Maailmanmatkalla Islannissa osa 4

Yhteenvetona Islannin matkallamme käymämme kohteet:

1 = Keflavik, jossa lentoasema; 2 = Sininen laguuni; 3 = Reykjavík, yli 120.000 asukkaan Islannin pääkaupunki; 4 = Skogafoss vesiputous; 5 = Gullfoss vesiputous; 6 = Geysir (jonka nimi tulee islanninkielisestä sanasta gjosa, purkautua); 7 = Hellissandur’in kalastusalue turvekattoisine Merimuseoineen ja sen lähellä sijaitseva jäätikkö, Snaefellsjokull, minne ei tavallisilla ajoneuvoilla ollut asiaa. Teimme ns. 'kultaisen kolmion kierroksen', jonka lisäksi saimme pientä ekstraa, mm. kotiseutumuseon ja Oopperatalon sekä Harpa-musiikkitalon ja Hallgrímskirkja-kirkon esittelyinä.

Meitä lukijamatkalaisia oli 35, oli kuulemma täysi ryhmä. Meitä oli kaikenikäisiä, minulla kävi tuuri enkä ollut ryhmän nuorin. Tulomatkalla, kun en löytänyt oikeaan paikkaan, joku kysyi olenko matkustellut paljon, kerroin olleeni ”pari kertaa ruotsinlaivalla”, osa jopa uskoi sen. Eräs vanhempi herra kolmen päivän jälkeen sanoi minulle, ”olet sinä tainnut reissata hieman enemmän kuin ruotsinlaivalla, sinun otteesi ja puheesi ovat sen suuntaisia”.  Tosin tältä Islannin reissulta ainoa paikallinen sanonta, jonka opin, oli ’takkfyrir’ = kiitos! Kerroin tälle reissailuistani kantaaottaneelle herralle mitä olen touhunnut. Myös sen heistä jotkut olivat selvittäneet, että olen hallitseva Suomenmestari omassa sarjassani ilmakivääriammunnassa. Ryhmämme oli mukava, koska lähes kaikki olivat matkustaneet, kuka enemmän kuka vähemmän, pienistä ei valitettu kuten siellä eräässä toisessa ryhmässä, jossa ei varmasti ollut ryhmänvetäjällä mukavaa.

Viimeisenä iltana kokoonnuimme meitä varten järjestettyyn pienimuotoiseen tilaisuuteen, siellä oli vain me ja ryhmänvetäjä. Illan mittaan varmistui, että seuraavana aamuna olisi aikainen herätys ja kevyt aamiainen, koska lentokentällä saattaa mennä aikaa, ja sitähän sitten menikin.

Matkalla kentälle keräsimme kolehdin kuljettajallemme, hän oli meidän käytössämme koko ajan, ja oli näyttänyt pari-kolme sellaistakin kohdetta, jotka eivät kuuluneet matkaohjelmaan, nämä siis ennen kentälle menoa.

Saavuttuamme kentälle ja saatuamme matkalaukut meidät ohjattiin jonottamaan passintarkastusta, joka sitten 45 minuutin jonottamisen jälkeen osoittautui vääräksi paikaksi. Ei muuta kuin uuteen jonoon. Kun minun vuoroni tuli, niin eipäs minua meinattukaan hyväksyä koneeseen, vaan minut tuli hakemaan virkapukuinen henkilö ja vei kuulusteltavaksi. Aluksi en ymmärtänyt miksi. Ilmoitettiin etten ole matkustusluettelossa, ja tivattiin miten olen tullut maahan.

Helsingissä en ollut käynyt lainkaan passintarkastukseen, joten minulla ei ollut boardin cardia esittää. Oli vain matkanjärjestäjän kopioimat liput, joilla menin turvallisuustarkastuksen läpi, ja sitä näyttämällä pääsin myös koneeseen, koska lipussa oli paikkanumero ja se paikkakin löytyi lentokoneesta. Vaan sepä ei kelvannutkaan sitten kun piti lähteä pois. Siinä sitten soitettiin Helsinkiinkin ja kysyttiin miten tämä on mahdollista. Uutta lippuakin kaupattiin, mutta ilmoitin, että olen sen jo kerran maksanut, uudestaan en osta lippua. Soitettiin myös ryhmänvetäjälle, mutta hän oli jo koneessa, eikä voinut poistua sieltä. Hän kyllä ilmoitti minun kuuluvan ryhmään.

Koneessa oli kaksi tyhjää paikkaa ja minut saatiin koneeseen. Koneen lähtö myöhästyi minun takiani 5 minuuttia, enemmänkin olisi myöhästynyt, mutta henkilökunta järjesti minulle kyydin koneen ovelle. Tarpeen se olikin, huonojalkaisena en pysty nopeaan kävelyyn ja väsymyskin rupesi painamaan. Koneessa sitten sain levätä muutaman tunnin.

Lentoyhtiö oli pääsiäisen kunniaksi järjestänyt yllätyksen, kaikille jaettiin suklainen pääsiäismuna, bisnesluokkalaisetkin saivat vain samankokoiset. Japanilaiset turistit olivat aluksi ihmeissään; ”mikä tämä on”. He eivätkä aluksi meinanneet uskaltaa syödä sitä vaan laittoivat kassiinsa, mutta kun he näkivät meidän muiden syövän suklaan, hekin uskaltautuivat.

Koneessa ei enää kommelluksia sattunut, lento sujui hyvin ja kentälle laskeutuminenkin onnistui. Matkalaukkunikin ilmestyi kuin pisteeksi iin päälle ja kotimatkan loppuosan tein omalla autolla, joka oli ollut parkissa lentoasemalla.

Ja ei kun kohti uusia seikkailuja...

                                                              JuPe