Tapauksesta on vierähtänyt
kuusikymmentä vuotta. Puolisoni kanssa eleltiin Nummen Osuuskaupan Hyrsylän
myymälässä. Vaimoni toimi myymälänhoitajana siinä myymälässä. Myymälä oli
perustettu ns. vanhan Ykköstien varteen.
Silloin jo puhuttiin Hyrsylän mutkasta. Nimitys johtunee siitä, että
tämä Ykköstie tekee mutkan Karkkilaan johtavan tien risteyksessä. Nykyisin tien
oikaisun vuoksi mutkaa ei edes huomaa. Siitä on melko suora ja leveä tie
Saukkolan asutuskeskukseen. Vanhan tien osuus alkaa Saukkolasta Lohjalle vievän
tien risteyksestä. Tie kiemurtelee mm. Aira Samulinin ateljeen ohi. Ikinuori Aira
sai varmaankin liikeidean Karjalan Hyrsylän mutkasta. Siellä oli hänen
syntymäkotinsa. Hän on tehnyt Hyrsylän mutkan tunnetuksi yrityksellään. Airan
tiluksien jälkeen matka jatkuu noin puolentoista kilometrin jälkeen sen ajan Hyrsylän
mutkaan. Siihen aikaan oli tapana, että pieni kylä ansaitsi vähintään kaksi
kauppaa, niinpä Osuuskauppa kilpaili K-kaupan kanssa. Tosin Osuuskauppa
rakennutti Saukkolaan uutta myymälää. Mutkan myymälä eli viimeisiä kuukausia.
Kuka siellä, mitä asiaa?
Työsuhdeasuntomme oli
kaupan seinän takana ja sieltä pääsi suoraan myymälän puolelle. ”Tavaratalomme”
valikoimaan kuului kumiteräsaappaista Lauantaimakkaraan. Valikoima oli
sekalaista, ehkä se kattoi kuitenkin sen ajan tarpeet.
Kesäpäivät lyhenivät ja
yöt pimenivät. Lämmintä kuitenkin riitti. Oli aika hieno hetki, kun kävimme
iltapesulla jokirannassa. Muuta mukavuuslaitosta ei asumiseen kuulunut. Oli miellyttävää
pulahtaa jokiveteen. Kuuman veden lämmitimme isossa padassa. Pyykinpesukin oli
”romanttista” pyykkipaljuineen.
Tuli tuosta mieleeni
nurinkurinen juttu. Uudisrakennukset jokien varrella kun saivat siitä oman luonnonmukaisen
”klosettinsa” eli ”sisäwc:t”. Varmaan myöskin uintijokemme rannoille oli tehty
uudisrakennuksia vessoineen. Me alavirran puolella sitten uimme ”mausteisessa
vedessä”. Se oli sitä kehitystä se.
Kop-kop-kop. Kahden aikaan aamuyöstä asuntomme oveen
koputettiin. Kun tajusimme mistä oli kysymys, oveen koputetaan, kuka ja millä
asialla? ”Et avaa ovea”, vaimoni sanoi. Menimme molemmat keittiön puolelle.
”Kuka siellä, mitä asiaa”, sanoin koputtajalle. ”Olen tullut yhden junalla,
saanko soittaa Suomelan taxille”.
Pusulan puolella oli sen niminen kylä, mutta se oli monen
puhelinkeskuksen takana. ”Minä voin soitaa lähimmälle autoilijalle”, vastasin.
Vaimoni vannotti, etten avaa ovea, häntä pelotti siksi paljon. Oven takana kuului keskustelu. ”Ei ne
avaa”. Nyt minunkin itsesuojelu vaistoni
heräsi. Eivät taida olla oikealla
asialla, ettei vain olisikin pahat mielessä. Sanoin soittavani auton, mutta en
Suomelasta, se on liian monen keskuksen päässä. Niinpä soitin Saukkolan taxin
ja ilmoitin asiasta, että auto on hetken päästä täällä.
Auto tuli, mutta asiakkaat
olivat häipyneet kuin tuhka tuuleen. Yhdessä katselimme kaupan nurkat ja
maastot, ei ristin sielua missään. Yhdessä kummasteltiin tapausta. Taksimieskin
oli sitä mieltä, että taisi olla muut mielessä. Oliko tarkoitus hankkia tavaraa
halvalla ja myydä kalliilla? Taisi vaimoni olla oikeassa, kun kielsi minua
avaamasta ovea. Saatoimme hyvinkin pelastua ruhjeilta.
Oudoksi asian teki vielä
etäisyys lähimmälle asemalle. Lohjan Muijalassa junat kyllä pysähtyvät, mutta
millä miehet olivat tulleet Hyrsylän mutkaan? Oudon aavistuksen sain, kun
koputtaja kertoi olevansa yksin. Kuitenkin kuulin keskustelun oven takaa.
Arvatkaa tuliko uni silmään
sinä yönä. Luulen, että arvasitte heti oikeaan. Siis täysin oikein ensi
yrittämällä. Tosi hyviä olette arvaamaan, nyt päivä on teidän.
Tuosta tapauksesta tuli
mieleeni, että minkälaisiin tilanteisiin taksien kuljettajat saattavat joutua.
Siihen aikaan vielä tämä ammattikunta sai olla suhteellisen turvallisin mielin.
Kauppamurtoja on tehty kautta aikojen. Laki tietääkseni on muuttunut jonkin
verran. Tunnen yhden kollegan, joka varustautui ottamaan vastaan kutsumattoman
vieraan. Hän oli kärsinyt taloudellisia tappioita usein tehtyjen murtojen
takia. Varkaat sattuivatkin tulemaan ”töihin”. Kauppias yllätti hänet. Käskytys
ei mennyt perille vaan ko. ”työmies” tuli uhkaavasti päälle. Kauppias vastatoimena
puolusti itseään liian voimallisesti. Kauppias sai tuomion tästä ja murtomies
pääsi kuin koira veräjästä. Murtomiehellä oli kaikenlisäksi näyttelijän
taitoja, hän osasi näytellä selkään saanutta hyvin.
Niilo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti