Meillä oli jo lapsuudenkodissani leipäkone. Se tuli meille todella aikaisessa vaiheessa. Isoäitikin hankki sen. Miksi olimme näin innokkaita, johtui keliakiasta.
Siihen maailman aikaan gluteeniton leipä oli harvinaisuus. Valikoima oli onnettoman pieni. Itse leipoen gluteeniton leipä leivottiin kahden öljytyn ruokalusikan avulla ja sämpylät olivat kakkaroita. Oli huikeaa, kun leipäkoneessa voi tehdä gluteenittoman leivän ilman temppuilua. Se onnistui aina (jos muisti laittaa vatkaimen pohjaan) ja maistui tuoreena erittäin hyvältä.
Leipäkone on tuonut legendojakin meidän perheeseen. Erään kerran oli tosiaan unohtunut vatkain leipäkoneen vuoan pohjalta ja lopputuloksena oli paahtunut jauhoseos. Kerran vatkain ei jostain syystä ollut pyörinyt, liekö laitettu huonosti paikalleen. Silloin leipäkoneesta tuli ulos huonosti sekoitettu leipä, jonka päällä oli paistettu kananmuna.
Leipäkone on kuulunut meidän perheeseemme pitkään. Nyt käytössämme oleva on jo meidänkin aikanamme toinen. Niitä ennen oli isoäidin vanha kone meillä, kunnes se teki itsemurhan putoamalla eräänä yönä työtasolta lattialle.
Laittelin lauseita leipäkoneesta lukijoille leppoisuudeksi:
Loikoilin lakanoissa. Lemu leijaili lätissämme. Lohduttava lemu! Lämmin lemu! Lepopäivä lukeutuu lempipäiviini. Lakkasin loikoilemasta. Löntystelin lähemmäksi lemua. Leipäkoneesta leijaili loistava lemu! Leipäkone leipoi leivän. Lapoimme lämmintä leipää lasten luvalla leipäläpiimme. Lämmintä leipää lattella. Loistava lepopäivä, lähellä lomailua!
Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti