Lomamatkalla Bulgariassa 4

Bulgarialainen ilta

Ilmoittauduimme lomamme aikana pari kertaa bulkarialaiseen illanviettoon. Ohjelman mukaan tällainen ilta olisi maksanut muulloin kuin näillä sovituilla kerroilla 42 euroa. Siihen sisältyi ruuan ja juomien lisäksi kansantanssiesitys.

Seuraamme liittyi myös Orvokki ja Erkki. Saimme paikan aivan tanssiesityksen tuntumasta. Siinä oli hyvä seurata Kukeria, hyvän onnen ja hedelmällisyyden tanssia. Esiintyjät, kolme naista ja miestä, tulivat säkkipillit soiden estradille. Miehillä oli naamari päässään ja pitkät kepit kädessä. Naamarin nenä oli pitkä, mutta veltto, lerppu sanoisin. Vuoron perään miehet yksinään, säkkipillit soiden ja keppi apuna käyttäen, esitti rituaalitanssin. Naiset taustalla tahdittivat käsin esitystä. Rytmikästä oli meno hihkaisuineen. En huomannut, että lerppu nenä olisi mitenkään tanssin tahdissa kohonnut., taisi olla pelkkää reksiviittaa. Korkeat hypyt suoraan ilmaan ja jalan nostaminen kohti taivasta kuuluivat asiaan.

Kirsin video saattaisi näkyä tästä linkistä

Pieniä turistityttöjä, heitä oli mukava katsella, kun heidänkin jalkansa nousi koreasti tanssin tahdissa, kätöset selän takana, vartalon kierrot... kaikki heiltä sujui mallikkaasti .

Puinen, vähän 10 kg punnusta muistuttava esine kuului tanssin välineisiin. Tämän kanssa miehet esiintyivät erikseen, toisten lyödessä tahtia. "Punnus" nousi jaloilla maasta korkealle ja tasapaino säilyi. Esitys päättyi ryhmätanssiin.

Ruoka oli parempaa, maukkaampaa, mehevämpää ja bulgarialaisen keittiön mukaan tehtyä. Pieni porsas oli kypsennetty peruna- ja porkkanatäytteellä. Lautaselle sai haarukalla revittyä kinkkua, maalaismakkaraa ja niitä juureksia. Salaatit ja muut tykötarpeet sai noutopöydästä. Juomat vedestä rakiin. Viinit tekivät kauppansa. Maukasta oli. Jälkiruokana makeita kakkuja ja hedelmiä. Suuri Kiitos!

Tässäpä kuvaa myös Bulgarialaisen illan kattauksesta ja ihanista astioista.

Nessebar, Unescon suojelukohde

Tämä saari on ollut jo 500-luvulta tärkeä paikka alueelle. Nykypäivänä se huokuu historiaa. Rauniot, kivimuuri alueen ympärillä, puutalot, kirkot, vanhat käytössä säilyneet rakennukset, niitä Unesco suojelee. Alueelle ei pääse kuin kulkuluvan omistavat ajoneuvot, heille portti avautuu kortilla.

Uudet puurakenteiset talot on rakennettu 1800-luvun saneleman arkkitehtuurin mukaisesti. Uusi ja vanha kohtaavat, mutta muodot on säilytetty, siinä on myös onnistuttu. Sitä en huomannut katsoa onko kaduilla nimet. "Kortteerikaupungissamme" ei kadun nimiä ole. Hotellit ja ravintolat ovat maamerkkeinä.  Kartta oli satelliittikuvan mukainen, kuulemma jokseenkin tarkka. Mittasuhteet puuttuivat, mutta hiekkaranta on 7 km pituinen, senkun jakaa 7 osaan, niin tietää suunnilleen matkan pituudenkin. Outo juttu mielestäni.

Nessebar-saari on ollut ja on yhä tunnettu kalastajakylä. Näin paksua verkkoa jossakin seinällä. Vähän ihmettelin mitä sillä on pyydystetty, ei ainakaan noita 10 cm ahvenia, jollaisia minä olen viime aikoina onkinut. Pienveneliikenne toi vähä väliä saarelle turisteja. Meinasimme mennä sinne venekyydillä, mutta olisi varmaankin ollut hankalaa ottaa pyöräkelkkaani kyytiin.

Saarelle meno taxilla maksoi 25 levaa. (€ 12,5.) Nousimme ihmisvirran ohjaamina aina vain ylöspäin, nousu ei ollut jyrkkä, mutta mukulakivipäällyste antoi haastetta kuitenkin. Eräässä risteyspaikassa menimme Fantalle. Erittäin siisti taukopaikka jyrkän merinäkymän kohdalla. Rantakadulla ajeli jonkin verran autoja. Jyrkät hyväkuntoiset rappuset johtivat alas taxivene laiturille.

Ilmeisesti perheen vanhin, mustapukuinen nainen, tuli viettämään siestaa ravintolan tiloihin. Mummo, joka hän ilmeisesti oli ravintoloitsijalle, katseli pyöräkelkkakulkuneuvoani. Tarjosin tälle keppiä käyttävälle isoäidille kulkupeliäni kokeiltavaksi. Hän ei kuitenkaan rohjennut ottaa tarjoustani vastaan, mutta poika kyllä olisi lähtenyt matkantekoon, takaisinkin olisi tullut ehkä parin tunnin päästä. Sitten vasta mies innostui kelkkailusta, kun Kirsti halusi lähteä mukaan, senkin puuma!

Ravintolassa oli mukava istuskella ja nauttia maisemista. Sieltä muistui mieleeni "ruusumies", joka laittoi pöytiin ruusunkukan, ilman vartta pieneen lasiin. Bulgaria on tunnettu ruusuntuoksuisista saippuoistaan, hajuvesistään ja ruusulikööristä.

Yhdessä myyntikojussa Kirsti kävi seuraavanlaisen keskustelun. Kirsti: ”Hyvältä tämä tuoksuu, mutta tuoksu kestää vain kymmenen minuuttia.” Kauppias vastaa: ”Kyllä tuoksu kestää pidempään, ainakin viisitoista minuuttia".

Mustanmeren hiekkarannalla, joka on 7 km pituinen, kävi aikamoinen vilske. Auringonottotuoleja varjoineen oli vieri vieressä. Eräällä lapsiperheellä oli kätevä "telttasuoja" perheen pienemmälle. Siinä tämä veteli päiväunia kaikessa rauhassa, isosiskolla ja veljellä oli muut rantaleikit mielessä. Ranta on matala ja sen vuoksi aallokko löi melkoiset tyrskyt aivan rantaviivan tuntumaan. Tämä oli myös monen mieleen, juoksu päin tyrskyä oli hauskaa. Kovemmalla tuulella maisema oli kovinkin myrskyn tuntuista.  Itselläni  varmaankin olisi ollut tekemistä tasapainon pitelemisessä. Jos olisin halunnut uimaan, niin siinä olisi tarvittu hyvät apuvälineet pystyssä pysymiselle. 

Rantabaarissa maistui appelsiinijuomat nestetasapainon ylläpitämiseksi. Suosittelen paikkaa lapsiperheille. Kyllä siellä myös nähtiin aikamoisia taidonnäytteitä "Fantan" juomisessa. Kukapa se muu olisi keksinyt maailman pisimmän pillin, kuin Niilo.Kuvassa myös Riitta.

Reissun seuraavassa, viimeisessä jaksossa hoidellaan jalkoja ”erikoisella kala-aterialla” ja poiketaanpa SEXimaailman laitamillekin. Älä siis hoppuile – lisää on tulossa…

Niilo