Joka talvi sama juttu – liikenne sekoaa ja
erilaisia kolareita ja onnettomuuksia sattuu solkenaan. Eikä
suinkaan aina se kesärenkaista luopumisessa viivyttelykään kaikkea selitä. Ei
vain tajuta, että ulkoilman lämpötila saattaa olla maan tasalla muuta kuin
keittiön hiukan sisälämpöä falskaavaan ikkunanpokaan kiinnitetyssä mittarissa.
Ja kun siellä on voinut olla jäätymispisteen saavuttanutta kosteuttakin sen
ohuen lumikerroksen alla. Onneksi talven edetessä pikkuhiljaa kuljettajat
sopeutuvat olosuhteisiin ja liikenne alkaa sujumaan.
Mutta
entäpä me autottomat? Ei siihen juurikaan ennen uutta kevättä koskaan täysin ennätetä
sopeutumaan…
Talvijalkineissa
olevat toimivat liukuesteet tai pidempään jatkuva pakkauskausi ja tukevasti
maassa pysyvä lumipeite, jota huippukätevillä työkoneilla hoidellaan tasoittaen
ja hiekoittaen, sellaisissa olosuhteissa ei ole suurta hätää. Vaan annas olla
kun sää lauhtuu. Tai kun jalankulkuväylät karhutaan vallan epätasaisille
urille, joista jalka ei liukuesteilläkään löydä tukevaa vastetta. Entäs sitten
vilkkaissa ja/tai valo-ohjatuissa risteyksissä, katua ylittävällä suojatiellä,
joissa jarrutus ja autonpyörien kitkaton liikkeellelähtö hioo pintarakenteen
päälle koostuneen jään peiliäkin kirkkaammaksi. Ja sitten vielä, noissa
samoissa kadunylityksissä, kun joku innovaattori on kehittänyt suojatien
merkintämaalin, sen valkoisen, kulutusta kestäväksi – ja oikein helkkarin
liukkaaksi! Noita kaikkia pitäisi, jos ja kun niitten vaikutuspiiriin joutuu,
pystyä huomioimaan todella varovaisesti etenemällä. Tai muuten…
Onneksi
sentään joissakin paikoissa, melko yleisessäkin käytössä olevia, hoitamattomia
kulkuväyliä ennalta varoittaen merkataan ”Ei talvikunnossapitoa”-kyltein. Sinne
ei siis jalankulkijallakaan pitäisi olla asiaa. Oman turvallisuutensa vuoksi.
Poikani tosin lienee pohdiskellut tuon kyltin sanomaa ja (kai) vertaamalla sitä
uutta kesää ennakoiviin ”nyt rantakuntoon kuukaudessa” -mainoksiin. Omin hänen
ideansa tähän:
Perustelun
omimistani vanhalla perinteellä, jonka mukaan naisten hääasussakin täytyy olla
jotain lainattua, jotain sinistä, jotain vanhaa ja oliko siinä vielä jotain
omaa vai oliko se uutta… Vanhaa on saunatakin sisällä ja kun idea (kuin myös
alkuperäinen kuvakin) on luvatta lainattua, niin sinisyyskin riittänee, vaikkei
uutta taikka omaa olekaan!
Oikeasti
ja oikeilla kylteillä ilmaistuna kyseiselle alueelle ei kannattane mennä, sillä
varsinkin siellä kaatuilu kaikissa olosuhteissa on kokonaan omaa syytä. Ainahan
se ei sitä ole. Ei ainakaan vastuun osalta.
Jäisellä tiellä
liukastumisesta on lähes aina vastuussa kadun kunnossapitäjä. Vaikka jäisellä
kadulla lipsuttelisi kesäkengissä, ja kaatuu, vastuu liukastumisesta ja
vahingonkorvauksista suuntautuu pääsääntöisesti sille, joka on vastuussa kadun
hiekoittamisesta ja auraamisesta.
Eduskunnan
päätöksellä on lakitekstissä selvästi, että ”velvollisuus
pitää kunnossa ja puhtaana asemakaava-alueella olevat kadut, torit, katuaukiot,
puistot, istutukset ja muut näihin verrattavat yleiset alueet kuuluu osaksi
kunnalle, osaksi tontin tai muun alueen omistajalle sen mukaan kuin tässä
laissa säädetään”. Nyt kuitenkin käsittääkseni esim. ”marraskuun
alussa voimaan tullut katujen kunnossapitoa koskeva lainmuutos ei varsinaisesti
tuo yllätyksiä taloyhtiöille ja kiinteistöille. Mutta se siirtää muun muassa
yhdistettyjen jalankulku- ja pyöräteiden kunnossapidon kokonaan kunnan
vastuulle, samoin hiekan poiston ajoradoilta.”
Eli pitäisikö
jalankulkijan aina kadunkulmassa tarkistaa, että jos lähden vasemmalle, niin
kenen vastuulla sen katuosuuden hoito- ja vastuuvelvollisuus on? Entä oikealle
käännyttäessä? Vaiko jatkaisin suoraan? Vai olisiko sittenkin turvallisinta
palata takaisin?
Ihminen on
kanta-astuja eli hän astuu koko jalka-pohjallaan. Se vain tuo kantapää
tuppaa aina ottamaan sen ensikosketuksen alustaan ja
jollei alustan ja
sen välille synny riittävää kitkaa niin… Tiedät kyllä mitä! Lähes kaikki meistä
on joutunut tai joutuu tuon kaltaiseen tilanteeseen, siis kuinka toimia – ei
jos, vaan kun!
Usealla taholla on
herätty ”oikealla tavalla kaatumisen” ohjauksen tarpeellisuuteen. Paikallisestikin
varmasti löytyy toimijoita, joilta tuon suuntaista opastusta on tarjolla, jopa
harjoittelunakin. Valtakunnallisesti näistä opeista saa kirjatietoa täältä
internetin kautta. Paikallista kurssitusta kannattanee kysellä liikunnallisten
toimijoiden kanssa juttusille hakeutumalla.
Kuvittelisin näet, ettei se
oikeaoppinen katkarapuasento (polvet notkeana, pää kiinni rinnassa, selkä
pyöristettynä etukenoon ja kädet kiinni vartalossa) onnistu moneltakaan
luontaisesti ja harjoittelematta. Jotenkin sitä toivoisi, että siinä
”silmänräpäyksessä”, jolloin maa häviää jalkojen alta, muistaisi edes sen,
ettei ota käsillä vastaan, eikä anna pään kolahtaa jäätikköön.
Mutta niin hassulta
kuin se kuulostaakin, kaatumistakin voi harjoitella ja jopa aivan kotioloissa: Köllähdyksiä
kyljelleen ja selälleen - pitämällä leuka kiinni rinnassa ja kädet pois välistä.
Samalla tulee harjoitettua vatsalihaksia, sillä lihaskunto ja tasapaino ovat
tässäkin, kuten kahdella jalalla, pystyasennossa liikkumisessa yleensäkin,
tärkeässä roolissa. Tuollaisia ”köllähdyksiä” varten olisi vain löydettävä
kotoa hiukan pelkkää lattiaa pehmeämpi alusta. Ainakin aluksi!
Pysytelkäämme siis
pystyssä!
PS. Jos joku haluaa ja
jaksaa tutkia asiaan liittyviä ja julkiseen levitykseen tarkoitettuja tietoja
ja opastuksia, niin rohkenen linkittää pari sellaista tähänkin:
Invalidiliitolla on ihmisläheistä ohjausta
linkissään
josta löytyy ennalta varautumisen ohjeita ja harjoittelu-neuvoja kaatumisen estämiseksi:
Pääkallokelit on
Invalidiliiton liukastumistapaturmista varoittava kampanja. Kampanjan
tarkoituksena on jakaa tietoa turvallisesta talviliikkumisesta ja
liukastumistapaturmien ehkäisemisestä.
Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksella (THL) on puolestaan tarjottavana
ja siellä Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy (saatavana myös painettuna julkaisuna). Tosin
kaikki tuo lienee enemmänkin tarkoitettu iäkkäiden parissa toimivien läheisten
ja työskentelevien käyttöön ammattiryhmästä, työtehtävästä tai toimipaikasta
riippumatta.
Jos olet
tullut tähän sivustoon jostain linkistä
ja nyt näyttää, ettei kommenttien jälkeen ole
enää mitään luettavaa niin ei syytä huoleen:
SKROLLAA VAIN ALASPÄIN
sieltä tulee vastaan rivi, jossa
Etusivu ja Vanhempi viesti
ja nyt näyttää, ettei kommenttien jälkeen ole
enää mitään luettavaa niin ei syytä huoleen:
SKROLLAA VAIN ALASPÄIN
sieltä tulee vastaan rivi, jossa
Etusivu ja Vanhempi viesti
ovat
linkkejä jatkoon!
Asiaa kirjoitat, veli Iso-Timppa. Liukkauteen on varauduttava hyvin. Liukuesteet jalkineisiin, on yksi tapa säilyttää terveytensä.
VastaaPoistaPurnaisin vähän koosta vaikka kuulemani mukaan ei koolla ole niin nuukaa - ainakin jos kyseessä on liukuesteet. Meitä isojalkaisia tupataan sortamaan. Luulevat ettei meitä ole niin montaa. Suomessa tupataan lopettamaan sukkien ja jalkineiden valmustus numeroon 45.
Silloin joskus oli aasia toisin, mutta ajat ovat parantuneet paljon. Sen huomaa kun tarkkilee nuorempaa väkeä. Lumeen jää huomattavasti pidemmät jäljet kuin silloin joskus. Valtava enemistä on jonkinverran pienempijalkaisia, mutta reippaankin kokoisia on runsaasti. Tälle vähemistölle oli saatava niitä irrotettavia liukuesteitä, jotka sopivat jalkineisiin ja myös pysyvät paikoillaan.
Liikkeet voisivat laittaa sisääntulo-oven läheisyytten penkin joka palvelisi niiden vempaitten poistamiseen sekä paikoilleen laittamiseen. Lattiat eivät naarmuttuisi. Sillä estetään myäs sisätila liukastumiset.
AVH-kerho on tilannut suutari-asiantuntijan esittelemään erilaisia ratkaisuja estämään talviset liukastumiset.
Niilo