KUINKA SAIN UNIAPNEADIAGNOOSIN - JA MITÄ KAIKKEA SITTEN…

Taikka tietenkin lienee viisainta katsella ensin esitietoja, sellaisiahan lääkintäalan henkilöstökin aina kerää haastattelemalla potilaan tilanteen pohjaksi:

Jo reilusti yli 10 vuotta sitten silloinen lääkärini totesi olevansa valmis kirjoittamaan lähetteen yöksi Paimion sairaalaan, jossa tehtiin unirekisteröintiä TYKSin alueen ’kuorsaajille’. En ollut juurikaan innostunut, vaikka luonani yökylässä ollut siskoni kertoi valvoneensa lähes koko yön, jännittäessään, että jatkuuko hengitykseni, kun se ihan selvästi katkeili – usein ja äänekkäästi!
Ja niinpä se silloin jäi…

Viimeisen vuoden, parin aikana kuitenkin alkoi ’normaalin’ TV:n iltakatselun aikaisen ’pilkkimisen’ lisäksi väsymys ottaa lisääntyvässä määrin aikaa pois vuorokaudestani niin, että päiväunista saattoi muodostua jopa kolmituntiset, eikä oikeastaan pirteän olotilan hetkiä pystynyt lainkaan huomaamaan. Kun vielä kuulin, että sen rekisteröintiyön voi hoidella omasta sängystään käsin, niin avauduin asiasta vuosikontrollissa nykyiselle terveyskeskuslääkärille. Ja siitä se sitten lähti… lähete.

Sen perusteella sain kutsun TK:n aikuisneuvolaan, jossa esiteltiin ja opastettiin käyttööni annettava laitteisto suppeaa yöpolygrafiaa varten. Asianmukaisesti salkkuun pakattu laitteisto oli selkeästi käyttöön otettavissa ja ’päälle puettavissa’ seuraavan yöni tapahtumien seurantaan: nukkuma-asennot, kääntyilyt, kuorsaamiset, heräilyt, hengityskatkot ja ties mitä kaikkea tuo laite tallensi muistikortille. Aamulla kaikki pakattiin takaisin salkkuun ja palautettiin TK:seen, jossa muistikortin tiedot purettiin ja lähetettiin Helsinkiin kliinisen neurologian erikoislääkärille asiantuntijalausunnon saamiseksi. (”Tässä rekisteröinnissä todetut löydökset sopivat vaikeaan uniapneaan – AHI 47… Suositellaan keuhkosairauksien erikoislääkärin konsultaatiota.) Ja sitten TYKSin Salon sairaalan keuhkosairauksien osaston kutsulla jatkosyyniin, jonka jälkeen odottelemaan mitä tuleman pitää. Tiedossa oli, että hengityslaitehoito olisi se, josta oletetaan olevan apua. Eikä aikaakaan, kun TYKS lähestyi kutsukirjeellä saapua Turkuun CPAP-laitehoidon aloitusta varten!

Jälleen asiansa osaava hoitaja opasti käyttööni luovutettavan ResMed AirSense 10 AutoSet-laitteen ja mittailujen tuloksena siihen liitettävän ResMed AirFit F30i-kokomaskin käyttöön. Myös paljon tietoa käytiin lävitse hoidon toimivuuden edellytyksistä, josta kaikesta sain mukaani vielä melkoiset pumaskat painettua sanaa.

Kun luontaisesti kaikki tekniset härpäkkeet ovat kuuluneet kokeiluihini ja kiinnostukseni kohteiksi, ei tämänkään kotona pakkauksistaan purkamisen jälkeen kauaa teorioita ihmetelty, vaan oltiin heti käytännön kokeiluissa. Olin ennakkoon jo melko reilun ajanjakson ollut SoMessa mukana Uniapneetikot (G47.3 Uniapnea) -vertaisryhmässä, jossa saaduista kokemuksista lukemani kertomiset olivat tehneet asiaa huomattavasti tutummaksi, myös lähipiirissä useamman tällaisten laitteitten kanssa elävien tuttavien vertaistuesta olin myöskin päässyt nauttimaan. Mielestäni noilla ohjeilla ja oikealla, ennakkoluulottomalla asenteella tuntui, että olimme lähes vanhoja tuttuja – minä ja maski. Yhden päivällä toteutetun ’koemakaamisen’ jälkeen olen tätä kirjoittaessani jo jokusen yön nautiskellut CPAP-laitteen automatiikan avusta hengityskatkoksien poistamiseksi.

Laitteen valmistaja/maahantuoja tarjoaa myös tietoteknistä seurantaa, josta pääsee itsekin näkemään, kuinka hoito edistyy – ainakin laitteen kirjaamien tietojen valossa. Nuo samat tiedot laite toimittaa langattomasti myös TYKSille, joista siellä pysytään tilanteen tasalla laitehoidon toteutumisesta sekä laitteen käyttötunneista ja kunkin yön arvoista. Mobiililaitteella taikka tietokoneella pääsee liittymään myair.resmed.eu -sivuston seurantaan, josta saa viimeisimmän yön tiedot katseluunsa, sekä keskiarvot eripituisista jaksoista sen laitteen käytöstä kirjattuna.

Ensimmäinen yöni näytti tällaiselta:

Tiedän aika monen tuskailevan kuorsauksiensa ja väsymyksiensä kanssa ja siksi ajattelin pistää tällaisen referoinnin juuri heille, ettei kannata turhaan jäädä pohtimaan – helppo homma, josta hyvinkin monelle on löytynyt apu, pienellä vaivalla. Myös heille, jotka ovat hengityslaitehoidon aloituksessa kokeneet totuttelussa ongelmia: kiirehtimättä, mutta päättäväisesti – kaikkeen uuteen sopeutuminen tarvitsee oman aikansa ja kun alkaa tajuamaan kaiken sen hyödyn, jonka ylenmääräisestä väsymyksestä eroon pääseminen tarjoaa (puhumattakaan monen muun sairauden riskien selkeästä vähentymisestä), huomaa jopa pienen vaivannäön kannattaneen…

Kun nyt sydänkesällä tämä on luettavissasi, tiedän meidän ResMed- kaveruutemme olevan jo rutinoitunutta ja vaikka sen, jopa avioliittoakin tukevammin, oletetaan kestävä sinne ’kunnes kuolema meidät erottaa’ saakka, uskon myös olevani onnellisempi tässä suhteessani, aiempiin verratessani.