keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Ruohonjuuritaso


 

Kolmen perussanan yhdistelmä ruoho ja juuri sekä taso… mutta nyt en mene tuon yhdyssanan yleisimmin käytetympiin merkityksiin  ”matalin taso, yksityisten kansalaisten taso, tavallisen työntekijän taso, rivijäsenen taso, tavallinen kansa, jäsenistö, äänestäjät tms.”   ei, vaan nyt pyrin laskeutumaan tuonne aivan maan tasalle, ehkä sen pinnan allekin. Silläkin riskillä, että joudut(te) auttamaan minut sieltä taas jaloilleni. 


Grass, Plant, Growth, Leaf, Rush, Field 


Otetaan ensin tuo ruoho. Kasvitieteellisesti se tarkoitta kasvia, jonka varsi ei ole puumainen, erotukseksi varvuista, pensaista ja puista. Yleisimmin se on nurmikko. Nyky-yhteiskunnassa ruoholle on kasautunut myös muita käsitteitä, jotka useimmiten kulkeutuvat lopuksi savuna ilmaan. Ja yhdyssanoista, niiden alussa tai lopussa, löytyisi melkoinen listaus. Myös sukunimenä Ruoho esiintyy ja 2019 heitä oli 591.

 

Juuri nyt päästään siihen juuri -käsitteeseen. ”Juuri on kasvinlehdetön, tavallisesti maanalainen osa, joka kiinnittyy varteen ja kasvaa suurin piirtein alaspäin, mutta juuristo eli juurien muodostama kokonaisuus voi myös levittäytyä vaakatasossa. Juuren päätehtävät ovat veden ja ravinteiden nostaminen varteen sekä kasvin pitäminen paikallaan maaperässä.” Noin kertoo Wikipedia ja noinhan me lienemme asian oppineet ymmärtämään. Sieltä selviää juuria olevan useampaakin tyyppiä; pää-, sivu- ja ilma- eli hengitysjuuria Eikä vain kasveilla, vaan muissakin yhteyksissä tuo juuri on käsitteenä se alkuvoiman paikallistaja, jopa leivonnassaTaikinajuuri. Löysipä Wikipedia lankkujuurenkin, jolla ei ole mitään tekemistä puunjalostusteollisuuden tuotteitten kanssa. 

Juuri -sana liittyy kieliopillisesti myös ”aikaa määrittelevänä” (tulin juuri etc.) sekä tiiviisti myös hieman pidemmälle vietyyn matematiikkaan ja löytyipä Juuri myös ravintolanakin. 


Tuon pitkähkön yhdyssanan loppuosa, joka ennen vanhaan olisi erotettu tavuviivalla, yhdistymään kahden sen edellä olevan sanan muodostamaan yhdyssanaan! Nykyisin ei enää… Siis taso. 

”Taso tarkoittaa tasaista kaksiulotteista pintaa, joka jatkuu rajoittamattomasti kaikkiin suuntiin.” Se voi määritellä myös osaamisen tasoa, niin opiskelussa kuin käytännön taitojen hallinnassakin. Ja ties missä kaikissa, yhdyssanana ilmaistuissa asioissa, taso on osana; käytetäänpä sitä jopa älykkyyttä ilmaisevana. 


Ja kun vihdoin olemme pudottautuneet alkuperäisen tavoitteemme mukaisesti ruohonjuuritasolle, niin nauttikaamme kesäisten muistojen joukosta, vaikka juuri leikatun pihanurmikon tuoksua 



 


Näin jo kesän loppupuolella siitäkään ei irtoa enää samaa nautintoa, kuin alkukesästä; silloin ruoho oli todellakin vihreämpää – aidan molemmilla puolilla – kun helle ja aurinko eivät olleet vielä polttaneet sitä syksyisemmän ruskean suuntaan, joten  totta kai – myös tuoksu oli täyteläisempää. Ja muukin kesäisyys. Useimmilla loma vielä edessä ja kesään jo koko koronakauden kohdistuneet odotukset aivan ylätasolla!  


Ja kun odotuksiinkin päästiin, niin yleensä niitä on kesän osalla paljon. Lähes jokaisella – omanlaisensa. On aurinkoihmisiä, jotka hakeutuvat sen UV-säteisiin jo viimeisillä lumilla ja jo sitäkin ennen solariumissa itseään ruskettaneina. Ja meitä, joille aurinko on sekä häikäisijä, että liiaksi pilvettömältä taivaalta korkeapaineisena paistaen ”ahistusta” aiheuttavana liiallisena lämpönä. Helle ei helli sydänvikaista! Monia muitakin syitä on auringon välttelyyn meillä Pohjolan vaaleilla viikingeillä. Sen säteet saattavat aikaansaada jopa elinikäisiä vammojakin. 

 

Mutta mukavasti varjossa, jossa kerrotaan viisaitten istuvan, ja iholle ystävällisenä säilyvässä lämpötilassa, ilman kiireitä taikka mieltä askarruttavia ajatuksia… niitä hetkiä kesältä odotamme. 


 


Toivon, että kesässäsi on ollut noita tuokioita, ehkä pidempiäkin jaksoja, joilla olet saanut keräiltyä voimavaroja jaksaa jälleen vastaan tulevan kaamoksen paineet. Omalta kohdaltani, kun olen melko lailla myös syksyihminen, kesä on mennyt muisteloissa – tuollaisistakin kuvalla todistetuista hetkistä menneisyydestä – ja pienessä eriössä, jonka ikkunat ja seinä ovat ”aurinkomyönteisesti” suoraan etelän suuntaan, olen kuunnellut jo alkukesän helteistä alkaen melko monet vuorokaudet koneellisen ilmanjäähdytyksen hurinaa. Se on ääni, jonka toivon antavan varmuutta pärjäämisestä, vaikka ulkolämpö kohoaisi ja pysyttelisi hellerajan tasolla, sen ylittäenkin! Liki 20 vuotta palvellut sisäilmanjäähdytin on jaksanut pitää noin lämmöt 2223 -asteessa ja siinä tuntuu sydän jaksavan – vajaatoimisenakin – täyttää pumppaamistarpeet.  


Lähdetään vuodenkierrossa uuteen jaksoon ja etsitään alkavasta syksystä loppukesän parhaimmat annit omakohtaiseen käyttöömme – ruohonjuuritason muistoinemme! 


 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti