Talvi oli tällä kertaa niin sanotusti kunnon talvi, ainakin minun mielestäni. Sopivasti lunta ja pakkasta, jotta päästiin niin pulkkamäkeen, hiihtämään kuin luistelemaankin monta kertaa. Ensimmäinen kevään merkki osui hiihtolomalle, kuten monesti etelässä tuntuu käyvän. Kun lasten loma vihdoin alkaa, taivaalta tulee tyypillisesti vettä tai keli muuttuu muulla tavoin kummallisen harmaaksi ja märäksi. Tuo keväinen tuulahdus on itselleni yleensä vaikein. Hiihtolomalla kun mielikuvissani ulkoillaan posket punaisina tehden jotain mukavaa lumella, lumessa tai jäällä, mieluiten auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta.
Kun kevään tulon mielialaa laskevista ensi vihjeistä pääsee yli, alkaa olo helpottaa muutosta tarkkaillen. Päivien pidentymisen huomaa jo selvästi, ja jos aurinko näyttäytyy ulkona ollessa, lämmön saa tuntea kehossaan. Kevääseen liittyy monenlaisia tuoksujakin. Sulava lumi, metsä, ojat, asfaltti, sora, kaikilla omanlaisensa. Hajumaailmaa on vaikea kuvailla sanoin, mutta tuttuuden tunne valtaa mieleen hajujen noustessa sieraimiin.
Lumen ja jäiden sulamista on jännä seurata. Tykkään ritisytellä jään reunoja jalallani yhä vieläkin kuten lapsena, ja petkelillä on kiva naputella isompia jääkokkareita pihapolun reunoilta sulamisen vauhdittamiseksi. Kallioilta valuva sulamisvesi muodostaa hienoja luonnon taideteoksia, joita ei voi olla ihailematta! Jääpuikoista tippuu vesipisaroita ja lumikasat kutistuvat silmissä.
Keväällä kaipaan erityisen kaihoisasti työmatkan taittamista linja-autolla. Olisi paljon helpompaa olla “nokka pitkänä” kyytiläisen paikalla kuin ratin takana. Olen nimittäin yksinkertainen työmatkabongari. En pysähtele tekemään havaintoja vaan näen vain sen minkä sattumalta huomaan, enkä opettele vuosittain muutamia uusia lajeja, koska en kuitenkaan pystyisi erottamaan niitä ohikiitävissä sekunneissa. Tänä keväänä varma havainto on telkkäpariskunta maaliskuun alusta, kun joki oli jo auki. Kiuruja olen kahteen otteeseen epäillyt nähneeni, mutta linnut vilahtivat ohitse (tai minä autollani) kuin satasen sprintterit eikä maalikameraa ollut, joten kuka tietää. Nyt on ollut niin hienoja päiviä, että odotan viikon sisällä silmäkulmaan osuvan sekä kiurun tunnistettavan lennon että töyhtöhyypänkin. Osa joutsenista talvehtii lähistöllä ja nyt on niillekin tullut aika näyttäytyä pelloilla entistä enemmän. Rusakoita ja kauriita näkyy tietysti ympäri vuoden, mutta nyt on selvästi keväisiä kokoontumisajoja näissäkin joukoissa.
Kasvirintamalta en ole vielä bongannut mitään, jollei lukuun oteta kotikäynnillä nähtyjä, maljakossa olleita pajunkissoja. Tiedän että leskenlehtiäkin on jo nähty, saapa nähdä milloin osuvat omalle polulleni. Kotipihalla on sen verran lämpöistä, että kunhan lumet vielä hiukan sulavat, vihreyttä ja väriä on tiedossa aika pian!
Oletko törmännyt kevätseurantaan? http://kevatseuranta.fi/ sivulta löytyy tietoa tarkkailtavista lajeista ja mahdollisuus ilmoittaa omia havaintojaan. Itse käytän Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kevätseurantalomaketta, joka löytyy kevään tiedotteesta, tässä linkki tiedotteeseen https://www.sll.fi/salo/2021/03/19/ssly-tiedote-1-2021/ Aiempina vuosina lomakkeita on saanut myös Salon pääkirjastosta, joten kannattaa vilkaista, jos on muuta asiaa lainastolle. Minusta on hauska ihan omaksi iloksi keräillä havainnoista listaa. Sitten voi vaikka verrata viime vuoteen kuinka paljon eroja aikatauluissa on, tai onko tänä vuonna onnistunut näkemään jotain, mikä viime vuonna jäi huomaamatta.
Varmin kevään merkki hyvälumisen talven jälkeen taitaa kuitenkin olla kuistille kengänpohjissa kulkeutuvan hiekan määrä!!!
Aurinkoisia päiviä toivotellen,
Auli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti