(Tämä
on kirjoitettu ennen koronakriisiä)
Suomi
on valittu jo toisen kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi kansaksi.
Mikä
on, kun maailman onnellisin kansa ei totu tähän sietämättömän onnelliseen
olotilaan? Jatkuvasti raportoidaan julkisuudessa nopeasti lisääntyvästä
pahoinvoinnista, masennuksesta ja muista mielenterveyden häiriöistä.
Jotakuta
harmittaa jo se, että ei tiedä tarkalleen, mikä harmittaa? Harmittaa sanan
tilalla voisi olla v-alkuinen verbi. En sitä kuitenkaan tässä käytä. Kyllä
Mielensäpahoittaja oli siinä oikeassa, että ennen oli kaikki paremmin.
Puolikarkeat vehnäjauhotkin olivat puolikarkeampia.
Ketä
nyt sitten harmittaa, vaikka kysyttäessä oltaisiinkin onnellisia? Työssäkäyvät
stressaantuvat yhä pidemmälle digitalisoituneen työkulttuurin kiireessä. Sekin
voi harmittaa, kun Työterveyslaitoksen asiantuntija kertoo TV:ssä, että
Suomessa työelämää on onnistuttu uudistamaan ”työntekijän olosuhteiden
parantaminen edellä ja siinä on onnistuttukin hyvin”. Näkis vaan, sanoo hän,
jota harmittaa. Toinen ei pääse edes oravanpyörään, vaikka on lähettänyt jo 60
työpaikkahakemusta. Sekin harmittaa.
Peruskoulu
ja PISA-tutkimukset saivat onnellisen kansan rinnan rottingille. Ei saa enää.
Vallankin osa pojista putoaa kärryiltä. Heistä tulee syrjäytyneitä lisää.
Toisekseen heillä ei ole ollut varaa merkkivaatteisiin ja/tai harrastuksiin.
EVVK sanovat he kaikelle.
Kolmasosa
miehistä ei pysty menemään armeijaan. Kyllähän se harmittaisi, kun kasarmin
tuvassa olisi muitakin. Eikä olisi omaa vessaa ja suihkua. Aamullakin pitäisi
nousta niin aikaisin. Vanikkakin on kovaa. Kyllä harmittaisi.
Syrjäytyneiden
vanhempien lapsia otetaan huostaan kiihtyvällä vauhdilla. Eri tahoja kyllä
harmittaa, kun kiireellisiä huostaanottoja on 4400 vuodessa ja kaikkiaan
18 000 lasta on huostaanotettuina. Onni on tästä kaukana.
Lapsia
syntyy yhä vähemmän. Vanhemmiksi ei haluta ryhtyä, koska lapsi rajoittaa
oikeata elämää? Ja täytyisi vielä tinkiä omista haaveista.
Opiskelijaa
harmittaa tosi kovin heti, kun joutuu kasvokkain suorituspaineiden kanssa.
Mielenterveys siinä järkkyy, kun kaikki ei menekään ihan putkeen. Harmittaa,
kun pitää ottaa opintolainaa. Eikä ole edes lomaoikeutta eikä
lomaltapaluurahaa.
Kun
harmittaa oikein kunnolla, sortuu huumeisiin. Näitä narkkareita on yhä enemmän.
Siitä on onnellisuus kaukana, kun euforia haihtuu. Monen mieli vinksahtaa
lopullisesti.
Ei
mene hyvin ”Kansanration” pienillä eläkkeillä sinnit-televilläkään. Ei tullut
edes vappusatasta, joka luvattiin. Neljäsosalla väestöstä ei ole mitään
varallisuutta. Jos sosiaalituki ei tule tilille määräpäivänä, on talous
välittömästi kuralla. Suomessa on kotitalouksien rahaa nollakorkoisilla
tileillä 87 000 000 000 €. Tosin velkaakin heillä on, mutta ei vielä
onneksi säästöjen määrää. Osa kansasta siis pärjää jonkin aikaa ilman tuloja.
Keskimäärin suomalaisella kotitaloudella on säästössä 5 000 €. Se ei ole
paljon, eikä sinällään ole estänyt onnellisuutta. Se oli siis keskimäärin.
Mitähän
tolkkua siinä on, että asumistukea maksetaan 850 000 saajalle vuodessa
noin 2 200 000 000 €. Palkan ja eläkkeen ym. tulonhan pitäisi
riittää elämiseen? Kyllä siinä onnellistakin harmittaa, kun ei ole sitä
kansalaispalkkaa.
Someraivo
kuvastaa sitä, että niin monia harmittaa pinnan alla. Saa raivota nimettömänä
puskista. Kaiken huippuna on Carunan sähkönsiirtolaskun saaneet ja heidän
harmituksensa. Se voittaa senkin, että vanhusväestö jää digiloikan jalkoihin ja
asioiden hoito vaikeutuu aivan tolkuttomasti. Joutuu ihan jyrän alle.
Harmittaa.
Moni
mamma ja pappa asuvat vielä omakotitalossa metsän reunassa. Arvaa harmittaako,
kun kiinteistövälittäjä sanoo, että kohta saatte maksaa sille, joka purkaa
tämän rötiskön. Sinne meni kaupunkiasunnon ostoon talossa säästössä olleet
rahat. Arvaa harmittaako?
Eero
PS.
Maaliskuussa Suomi valittiin kolmannen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi.
Valintahetkellä Koronaepidemia oli jo vauhdissa. Miten Onnellinen kansa siitä
selviytyy? Se onkin jo ihan uuden jatkokertomuksen paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti