Pienestä kiinni

Olemme asuneet nykyisessä talossamme yli 15 vuotta. Muutimme suoraan sisään ja olemme hiljalleen remontoineet kodin omannäköiseksi. Kun vuosia kertyy ja lapsiakin on kaksi, pitää välillä päivittää kodinkin ilmettä. 

Aikanaan säästimme keittiöremontissa valitsemalla kalvopinnoitteiset ovet. Jälkiviisaana muistelen isoäitini sanontaa: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Tämän kun olisin ottanut tosissani keittiöremonttia tehdessä, ei olisi vielä tarvinnut uusia ovia. Jälkikäteen on nimittäin selvinnyt, että kalvopinnoitteissa käytettiin erittäin heikkolaatuista liimaa juuri siihen aikaan, kun mekin valintamme teimme.

Koronakeväänä olimme paljon kotona ja tuijotimme tietysti myös keittiön kaappien ovia. Itse pyyhin niitä usein ja aloin todella ärsyyntyä rikkinäisiin oviin. Tuumasta toimeen!

Hankimme uudet ovet ja etulevyt sekä uusimme erittäin epäkäytännöllisen korkean kaapin lankakorit kunnollisiksi laatikoiksi. Vanhat vetimet saivat kelvata. Keittiötasotkin jäivät entiselleen. Mutta ne ovet ja etupaneelit uusittiin. Ja ennen kaikkea se korkea kaappi.

Itse tehden säästettiin eli appiukko ja isäntä huseerasivat keittiössä uudet ovet paikoilleen. Eihän siinä mennyt kuin 20 tuntia, että paikallaan oli 10 laatikkoa ja 10 kaappia, maustekaappi ja se korkea kaappi sekä sen sisällä 4 laatikkoa. Kiroilua kuultiin kyllä ja naapurin isännän ammattitaitoakin tarvittiin hieman. Mutta homma tuli valmiiksi, isä ja poika ovat edelleen väleissä ja me onnellisesti naimisissa, edelleen. 

Kaikkein onnellisin olen sen korkean kaapin sisällön uusimisesta. Nyt, kun sisällä on 4 tilavaa laatikkoa ja pohjalle jäi vielä korkeahko hylly sekä ylimmän laatikon yläpuolelle puolikas hylly, on kaappi tilava ja toimiva. Nyt on emännän tavarat järjestyksessä ja kaapeissa sisällä luettelot, mitä löytyy mistäkin hyllystä ja laatikosta. Onnellinen on hän, jonka keittiön kaapit näyttävät hyvältä niin ulkoa kuin sisältä!

Onnellisuus on katoavaa, sanotaan. Keittiöönsä tyytyväinen emäntä alkaa hiljalleen nähdä muutoksen tarpeita myös muualla kodissaan. Kun keittiö oli saanut uuden ilmeen uusien ovien ansiosta, piti ruokailutilaan vaihtaa pöytä ja tuolit. Ne onneksi löytyivät kaverilta ja näin saatiin meille uusi pöytäryhmä. Ruokailuhuoneessa on ollut suuri ja kaunis, täysipuinen astiakaappi. Se on vienyt tilaa ja tehnyt ruokailutilasta vähän ahtaan.

No, kävipä niin, että oli huonekalukaupassa sohvien alennusmyynti. Tämä pariskunta marssi liikkeeseen ja koeistui sohvan. Hyväksi todettiin, mutta pitihän se vielä vuoteeksi avata, jotta sekin voitiin testata. Oli siinä hyvä maatakin. Näin hankittiin uusi sohva ja toinenkin.

Vanhat sohvat saivat uudet kodit facebookin kautta ja uudet sohvat saivat meiltä uuden kodin. No, eihän se olohuone enää samalta näyttänyt, kun kolme sohvaa vaihdettiin kahteen.

Piti vähän mööpelivalssata. Suuri senkki siirtyi ruokailutilasta olohuoneeseen, isän opiskeluaikaiset nojatuolit nostettiin paraatipaikalle olohuoneeseen ja vähän muutenkin muokattiin huonekalujen paikkaa.

Sitten jäi ruokailuhuoneeseen iso tila. Pitihän siihen jotain laittaa. Hankittiin kirjahylly, johon voitiin latoa kaikki emännän ja isännän keittokirjat.

Kun kerran vauhtiin päästiin, meni kuopuksen huonekin uuteen uskoon. Nyt on pojalla ison pojan huone ja siitäkin tuli avaramman näköinen, vaikkei mitään uutta ostettu.

Koko huushollista on nyt käyty yläkerta läpi ja jokaisessa huoneessa on tehty pientä viilausta. Vessakin sai uuden maton. Tuulikaappiin asennettiin korit lasten sormikkaille ja pipoille. Pieniä asioita, suuria muutoksia.

Koti näyttää nyt ihan erilaiselta, vaikkei ole ostettu muuta uutta kuin pieni kirjahylly ja kaksi sohvaa. Uudet paikat ovat tuoneet uuden, raikkaamman ilmeen. Oma koti kullan kallis!

Päivi