Miehä
täs vähä aikaa sitte lupasij, jot selvitän täänki miks minnuu tuommosel nimel
kututaa, ett IsoTimppa. No täshä siihe on passel aika tulna pistää sit tääki julkisuutee. Ja
alust lähtii…
Syntymää
mie ennäti jo enne sottii ja Viipuris. Jos lie sieltkii mitä äitinmaijjos
tarttunt niit niisanottui ympäristötekijöi. Mut sit ko oon kiertänt tätä Suomii
laijasta laitaa ja viel tuol pohjoseskii ilmansuunnas, nii melkei o alkant
tuntumaa, jottei sitä oikeest oo mistää kotosi. Ja silleehä mie usjast
sanonkii, ko kyssyyt, jotta mist oot. Se ko tää Viipurkii män sit niinku
muistoloihe puolel.
Naimisiinki
oon pääst ja joutunt ja elävän lesken elelen nykyjää, jot kokemuksii on –
nelinkertasen vaarinakkii. Kuvvii ja mainoksii kans melkei kaike ikkää oon
värkänt ja ko vielä vanhoil päivil (90-luvul) pistiit uuvelleekoulutuksee, nii
inhvormaatioteknolokiaks sannoit niit oppiloit. Sentähehä mie lienen pääst
tätäkii meijä blokija ylläpitämää.
Kuvantekemissii
kans mie sin pohjoseekii kuleksin. Käymäntieltää ja työj jälestkii. Siel kolmej
jiin Kajjaaniskii oon asunt, vaik sielt yks jii olkii jo sillo mänt Jovesuul.
Sallast, sielt lähelt yht Suome kylmimpää kyllää, Naruskast, mie löysin
ensimmäisii tauluaiheit ja rauhallist korpimaisemaa, mis lähimpii taloloihe ol
kymmenkunta kilometrii ja sekkii ol rajavartijosto. Niilt peruloilt mie sit
kulkeuvui Kuusamoo, mis piettii Taideleirilöi ja mie läksin Helsinkist sit
sinne. Pariks viikkoo, niinku aluks, vaik kyl siel tul kuleksittuu toistkymment
vuotta ja kuuluttuu lopult ”kalustoonki”. Koillismaal olin sit sen pitämäin
janiksevvuuvenkii elokuust seuraavaa kevvääsee, mut se ensimmäinen leiri, se se
miust IsoTimpan tek.
Meit
penssiliheiluttajjii ko ol tulna sinne nimijää kaimoloit peräte kolme ja ko
kukkaa ei niis piirilöis sukunimmii käytä, nii jotenkiiha meijät ol nimettävä.
Mist sit lie johtunt, jot miust tul se Iso? 118 kilosest.
Sit siel ol
PikkuTimppa ja keskimmäine jäi pelkästää Timoks. Ja siit alkai, sielt 70-luvult
lähtii, mie sit oon olna tää IsoTimppa. Silviisihä mie pistin sen ain sinne
taululoihein alalaitaakii, mut paljo pienemmäl ko Särestöniem.
Eikä
siinä viel kaik! Myö ku 2008 perustettiin tän SYTYl semmonen miehii
syrjäytymist estävä keskusteluryhmä (nykysii se kulkoo KamariHerroi nimel),
niin elähä virka – siinkii ol kolme Timmoo. No miehä olin sit luontojaa se
IsoTimppa ja sillosest kuopuksest tehtii PikkuTimppa. Tää kolmaas ei huolint
mittää VäliTimpaks nimittellyy, nii nykyjää tullee hänt puhuteltuu sukumanimeltää.
Pääasja lienöö, jot ei männä sekalutta. Nimilöissäkää. Ja nii hyväst tää
IsoTimppa on istunt minnuu, jot omalääkärist lähtii hääkii oppi nii sanomaa. Ja
oppi paljo muutakii. Mie ku en oo niit helpompii kanssaihmisii muutonkaa, saati
potilaan. Ja vaik nyt painokii om mänt allaapäi, muutokii ko hartijoist mahhaa,
niin IsoTimppaha mie oo ellee, Siulkii, jos vaa se Siul passajaap.
PS. Ja
tään murteel kirjottamise kans käi siin ”kansalaisäänestykses” silviisi, jot
vaik sitäkii juttuu ol kolme päivä aikan käytyn kurkistamassa kaikkijaa 66
kertaa (lokilaskuri mukkaa), nii kannaottoi äänilöihe keral ei olna kaikkijaa
ko 19. Mutt mikä kerta ol tarjottu, nii sehä o annettu ja nyt se
äänestyslippukii on olna pois jo viikovvaihteest. Jotta kiitoksii teil, jotka rohkijast
ossaa otitta. Lopputulokse osalta se näytti tämmöselt ja ko niist äänilöist olliit
KYLLÄ-äänii tälviisii sinisel kaik…
…nii
hyväl omaltunnol mie se saatan viel jollokii alkaa samalviisii haastin kans
kirjottelemaa, yleaikaa en kuitekaa, jott elkää hermostuko hetikää. Ja vaik
Jarlan Penttikii esitti, jot kirjotusassuu tarvihtis ain kiinnittää enemp erityist
huomijoo, nii kyl mie tätä meinaan jatkaa ain vaa entisis arkivaatteis!