lauantai 27. huhtikuuta 2019

Onnittelukäynti



Ystäväni Kerttu, täytät tänään 90 vuotta! Annas kun kerron jotakin, joka tuntuu mielestäni aivan uskomattomalta!

Kuinka ihmeessä me selvisimme, jotka synnyimme aikaan ilman äitiysneuvolaa, äitiyspakkausta, äitiysvoimistelua, äitiysrahaa, ultraäänitutkimusta, äitiys-, isyys- tai vanhempainlomaa?

Miten on mahdollista, että me saatoimme kasvaa ilman lapsilisää ja kotihoidontukea?

Miten on mahdollista, että me opimme kävelemään näin kauaksi ja pitkälle, vaikka ei ollut edes kenkiä aina laittaa jalkaan?

Kuinka ihmeessä me pärjäsimme ilman kertakäyttövaippoja, nelinkertaista WC-paperia, käsipyyhepaperia, leikkikoulua, subjektiivista päiväkotioikeutta ja eskaria?

Miten on mahdollista, että me osasimme leikkiä käpylehmillä, vesimyllyillä kevätpuroissa ja kivillä ilman ohjausta, vieläpä ilman legoja, barbeja ja lasten TV-ohjelmia?

Kuinka ihmeessä me selviydyimme mustepullon ja mustekynän kanssa sekä saimme lyijykynän ja kumin säilymään puupenaalissa?

Saatoimme liimata keitetyn perunan puolikkaalla, kun emme tienneet liimapuikoista kontaktiliimoista vielä mitään?

Miten on mahdollista, että me pärjäsimme ilman kouluavustajaa, koulukypsyystestejä, koulukuraattoria, kouluterveydenhuoltoa  ja nuorisotiloja?

Kuinka ihmeessä me selvisimme ilman kouluruokaa, allergiatestejä, koulukyytejä ja Kela-takseja? Emmekä tienneet mitään koulujen sisäilmaongelmista ja homeesta?

Miten on mahdollista, että me opiskelimme ammattiin ilman opintorahaa, opintolainaa ja asumistukea koulukortteereissa, joissa ei ollut suihkua eikä keittiötä ja vielä ilman opiskelijoiden terveydenhuoltoa?

Kuinka ihmeessä me selvisimme tietämättä mitään terapioista, ilmaisesta ehkäisystä, kevytmasennuksesta, burn outista sekä paneelikeskusteluista aiheena murrosikä, homot, lesbot, transut sekä metoo?

Kuinka ihmeessä me pystyimme valitsemaan ammatin ilman ammatinvalinnan ohjausta ja opoja?

Kuinka ihmeessä meille riitti perhe ja naapurit sekä kotikunta, kun emme osanneet haaveilla matkoista lentokoneella maailman ääriin?

Miten on mahdollista, että me kuitenkin polkupyörillä kävimme niin kaukana tansseissa, kun ei ollut mopoautoja tai kevytautoja?

Kuinka ihmeessä me saimme hoidettua asioitamme ilman mokkulaa, tietokonetta, sähköpostia, tekstiviestiä, WhatsAppia, häsdäkkiä ja älykännykkää pelkän lankapuhelimen varassa?

Miten on mahdollista, että me löysimme tietoa kotikylän ja koulun kirjastoista ilman internettiä ja Googlea?

Kuinka ihmeessä me pääsimme urheilukentälle ilman vanhempien kuljetusapua ja osasimme hiihtää, luistella, pelata jalkapalloa ja pesäpalloa, vaikka kukaan ei tehnyt meille ura- tai treenisuunnitelmaa ja ihan ilman Personal Traineria jopa ilman kuntosalia?

Miten on mahdollista, että me osasimme elää tarkkailematta alati rasva-, kalori-, sokeri-, laktoosi- ja suolamääriä sekä E-lisäaineita että Eu-direktiivejä?

Kuinka ihmeessä meillä ei ollut vapaa-ajan ongelmia? Opimme tanssimaankin lavalla ilman sen kummenpaa opastusta?

Miten on mahdollista, että me löysimme elämänkumppanin ihan ilman Twitteriä, Tinderiä, Facebookia, Instagramia tai Deittiklubeja?

Miten ihmeessä me emme tienneet saunan kiukaan alle sytytetystä tulesta, että se tuhoaa ilmastoa, jos klapit ovat alta sytytetyt? Tai, että se bensiinimoottoriauto, jonka kyytiin hyvin harvoin pääsimme, osoittautuu nykyään kaikkein pahimmaksi ongelmaksi?

Kerttu hyvä, kuinka ihmeessä olemme selvinneet tänne asti ja vieläpä niin, että meillä on ollut koko ajan niin HAUSKAA?

Onnittelut huokuu yli päämme
ystäviksi aina jäämme!

                                                                                   Eero







keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

YKSINÄISYYDEN PITKÄT VARJOT


Tämä tarina on tosi.

Kahvilassa istuu yksinäinen vanha mies. Hän katselee ohikulkevia, kiireisiä ihmisiä. Silmissään surullinen katse.

Kauppakeskuksen käytävää kävelee hiljaa yksinäinen nuori nainen, kuulemattomat korvat koristeena päässään, väsymyksen kyyneleet silmissään kirvellen.

Kahvilan kohdalla nainen nostaa katseensa tuntiessaan jonkun katselevan häntä. Katse kiertää täyttä kahvilaa ja pysähtyy surullisten silmien omistajaan. Ohikiitävän hetken he, kaksi toisilleen tuntematonta, katselevat toisiaan. Pieni hymyn kare nousee naisen huulille. Miehen katse kirkastuu vähän ja suru hieman väistyy. Nainen jatkaa hiljalleen kulkuaan. Ennen käytävältä kääntymistään, nainen katsahtaa taakseen ja näkee yksinäisen miehen katsovan peräänsä hetken.


Menneellä viikolla istuin koulutuksessa, jossa käsiteltiin yksinäisyyttä. Tunteita herättävä iltapäivä. Yksinäisyys aiheuttaa kipua ja surua, näkymättömyyden tunnetta ja arvottomuutta, keskellä ihmispaljouttakin. Tunne, ettei ketään kiinnosta tai olet kaikille vain taakka. Yli sukupolvien koettu tunne, nyky vuosituhannen vitsaus. Kaikkeen tottuu, paitsi kipuun.

Vastaantulevan voit nähdä hymyilevän, katsovan kohti. Näennäisesti päällisin puolin kaikki on kunnossa. Ohikulkijan kohtaloa ei kukaan ehkä tiedä. Hän on tänäkin aamuna herännyt, koska niin kuuluu tehdä. Hän on voinut herätä perheensä kanssa, silti kokenut yksinäisyyttä. Ehkä hän on tänäänkin odottanut, että joku kysyisi mitä hänelle kuuluu, oikeasti kiinnostuneena. Odottanut, että ehkä tänään on se päivä, että hän kokee miltä tuntuu, kun kaveri pyytää mukaansa, kahville tai kävelylle. Että joku haluaa nähdä ja kuulla hänet. Ehkä tänään…

Jäin miettimään koulutuksen jälkeen yksinäisyyttä. Mietin lasten ja nuorten yksinäisyyttä. Mietin, kuinka paljon some-maailma on mahtanut vaikuttaa kohtaamisiin ja yhdessäoloon. Kuinka paljon se on vaikuttanut siihen, ettei toisen kanssa enää nähdä, vaan keskustellaan ”virtuaalisesti” ja ollaan kimpassa näin.

En väitä, että tämä olisi ainoa syy yksinäisyyteen, koska tottahan omassakin lapsuudessa oli yksinäisiä lapsia, jotka jäivät kaikesta ulkopuolelle. Mutta onko tämä lisännyt syrjäytymisen mahdollisuutta? Tiedä mennä sanomaan, oli syy mikä tahansa, yksinäisyyden kanssa on vaikea kaveerata. Siinä särkyy ja jää aina toiseksi.

Ollapa keino, millä maailmaa muuttaisi. Taikasauva, jolla kaikille taikoisi ihmisen vierelle, arvostuksen ja läsnäolon, kuulluksi tulemisen. Ainoa, mitä jokainen voin tehdä, on yrittää nähdä ja kuulla ja olla herkkä näkemään yksinäisyyttä. Olla mahdollisuus jollekin, joka tarvitsisi ystävää, tänäänkin. Kysyä mitä kuuluu, oikeasti.

Kauppakeskuksen vilinässä nainen käy tekemässä ostoksensa. Väsynein silmin katselee ihmismassaa ympärillään, kohtaamatta ketään, joka häntä odottaisi. Vanha mies on siirtynyt istumaan käytävän penkille yksin. Yksin omasta tahdostaan tai kohtalon saattelemana. Ehkäpä huomenna joku odottaisi naista ja joku istuisi vanhuksen viereen juttelemaan. Ehkä yksinäisyys huomenna väistyisi.

Yksinoleminen on valinta, yksinäisyys ei.
                                                                                 Tanja





lauantai 20. huhtikuuta 2019

Hymiöstä(kö) hyvän tunnet? 😊

Kautta aikain on kaikenlaisiin viesteihin liitetty myös aihetta selventäviä, korostavia taikka keventäviä kuvia tai piirroksia. Kun tämä digiloikka siirsi suurimman osan ”etanapostista” sähköpostiin ja sittemmin pikaviesteihin, oli aluksi ongelmallista korvata noita piirrostehosteita pelkästään niillä kirjoitusmerkeillä, joita näppäimistöltä oli käytettävissä. Myönnän, että paria yleisintä hymiötä pystyin oppimaan, mutta monipuolisempi käyttö jäi melko vähälle, kun aina olisi(n) tarvinnut tällaista opasta:

Nuorisolle, joka kaikessa muussakin tietoteknisyydessä on useita askeleita meitä kauan sitten syntyneitä pidemmällä omaksumisen suhteen, heille ei tuollaisen oppimisen kanssa tullut ongelmia – jotkut jopa kirjoittivat tekstiviestin 160 merkkiä käyttäen koko sanoman pelkillä hymiöillä. Näin ainakin väitetään; tosin he hallitsivat huomattavasti laajemman merkkivalikoiman, kuin nuo perushymiöt.

Mutta kun ”hätä on suuri, on apukin lähellä” ja kun nuo hymiöt alkoivat muuntautua ”emojiksi” elikkä perusmerkkejä kuvaaviksi piirroskuviksi, jotka kirjoitettiin näppäimistöltä entiseen tapaan, mutta ohjelma osasi muuntaa ne piirroksiksi. Näin saatiin erilaisia tunteita ilmaisevien hymiömerkkien lisäksi emoji-symboleissa esille muun muassa ihan arkipäiväistä elämää.
:-) tai :)                   Hymiö
:-D tai :d                 Leveä hymy
:-O tai :o                 Yllättynyt
:-P tai :p                  Kieltä näyttävä
:'(                             Surullinen   ja niin edelleen…

”Hymiöt ovat kätevä tapa lisätä tekstiin oikea tunne. Siksi sinun on tärkeää tietää hymiöiden merkitykset. Kuten sanonta sanoo ”Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”.

Onko sinulle käynyt joskus niin että olet tarkoittanut jonkun viestin vitsiksi, mutta viestin vastaanottanut henkilö ei ole ymmärtänyt että se on vitsi? Tai on jopa suuttunut?

On todella tärkeää käyttää näitä veikeitä pieniä naamoja oikein. Samalla tavalla kuin viesti voidaan ymmärtää väärin, myös käyttämäsi hymiöt voidaan ymmärtää väärin.

Siksi sinun kannattaa tutustua siihen mitä eri emojit tarkoittavat ja kuinka niitä käytetään.”

Avunhan piti olla lähellä, eikä vain jonkun uuteen tutustumisen ja kaiken muistamisen opiskelutarjonnassa! Sellainen ei ainakaan tällaiselle yli-ikäihmiselle ole mikään innostuksen kohde ja vaikeudessaan tuollaiset viestin keventämiset jäisivätkin helposti kokonaan käyttämättä. Mutta ei syytä huoleen… Useat sivustot tarjoavat valmiita, emojien kaltaisia – noita hymiöitä hiukan suurempina piirroshahmoja käyttöösi. Kun yleensä neuvotaan, että virkettä taikka kappaletta ei päätettäisiin pelkkään pisteeseen, vaan siihen lisättäisiin tilannetta tai tunnelmaa kuvaava hymiö pisteen perään, niin nämä piirrosemojit voi lisätä sinne kappaleen loppuun, omalle rivilleen. Ja esimerkiksi itselläni on puhelimeen asennettu maksuton Ochat emojisivusto (Android-puhelimiin osoitteesta http://www.ochat.me/) ja valikoimaa on satamäärin – selkeinä kuvina, vaikka sivuston kieli onkin Lontoon murretta. Tällaisista valikoimista löytyy kyllä sopiva joka lähtöön (ja sivustojakin on tyrkyllä enempi kuin tarvitsetkaan):
Eikä kieliongelmia ilmaannu, kun noissa ryhmissä olevat kuvat kertovat mitä olit tarkoittanut; nämäkin
taikka nämä, jotka tilansäästämiseksi kokosin kollaaseiksi:


Mielestäni viesteihin(kin) kannattaa panostaa ja varsinkin, jos sillä saa vastaanottajalle hymyn aikaiseksi, olihan joskus sanontana, että ”hymystä hyvän tunnet”! Puhelimessa tuolta ”Ochat”-sovelluksesta yksittäiset emojit on helppo tallentaa Google-kuviin
joka on synkronoituna myös tietokoneellesi ja siis sieltä käytettävissä koneen kautta kirjoitettuihin viesteihin. Eipä siis muuta kuin pitkien pyhien ajankuluksi kokeilemaan, kuinka saat viestintäänsä uutta ilmettä – ja ehkä sille vastaanottajallekin! Ai mää vai?
Kyllä!

Terveisin 

PS. Edellisesssä postauksessa Päivi esitteli näkövammaisten apua "näkemisessä", mutta en tiedä voisiko sillä "nähdä" viestistä myös näitä kuviksi miellettäviä kevennyksiä. Tekstistä puheeksi sovellus ei niitä näytä, mutta heillä on ainakin ne perushymiöt todella laaja-alaisesti hanskassa, sen olen Päivin kanssa viestitellessä saanut havaita...









keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Omin silmin!


Nyt se myrkyn lykkäsi! Sokea tulee vastaan tuttuaan kaupungilla ja moikkaa nimeltä, ennen kuin tuttu on ehtinyt kertoa, kuka on. Miten tämä on mahdollista, vai onko se edes mahdollista?

Eräänä päivänä sain soiton ja minulta kysyttiin, oliko osoitteeni oikein. Herrahenkilö luetteli osoitteeni ja totesin, että kyllä, siellä minä asun. Kysyin vielä, miksi hän tarvitsee osoitettani. Tämä ystävällinen mieshenkilö sanoi lähettävänsä minulle KELAn myöntämän tekstin-tunnistuskameran.

Hassua asiassa oli se, etten tiennyt minulle myönnetyn kyseistä laitetta. No, päätös oli tullut samana päivänä ja mies totesikin, että päätös on varmaan minunkin postilaatikossani. Illalla kotiin päästyäni sain huomata, että päätös oli tosiaan tullut minullekin. Sitten vaan odottelemaan kyseisen apuvälineen saapumista. Se kävikin nopeasti, sillä seuraavana päivänä laite odotti minua jo postissa.

Jatkossa voin siis tunnistaa tutut, ennen kuin he ehtivät kertoa, keitä ovat. Tämä tosin vaatii sen, että olen ottanut tutuistani valokuvia uudella tekstintunnistuskamerallani ja opettanut kamerani tunnistamaan tuttuni. Kuvatut ja muistiin merkityt henkilöt on siis jatkossa sokeankin mahdollista nähdä.

Kuvassa Päivi uuteen OrCamiinsa pukeutuneena.


Lisäksi voin tällä tekstintunnistuskameralla eli OrCamilla lukea vaikka paperista sanomalehteä, katsoa tietokoneen ruudusta vikailmoituksen tai lukea katukylttejä. Vähänkö jännää!

Periaatteessa pärjäisin yksin myös kaupassa, sillä laite pystyy lukemaan myös esimerkiksi pyöreän purkin kyljestä etiketin. Se lukee myös viivakoodeja. Tietäisin siis ihan itse, mitä haluan ostaa ja onko tuote juuri se, mitä etsin. Mahdollisuuksia on monia! 

Voin vain kuvitella, kuinka paljon maailmani avartuu sen myötä, kun alan nähdä tiettyjä asioita. Jatkossa siis ainakin tämä sokea näkee entistä enemmän ja paremmin. Nähdään!
Päivi



PS. Huhtikuun neljäntenä 2019 Päivi postasi Facebook’in seinälleen tällaisen ’tiedotteen’: On se vaan hienoa! Tänään olen nähnyt mieheni, molemmat poikani ja lukenut ihan itse Perniön seudun lehteä. 👍 Teknologia on tosi hienoa! Tästä lähtee nyt näkemisen harjoittelu OrCamin avulla. Nähdään! – Tulkitsen sen niin, että tulemme näkemään ja kuulemaan tuosta näkövammaisten apulaitteesta sekä sen ja Päivin ’yhteistyön’ oivalluksista, iloineen ja suruineen!                                                                                                                 IsoTimppa  (YP)

PS II. Lue myös linkki:
http://www.pernionseudunlehti.fi/5820-paivi-nakee-lapsensa-ensi-kertaa?fbclid=IwAR0f92MRxU8lgXbE_-QWGYtOpir_ieHsGCzYmyPGH8oiZAE_6mr2YlquC0w

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Tosi jännitystä!


Tapauksesta on vierähtänyt kuusikymmentä vuotta. Puolisoni kanssa eleltiin Nummen Osuuskaupan Hyrsylän myymälässä. Vaimoni toimi myymälänhoitajana siinä myymälässä. Myymälä oli perustettu ns. vanhan Ykköstien varteen.  Silloin jo puhuttiin Hyrsylän mutkasta. Nimitys johtunee siitä, että tämä Ykköstie tekee mutkan Karkkilaan johtavan tien risteyksessä. Nykyisin tien oikaisun vuoksi mutkaa ei edes huomaa. Siitä on melko suora ja leveä tie Saukkolan asutuskeskukseen. Vanhan tien osuus alkaa Saukkolasta Lohjalle vievän tien risteyksestä. Tie kiemurtelee mm. Aira Samulinin ateljeen ohi. Ikinuori Aira sai varmaankin liikeidean Karjalan Hyrsylän mutkasta. Siellä oli hänen syntymäkotinsa. Hän on tehnyt Hyrsylän mutkan tunnetuksi yrityksellään. Airan tiluksien jälkeen matka jatkuu noin puolentoista kilometrin jälkeen sen ajan Hyrsylän mutkaan. Siihen aikaan oli tapana, että pieni kylä ansaitsi vähintään kaksi kauppaa, niinpä Osuuskauppa kilpaili K-kaupan kanssa. Tosin Osuuskauppa rakennutti Saukkolaan uutta myymälää. Mutkan myymälä eli viimeisiä kuukausia.

Kuka siellä, mitä asiaa?

Työsuhdeasuntomme oli kaupan seinän takana ja sieltä pääsi suoraan myymälän puolelle. ”Tavaratalomme” valikoimaan kuului kumiteräsaappaista Lauantaimakkaraan. Valikoima oli sekalaista, ehkä se kattoi kuitenkin sen ajan tarpeet.

Kesäpäivät lyhenivät ja yöt pimenivät. Lämmintä kuitenkin riitti. Oli aika hieno hetki, kun kävimme iltapesulla jokirannassa. Muuta mukavuuslaitosta ei asumiseen kuulunut. Oli miellyttävää pulahtaa jokiveteen. Kuuman veden lämmitimme isossa padassa. Pyykinpesukin oli ”romanttista” pyykkipaljuineen.

Tuli tuosta mieleeni nurinkurinen juttu. Uudisrakennukset jokien varrella kun saivat siitä oman luonnonmukaisen ”klosettinsa” eli ”sisäwc:t”. Varmaan myöskin uintijokemme rannoille oli tehty uudisrakennuksia vessoineen. Me alavirran puolella sitten uimme ”mausteisessa vedessä”. Se oli sitä kehitystä se.

Kop-kop-kop.  Kahden aikaan aamuyöstä asuntomme oveen koputettiin. Kun tajusimme mistä oli kysymys, oveen koputetaan, kuka ja millä asialla? ”Et avaa ovea”, vaimoni sanoi. Menimme molemmat keittiön puolelle. ”Kuka siellä, mitä asiaa”, sanoin koputtajalle. ”Olen tullut yhden junalla, saanko soittaa Suomelan taxille”.   Pusulan puolella oli sen niminen kylä, mutta se oli monen puhelinkeskuksen takana. ”Minä voin soitaa lähimmälle autoilijalle”, vastasin. Vaimoni vannotti, etten avaa ovea, häntä pelotti siksi paljon.  Oven takana kuului keskustelu. ”Ei ne avaa”.  Nyt minunkin itsesuojelu vaistoni heräsi.  Eivät taida olla oikealla asialla, ettei vain olisikin pahat mielessä. Sanoin soittavani auton, mutta en Suomelasta, se on liian monen keskuksen päässä. Niinpä soitin Saukkolan taxin ja ilmoitin asiasta, että auto on hetken päästä täällä.


Auto tuli, mutta asiakkaat olivat häipyneet kuin tuhka tuuleen. Yhdessä katselimme kaupan nurkat ja maastot, ei ristin sielua missään. Yhdessä kummasteltiin tapausta. Taksimieskin oli sitä mieltä, että taisi olla muut mielessä. Oliko tarkoitus hankkia tavaraa halvalla ja myydä kalliilla? Taisi vaimoni olla oikeassa, kun kielsi minua avaamasta ovea. Saatoimme hyvinkin pelastua ruhjeilta.

Oudoksi asian teki vielä etäisyys lähimmälle asemalle. Lohjan Muijalassa junat kyllä pysähtyvät, mutta millä miehet olivat tulleet Hyrsylän mutkaan? Oudon aavistuksen sain, kun koputtaja kertoi olevansa yksin. Kuitenkin kuulin keskustelun oven takaa.

Arvatkaa tuliko uni silmään sinä yönä. Luulen, että arvasitte heti oikeaan. Siis täysin oikein ensi yrittämällä. Tosi hyviä olette arvaamaan, nyt päivä on teidän.

Tuosta tapauksesta tuli mieleeni, että minkälaisiin tilanteisiin taksien kuljettajat saattavat joutua. Siihen aikaan vielä tämä ammattikunta sai olla suhteellisen turvallisin mielin. Kauppamurtoja on tehty kautta aikojen. Laki tietääkseni on muuttunut jonkin verran. Tunnen yhden kollegan, joka varustautui ottamaan vastaan kutsumattoman vieraan. Hän oli kärsinyt taloudellisia tappioita usein tehtyjen murtojen takia. Varkaat sattuivatkin tulemaan ”töihin”. Kauppias yllätti hänet. Käskytys ei mennyt perille vaan ko. ”työmies” tuli uhkaavasti päälle. Kauppias vastatoimena puolusti itseään liian voimallisesti. Kauppias sai tuomion tästä ja murtomies pääsi kuin koira veräjästä. Murtomiehellä oli kaikenlisäksi näyttelijän taitoja, hän osasi näytellä selkään saanutta hyvin.
                                                                                     Niilo




keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Salo


Monet kuutiot on Salon joessa virrannut vettä, kun Salosta tuli kaupunki v. 1960, Salohan oli kauppala vuodesta 1887, kun se erotettiin Uskelasta, joka on meikäläisen syntymäkunta, joka sitten liitettiin Salon kaupunkiin vuonna 1967. Vuonna 2009 sitten tuli tämä niin sanottu Suur-Salo, jolloin ympäristökunnat liittyivät, tai liitettiin Saloon, riippuu, keneltä kysytään.

Salolla meni aika mukavasti muutama vuosikymmen, kiitos elektroniikkateollisuuden. Teollisuutta on ollut paljonkin seudulla, liittyen raskaampaan metalliin, teräkseen ja maanviljelyyn. Salo oli jossain vaiheessa suurimpia maatalouspitäjiä Suomessa.

Elektroniikkaa alettiin tekemään jo 1920 luvulla, radiovastaanottimia. Salora oli nimenä tuttu ympäri maailmaa, nimi juontaa alkunsa, ensimmäistä tavuista Salo ja radio. Musta-valko -televisioita alettiin valmistaa vuonna 1956 ja sitä ennen Ula radioita vuonna 1953.  Ensi alkuun valmistettiin televisioita 150 kpl päivässä. Silloinhan ei televisioita ollut joka ”torpassa” kuten nykyään.  Salora alkoi valmistaa myös radiopuhelimia 1960 luvulla. No nehän olivat aluksi vain puolustusvoimille tarkoitettuja. 

Autoradiopuhelimien valmistus alkoi 1970 luvulla ja sen jälkeen sitten on jo isompi juttu, kun alettiin valmistaa näitä käsipuhelimia eli kännyköitä. Näistä tuli sitten maailmankuuluja, joista myös Salo sai mainetta ja kunniaa ja myös kaupungin kassaan mukavasti rahoitusta.

Sokeritehdas jouduttiin lopettamaan jo vuonna 2007, siitä on ”kiitäminen” EU. Se oli syksyisin se tuttu haju markkinoiden aikana. Monet sitä kiroili aina silloin, välillä kun sieltä tuli niitä ”tuoksuja” muitakin, vaikka ne olivatkin aika lyhytaikaisia. ”Hajut” tiesi kuitenkin kaupungin kassaan rahaa. Eivätkä ne olleet verrattavissa noihin selluhajuihin, jotka todellakin haisivat suoraan ”sille itelleen”.

Salossa on myös panostettu urheiluun. On jäähalli, uimahalli, 3 kpl 18-reikäistä golf-kenttää, (lajista en tiedä mitään) 2 keilahallia, urheilukentät ja -talot. Lajeina on lento- ja koripallo päässeet varmaan pisimmälle. Salon seudulta on monia urheilulupauksia lähtenyt maailmalle.


Kulttuuria löytyy Salossa, on teattereita, konsertteja, eri puolilla erilaisia luontokohteita.  Kesäisin tämä kuuluisa Salon iltatori. Siellä on esiintyjiä melkeinpä jokaiselle jotakin. Kirpputoreja myös monikymmenpäinen joukko. Salon tori on muutenkin mukava, siellä näkee tuttuja ja nyt jo muutaman vuoden on ollut kesäsunnuntaisia ohjelmallisia kahvihetkiä. Siellä pääsevät esiintymään paikalliset laulajat, soittajat.

Salossa on monta hyvää puolta. Aina löytyy parkkipaikka, asuntojen hinnat huokeampia, lyhyet matkat ja nyt tuntuu, että löytyy töitäkin monille jo. Ainahan on parannettavaa, mutta ajatukset täytyy yrittää pitää positiivisina, kyllä sieltä aina se valopilkku löytyy.

Kesä on tulossa.                     Sisko







lauantai 6. huhtikuuta 2019

Uutislähetyksen kaava


Verovaroin kustannettu pääuutislähetys sisältää melkein aina useita seuraavista osioista. Uutiset tulevat TV 1:ssä joka ilta klo 20.30. Ne, jotka kuuntelevat radiota, kuulevat uutiset jo aamulla ja sitten pitkin päivää. Illalla ne samat uutiset tulevat usein sanasta sanaan ihan kuvan kanssa!


Osio 1. Seksuaalinen häirintä – me too. Viimeksi kiinni jäänyt ”Kavanoo” oli hampaissa 30 vuotta sitten esiin tulleen epäilyn takia, kun ei ollut tuoreempaa jauhettavaa. Kyllä aina joku kohde löytyy. Meillä Suomessa Lauri Törhönen, Aku Louhimies, rehtori, opettaja, valmentaja, kokonainen jalkapallojoukkue jne. Jos me too etoo, niin muista Metsäketoo! Lisätiedot Yle.fi. 

Osio 2. Kuvia Lähi-Idästä. Videokuvaa puoliksi romahtaneiden talojen välissä juoksevista ihmisistä. Verta ja avunhuutoja. Tumma mies puhuu jotakin rauhantahtoisesta kansasta ja oikeudenmukaisuudesta. Lisätiedot Yle.fi, vaikka et ymmärrä mitään sikäläisten ajattelutavasta niillä lisätiedoillakaan.

Osio 3. Loputtoman oikeudenkäynnin käsittelyä, kun syyllistä ei pystytä narauttamaan. Oikea jatkokertomus, jossa asianajajat tienaavat ja veronmaksajat maksavat. Anneli Auer, Pekka Perä, Jari Aarnio, Paatero, Lardot jne. Lisätiedot Yle.fi/Areena, josta voi katsoa aikaisemmat jaksot.

Osio 4. Seksuaalirikos, raiskaus, lapsen hyväksikäyttö, abortti jne. Käsitellään aina välillä kotimaassa tapahtuneen tilalla, vaikkapa katolista kirkkoa tai Ruotsin Nobel-komiteaa. Lisätiedot Yle.fi.

Osio 5. Sukupuolten tasa-arvo. On aika ajatella nykyaikaisesti. Ei saa tuomita homoja, lesboja, transuja eikä muitakaan, ei edes Toivolaa. Ei tarvita lisätietoja.

Osio 6. Kouluampuminen USA:ssa. Missä, montako kuoli, mikä on motiivi? Aselakeja ei muuteta, koska jokainen saa puolustaa Amerikassa itseään!

Osio 7. Vaaligallup. Galluptuloksia puolueiden kannatuksesta juuri nyt, vaikka vaaleja ei olisi lähimaillakaan. Lisätiedot 2% suuntaansa!

Osio 8. Trumpin erikoiset. Ennalta arvaamattomia möläytyksiä. Hän ei jää koskaan kiinni, on sen verran hillorahaa takana. Ei kaipaa enää lisätietoja.

Osio 9. Maahanmuutto. Arka asia, josta kukaan ei oikein tahdo sanoa mitä ajattelee, ettei vahingossakaan sano sitä ääneen. Tätä aihepiiriä käsitellään usein, mutta kierrellen ja kaarrellen.

Osio 10. Some. Mikä tänään on tässä asiassa tapetilla. Tämä uusi valtiomahti on aika pirullinen mörkö, joka alkaa vaikuttaa vinouttavasti normaaliin elämään. Monenko miljoonan käyttäjän tiedot nyt on kaapattu? Kenen päälle raivo nyt kohdistuu?

Osio 11. NHL:n syöttöpisteet. Aamulla jo luetellaan yön otteluiden pisteet Sebastian Aholle ja Patrik Laineelle.

Eero







keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Vaaliasiaa


Vaalit ovat tulossa. Jos on joku, joka ei vielä ole kuullut. Jokaiselle äänioikeutetulle tulee kotiosoitteeseen ilmoitus äänioikeudesta. Tai on aiemmin tullut. Sain sähköpostia maistraatista. Siinä oli tiedoksi, että Äänestysoikeuslippuni on Suomi.fi sivulla. Juttelin ystävieni kanssa. Kukaan kenen kanssa olin jutellut, ei ollut saanut samanlaista viestiä. Olin hyvin hämmentynyt asiasta. Miksi minulle tuli ko. sähköposti ja muille kavereille ei tullut. Puhuin myös nuorison kanssa asiasta. Miniäni oli kuunnellut radio-ohjelmaa, jossa asiasta puhuttiin. Hyvin pieni osa Suomen väestöstä on antanut sähköpostiosoitteensa Suomi.fi sivulle. Kaikille heille on Äänioikeusilmoitus Suomi.fi sivulla .PDF tiedostona, jonka voi itse tulostaa.

Teillä on äänioikeus Suomessa sunnuntaina 14.4.2019 toimitettavissa eduskuntavaaleissa ilmoituksessa mainitussa vaalipiirissä.
Pääset lukemaan ilmoituksen Suomi.fi-verkkopalvelussa tai Suomi.fi-mobiilisovelluksessa. 
Tämä sähköinen ilmoitus korvaa postitse toimitettavan ilmoituksen äänioikeudesta.
Ystävällisin terveisin
Maistraatti 

Olin aiemmin kirjautunut Suomi.fi:in ja päivittänyt sähköpostiosoitteeni sinne. Siksi minulle ilmoitettiin sähköpostilla äänioikeudesta. 
Tulosin Äänestysoikeuslipukkeeni ja laitoin sen jääkaapin oveen odottamaan 14.4. sunnuntaita. Silloin olen osan päivää Salon kaupungintalolla PieniEle-lipasvahtina ja samalla suoritan kansalaisvelvollisuuteni.


Ottamalla Suomi.fi-viestit käyttöön antaa samalla yleisen suostumuksen, että kaikki viranomaisviestit voidaan toimittaa sähköisesti Suomi.fi-viesteihin. Saapuneista viesteistä tulee ilmoitus sähköpostiisi. Viestien toimitustapaa voi muuttaa myöhemmin palvelun asetuksissa. Tällä hetkellä Viestit-palvelun on ottanut käyttöönsä noin 170 000 ja Suomi.fi-mobiilisovelluksen on ladannut noin 42 000 kansalaista. Viestit-palvelu otettiin käyttöön joulukuussa 2017 ja se korvasi aiemmin käytössä olleen Kansalaisen asiointitilin.

Olen elämäni aikana jättänyt yhden kerran äänestämättä. Se tapahtui 70-luvun lopulla, kun olin töissä ulkomailla. Suomessa pidettiin silloin presidentinvaalit. Lähimpään Suomen lähetystöön olisi ollut yli 500 km matkaa.  Kekkosen valinta oli silloin sen verran selvä, etten lähtenyt matkaa ajamaan. Ja Kekkonen sitten valittiinkin presidentiksi viimeiselle kaudelleen.


Minulle äänestäminen on aina ollut itsestään selvyys. Se vain on jotain, mitä pitää tehdä. Kuulun siihen sukupolveen, joka pääsi äänestämään täytettyään 21. Muistan, kun lapsena vei koululle äänestyspäivänä isälle eväitä. Oman mielipiteen ilmaiseminen on jokaiselle tärkeää. Käytä siis äänioikeutesi!
Eila