Sen aistii monin eri tavoin. Ensimmäinen havainto alkaa jo juhannuksen jälkeen. Pikkulinnut eivät enää laula. Sitten alkaa olla mustia / sinisiä länttejä kaduilla. Tietää, että mustikat alkavat kypsymään. Ja pikkuhiljaa kaikki marjat, omenat, vihannekset. Kukin omaan tahtiinsa. Keväällä juureksia kasvatetaan muovien alla, mutta kun aurinko alkaa paistamaan hiukan korkeammalta, niin saavat vauhtia kasvuunsa.
Metsissämme on oikein vitamiinien kirjo. Sieniä on jo
keväällä ja niitä löytyy vaikka kuinka paljon, jos vaan tunnistaa kaikki. Varsinkin
syötävät sienet. Kun vaan osaisimme itsekin arvostaa näitä. On mustikkaa,
puolukkaa, vadelmia, joita voi käydä noukkimassa ns. jokamiehen oikeudella.
Kunhan nyt muistaa, ettei ihan pihapiiriin mene. Monet ovatkin ottaneet tästä
pienen lisäansion. Ja mikä ettei sitä jollekin maksa, kun ei itse pysty enää.
Ei sillä rahalla nyt kuitenkaan mitään palatsia rakenneta. Jokainen voi vaan
koittaa kuinka kauan menee ämpärillisessä esim. mustikoita noukkiessa. Ja vielä
kun siellä on niitä pahuksen hirvikärpäsiä. Hyi.
Mutta se väriloisto joka puolella. Ei voi en kuin
ihastella Suomen luontoa. Joka syksy se on, mutta aina yhtä upea. On hienoa,
että ennen syksyn pimeyttä saamme ihastella eri värejä eri puiden
lehdissä. Sitten tietysti, kun alkaa
tuulemaan kovin on haravoinnin vuoro.
Yhtä täällä Salossa jää kaipaamaan, joka toi sen syksyn
tuoksun, eli sokeritehtaan haju.
Marjastamisiin
Sisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti