Viime kerralla lupasin
kertoa näkemyksiäni Bulgarian matkasta.
Invakuljetus molemmilla kentillä sujui oikein loistavalla tavalla. Varsinkin
Vantaan kentällä matka tuntui äärettömän pitkältä pyörätuolissa istuen, tosin
pääsin kuin koira veräjästä, lähtöselvityksestä lähtöportille.
Saapuessamme hotelli
Alballe ensimmäinen työ oli koota pyöräkelkka, joka oli kahdessa osassa.
Tallaosat toisiinsa liitettynä yhdellä pultilla ja tämä
"tallapaketti" isoon urheilukassiin suljettuna. (Viime kerralla
paketin tein ilmastoteippiä käyttäen, ei hyvä homma). Nyt osat tulivat
kätevästi, niin lentokoneessa kuin bussissakin. Tallapyörät paikoilleen ja senkun
"kelkkailemaan". Kelkan päällä olivat lastina matkatavarani. Onneksi
otin apuvälineen mukaani, rollaattorilla olisin ollut ihmeissäni. Nyt pääsin
"kurvailemaan" käytävillä. Hissi tosin oli vähän lyhyt, mutta
kulmittain kelkkani siihen sopisi. Viereiseen, pienempään hissiin ei ollut
asiaa. Suosittelen ottamaan tämänkaltaisen apuvälineen mukaan, sillä pärjää
kummasti. Pikkusen ihmetystä ja ihailuakin vehje herätti hotellin käytävillä
kuin kadullakin.
Pieni varoituksen sana.
Minulle oli käydä hullusti kun menimme ostamaan tuloiltana pullovettä
jääkappiimme. Melko hämärässä en huomannut tiilellä rajatun nurmikon reunaa.
Törmättyäni siihen lensin miltei kelkan yli. Sain kuitenkin ilmalennon
torjuttua. Keskivartaloni oli kelkan penkin päällä aika tiukkaan ohjaustankojen
välissä. Mustelmia siitä tuli lonkan seutuville, molemmin puolin. Olihan opetus
siitä, ettei pidä olla liiaksi utelias - täytyy katsella myös eteensä.
Ensimmäisenä lomapäivänä
lähistöllä olevassa hotellissa oli oppaalla puheenvuoro. Melko suuri joukko
kuunteli hartaasti oppaan selvitystä Bulgarian nähtävyyksistä ja retkistäkin.
Retket olivat tarkoitettu pääasiassa nuorille. Niitä lomakohteessa riitti.
Paljon oli pariskuntia, joilla oli lapset mukana, moni äiti antoi
pienokaiselleen rintaa kadun penkillä. Vauvan kanssa on helppo matkustella kun
ruoka on hyvin pakattua ja tuoretta.
Poikamiehet lukekaa tämä
tarkkaan jos/kun tapaatte Bulgarialaisen kaunottaren, niitä sielä riittää,
kaunottaria meinaan. Bulgarialainen merkkikieli on ihan päinvastainen kun
olemme tottuneet. Jos tyttö nyökyttää päätään, silloin te pojanvintiöt, olette
hukassa, nimittäin jos olette ymmärtänyt nyökkäyksen myöntymisen merkiksi.
Korvat punaisina saatte lähteä, edes valtakunnan sovittelijakaan ei pysty tätä
tapausta ratkaisemaan. Tyttö kun on kieltänyt teitä vintiöitä toteuttamasta
halujanne. Mutta jos neito kaunoinen onkin ravistanut päätään, silloin olette
onnenne kukkuloilla. Voi olla, että joudutte myös tulevan anoppinne suosioon.
Kadun, varsinkin
kävelykadun, liikenteessä mukana olivat edellisen kertomuksen mukaiset
sähkömopot. Kuskit niissä oli nuoria miehiä ja jokunen kaunotarkin näkyi niillä
"huristavan" tai paremminkin kiitävän äänettömästi. Tällaisia
"mopovarikkoja" oli monen monta. Jos oikein ymmärsin, niin varsin kallista
huvia. Viidentoista minuutin huvi maksoi 10 levaa eli viisi euroa. Minusta ne
olivat liian kevytrakenteisia. Nopeus oli melkoista haipakkaa ja kuskit liian
rohkeita. Melkein kyynärpäätuntumassa niillä huristettiin ja peräkkäin, jonossa
iltahämärässä - valoitta kaiken lisäksi. Ani harvalla oli tiedossa nappula
josta valon sai laitettua, torvella kylläkin varoittelivat. Täältä tullaan!
Kunhan hetki on hengähdetty, niin jatkan kertomisiani – ’pysy
siis kanavalla’ ja käy kurkistamassa...!
Niilo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti