Tring, tring, tring, kuuluu rintataskusta.
Kuka siellä nyt haluaa puhelimella ottaa yhteyttä, pitää kurkata tuon kännykän näyttöön. Kas tuttu on soittaja, täytyypä vastata: heippa Kalle, mitäs Sulle kuuluu? Tällä kertaa oli hyvinkin läheinen soittaja. Tavat ja käytäntö on muuttunut puhelimen käytön suhteen.
Me iäkkäät puhumme hyvin helposti ja mielellämme: “Silloin hyvään aikaan”, tarkoittaa ajasta taaksepäin tapahtunutta, sen aikaisia tapahtumia, käytäntöjä jne. Huolia oli varmasti paljon, mutta tuo terveyden ja jaksamisen tila pääsääntöisesti oli hyvin paljon parempi - paitsi sen ajan kauan eläneet, jo ikäloput ihmiset. Todellisuus on ihmeellinen, ei tämä vointien ja vaivojen vertailu ole mihinkään kadonnut, samaa rutinaa vanhat pitävät, erona on vain tuo siunatun hyvin yksinkertainen lankapuhelin.
Nimitys tulee siitä, kun ääni tuli kohteeseen lankoja pitkin. Soittajan äänen kohteeseen siirsivät puhelunvälittäjät eli Sentlaarisandrat.
Silloin joskus vastattiin kohteliaasti esittäytymällä kuka puhelimeen vastasi. Nyt on käytäntö muuttunut aika paljon. Siihen ollaan tultu lieveilmiöiden takia.
Vaikken nykypuhelimeni kaikkia ominaisuuksia oikein ymmärräkään, niin iloa se on suurimmaksi osaksi tuottanut, joskin varovaisuuttakin. Toista se oli silloin ennen! Ne ajat ovat olleet j33a menneeyt, eletään nykyaikaa, joka on muuttuvaa. Kännykät ovat tulleet ja kehittyneet ja ken tietää mitä nykylapset sitten joskus näistäkin miettivät. Puhelin nopeuttaa asioiden hoitoa. Kännykkä on esine, joka otetaan mukaan miltei joka tilanteessa. Perhe saa nopeaan yhteyden toisiinsa, sillä iso osa lapsista “omistaa” sellaisen. Onhan se myös aika iso haittatekijä monessa tapauksessa. Siihen en puutu sen kummemmin, mutta yhdessä asiasta haluan kertoa.
Sain tässä puhelun, jonka mahdollisista mahdollisuuksista olen kysynyt ja saanut ohjausta viisaammiltani.
Tring tring! Puhelu oli tulossa ja avasin näytön. Minua oli varoitettu, että epäilyttävissä tapauksissa on parasta olla vastaamatta, tai jos vastaat, niin et saa mainita nimeäsi, siispä ”haloo” on yksi muoto, tai sanot jotakin muuta. Tämä ”haloo”, se on melko epäkohtelias muoto. Puhelinmyynti minusta on ihan ok, mutta siitä on tullut myös niin sanottu petollinen käytäntö. Soittaja ei aina ole muistanut katsoa säkkiään, siellä on hyvin monasti ns. likaiset jauhot pussissa, pelataan likaista peliä hyväuskoisen lukuun! En ihan tarkkaan tiedä miten tämä toteutuu, mutta sen tiedän, mitä pystyn hankkimaan ja mitä todella tarvitsen.
Nimeni ja osoitteeni turkulainen soittaja tiesi, mistä lienee tiedon hankkinut. Asunnon ilmaisesta putkiston tarkastelusta oli kysymys. En todellakaan ollut kiinnostunut tällaisesta asiasta! Ensinnäkin, en teetä sellaista työtä vieraalla ja toiseksi niissä näkyvissä olevissa putkissa ei vikaa näy. Tietenkin sain siihen vastaväitteen ja samalla vedottiin tämän olevan ilmainen tutkimus. Lupaa en antanut, mutta innokkaana hyvästeiksi kerrottiin, että tavataan perjantaina klo 16:30. Katsoin minkälainen numero soittajalla on. Siitä selvisi Suomen etunumero 358 45 77… numero oli puutteellinen.
Otin puhelinyhteyden ja selitin asiani. Vastaus tyydytti minua ja siitä olin mielissäni, että sain erittäin selkeän ja hyvän palvelun.
Poliisista neuvottiin tähän tapaan. “Hyvin oletettavaa on, ettei perjantaina 16:30 tule kukaan ovelleni soittamaan ovikelloa. Hän kehotti kuitenkin minua varautumaan siihen, että ”henkilö” saapuisikin. Menet ovelle, aukaiset sen ja kehotat ko. henkilöä poistumaan tontiltani. Puhelin on oltava valmiina soittamaan 112. Soittoa ei pidä lykätä minkäänlaisista puheista huolimatta. Pyydä omaisista joku paikalle, tai naapuria kahvittelemaan, ennen määräaikaa”.
Teinköhän väärin, kun en kertonut valvontakamerasta mitään. On kuulemma hyvä olla myös siitä mainitseva kilpi johonkin seinälle kiinnitettynä, portinpieleen, näkyvälle paikalle. Siitä sain ajatuksen, että koiranikin oikeastaan vaatii sellaisen varotuskyltin. Ei se ole mitenkään kiukkuinen, mutta suojeluvaisto pelaa.
Teinköhän väärin, kun en kertonut valvontakamerasta mitään. On kuulemma hyvä olla myös siitä mainitseva kilpi johonkin seinälle kiinnitettynä, portinpieleen, näkyvälle paikalle. Siitä sain ajatuksen, että koiranikin oikeastaan vaatii sellaisen varotuskyltin. Ei se ole mitenkään kiukkuinen, mutta suojeluvaisto pelaa.
Niilo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti