Tällainen tuli mieleeni, kun pihalta ”krapsuttelin” noita vihreitä pois. Meillä joku vuosi sitten laitettiin soraa pihalle, otettiin kaikki vihreä pois ja kukkaset. Meillä on iso puistikko sillä puolen taloa, joten ei harmittanut, vaikka näin teimme. Mutta kuitenkin jostain niitä vihreitä tulee. Mutta oli siellä muutakin; monta kastematoa hiekan joukossa. Eläviä olivat kaikki. Kannoin nurmikolle, jos vaikka paremmat elintilat, on ainakin elintilaa, tekevät samalla hyvää, möyhentävät maata.
Mielenkiinnosta aloin netistä
hiukan tarkistamaan, kun kouluajoista on jo aikaa. Sen muistin, että ovat
syntyessään kaksineuvoisia. Kaikilla on sekä uroksen, että naaraan
sukupuolielimet. Tätä en muistanut, että parittelun jälkeen naaraan osaa
toimittanut muuttuu pelkästään urokseksi. Tiedä sitten onko hyvä vai huono?
Kastemato voi kasvaa jopa 30
senttiseksi ja elää jopa 10 vuotta. Ne elävät yleensä mullan alla, mutta
sateella nousevat maan pinnalle. Niitä ei elä ihan joka puolella Suomea, vaikka
on savimaata. On tutkittu, että mm. maan happamuudella on jotain tekemistä
asian kanssa.
Kesäaikaan, kun on kuivaa,
niitä ei tahdo pienellä kaivamisellakaan löytää, voivat olla jopa puolen metrin
syvyydessä. Lierot liikkuvat maan alla lihaskouristuksista tulevien aaltojen
avulla.
Muistan lapsuudessa, kun
asuttiin joen lähellä, piti onkimaan päästä. Kastematoja koukkuun ja onkimaan,
kissamme sai kalaa. Ei siitä joesta mitään ihmissyötävää ongittu. Taisi siellä
katiska jossain vaiheessa olla, sieltä saimme ruokapöytäänkin kalaa.
Silloin vielä pystyin itse
madonkin koukkuun laittamaan, ei enää. Nyt niitä nostelen kyllä nurmikolle,
mielellään jonkin tikun nokassa, mutta ellei ole mitään, niin paljain sorminkin
asia hoituu.
Oli mukava päivä, vaikka
hiukan alkoi satamaankin. Sain hommani kuitenkin tehtyä. Ukkonenkin jyrähteli
muutaman kerran. Oli mielenkiintoista,
kun oli synkkää ja kirkasta samaan aikaan, kuten kuvista näkyy.
Sisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti