TALVI YLLÄTTÄÄ…

Joka talvi sama juttu – liikenne sekoaa ja erilaisia kolareita ja onnettomuuksia sattuu solkenaan.  Eikä suinkaan aina se kesärenkaista luopumisessa viivyttelykään kaikkea selitä. Ei vain tajuta, että ulkoilman lämpötila saattaa olla maan tasalla muuta kuin keittiön hiukan sisälämpöä falskaavaan ikkunanpokaan kiinnitetyssä mittarissa. Ja kun siellä on voinut olla jäätymispisteen saavuttanutta kosteuttakin sen ohuen lumikerroksen alla. Onneksi talven edetessä pikkuhiljaa kuljettajat sopeutuvat olosuhteisiin ja liikenne alkaa sujumaan.

Mutta entäpä me autottomat? Ei siihen juurikaan ennen uutta kevättä koskaan täysin ennätetä sopeutumaan…

Talvijalkineissa olevat toimivat liukuesteet tai pidempään jatkuva pakkauskausi ja tukevasti maassa pysyvä lumipeite, jota huippukätevillä työkoneilla hoidellaan tasoittaen ja hiekoittaen, sellaisissa olosuhteissa ei ole suurta hätää. Vaan annas olla kun sää lauhtuu. Tai kun jalankulkuväylät karhutaan vallan epätasaisille urille, joista jalka ei liukuesteilläkään löydä tukevaa vastetta. Entäs sitten vilkkaissa ja/tai valo-ohjatuissa risteyksissä, katua ylittävällä suojatiellä, joissa jarrutus ja autonpyörien kitkaton liikkeellelähtö hioo pintarakenteen päälle koostuneen jään peiliäkin kirkkaammaksi. Ja sitten vielä, noissa samoissa kadunylityksissä, kun joku innovaattori on kehittänyt suojatien merkintämaalin, sen valkoisen, kulutusta kestäväksi – ja oikein helkkarin liukkaaksi! Noita kaikkia pitäisi, jos ja kun niitten vaikutuspiiriin joutuu, pystyä huomioimaan todella varovaisesti etenemällä. Tai muuten…

Onneksi sentään joissakin paikoissa, melko yleisessäkin käytössä olevia, hoitamattomia kulkuväyliä ennalta varoittaen merkataan ”Ei talvikunnossapitoa”-kyltein. Sinne ei siis jalankulkijallakaan pitäisi olla asiaa. Oman turvallisuutensa vuoksi. Poikani tosin lienee pohdiskellut tuon kyltin sanomaa ja (kai) vertaamalla sitä uutta kesää ennakoiviin ”nyt rantakuntoon kuukaudessa” -mainoksiin. Omin hänen ideansa tähän:

Perustelun omimistani vanhalla perinteellä, jonka mukaan naisten hääasussakin täytyy olla jotain lainattua, jotain sinistä, jotain vanhaa ja oliko siinä vielä jotain omaa vai oliko se uutta… Vanhaa on saunatakin sisällä ja kun idea (kuin myös alkuperäinen kuvakin) on luvatta lainattua, niin sinisyyskin riittänee, vaikkei uutta taikka omaa olekaan!

Oikeasti ja oikeilla kylteillä ilmaistuna kyseiselle alueelle ei kannattane mennä, sillä varsinkin siellä kaatuilu kaikissa olosuhteissa on kokonaan omaa syytä. Ainahan se ei sitä ole. Ei ainakaan vastuun osalta.

Jäisellä tiellä liukastumisesta on lähes aina vastuussa kadun kunnossapitäjä. Vaikka jäisellä kadulla lipsuttelisi kesäkengissä, ja kaatuu, vastuu liukastumisesta ja vahingonkorvauksista suuntautuu pääsääntöisesti sille, joka on vastuussa kadun hiekoittamisesta ja auraamisesta.

Eduskunnan päätöksellä on lakitekstissä selvästi, että ”velvollisuus pitää kunnossa ja puhtaana asemakaava-alueella olevat kadut, torit, katuaukiot, puistot, istutukset ja muut näihin verrattavat yleiset alueet kuuluu osaksi kunnalle, osaksi tontin tai muun alueen omistajalle sen mukaan kuin tässä laissa säädetään”. Nyt kuitenkin käsittääkseni esim. ”marraskuun alussa voimaan tullut katujen kunnossapitoa koskeva lainmuutos ei varsinaisesti tuo yllätyksiä taloyhtiöille ja kiinteistöille. Mutta se siirtää muun muassa yhdistettyjen jalankulku- ja pyöräteiden kunnossapidon kokonaan kunnan vastuulle, samoin hiekan poiston ajoradoilta.”

Eli pitäisikö jalankulkijan aina kadunkulmassa tarkistaa, että jos lähden vasemmalle, niin kenen vastuulla sen katuosuuden hoito- ja vastuuvelvollisuus on? Entä oikealle käännyttäessä? Vaiko jatkaisin suoraan? Vai olisiko sittenkin turvallisinta palata takaisin?

Ihminen on kanta-astuja eli hän astuu koko jalka-pohjallaan. Se vain tuo kantapää tuppaa aina ottamaan sen ensikosketuksen alustaan ja

jollei alustan ja sen välille synny riittävää kitkaa niin… Tiedät kyllä mitä! Lähes kaikki meistä on joutunut tai joutuu tuon kaltaiseen tilanteeseen, siis kuinka toimia – ei jos, vaan kun!

Usealla taholla on herätty ”oikealla tavalla kaatumisen” ohjauksen tarpeellisuuteen. Paikallisestikin varmasti löytyy toimijoita, joilta tuon suuntaista opastusta on tarjolla, jopa harjoittelunakin. Valtakunnallisesti näistä opeista saa kirjatietoa täältä internetin kautta. Paikallista kurssitusta kannattanee kysellä liikunnallisten toimijoiden kanssa juttusille hakeutumalla.

Kuvittelisin näet, ettei se oikeaoppinen katkarapuasento (polvet notkeana, pää kiinni rinnassa, selkä pyöristettynä etukenoon ja kädet kiinni vartalossa) onnistu moneltakaan luontaisesti ja harjoittelematta. Jotenkin sitä toivoisi, että siinä ”silmänräpäyksessä”, jolloin maa häviää jalkojen alta, muistaisi edes sen, ettei ota käsillä vastaan, eikä anna pään kolahtaa jäätikköön. 

Mutta niin hassulta kuin se kuulostaakin, kaatumistakin voi harjoitella ja jopa aivan kotioloissa: Köllähdyksiä kyljelleen ja selälleen - pitämällä leuka kiinni rinnassa ja kädet pois välistä. Samalla tulee harjoitettua vatsalihaksia, sillä lihaskunto ja tasapaino ovat tässäkin, kuten kahdella jalalla, pystyasennossa liikkumisessa yleensäkin, tärkeässä roolissa. Tuollaisia ”köllähdyksiä” varten olisi vain löydettävä kotoa hiukan pelkkää lattiaa pehmeämpi alusta. Ainakin aluksi!

Pysytelkäämme siis pystyssä!

                                 

PS. Jos joku haluaa ja jaksaa tutkia asiaan liittyviä ja julkiseen levitykseen tarkoitettuja tietoja ja opastuksia, niin rohkenen linkittää pari sellaista tähänkin:

Invalidiliitolla on ihmisläheistä ohjausta linkissään

pääkallokelit

josta löytyy ennalta varautumisen ohjeita ja harjoittelu-neuvoja kaatumisen estämiseksi:

Pääkallokelit on Invalidiliiton liukastumistapaturmista varoittava kampanja. Kampanjan tarkoituksena on jakaa tietoa turvallisesta talviliikkumisesta ja liukastumistapaturmien ehkäisemisestä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) on puolestaan tarjottavana 

IKINÄ-toimintamalli

ja siellä Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy (saatavana myös painettuna julkaisuna). Tosin kaikki tuo lienee enemmänkin tarkoitettu iäkkäiden parissa toimivien läheisten ja työskentelevien käyttöön ammattiryhmästä, työtehtävästä tai toimipaikasta riippumatta. 

Jos olet tullut tähän sivustoon jostain linkistä
ja nyt näyttää, ettei kommenttien jälkeen ole
enää mitään luettavaa niin ei syytä huoleen:
SKROLLAA VAIN ALASPÄIN
sieltä tulee vastaan rivi, jossa
Etusivu ja Vanhempi viesti

ovat linkkejä jatkoon!