Lomamatkalla Bulgariassa 3

Altaalla

Päivän lämpötila ensimmäisellä viikolla oli 28-29 celsiuksen korvilla. Kun merivesi ei outona elementtinä houkutellut rohkaistumaan...

...ja kun hotellilla oli mielestäni siistit uima-altaat, niin. Tosin olin ihmeissäni kun lepotuolit olivat miltei kaikki varattuja, mutta allas melkeinpä loisti tyhjyyttään. Allas "täyttyi" nuorista miehistä siinä klo 15.00. Hotellin toimesta oli järjestetty vesipallo, eli "beisbool" ottelu. Kestoltaan noin puolisen tuntia. Siinä pallo lensi yli altaan reunan, välillä osuen auringonpalvojiinkin. Joukkueiden järjestäjäpoika oli ihastuksissaan kun sai pyydellä turistitytöltä anteeksi harhaheittoja. Anteeksi annettiin viehkeiden hymyjen saattelemana.

Altaan autius selvisi kun itse menin ’juoksemaan’ altaan pohjaa pitkin. Selkäni takia uinti ei maista. Vesijuoksuvöitä ei ollut, joten piti kehitellä oma tyyli - pohjassa juosten. Allas oli hieman liian matalakin. Eräs saksalaisturisti pudisteli vartaloaan ja päätään kun menin uimaan. Vesi oli miltei hanakylmää kun kastelin itseni. Sormia alkoi kivistää kylmyyden takia. Nivelrikko aiheuttaa arkuuden. Hiki siellä kuitenkin tuli kun miltei yksin painelin allasta päästä päähän. 

Jos olisi ollut mittari, jolla lämpötila selviäisi, niin tuskin se kuitenkaan alle kahdenkymmenen asteen oli - siinä paikkeilla kuitenkin. Ilman lämpötilan mukaan veden olisi luullut olevan paljon lämpimämpää.

Oli altaalla ikäänkuin allasjumppaakin. Hotellin kaunotar oli sitä vetämässä. Neito nykymusiikin mukaan siinä pyöritti käsiään niinkuin olisi "kissaa" uinut, kädet huojuivat ylhäällä ja samalla peppukin kierteli ja kaarteli kummasti tanssin askellusta jne. Näyttävän näköistä, mutta niin yksinäistä touhua. Tutun tuntuinen biisi, Kirsti varmaan tunnistikin sen. Pienelle turistitytölle kunnia aktiivisesta mukanaolosta, hänellä oli rytmi veressä.

Karaokeilta

Taitaa olla niin, että ei ole turistikylää jossa ei olisi suomalaista karaoke-iltaa. Pitihän sitä kokea tuokin kokea, jospa tuo kuuluisaksi tullut Ookke Kara tulisi vihdoinkin tutuksi. Vastaanottaja eli niin kutsuttu sisäänheittäjä oli tervehtimässä neljänkymmenen metrin päässä meidän seuruetta, johon kuului Riitta ja Antti Kuortaneelta. Kuortaneen Urheiluopisto lukioineen on Antin työpaikka, hän on höyläri ammatiltaan, ainakin esittelyn perusteella - jokapaikan höyläri tai selvyyden vuoksi hän edusti entisajan talkkaria. Toinen pariskunta Orvokki ja Erkki asustivat Joutsan kuntaa. Erkin käyntikortissa lukee Vasaramies. Sitä hän olikin. Sanotaan, että kyllä Siperia opettaa, mutta tämä vanha Erkki tiesi maailman asioista hyvinkin paljon. Muun muassa Siperiassa hän oli rakentamassa ikuisen roudan maassa kerrostaloja. Olin aikaisemmin saanut kuulla, että talot pystytetään pilarien päälle. Erkki kertoi mitenkä tämä tapahtuu. Polaris oli siihen aikaan hänen työnantajansa.

Molemmille pariskunnille kiitokset ja terveiset täältä Salon suunnalta. Olitte ihanat seuralaiset lomamme aikana.

Pientä vilppiäkin saatiin kokea

Karaoke ilta päättyi. Olimme tyytyväisiä illan antiin. Esiintyjiä oli mukavasti ja tasokin ihan hyvä. Sanotaan ja se on tosikin, että laulu ja musiikki on ihmiselle hyväksi. Se ehkäisee jopa aivosairauksia, pitää mielen virkeänä. Hyvänolon tunne on sinänsä palkitsevaa, huolet unohtuu edes hetkeksi.

Poislähdön aikaan opas tuli meitä saatille, hän oli tilannut taxin käyttöömme. Riitta ja Antti päätti haukata vähän iltaista happea, eli kävellen hotellille. Opas sanoi vielä hinnankin taxikyydille, 20 levaa, älkää maksako enempää. Auto lähti osin puistoalueen nurmikonkin yli. Hiljaa mentiin kohti ajoreittiä, pieni pudotuskaan reunakivetykseltä kadulle ei menoa haitannut. En saanut turvavyötä laitetuksi, mutta kuskin mielestä, ’nou bropleem, nou bropleem’, ei haitannut. Katu oli autio ja suojatiellä kulki henkilö, hänestäkään ei ollut haittaa, kuski väisti kulkijan takapuolen kautta - molemmille tie oli vapaa kulkea.

Hotellilla tuli maksun aika. Kirsti lupasi suorittaa tämän. Hänellä oli valmiina tuo vaadittu 20 levaa, jonka hän antoi valottomassa taxissa kuljettajalle.  Tämä väitti että seteli oli 2 levaa, ei riitä! Kirsti tiesi rahansa, oli ihmeissään tästä käänteestä. Kirsti pyysi kuljettajaa laittamaan valot autoon, kuski varmasti ymmärsi Kirstin englannin kielisen pyynnön - auto pysyi pimeänä, pieni taskulamppu kuskilla oli, sen valossa ei nähnyt juuri mitään. Toisinsanoen valon näki lampun linssissä, mutta siinä se olikin.

Seurueen rouvista Orvokki lykkäsi kuskille toisen 20 levaa ja taisi siinä mennä vielä maan tapojen mukaan 2 levaakin juomarahaksi. Valoon päästyään Kirsti laski rahansa ja totesi, että hän oli sitä 20 levaa köyhempi. Kuskilla oli kädessään 2 levaa, jota hän näytti, mutta se ei ollut Kirstin antama, parin levan seteli oli hämäysmielessä kuskin kädessä.

Ei se summan koko, vaan epärehellinen käytös, harmitti eniten.

Aikaisemmin käyttämämme taxi jutteli englanniksi Kirstin kanssa. Bulgaria on Euroopan kallein maa, sanoi taximies. Hänen ystävänsä on Suomessa. peräti naimisissa suomalaisen kanssa. Hän tiesi mitä polttonesteet maksavat Suomessa. Esim. diesel maksaa heillä 2,60 levaa ja meillä se 1,30 € pintaan. Palkkoihin nähden tosi kallista menovettä. Heidän palkka on kuukaudessa 150 - 350 euroa. Uskoisin, että tarjoilijapojat ja tytöt tienaavat kuukaudessa sen 150 euroa. Sanotaan, että nuoret asuvat kotonaan varsin pitkään. Eläminen tulee halvemmaksi, mutta asuminen on ahdasta. He pyrkivät asumaan omistusasunnoissa koska vuokrat ovat kalliita.

Seuraavaan jaksoon sovitellaan myös perinteinen Bulgarialainen ilta ja pienenpieniä kalojakin (doctoreita), että kannattaa kurkistella – ja tulla mukaan. Taas...

Niilo