LOMAKAUPUNKI BULGARIASSA

Joskus helmikuun paikkeilla Kirsti selaili Cooglesta tarjolla olevia lomakohteita Tjäreborgin sivustoilta. Mielestämme Bulgaria oli kukkarollemme sopivin kohde. Niinpä kohteemme siellä olikin Sunny Beasch:ssa Alba niminen hotelli, joka sijaitsee 7 kilometriä pitkällä hiekkarannalla Mustalla merellä. 

Tilaamalla All inclusive-edulla säästämme melkoisesti ravintolamenoissa. Sininen ranneke takaa täysylläpidon ko. hotellissa. Teimmekin sen havainnon paikanpäällä, että eräskin seurue ei paljoakaan liikkunut kuin pöydän ja baarimestarin antimien välillä. Vikkelät tarjoilijapojat noutivat käytetyt astiat nopeasti pois, mutta muuten täytyi olla valmis noutamaan esim. juomat itse.  Jotakin rajoitetta tämäkin seurue kuitenkin sai matkaoppaan toimesta.

Kirsti tilasi matkan invakuljetuksen merkeissä. Niinpä lähtöselvitykseen veimme laukkujemme lisäksi myös pyöräkelkkani, joka ei aiheuta ylimääräistä maksua. Tähän maksuttomaan luokkaan kuuluvat myös pyörätuolit ja sähkö mopot. Ilman kulkuneuvoani paikanpäällä olisin ollut todella avuton. Sopu antoi tilaa mm. ruokasalissa. Käytin kelkkaani myös sisätiloissa. 

Kentän pyörätuolikuljetus sujui molemmissa päissä loistavasti. Ohitimme kaikki jonot, joten olimme monella luukulla ekoja. Niin se pitääkin mennä koska pyörätuolin kuskilla oli muitakin työkohteita. Passintarkastuksessa "kuski" joutuu joka kerta todistamaan henkilöisyytensä, joten siinäkään kohdassa ei lipsuta. Pelkkä morjestaminen ei riitä vaikka ko. henkilö kulkee moneen kertaan tarkastuskohteen ohi. Molemmat varmasti tuntevat toisensa ainakin ulkonäöltä. Myös metalliesineet on laitettava kaukaloon. Turvallisuudesta tunnutaan pidettävän huolta.

LOMAKOHDE

Ensivaikutelma hotellin tasosta ja sijainnista oli myönteinen. Negatiivinen vaikutelma kuitenkin tuli tuosta esteettömästä liikkumisesta. 

Pääoven kohdalla oli korkeahkot raput, varsinkin kun oli taakatkin liikkumisen esteenä. Minua auttoi hotellissa asuva turisti taakkojen nostelemisessa. Pyöräkelkka piti saada kasattua, jotta liikkuminen helpottuisi. Kirsti jonotti sillä aikaa avaimia huoneeseen. Hissi kuudenteen kerrokseen osoittautui kulkuneuvolleni hieman ahtaaksi. Asettamalla sen nurkasta nurkkaan, eli vähän poikittain, nousu onnistui. Vieressä oli toinen, pienempi hissi, johon minulla ei ollut asiaa kelkkoineni. Kuudennessa kerroksessa oli pitkähkö käytävä jossa kelkkani pääsi oikeuksiinsa. Klo oli 22;45 kun menimme nauttimaan meille luvatun kylmän illallisen. Myöhäisillallinen oli runsas leipineen, leikkeleineen, hedelmineen. Juomia sai automaateista; kahvista ja kaakaosta Fantaan ja muihin juomiin asti. Väsyneinä matkan rasitteista vaivuimme uneen pari tuntia yli puolenyön.  Matkanteko oli alkanut 30.8 klo 12;00.  Ensimmäinen positiivinen havainto oli, että elämän ja loman melu jäi parvekkeen ulkopuolelle kun ovi sinne sulkeutui.  

Aamulla kahdeksan paikkeilla uudelleen kylpyhuoneeseen nauttimaan lämpimästä suihkusta. Kylpyhuone oli jaettu kahteen osaan fleksi- tai oliko peräti lasiseinämällä. Seinämä antoi edun sille, ettei WC-pytyn puolella tarvinnut luututa vettä lattialta pois. Tämä ongelma esiintyy varsin usein monessakin hotellissa. Puutteena oli kylläkin pidée eli alapääsuihku vessan pytyllä. Siitä miinuspiste.

Aamiainen oli todella runsas ja kansainvälisellä tarjonnalla.  Murot, pekoni, nakit, munakas, jogurtit, blinit ja muutkin paistokset leikkeleineen ja leipineen odottivat syöjiänsä.  Kahviautomaatti valikoimineen oli käytössä. Ei voi sanoa muuta kuin että siitä se lihotus alkaa. Ahneus myös pääsee huomaamattaan valloilleen.

Ensimmäisinä päivinä huomiomme kiinnittyi meistä hyvin outoon ilmiöön. Minussa ja Kirstistä se herätti voimakasta pahennusta. Melkeinpä mieli teki mennä huomauttamaan asiasta asianosaisille.  Emme ’murteesta’ saanut selville mistä turistit olivat.  Päättelimme, että he voivat olla paikallisia henkilöitä.  Kun kerroimme oppaalle asiasta, turistit olivat venäjältä.

Pahennusta meissä herätti ne suuret ruokaröykkiöt, minkä he jättivät syömättä.  Olimme tottuneet: sen syöt minkä otat. Nämä turistit haalivat ruokapöydästä isot lautaselliset erilaisia ruokia. Siitä sitten otettiin omalle lautaselle syötävää lisää ja myöskin jätettiin mikä ei maittanut. Niinpä närsityt ja syödyt ruuat yhdistettiin niihin lautasiin, jossa oli nämä "puhtaat" tuotteet.  Se oli todella iso määrä mitä nämä pöytäkunnat tuottivat sian ruuaksi.

Oppaan mukaan menetelmä johtunee pelosta, että tarjottava loppuu kesken. Tämä menetelmä päti kaikissa ruokailuhetkissä. Kuinka nämä fiksuilta näyttävät ihmiset voivat käsitellä ruokaa siten, ilman mitään kunnioitusta.

Jospa kirjoittelen seuraavalla kerralla vaikkapa vähän ympäristöstä ja muutenkin Bulgarian elämänmenosta. 

Niilo Henell