maanantai 19. lokakuuta 2015

AVH, kirjainyhdiste?

Nykymaailma, kirjainlyhenteiden aikakausi!

Päivittäin tiedotusvälineitä seurannassa tulee väkisinkin ihmetelleeksi mitähän tuokin lyhenne mahtaa tarkoittaa. Kyllä ne vanhat lyhenteet mielessä pysyy, mutta kun niitä tulee päivittäin lisää joka tuutista - sekaisin siinä menee. Poliitikot rakentelevat komiteoitaan ja komiteoissaan uutta tuhka tiheään. Siinä putoaa kärryiltä heti kun ei ole kuullut selitystä siihen. Jossakin elämäntapakoulutuskirjassa oli ensin ohje ja sitten varmuuden vuoksi selitys kirjoitetulle tekstille. Mitä se on? Käskyjä ja ohjeita nykypäivänä annetaan, jopa kirjainyhdisteillä, mutta ei anneta minkäänlaista selitystä mitä tuo tarkoittaa. Tietysti löytyy kirjainyhdisteistä monenlaisiakin sovellutuksia, jopa eri merkityksiäkin. Tietysti lyhenteet helpottavat ja nopeuttavat asian ytimen selvitystä, mutta menee oma aikansa ennenkuin lyhenteet tulevat ymmärretyksi. Toiset oppivat sen heti ja joillakin siitä tulee pohdinnan kohde. Pääasia olisi, että ei jäisi ulkopuoliseksi asian ytimestä. 


AVH, kansantauti?

AVH, siinä yksi kansamme vitsaus. Tähän lyhenteeseen olisi jokaisen suomalaisen syytä tutustua. Tähän lyhenteeseen on tutustunut  Suomessa noin 82 000 elossa olevaa ihmistä konkreettisesti. (Joka vuosi aivoverenkiertohäiriöön sairastuu noin 25 000 ihmistä eli joka päivä sairastuu siis 68 ihmistä.) Kun siihen lisätään heidän läheisensä, ystävät, niin joukko on moninkertainen. Liian moni tutustuu siihen tahtomattaan, tietämättään. Sen sanon, että se on shokki niille jotka sen kokevat. Perheeseen se tulee useimmiten ns. puun takaa, yllättäen.

AVH on aivoverenkiertohäiriö. Kansanomaisemmin tauti tunnetaan aivohalvauksena. Aivot eivät voi halvaantua, raajamme halvaantuvat aivojen hapenpuutteen takia, käskyt eivät mene perille.

Aivothan ovat ne meidän kovalevymme, jotka ohjailevat kaikissa toiminnoissamme. Aivoja onkin verrattu tietokoneen kovalevyyn, joka tietyn komennon saatuaan paljastaa meille sen tiedon, jota etsimme ja jonka olemme sinne tallentaneet.

Aivoliitto jakelee AVH-yhdistysten ja tiedotusvälineiden kautta tietoa verenkiertohäiriöistä keskuuteemme. Täältä netistä löytyy melko kattava tieto- ja ohjepaketti osoitteella


Terveydestä huolehtiminen on tietysti kaikessa tärkeää. Tuutin täydeltä tulee tekstiä mitenkä pitäisi elää. Sillä voit sivuuttaa esim. verenkierto häiriöt. Älä anna ruuan maistua liian hyvältä. Ota lautaselle heti vähemmin, älä santsaa. Syö valkoista lihaa, kalaa,. Punaista ja vihreää salaattia käytä runsaammin.  Saavuta ja pidä ihannepaino. Vaikka sinulla olisi minkälaiset perimä- ja geenitekijät - älä lihota itseäsi. Rasva on myrkkyä, mutta useamman mielestä niin hyvää.  Tästä meille puhutaan - tottahan se on mutta kun…

Aivot eivät tykkää jos verisuonemme ovat ahtaat, myös sydän protestoi sitä vastaan. Sydän pääsee helpommalla kun veri kiertää pienellä vaivalla ja mitkään  "löntit" eivät tuki putkistoa. Aivot ovat ikionnellisia happirikkaasta verestä, joka esteittä kulkeutuu aivosolukoissamme.  Varjele luoja kun tukos estää tuon happilähetyksen saannin, silloin on kovalevymme tiukoilla. Aivojen toiminta lakkaa, se osa aivoista vaurioituu, joka ohjaa kykyämme liikkua ja/tai puhua. Jos näin käy, niin silloin on kiire päästä "putkimiehelle", joka avaa röörit toimintakuntoon - Hanakat (= putkifirma) ei tässä auta, mutta apua antaa näillä seuduilla TYKS. Siellä osataan "aukaista" tukos.  Ehkä pääset pienillä vaurioilla, jopa takaisin työelämään.

Verenpaine, paha vihollinen.

Kysymyksessä on tietenkin liian korkeat lukemat, hoitamaton verenpainetauti, siillä voi olla vakavat seuraukset, juuri tämä puheena oleva aivoverenkiertohäiriö. Hyvät verenpainearvot ovat 135/85, mieluimmin kuitenkin 120/70-80. Tietysti liian alhainen verenpaine on kiusallinen, se kuulemma paranee juoksemalla. Liikunta ja vähärasvainen ruokavalio on kaikessa hyväksi

AVH-salon kerho on järjestämässä Aivoliiton tukemana verenpainemittauksia Salon kaupungissa. Mittauspisteitä on apteekeissa Salossa, sekä Mehiläinen Salo ja Kuiron leipomokahvila Halikko, ajankohtana  28.-30.10. Myös SYTYn Hyvinvointipysäkillä Helsingintie 6:ssa suoritetaan maksuton paineen mittaus torstaina  29.10. klo 13 - 17. Mittauta verenpaineesi, siitä voi olla hyötyä!


Apua tarvitaan, jos tunnet tai huomaat, että...
- puhe on sekavaa
- poskilihakset ja suun pieli on vino
- raajasi eivät toimi, esineet eivät pysy kädessä,
  kahvikuppi esim. putoaa
- ihmettelet lehtesi tekstiä,
  venäjäksikö on alettu kirjoittamaan
- silmiesi eteen tulee harso, siinäkin saattaa olla kysymys verenkierrosta, myös silmäsairaus voi tietenkin tulla kysymykseen.

Taas laitoin puukstaaveja asiasta ja varsinkin sen vierestä. Olen kaksikymmentäviisi vuotta joutunut kokemaan niitä vaikeuksia jota yhteys "kovalevyyn" aiheuttaa. Aivoverenkiertohäiriö tulee tosiaankin puun takaa, se "halvaannuttaa" koko perheen.  Mitä teen? Mistä saa apua? Kysymyksiä tulee, mutta vastaukset ovat harvassa.  AVH-kerhomme antaa vertaistukea, ja neuvoja pyritään antamaan kykymme mukaan.

Niilo








sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Lomamatkalla Bulgariassa 5

DOCTOR

Noin luki erään oviaukon mainoskyltissä. Pikkuisen aikaisemmin olimme kulkeneet paikallisen terveysaseman eli sairaalan ohi. Alhaalla katuosuudella paikkailtiin turistia, jonka otsassa oli verinaarmu. Siihen jalkakäytävän reunakivelle potilas jäi ensiavun jälkeen istuskelemaan. Mieleen tuli, että onko tässä jokin sellainen lääkäriasema, jossa parannetaan kaloja.  Tarkempi tutkailu osoitti, että juuri kalat ovat niitä doctoreja. Peremmällä olikin akvaarioita, jossa pienet sintit uiskentelivat. Uteliaisuus heräsi ja niinpä me istuimme topatulla tuolilla jalat akvaariossa. 

Heti kalat iskivätkin aterialle. Kutinan johdosta Kirsti oli tukehtua nauruun, onneksi hän pian kuitenkin hillitsi itsensä ja antoi kalojen nauttia ateriasta.  Kalat selvästi etsivät paikkaa, josta sai eniten irti orvaskettä. Halutuimmat paikat ensiksi olivat jalkapohjat ja varpaanvälit. 

Puolen tunnin aikana näiden kalalääkärien hoitokohteet vaihtelivat, mielenkiintoisia hoitokohteita löytyi myös sääristä, etenkin jos mäkäräiset oli purreet "kimpaleen" tuoretta lihaa ateriakseen, niin nämä kohteet kelpasivat kaloille hoitokohteeksi. Hoidettavaa löytyikin - mielestäni ainakin Kirstin jaloista.  "Tohtoreita" eivät estäneet edes laastarilaput, nekin irtoilivat kalojen käsittelyssä pois.  
                       
Suomeenkin on levinnyt tämä hoitomuoto. Sitä on esitelty joissakin artikkeleissa sekä TV:ssä. Kalojen toiminta edistää varmaankin ihon uusiutumista. Puhutaanhan ihon kuorinnasta, ehkä kysymys on samasta asiasta. Ei tämä jalkojen liottelu akvaariossa pahalta tuntunut, päinvastoin. Kovettumat jalkapohjissa, kalojen puhdistusoperaatio ja liotus vedessä "raskaan" päivätyön ohessa, oli oikein virkistäväkin tapahtuma. Suosittelen kokeilemaan, ainakin Bulgariassa se oli edullinen kokemus, 10 levaa eli noin 5 €.

Etäkatseltavaa riitti jos jonkinlaisista rihkamapuodeissakin. Suhteellisen rauhassa sai myöskin hypistellä tuotteita, myyjät eivät heti rynnänneet kauppoja tekemään. Heidän käyttäytyminen oli mielestäni hyvinkin korrektia. Jokunen myyjä ja "ravintoloitsija" eli ns. sisäänheittäjä oli varustettu kohtalaisen suurella suomenkielen sanavarastolla, ei kuitenkaan Rodoksen tyyliin. Meillä kun hotellin ranneke antoi myös juomaedun, niin eipä tullut liiemmin poikettua noissa baareissa, edullisia paikkoja kuitenkin kotimaan hintoihin nähden.

Reitin varrella olisi voinut kuvauttaa itsensä 1800-luvun asuissa. Näimme mitenkä yhtä perhettä puettiin juuri. Minusta herra esitti jotakin "kuvernööriä" ja puoliso vastaavanlaisesti peruukkeineen ja päivänvarjoineen oli hyvin edustavan näköinen. "Teidän Armonne Herra ja Rouva Kuvernööri".  Perheen kolmea lasta puettiin vastaavanlaisiin asuihin. Varmaan tuli ikimuistoisia valokuvia matkamuistoksi.

Yhden pienen "kulissikirkon" edessä mainostettiin morsiuspuvuin vihille pääsyä. Tai oliko kysymys paremminkin valokuvattavaksi pääsyä rekvisiittoineen. Sillä hetkellä ei näkynyt kuin tuo puvusto sitä toimitusta varten.  Morsiuspuku ja frakki. Kaiken tämän taustalla oli ilmeisesti joku rukoushuone tai seurakuntatalo, niin päätelimme kuitenkin.

Tottakai minä kuvautin Kirstillä itseni SEXI-myymälän edustalla. Oli se niin hupaisa tapahtuma, että sitä naureskeli eräs vanhempi herrasmieskin vaimoineen.  Mainoskylttitekstistä ymmärsin ainakin sen, että ainakin Viagraa oli tarjolla. Tuskin kuitenkaan aitoa tavaraa. Apuvälinemyymälä sekin, vaikkakaan siihenkään kohteeseen ei jonoa muodostunut.

Kauppaakin tuli tehtyä, tosin vähänlaisesti. Ostimme molemmat seksikkäät laudeliinat eräältä parikymppiseltä neitokaiselta. Neito oli hieman ihmeissään rohkeanlaisesta ostoksestamme, ehkä kieroutunut huumorintajumme oli hänelle vähän liikaa, mutta sijoituksemme ei ollut kuin kolme levaa (1,50 € kpl), eli 3 €/nokka. Kirsti selosti mihin käyttöön laudeliinat tulevat. Siinä selvisi keskustelun myötä, että tämä vapaa tyttö haluaisi Saksaan työhön. Hän tykkäsi saksalaisista, (niinkuin suomalaisistakin). Hän vähän moitti samalla omaa kansaansa, joka ajattelee pelkästään rahaa. Minä puolestani olen sitä mieltä, että toimeentulosta jokainen on huolissaan. Työttömyysastetta en tiedä, mutta on aivan selvä, että kun turistit lähtevät muille maille, niin toimeentulo kiristyy entisestään. Sitä ihmeteltiin moneen kertaan miksi turistikausi loppuu niin aikaisin. Esimerkiksi me tulimme takaisin viimeisellä lennolla sieltä, 13.9. 2015. Opas ei mahtunut siihen, vaan hän tuli jotakin toista reittiä Suomeen lomalle. Koko Tjäreborgin "Suomen toimisto" tyhjeni hänen lähtöönsä. Hän hoiteli hotellihuoneestaan käsin puhelimen välityksellä turistien huolet, tietysti tuli paikan päällekin käymään, mutta erillistä toimistoa matkatoimistolla ei ollut.

Tutustuimme yhteen valkovenäläiseen ihanan hurmaavaan neitokaiseen, ikää tällä neidolla oli 4 v. Lounaalla istuimme samassa pöydässä heidän kanssaan. Tyttö tuntui hyvin avoimelta, reippaalta, eikä ujostellut yhtään. Sormipelillä saimme iän tietoomme, tietenkin äidin avustuksella.  Tyttö selitti meille ilmeisesti kaiken ja oli vastauksiimme hyvin tyytyväinen, ymmärsimme täydellisesti toisiamme. Nyökytimme päätämme ja puhuimme hyvin ymmärrettävää suomea - ihan totta - niinpä onkin - aivan - jooko - ei uskoisi ja sitä rataa. Saimme varmaankin kuulla koko Belaruksen senaikaiset poliittiset tai jotkut muut tapahtumat.  Puhe ei tytöltä loppunut, hymy ja herttainen olemus valloittivat meidät.  Äiti vain hymyili tytön jutuille. Kaksitoista vuotias sisko oli paljon ujompi.

Lopuksi voin kertoa, että Hotelli Alba on luokiteltu neljällä tähdellä, ja vastasi odotuksiamme. Superior-huoneemme on viihtyisä, ilmastointi ja siisteydenpito pelasi. Tallelokero oli huoneessa 40 levan viikkovuokraa vastaan. Yhdistetty WC-kylpyhuone siisti. Vesi ei lillunut lavuaarin puoleisella lattialla. Puute oli bideen puuttumisesta, mutta se taitaa kuulua monen muunkin maan puutteeseen, ainakin lomakohteissa? Henkilökunta palvelualtista ja ahkeria. Pilke silmäkulmassa "viinureilla", tilasit vaikkapa soodavettä.  Lämpimistä liharuuista sanoisin, kun maistat yhtä lajia, kaikki muutkin maistuivat yhtä kuivilta. Meidän Sukula-kokkimme olisi laittanut kaikki takaisin keittiöön, ei huonoja, mutta mauttomia ja kuivia. Salaatit erittäin hyviä. Muutamiin paikkoihin jouduin pyöräkelkan nostelemaan muutaman rapun verran, onneksi ulos mentäessä yhdellä ovella on luiska.  Jos olisin nuorempi, saattaisin mennä toistekin. Bulgaria on vanha turistikohde, jo NL-aikoihin Mustanmeren rannat tulivat tutuiksi suomalaisille.

Kiitän kaikkia jotka ovat jaksaneet seurata tätä pitkää sepustustani. Kirjoittamiseni ohella elin nämä kaksi lomaviikkoa Bulgariassa uudelleen. Kiitos matkaseurasta!


Niilo

torstai 8. lokakuuta 2015

Lomamatkalla Bulgariassa 4

Bulgarialainen ilta

Ilmoittauduimme lomamme aikana pari kertaa bulkarialaiseen illanviettoon. Ohjelman mukaan tällainen ilta olisi maksanut muulloin kuin näillä sovituilla kerroilla 42 euroa. Siihen sisältyi ruuan ja juomien lisäksi kansantanssiesitys.


Seuraamme liittyi myös Orvokki ja Erkki. Saimme paikan aivan tanssiesityksen tuntumasta. Siinä oli hyvä seurata Kukeria, hyvän onnen ja hedelmällisyyden tanssia. Esiintyjät, kolme naista ja miestä, tulivat säkkipillit soiden estradille. Miehillä oli naamari päässään ja pitkät kepit kädessä. Naamarin nenä oli pitkä, mutta veltto, lerppu sanoisin. Vuoron perään miehet yksinään, säkkipillit soiden ja keppi apuna käyttäen, esitti rituaalitanssin. Naiset taustalla tahdittivat käsin esitystä. Rytmikästä oli meno hihkaisuineen. En huomannut, että lerppu nenä olisi mitenkään tanssin tahdissa kohonnut., taisi olla pelkkää reksiviittaa. Korkeat hypyt suoraan ilmaan ja jalan nostaminen kohti taivasta kuuluivat asiaan.

Kirsin video saattaisi näkyä tästä linkistä

Pieniä turistityttöjä, heitä oli mukava katsella, kun heidänkin jalkansa nousi koreasti tanssin tahdissa, kätöset selän takana, vartalon kierrot... kaikki heiltä sujui mallikkaasti .

Puinen, vähän 10 kg punnusta muistuttava esine kuului tanssin välineisiin. Tämän kanssa miehet esiintyivät erikseen, toisten lyödessä tahtia. "Punnus" nousi jaloilla maasta korkealle ja tasapaino säilyi. Esitys päättyi ryhmätanssiin.

Ruoka oli parempaa, maukkaampaa, mehevämpää ja bulgarialaisen keittiön mukaan tehtyä. Pieni porsas oli kypsennetty peruna- ja porkkanatäytteellä. Lautaselle sai haarukalla revittyä kinkkua, maalaismakkaraa ja niitä juureksia. Salaatit ja muut tykötarpeet sai noutopöydästä. Juomat vedestä rakiin. Viinit tekivät kauppansa. Maukasta oli. Jälkiruokana makeita kakkuja ja hedelmiä. Suuri Kiitos!

Tässäpä kuvaa myös Bulgarialaisen illan kattauksesta ja ihanista astioista.


Nessebar, Unescon suojelukohde

Tämä saari on ollut jo 500-luvulta tärkeä paikka alueelle. Nykypäivänä se huokuu historiaa. Rauniot, kivimuuri alueen ympärillä, puutalot, kirkot, vanhat käytössä säilyneet rakennukset, niitä Unesco suojelee. Alueelle ei pääse kuin kulkuluvan omistavat ajoneuvot, heille portti avautuu kortilla.

Uudet puurakenteiset talot on rakennettu 1800-luvun saneleman arkkitehtuurin mukaisesti. Uusi ja vanha kohtaavat, mutta muodot on säilytetty, siinä on myös onnistuttu. Sitä en huomannut katsoa onko kaduilla nimet. "Kortteerikaupungissamme" ei kadun nimiä ole. Hotellit ja ravintolat ovat maamerkkeinä.  Kartta oli satelliittikuvan mukainen, kuulemma jokseenkin tarkka. Mittasuhteet puuttuivat, mutta hiekkaranta on 7 km pituinen, senkun jakaa 7 osaan, niin tietää suunnilleen matkan pituudenkin. Outo juttu mielestäni.

Nessebar-saari on ollut ja on yhä tunnettu kalastajakylä. Näin paksua verkkoa jossakin seinällä. Vähän ihmettelin mitä sillä on pyydystetty, ei ainakaan noita 10 cm ahvenia, jollaisia minä olen viime aikoina onkinut. Pienveneliikenne toi vähä väliä saarelle turisteja. Meinasimme mennä sinne venekyydillä, mutta olisi varmaankin ollut hankalaa ottaa pyöräkelkkaani kyytiin.

Saarelle meno taxilla maksoi 25 levaa. (€ 12,5.) Nousimme ihmisvirran ohjaamina aina vain ylöspäin, nousu ei ollut jyrkkä, mutta mukulakivipäällyste antoi haastetta kuitenkin. Eräässä risteyspaikassa menimme Fantalle. Erittäin siisti taukopaikka jyrkän merinäkymän kohdalla. Rantakadulla ajeli jonkin verran autoja. Jyrkät hyväkuntoiset rappuset johtivat alas taxivene laiturille.

Ilmeisesti perheen vanhin, mustapukuinen nainen, tuli viettämään siestaa ravintolan tiloihin. Mummo, joka hän ilmeisesti oli ravintoloitsijalle, katseli pyöräkelkkakulkuneuvoani. Tarjosin tälle keppiä käyttävälle isoäidille kulkupeliäni kokeiltavaksi. Hän ei kuitenkaan rohjennut ottaa tarjoustani vastaan, mutta poika kyllä olisi lähtenyt matkantekoon, takaisinkin olisi tullut ehkä parin tunnin päästä. Sitten vasta mies innostui kelkkailusta, kun Kirsti halusi lähteä mukaan, senkin puuma!

Ravintolassa oli mukava istuskella ja nauttia maisemista. Sieltä muistui mieleeni "ruusumies", joka laittoi pöytiin ruusunkukan, ilman vartta pieneen lasiin. Bulgaria on tunnettu ruusuntuoksuisista saippuoistaan, hajuvesistään ja ruusulikööristä.

Yhdessä myyntikojussa Kirsti kävi seuraavanlaisen keskustelun. Kirsti: ”Hyvältä tämä tuoksuu, mutta tuoksu kestää vain kymmenen minuuttia.” Kauppias vastaa: ”Kyllä tuoksu kestää pidempään, ainakin viisitoista minuuttia".

Mustanmeren hiekkarannalla, joka on 7 km pituinen, kävi aikamoinen vilske. Auringonottotuoleja varjoineen oli vieri vieressä. Eräällä lapsiperheellä oli kätevä "telttasuoja" perheen pienemmälle. Siinä tämä veteli päiväunia kaikessa rauhassa, isosiskolla ja veljellä oli muut rantaleikit mielessä. Ranta on matala ja sen vuoksi aallokko löi melkoiset tyrskyt aivan rantaviivan tuntumaan. Tämä oli myös monen mieleen, juoksu päin tyrskyä oli hauskaa. Kovemmalla tuulella maisema oli kovinkin myrskyn tuntuista.  Itselläni  varmaankin olisi ollut tekemistä tasapainon pitelemisessä. Jos olisin halunnut uimaan, niin siinä olisi tarvittu hyvät apuvälineet pystyssä pysymiselle. 

Rantabaarissa maistui appelsiinijuomat nestetasapainon ylläpitämiseksi. Suosittelen paikkaa lapsiperheille. Kyllä siellä myös nähtiin aikamoisia taidonnäytteitä "Fantan" juomisessa. Kukapa se muu olisi keksinyt maailman pisimmän pillin, kuin Niilo.Kuvassa myös Riitta.


Reissun seuraavassa, viimeisessä jaksossa hoidellaan jalkoja ”erikoisella kala-aterialla” ja poiketaanpa SEXimaailman laitamillekin. Älä siis hoppuile – lisää on tulossa…


Niilo

maanantai 5. lokakuuta 2015

Lomamatkalla Bulgariassa 3

Altaalla
Päivän lämpötila ensimmäisellä viikolla oli 28-29 celsiuksen korvilla. Kun merivesi ei outona elementtinä houkutellut rohkaistumaan...
...ja kun hotellilla oli mielestäni siistit uima-altaat, niin. Tosin olin ihmeissäni kun lepotuolit olivat miltei kaikki varattuja, mutta allas melkeinpä loisti tyhjyyttään. Allas "täyttyi" nuorista miehistä siinä klo 15.00. Hotellin toimesta oli järjestetty vesipallo, eli "beisbool" ottelu. Kestoltaan noin puolisen tuntia. Siinä pallo lensi yli altaan reunan, välillä osuen auringonpalvojiinkin. Joukkueiden järjestäjäpoika oli ihastuksissaan kun sai pyydellä turistitytöltä anteeksi harhaheittoja. Anteeksi annettiin viehkeiden hymyjen saattelemana.
Altaan autius selvisi kun itse menin ’juoksemaan’ altaan pohjaa pitkin. Selkäni takia uinti ei maista. Vesijuoksuvöitä ei ollut, joten piti kehitellä oma tyyli - pohjassa juosten. Allas oli hieman liian matalakin. Eräs saksalaisturisti pudisteli vartaloaan ja päätään kun menin uimaan. Vesi oli miltei hanakylmää kun kastelin itseni. Sormia alkoi kivistää kylmyyden takia. Nivelrikko aiheuttaa arkuuden. Hiki siellä kuitenkin tuli kun miltei yksin painelin allasta päästä päähän. 

Jos olisi ollut mittari, jolla lämpötila selviäisi, niin tuskin se kuitenkaan alle kahdenkymmenen asteen oli - siinä paikkeilla kuitenkin. Ilman lämpötilan mukaan veden olisi luullut olevan paljon lämpimämpää.
Oli altaalla ikäänkuin allasjumppaakin. Hotellin kaunotar oli sitä vetämässä. Neito nykymusiikin mukaan siinä pyöritti käsiään niinkuin olisi "kissaa" uinut, kädet huojuivat ylhäällä ja samalla peppukin kierteli ja kaarteli kummasti tanssin askellusta jne. Näyttävän näköistä, mutta niin yksinäistä touhua. Tutun tuntuinen biisi, Kirsti varmaan tunnistikin sen. Pienelle turistitytölle kunnia aktiivisesta mukanaolosta, hänellä oli rytmi veressä.

Karaokeilta
Taitaa olla niin, että ei ole turistikylää jossa ei olisi suomalaista karaoke-iltaa. Pitihän sitä kokea tuokin kokea, jospa tuo kuuluisaksi tullut Ookke Kara tulisi vihdoinkin tutuksi. Vastaanottaja eli niin kutsuttu sisäänheittäjä oli tervehtimässä neljänkymmenen metrin päässä meidän seuruetta, johon kuului Riitta ja Antti Kuortaneelta. Kuortaneen Urheiluopisto lukioineen on Antin työpaikka, hän on höyläri ammatiltaan, ainakin esittelyn perusteella - jokapaikan höyläri tai selvyyden vuoksi hän edusti entisajan talkkaria. Toinen pariskunta Orvokki ja Erkki asustivat Joutsan kuntaa. Erkin käyntikortissa lukee Vasaramies. Sitä hän olikin. Sanotaan, että kyllä Siperia opettaa, mutta tämä vanha Erkki tiesi maailman asioista hyvinkin paljon. Muun muassa Siperiassa hän oli rakentamassa ikuisen roudan maassa kerrostaloja. Olin aikaisemmin saanut kuulla, että talot pystytetään pilarien päälle. Erkki kertoi mitenkä tämä tapahtuu. Polaris oli siihen aikaan hänen työnantajansa.

Molemmille pariskunnille kiitokset ja terveiset täältä Salon suunnalta. Olitte ihanat seuralaiset lomamme aikana.

Pientä vilppiäkin saatiin kokea
Karaoke ilta päättyi. Olimme tyytyväisiä illan antiin. Esiintyjiä oli mukavasti ja tasokin ihan hyvä. Sanotaan ja se on tosikin, että laulu ja musiikki on ihmiselle hyväksi. Se ehkäisee jopa aivosairauksia, pitää mielen virkeänä. Hyvänolon tunne on sinänsä palkitsevaa, huolet unohtuu edes hetkeksi.
Poislähdön aikaan opas tuli meitä saatille, hän oli tilannut taxin käyttöömme. Riitta ja Antti päätti haukata vähän iltaista happea, eli kävellen hotellille. Opas sanoi vielä hinnankin taxikyydille, 20 levaa, älkää maksako enempää. Auto lähti osin puistoalueen nurmikonkin yli. Hiljaa mentiin kohti ajoreittiä, pieni pudotuskaan reunakivetykseltä kadulle ei menoa haitannut. En saanut turvavyötä laitetuksi, mutta kuskin mielestä, ’nou bropleem, nou bropleem’, ei haitannut. Katu oli autio ja suojatiellä kulki henkilö, hänestäkään ei ollut haittaa, kuski väisti kulkijan takapuolen kautta - molemmille tie oli vapaa kulkea.
Hotellilla tuli maksun aika. Kirsti lupasi suorittaa tämän. Hänellä oli valmiina tuo vaadittu 20 levaa, jonka hän antoi valottomassa taxissa kuljettajalle.  Tämä väitti että seteli oli 2 levaa, ei riitä! Kirsti tiesi rahansa, oli ihmeissään tästä käänteestä. Kirsti pyysi kuljettajaa laittamaan valot autoon, kuski varmasti ymmärsi Kirstin englannin kielisen pyynnön - auto pysyi pimeänä, pieni taskulamppu kuskilla oli, sen valossa ei nähnyt juuri mitään. Toisinsanoen valon näki lampun linssissä, mutta siinä se olikin.
Seurueen rouvista Orvokki lykkäsi kuskille toisen 20 levaa ja taisi siinä mennä vielä maan tapojen mukaan 2 levaakin juomarahaksi. Valoon päästyään Kirsti laski rahansa ja totesi, että hän oli sitä 20 levaa köyhempi. Kuskilla oli kädessään 2 levaa, jota hän näytti, mutta se ei ollut Kirstin antama, parin levan seteli oli hämäysmielessä kuskin kädessä.
Ei se summan koko, vaan epärehellinen käytös, harmitti eniten.
Aikaisemmin käyttämämme taxi jutteli englanniksi Kirstin kanssa. Bulgaria on Euroopan kallein maa, sanoi taximies. Hänen ystävänsä on Suomessa. peräti naimisissa suomalaisen kanssa. Hän tiesi mitä polttonesteet maksavat Suomessa. Esim. diesel maksaa heillä 2,60 levaa ja meillä se 1,30 € pintaan. Palkkoihin nähden tosi kallista menovettä. Heidän palkka on kuukaudessa 150 - 350 euroa. Uskoisin, että tarjoilijapojat ja tytöt tienaavat kuukaudessa sen 150 euroa. Sanotaan, että nuoret asuvat kotonaan varsin pitkään. Eläminen tulee halvemmaksi, mutta asuminen on ahdasta. He pyrkivät asumaan omistusasunnoissa koska vuokrat ovat kalliita.
Seuraavaan jaksoon sovitellaan myös perinteinen Bulgarialainen ilta ja pienenpieniä kalojakin (doctoreita), että kannattaa kurkistella – ja tulla mukaan. Taas...
Niilo


lauantai 3. lokakuuta 2015

Lomamatkalla Bulgariaan 2

Viime kerralla lupasin kertoa näkemyksiäni Bulgarian matkasta.  Invakuljetus molemmilla kentillä sujui oikein loistavalla tavalla. Varsinkin Vantaan kentällä matka tuntui äärettömän pitkältä pyörätuolissa istuen, tosin pääsin kuin koira veräjästä, lähtöselvityksestä lähtöportille.
Saapuessamme hotelli Alballe ensimmäinen työ oli koota pyöräkelkka, joka oli kahdessa osassa. Tallaosat toisiinsa liitettynä yhdellä pultilla ja tämä "tallapaketti" isoon urheilukassiin suljettuna. (Viime kerralla paketin tein ilmastoteippiä käyttäen, ei hyvä homma). Nyt osat tulivat kätevästi, niin lentokoneessa kuin bussissakin. Tallapyörät paikoilleen ja senkun "kelkkailemaan". Kelkan päällä olivat lastina matkatavarani. Onneksi otin apuvälineen mukaani, rollaattorilla olisin ollut ihmeissäni. Nyt pääsin "kurvailemaan" käytävillä. Hissi tosin oli vähän lyhyt, mutta kulmittain kelkkani siihen sopisi. Viereiseen, pienempään hissiin ei ollut asiaa. Suosittelen ottamaan tämänkaltaisen apuvälineen mukaan, sillä pärjää kummasti. Pikkusen ihmetystä ja ihailuakin vehje herätti hotellin käytävillä kuin kadullakin.
Pieni varoituksen sana. Minulle oli käydä hullusti kun menimme ostamaan tuloiltana pullovettä jääkappiimme. Melko hämärässä en huomannut tiilellä rajatun nurmikon reunaa. Törmättyäni siihen lensin miltei kelkan yli. Sain kuitenkin ilmalennon torjuttua. Keskivartaloni oli kelkan penkin päällä aika tiukkaan ohjaustankojen välissä. Mustelmia siitä tuli lonkan seutuville, molemmin puolin. Olihan opetus siitä, ettei pidä olla liiaksi utelias - täytyy katsella myös eteensä.
Ensimmäisenä lomapäivänä lähistöllä olevassa hotellissa oli oppaalla puheenvuoro. Melko suuri joukko kuunteli hartaasti oppaan selvitystä Bulgarian nähtävyyksistä ja retkistäkin. Retket olivat tarkoitettu pääasiassa nuorille. Niitä lomakohteessa riitti. Paljon oli pariskuntia, joilla oli lapset mukana, moni äiti antoi pienokaiselleen rintaa kadun penkillä. Vauvan kanssa on helppo matkustella kun ruoka on hyvin pakattua ja tuoretta.
Poikamiehet lukekaa tämä tarkkaan jos/kun tapaatte Bulgarialaisen kaunottaren, niitä sielä riittää, kaunottaria meinaan. Bulgarialainen merkkikieli on ihan päinvastainen kun olemme tottuneet. Jos tyttö nyökyttää päätään, silloin te pojanvintiöt, olette hukassa, nimittäin jos olette ymmärtänyt nyökkäyksen myöntymisen merkiksi. Korvat punaisina saatte lähteä, edes valtakunnan sovittelijakaan ei pysty tätä tapausta ratkaisemaan. Tyttö kun on kieltänyt teitä vintiöitä toteuttamasta halujanne. Mutta jos neito kaunoinen onkin ravistanut päätään, silloin olette onnenne kukkuloilla. Voi olla, että joudutte myös tulevan anoppinne suosioon.
Kadun, varsinkin kävelykadun, liikenteessä mukana olivat edellisen kertomuksen mukaiset sähkömopot. Kuskit niissä oli nuoria miehiä ja jokunen kaunotarkin näkyi niillä "huristavan" tai paremminkin kiitävän äänettömästi. Tällaisia "mopovarikkoja" oli monen monta. Jos oikein ymmärsin, niin varsin kallista huvia. Viidentoista minuutin huvi maksoi 10 levaa eli viisi euroa. Minusta ne olivat liian kevytrakenteisia. Nopeus oli melkoista haipakkaa ja kuskit liian rohkeita. Melkein kyynärpäätuntumassa niillä huristettiin ja peräkkäin, jonossa iltahämärässä - valoitta kaiken lisäksi. Ani harvalla oli tiedossa nappula josta valon sai laitettua, torvella kylläkin varoittelivat. Täältä tullaan!
Kunhan hetki on hengähdetty, niin jatkan kertomisiani – ’pysy siis kanavalla’ ja käy kurkistamassa...!


Niilo