IsoTimppa – kuka – missä – milloin

Miehä täs vähä aikaa sitte lupasij, jot selvitän täänki miks minnuu tuommosel nimel kututaa, ett IsoTimppa. No täshä siihe on passel  aika tulna pistää sit tääki julkisuutee. Ja alust lähtii…

Syntymää mie ennäti jo enne sottii ja Viipuris. Jos lie sieltkii mitä äitinmaijjos tarttunt niit niisanottui ympäristötekijöi. Mut sit ko oon kiertänt tätä Suomii laijasta laitaa ja viel tuol pohjoseskii ilmansuunnas, nii melkei o alkant tuntumaa, jottei sitä oikeest oo mistää kotosi. Ja silleehä mie usjast sanonkii, ko kyssyyt, jotta mist oot. Se ko tää Viipurkii män sit niinku muistoloihe puolel.

Naimisiinki oon pääst ja joutunt ja elävän lesken elelen nykyjää, jot kokemuksii on – nelinkertasen vaarinakkii. Kuvvii ja mainoksii kans melkei kaike ikkää oon värkänt ja ko vielä vanhoil päivil (90-luvul) pistiit uuvelleekoulutuksee, nii inhvormaatioteknolokiaks sannoit niit oppiloit. Sentähehä mie lienen pääst tätäkii meijä blokija ylläpitämää.

Kuvantekemissii kans mie sin pohjoseekii kuleksin. Käymäntieltää ja työj jälestkii. Siel kolmej jiin Kajjaaniskii oon asunt, vaik sielt yks jii olkii jo sillo mänt Jovesuul. Sallast, sielt lähelt yht Suome kylmimpää kyllää, Naruskast, mie löysin ensimmäisii tauluaiheit ja rauhallist korpimaisemaa, mis lähimpii taloloihe ol kymmenkunta kilometrii ja sekkii ol rajavartijosto. Niilt peruloilt mie sit kulkeuvui Kuusamoo, mis piettii Taideleirilöi ja mie läksin Helsinkist sit sinne. Pariks viikkoo, niinku aluks, vaik kyl siel tul kuleksittuu toistkymment vuotta ja kuuluttuu lopult ”kalustoonki”. Koillismaal olin sit sen pitämäin janiksevvuuvenkii elokuust seuraavaa kevvääsee, mut se ensimmäinen leiri, se se miust IsoTimpan tek.

Meit penssiliheiluttajjii ko ol tulna sinne nimijää kaimoloit peräte kolme ja ko kukkaa ei niis piirilöis sukunimmii käytä, nii jotenkiiha meijät ol nimettävä. Mist sit lie johtunt, jot miust tul se Iso? 118 kilosest. 

Sit siel ol PikkuTimppa ja keskimmäine jäi pelkästää Timoks. Ja siit alkai, sielt 70-luvult lähtii, mie sit oon olna tää IsoTimppa. Silviisihä mie pistin sen ain sinne taululoihein alalaitaakii, mut paljo pienemmäl ko Särestöniem.

Eikä siinä viel kaik! Myö ku 2008 perustettiin tän SYTYl semmonen miehii syrjäytymist estävä keskusteluryhmä (nykysii se kulkoo KamariHerroi nimel), niin elähä virka – siinkii ol kolme Timmoo. No miehä olin sit luontojaa se IsoTimppa ja sillosest kuopuksest tehtii PikkuTimppa. Tää kolmaas ei huolint mittää VäliTimpaks nimittellyy, nii nykyjää tullee hänt puhuteltuu sukumanimeltää. Pääasja lienöö, jot ei männä sekalutta. Nimilöissäkää. Ja nii hyväst tää IsoTimppa on istunt minnuu, jot omalääkärist lähtii hääkii oppi nii sanomaa. Ja oppi paljo muutakii. Mie ku en oo niit helpompii kanssaihmisii muutonkaa, saati potilaan. Ja vaik nyt painokii om mänt allaapäi, muutokii ko hartijoist mahhaa, niin IsoTimppaha mie oo ellee, Siulkii, jos vaa se Siul passajaap.

                           

PS. Ja tään murteel kirjottamise kans käi siin ”kansalaisäänestykses” silviisi, jot vaik sitäkii juttuu ol kolme päivä aikan käytyn kurkistamassa kaikkijaa 66 kertaa (lokilaskuri mukkaa), nii kannaottoi äänilöihe keral ei olna kaikkijaa ko 19. Mutt mikä kerta ol tarjottu, nii sehä o annettu ja nyt se äänestyslippukii on olna pois jo viikovvaihteest. Jotta kiitoksii teil, jotka rohkijast ossaa otitta. Lopputulokse osalta se näytti tämmöselt ja ko niist äänilöist olliit KYLLÄ-äänii tälviisii sinisel kaik…

…nii hyväl omaltunnol mie se saatan viel jollokii alkaa samalviisii haastin kans kirjottelemaa, yleaikaa en kuitekaa, jott elkää hermostuko hetikää. Ja vaik Jarlan Penttikii esitti, jot kirjotusassuu tarvihtis ain kiinnittää enemp erityist huomijoo, nii kyl mie tätä meinaan jatkaa ain vaa entisis arkivaatteis!