Viime kesänä koronan vuoksi mietin pitkään, mennäkö kesäteatteriin. Yhdistys perui kaikki kesäteatteriretket, mutta rohkaistuin sitten osallistumaan teatteriin ihan omana persoonanani ilman yhdistystitteliä.
Kesäteatterikokemukset jäivät koronakesänä kahteen, mutta sitäkin hienompaan kokemukseen.
Teatteri PROvinssin Sisko ja sen veli oli takuuvarmaa naurua. Olimme koko perhe teatterissa. Vain nuorimmainen jäi vähän miettimään esitystä, eikä ihan kaikki ehkä uponnut lapsiin. Itseä jo alkoi hävettää, kun kuopus ihmetteli sokean kaverin etsiessä tyttöystävää, että miksi yleisö nauraa. Hänen mielestään siinä ei ollut mitään hassua, kun tuollaistahan se elämä sokean kanssa on. Sitten hän kertoi kantavalla äänellään oman näkemyksensä arjesta sokean kanssa. Jostain syystä katsojilla takanamme oli hauskaa.
Erityisesti on mainittava PROvinssin upeasti toteutettu näytös. Siihen oli erityisen turvallista osallistua, kun turvavälit katsomossa pysyivät. Tosin se hieman haittasi kesäteatteritunnelmaa, kun väkeä ei ollut tungokseen asti. Terveys edellä selkeästi mentiin ja se oli hieno huomata.
Vuohensaaren Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen oli upea esitys sekin. Hyvin erilainen ja dramaattinen, mutta koskettava. Erityismaininta on annettava vanhalle mustalaiseukolle, noidalle, jonka kammottava loitsuminen tuli vielä uniinkin.
Ainoa miinuspuoli Vuohensaaressa oli se, että katsomo oli tupaten täynnä ja siellä istui vieri vieressä tuntemattomien kanssa. Kun lippujonossa huomautti, että turvaväliä voisi pitää, sai vastaukseksi: ei kai sen niin väliä ulkona ole ja terveenähän tänne on tultu.
Käsittämättömän hienoja esityksiä paikallisilta teattereilta! On upeaa olla salolainen!
Nyt jään jo innolla odottamaan tämän vuoden kesäteattereita. Mahtavaa, kun ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan!
Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti