen tunnusmerkki.

A-kirjaimen merkitys on vähän vaikeampi ymmärtää. Kun annat kätesi ristiasennossa puristettavaksi, siis tervehditään ristiotteella ja pyydät vastapuolta puristamaan käsillään sinun käsiäsi. Jos puristus on heikko (avuton), niin silloin viimeistään on kiire hoitoon.

N = nopeasti hoitoon, nyt on kiire.  Siinä PIAN-sanan tarkoitus.

Asiantuntevan ylilääkärin luennolla olen kuullut minkälainen verenpainemittari olisi hyvä hankkia kotikäytössä.

Rytmihäiriötä ei aina itse tiedosta, paitsi tanssilattialla. Siellä sen huomaa jos varpaasi on vaarassa tulla tallatuksi. Rytmi menee päin, siis päin…. Nyt hiukan poikkesin varsinaisesta asiasta, mutta kyseessä on sydämen häiriintynyt toiminta. 
Sellaisiakin verenpainemittareita on olemassa jotka tämänkin ilmoittavat. Silloinkin on kiire lääkärille tutkimuksiin. Uskottava tämäkin on koska sen on ilmaissut ylilääkäri, joka on liuotushoidon vastaava lääkäri.

Samoin lääkärin tutkittavaksi heti, mikäli silmiesi eteen tulee ikäänkuin kalvo, joka estää näkemisen, näet vain toisella silmällä. Tämäkin on ehdottomasti tutkittava. Olen tästä asiasta ennenkin kirjoitellut. Mutta sanotaan, että kertaus opettaa myös äitejä, kanssaihmisiä ja ennen kaikkea allekirjoittanutta.

Tämänkään jälkeen en osaa kirjoittaa omiani. Tosin vuosien saatossa olen yrittänyt miettiä erilaisia asioita eri tavalla. Uskomukseni on uskonasioissa esimerkiksi vähän ristiriitainen. Kova usko siirtää vaikkapa vuoria. Siihen en usko, mutta ihan varmasti vuoria on siirtynyt ja kadonnutkin mannerlaattojen liikkumisen takia. Ei niitä uskolla siirretä. Työkoneilla kylläkin, ehkä.

Uskonnolla on hyvä merkitys, jos sillä saadaan hyvää aikaiseksi, vaikkapa sodat lopetettua. Kaikenlainen vihanpito muutenkin on turhaa. Uskontoja on tuotu ja yhä edelleen pyritään tuomaan asein tähän maailmaan. Nyt taitaa enempi olla  käytössä  tuo sanan sallima ase. Tosin sitäkin pyritään rajoittamaan maailman kolkilla.
                                                                Niilo





Tuttu osoite
...yhden klikkauksen
päässä tästä logosta


Jos olet tullut tähän sivustoon jostain linkistä
ja nyt näyttää, ettei kommenttien jälkeen ole
enää mitään luettavaa niin ei syytä huoleen:
SKROLLAA VAIN ALASPÄIN
sieltä tulee vastaan rivi, jossa
Etusivu ja Vanhempi viesti
ovat linkkejä jatkoon!