Lääkärissä... jatkuu

Päättäväisyyttä - ja täsmällisyyttä

Siinä kaksi sanaa jotka ratkaisevat niin monen asian toteutumisen. Elämäntavan muutoksessa tarvitaan nimenomaan päättäväisyyttä. Täytyy olla suoraan sanottuna aikamoinen jukuripää, kun taistelee itseään vastaan, se ei ole helppoa. Vastakkain on kaksi kovaa, molemmat tahtovat päästä voitolle, molemmat osaavat mairitella.  "Periksi en anna", on olevinaan se oikea kovis. "Ei siitä mitään haittaa ole, tämän kerran vain, huomenna sitten"... on se niin lempeä, mairitteleva osapuoli.  On se vaan niin kummaa mitenkä helposti tämä viimeksimainittu "lempeä" voittaa koitoksessa.

Vanhasta kokemuksesta tiedän, että kiusauksia on monenlaisia. Ne tuppaavat olemaan tuon "lempeän" oikeita lempilapsia. Miten helppoa on murtaa vakavat "jukuripään" päätökset. Tällä kertaa puolellani oli miltei tyhjä jääkaappi joten kun tein ostoslistan hankintoja varten karsin siinä "paheet" minimiin. Toisaalta olin totuttautunut aika pitkälti niin sanottuihin terveellisiin lajikkeisiin. Esimerkiksi makeat tuotteet, pullat ja sensellaiset eivät ole kuuluneet ostoslistaani vuosikausiin. Rasvaa on tullut nautittua purkki-, että piilorasvamuodossa. Rasvoja ei pidä kuulemani mukaan julistaa pannaan. Kovat rasvat kylläkin – ne kolesterolin kohottajat. Ehkä en raskitte luopua kuitenkaan esimerkiksi possun kaslerista, se vaan on niin makoisaa raaka-ainetta ruuanlaitossa. Kerrassaan "mehevää", niinkuin meikäläinen sanoo, varsinkin grillattuna. 

Rasvaton maito, HYLA, sellainen on kuulunut valikoimiini ruuan laitossa, samoin vähärasvaiset ruokakermat.  Voi ja Oivariini muuttuivat Beceliin, eli margariiniin, annostelukin väheni melkeinpä sellaiseen kuuman naskalin tasoon.  Sanovat, ettei kuumalla naskalilla voita kerry juuri nimeksikään leivälle. Voi, voi sentään kun voista jouduin luopumaan, myös paistamisessa.  Raejuusto, rahka, smetanaa kastikkeena joskus, rasvaton piimä, Aamupala 5% juusto,  näitä olen muutenkin käyttänyt.

Perunan käyttö on ollut aika vähäistä, mutta niitä pitää olla kuitenkin jääkaapissa saatavilla. Pitää sitä joskus olla tuppiperinoita tarjolla. Keitot, kuten kala- ja lihakeitot, ovat makuuni. Leikkeleistä palviliha on suosikkini. Saatavana on edullista ja vain 3 % palapalvia, joka on hyvää leivällä kuten "rokkasopassakin". Viimeksimainittu kuuluu olla minun sanastossani, ei hernekeitto; rokka, se on minun "äirinkieltäni". Ikäni olen nauttinut kuivatusta, halkaistusta ruisleivästä, Se ei saa olla tuoretta, pehmeää liisteriä. Tällainen tuoreena syöty ruisleipä vie kyllä nälän, muta kyllä se kuuluu perästäkin, yhtenä paukkeena.

Värikkäät, vihreät ja punaiset vihannekset kuuluvat jääkaappiini. Tosin on sääntöjen vastaista säilyttää tomaattia ja kurkkua jääkaapissa, niissä on omat kaasunsa, joita kylmä ei suosi. Nämä kaksi tuotetta ei myöskään tykkää säilyvyyden kannalta toisistaan, vihoittelevat mokomat kaasua erittämällä – pilaantuvat helpommin. Juomana kuluu noin kolme litraa omatekoista "vischyä” vuorokaudessa, myös yöllä…

Keskustelu "personal trainerin" eli Susannan kanssa.

Lääkärissä käyntini johti myös käyntiin Susannan luokse. Hänen ja lääkärin toteamukseen liikakiloistani sekä noiden alaraajojen rasitusalttiuteen, siinä olin aivan samaa mieltä heidän kanssaan. Ei kukaan kestä jaloillaan tällaista 135,5 kg painoa. Syön tosiaan vain "kerran" päivässä, aamusta iltaan. Speden vitsejä Ruonansuun kanssa. Luulisi, että minulla on aina ruoka mielessä. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Harvoin minulla on varsinaista nälän tunnetta, mutta kun syön niin sitä tulee syötyä aivan liian paljon kerrallaan. Pitäisi oppia täsmällisiin ruoka-aikoihin ja pieniin kerta-annoksiin. Pitäisi elää kellon mukaan, mutta kun ei, niin ei…

Tässä asiassa on paljolti kysymys tottumuksesta. Työikäisenä ja yrittäjänä nuo ruoka-ajat olivat mitä olivat. Tosin päivällinen ja aamiainenkin olivat säännöllisiä, aamiainen herättyä ja päivällinen kotiin tultua.

Susannan kanssa tein sopimuksen, että hän katsoo ruokapäiväkirjani sovittuina aikoina. Yhdessä pohdimme tilannetta siitä eteenpäin. Hänen mukaansa minun pitää syödä vähintään 5-6 kertaa päivässä ja pienentää annoskokoa.  Ruuan koostumuksessa hänen mielestään ei ole suurempaa korjaamista. Tässä ikäänkuin muistin pakasteessa olevat mustikat ja mansikat, niitä pitää lisätä ruokavaliooni. Noista mustikoista ja puolukoista saan kiittää velimiestäni. Hänen harrastuksensa on kesäaikaan marjojen keruu. Hän ei ole marjatta minään vuodenaikana. Hän käyttää metsänantimet marjojen merkeissä hyväkseen. Lisäksi hänen puolisonsa nimi on Marjatta, joten marjatta hän ei ole päivääkään.

Taas tämäkin päivä eteni iltaan. Minun kymmensormijärjestelmäni on siksi hidas, joten aikaa ilman leipää tahtoo näinkin mennä. Venyi tuo ruokailu ainakin kolmella tunnilla kohti iltaa.

Noin viikon päästä yritän valaista minkälaisiin tuloksiin olen tässä ajassa päässyt. Mukavaa puuhaa tämänkaltainen itsetunnon ja motivaation kohentaminen. Onko jollakulla asiasta kiinnostuneella antaa minulle puhtia tähän projektiini, joka toivoni mukaan kestäisi pysyvään painonpudotukseen asti. Kommentteja voi kirjoitella, myös neuvoa antavia...

Niilo Henell