Niin se elämä tuo yllättäviä asioita eteen. Aina välillä on käynyt mielessä, mitä haluan ” isona” tehdä. Viime aikoina nämä ajatukset ovat pyörineet päässä enemmän ja vähemmän. Korona aika on pistänyt tällaisen duracell-pupun koville, kun en ole yhtään laakereilla lepäävää sorttia, vaan nautin kiireestä ja ihmisten kanssa yhdessäolosta. Silloin olen parhaimmillani.
Nyt syksy toi tullessaan mahdollisuuden tarttua haasteeseen ja lähteä jatkokouluttautumaan. Työnantajani näytti asialle vihreää valoa, joten perheen kannustuksella ja pienen harkinnan jälkeen päätin tarttua mahdollisuuteen. Nykyisessä työssäni olen saanut tehdä töitä ihanien asiakkaiden kanssa ja pieni murhe sekä pahamieli on siitä, että en nyt kerennyt hyvästelemään ja kertomaan asiakkaille lähdöstäni.
Intoa täynnä uusiin tuuliin ja mielenkiinnolla odotan, mitä tämä uusi elämänvaihe tuo tullessaan. Eli reppuostoksille. Viimeiset päivät töissä ovat olleet haikeita ja hiljaisen tiedon siirtäminen sijaiselleni on ollut haasteellista. Muistanko kaikki mitä pitää ja osaanko kannustaa häntä tarpeeksi? Mutta Ikäkeskus Majakka saa upean emännän ja uskon että kaikki menee hienosti.
Työni Majakassa on ollut äärettömän rakasta sekä antoisaa. Olemme yhdessä upeiden asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa luoneet toimivan konseptin. Kiitos siitä kaikille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille. Nyt on aika avata uusi ovi ja uteliaana odotan, mitä sen takaa löytyy…
Terveisin Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti