Joku aika sitten, katsellessani vauhdilla, joskin melkoisesti keikkuen, tulossa olevaa kevättä ikkunani takaa, yritin ennakkoon luoda oikein ”omakohtaisen näkemykseni” tämän vuoden, 2021, toukokuuksi. Silloin sattui olemaan hiukan harmaampi päivä, joten ei sieltä ”klasin takaa” mitään alkanut avautumaan. Siksipä klikkasin itseni läppärin kalenteriin ja sen kuukausinäkymään:
Siinäpä niitä oli tulollaan, wanhan kansan merkkipäiviä, uudempiakin, joista joitakin vielä yritetään ylläpitää entisaikain uskomusten ja ennusteitten selville saamiseksi. Kansanperinteen nimissä, olettaisin.
Tuolle oletukselle perustuen, päätin selvittää itselleni hiukan niiden taustoja ja avata käsitystäni, mistä on ollut kyse silloin, kun noille päiville on oikein allakkaan päätetty pistää merkintä. Virallisesti. Niin kuin juhannukselle taikka joululle; kai tunnetuimmat merkintöinä kalentereihimme kohdistetut, vaikka pienillä alkukirjaimilla kirjoitetaankin! Että ei se aina ole koosta kiinni – paitsi CityMarketissa!
Vappupäivä! Se voidaan kohdistaa nimipäivän lisäksi myös laskennallisesti vuodenkiertoommekin – kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puoleenväliin – silloin juhlitaan kesän alkamista! Agraariyhteiskuntana elellessämme myös karjalle viimeistäänkin silloin avautuivat veräjät kesälaitumille, mutta yleisesti ottaen se lienee aina ja kaikkialla ollut enemmänkin työväen, ja yhä enenevässä määrin myös opiskelijoille ja nuorisolle yksi hyvä syy pistää pystyyn jonkinlaiset bakkanaalit. Ympäristön tai yhteiskunnan myötämielisyydellä tai rajoituksista huolimatta!
Eri puolilla Eurooppaa – otetaan nyt niitäkin perinteitä mukaan, kun kerran EU:ssa ollaan – on tähän päivään liitetty monenmoista taikuuttakin, hyvässä ja pahassa. Kelttiläisten Beltane tarkoitti ”hyvää tuulta” ja hyvää tuultahan me kantasuomalaisetkin koetamme löytää jo vappupäivän aattoyöstä ja jo kauan säilynein perinteisin menetelmin.
Noita suomalaisia perinteitä tuskin tarvinnee alkaa tarkentelemaan, kun tarkoitusperät olivat ja ovat edelleen täällä sekä ympäristömaissa ja maisemissa samansuuntaiset, niin otetaanpa esille yksi amerikkalaisten saman ajankohdan juhla. Moving day – muuttopäivä!
Tuskin nekään nyt ihan jokaisen toukokuun ekana aamuna lastannevat muuttokuormaansa. Nykyään! Mutta aikoinaan 1800-luvulla, ainakin New Yorkin osavaltiossa oli säädetty laki, että ellei vuokrasopimuksessa erikseen oltu muuta mainittu, kaikki sopimukset olivat voimassa vapusta vappuun – ellei se osu sunnuntaiksi, jolloin määräpäivä on 2. toukokuuta! Joten kyllä riitti vuokrasopimuksien allekirjoittajia – ja kaikki karnevaalihengessä. Juhlittiin näet sitä aikoinaan siirtolaisiksi saapumista…
Äitienpäivä on kaikille äideille ja heidän lapsilleen niin merkityksellisen vahvasti tunnelatautunut, etten aio ottaa sitä sen enempää esille, etten tule ajattelemattomuuksissani ajattelemaan jotakin jotakin loukkaavaa…
Entäpä EU:n päivä, toukokuun 9. – Vuonna 1992 allekirjoitetun Maastrichtin sopimuksella perustetun Euroopan yhteisön, nimensä Euroopan unioniksi muuttaneen, tavoitteita juhlistetaan silloin: ”Yhtenäinen ja vauras Eurooppa, jossa vallitsee rauha”. Sinnehän meidätkin vietiin 1995, joten juhlitaan.
EU:n ’mottona’ on ”Moninaisuudessaan yhtenäinen” ja sille on valittu 5 symbolia, mutta kuinkakohan moni (googlettamatta) ne pystyisi kertomaan. Minulta jäi rahan ja lipun lisäksi ne 3 muuta ’netistä tarkistettaviksi’.
J.V. Snellmanin – toiseksi markan isäksikin mainitun – muistan kuulopuheina ja kuvina ”pitkästä vitosesta”, ”Snellusta”, 5000 mk:n setelistä, jossa hänen kuvansa komeili. Jopa 10000 mk rahaan hän ennätti kivuta kuvineen, ennen kuin seteleitten leikkaus sota-aikana taikka 1963 turhien nollien poistaminen muutoinkin muokkasivat markkamme arvoa ja lopulta kelluttivat sen €urovaluutan pohjattomaan rahasäkkiin…
Helatorstainkin onnistuimme saamaan tänä keväänä toukokuulla, sitä kun vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen – ja pääsiäistä taas puolestaan vietetään vuoden kiertoja tasoitettaessa matemaattisesti Caussin menetelmän mukaan ”maaliskuun 22+d+e tai huhtikuun d+e-9” -kaavalla 😊! Maallisemmin tämän kirkollisen juhlapäivän ajankohdan määrittää taivaallinen kuu, eli pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Mutta ei suinkaan kaikkien kirkkokuntien allakoissa, noista laskukaavoista johtuen…
Kaatuneitten muistopäivä on kuulunut perinteisiimme vuodesta 1940 ja vaikka se on paljolti myös kirkollinen, niin toukokuun kolmatta sunnuntaita vietetään laajasti ’yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäivänä’, jolle tämä nykyinen nimi vahvistettiin 1947. Liputuspäiväksi se kelpuutettiin 1977 ja ’suruliputuksen perinteistä’ luovuttiin ”toisen maailmansodan 50-vuotispäivää kunnioittaen 1995, jonka jälkeen on liputettu normaaliin tapaan koko päivän kokotangossa” (kertoo Wikipedia).
Helluntaita vietetään seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja 10 päivää helatorstain jälkeen. Päivä on ollut kirkollisuutensa lisäksi myös kansanperinteellisesti merkityksellinen ja siihen liittyvien monien sanontojen paikkansapitävyyttä voi jokainen kokemuksineen vertailla.
’Ellei heilaa helluntaina, niin…” - Joku sanonta olettaa, ettei koko kesänä; toinen taas, ettei jonoa juhannuksena ja väittääpä joku, ettei muitakaan murheita koko sinä suvena! Mene ja tiedä. Joka tapauksessa nuo aviolliset (ja epäilen, että myös esiaviolliset) asiathan ovat aina kovasti esillä perinteessä, eikä vähiten vuoden alkupuolen arvailuissa…
Pyhän Kolminaisuuden päivä – aiemmin kolminaisuudenpäivä – ei saa edes Wikipediassa kummoistakaan jalansijaa. Ei, vaikka sen alku on jo 1000-luvulla. Kai siksikin, että hyvin monet muutkin juhlapäiväluettelossamme ovat kristillisistä lähtökohdista, eivätkä toimi yhdistettyinä taikka korvaavina vanhojen kansanperinteitten pakanallisten juhlimisten kanssa. Noista viimeksi mainituista taas puolestaan tunnutaan oltavan ottamassa jälleen uudelleen kiinni ja havaittavissa on selvää arvostavaa kiinnostusta menneisyyden uskomuksiin ja tapoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti